Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Sain ystävättäreltäni luettavakseni Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa (Otava, 2008). Englanninkielinen alkuteos A Thousand Splendid Suns on vuodelta 2007. Lukemani Sevenin pokkariversio on painettu vuonna 2009. Kirjan on suomentanut Kristiina Savikurki ja otteet Koraanista on suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Tartuin kirjaan innolla, koska olin saanut kirjasta paljon suosituksia. Lisäksi pidin paljon myös Hosseinin Leijapojasta.

Kirjassa vuorottelevat kaksi päähenkilöä, joiden molempien kohtalona on joutua naimisiin saman miehen kanssa. Rikkaan miehen äpärätytär, harami, Mariam, naitetaan 15-vuotiaana Kabuliin Rashidille, joka on tyttöä kolmisenkymmentä vuotta vanhempi. Rashidin ainoana toiveena on saada poikalapsi aiemmin menehtyneen poikansa tilalle. Mariamin monet raskaudet keskeytyvät, jonka seurauksena Rashidin toive poikalapsesta muuttuu vähitellen vihaksi ja väkivallaksi Mariamia kohtaan. Kun Mariamia parikymmentä vuotta nuorempi naapurintyttö Laila menettää vanhempansa, Rashid ottaa 14-vuotiaan tytön hoiviinsa. Ei kulu pitkäänkään, kun Rashid nai nuoren Lailan. Laila synnyttää Rashidin toivoman poikalapsen, jolloin Mariamin asema perheessä heikkenee entisestään.

Mariamin ja Lailan välit ovat aluksi kireät, mutta vähitellen naiset tutustuvat toisiinsa. Heistä tulee parhaimmat ystävät ja toistensa uskotut. Naiset saavat toisistaan tukea ja turvaa väkivaltaista Rashidia vastaan. He jakavat salaisuutensa ja yrittävät elää Afganistanin kauhujen keskellä, jossa naisella ei ole mitään sananvaltaa. Mariamin ja Lailan tarinoita voisi kuvata eräänlaisiksi selviytymistarinoiksi, vaikka toisen naisen kohtalo onkin loppupeleissä kauhistuttava

Tuhat loistavaa aurinkoa antaa naisten riipaisevien tarinoiden ohessa loistavan kuvauksen Afganistanin historiasta 1970-luvulta 2000-luvulle. Kirjassa kuljetaan kommunistien ja mujahideenien kautta Taliban-liikkeeseen. Naisten ja miksei myös tavallisten miesten asema tuntuu heikkenevän vuosikymmenten saatossa. Afganistan on täynnä mitä kummallisimpia sääntöjä ja kieltoja. Kirjan tarina on uskottava, enkä voinut olla miettimättä, kuinka erilaista voi naisen elämä olla eri puolilla maailmaa. Kirja antaa paljon ajateltavaa. Välillä olisikin hyvä pysähtyä ja miettiä, kuinka hyväosainen sitä itse on.

Hosseinin tarina vie mukanaan. Teksti on helposti luettavaa ja lähestyttävää. Kirja on koskettava ja realistinen. Kirja on kuitenkin myös rankka kertomus ja siinä riittää sulateltavaa. Kirjaa suosittelen kuitenkin luettavaksi. Etenkin, jos olet pitänyt Hosseinin Leijapojasta ja kenties Hosseinin tuoreimmasta suomennoksesta Ja vuoret kaikuivat. 

Tähtiä annan kirjalle 4 (asteikko1-5).

Kirpeät valkosipulinkynnet

Tämä kirjoitus piti julkaista jo reilu viikko sitten, mutta eihän tässä ole mitään ehtinyt tehdä, koska kiireet ovat painaneet päälle. Nyt on kuitenkin hetki aikaa, koska olen tänään pitänyt liukumavapaata ja huomenna sama meininki jatkuu. Jotenkin helpottavaa, kun ei täytynyt töiden jälkeen säntäillä kauppaan ja keittiö- tai siivoushommiin.

Tämä resepti olisi sen takia ollut kiva julkaista ajoissa ennen joulua, koska valmistumisaika on vähintään viikko. Toisaalta nyt nopeimmat ehtivät vielä tehdä näitä uuden vuoden pirskeitä varten, ja ehkä nämä sopivatkin sinne paremmin kuin joulupöytään. Alkuperäinen resepti on napattu talteen lähes parikymmentä vuotta sitten työkaverin Anna-lehden välissä olevasta ruokakortista. Muistan vieläkin, kuinka naputtelin ohjetta muistiin kirjoituskoneella, ja jos joku nyt kysyy, mikä on kirjoituskone, niin Google auttaa. Ei silloin ollut tietokoneita joka työpisteessä tai puhumattakaan, että kaikilla olisi ollut kotona tietokone.

Kirpeät valkosipulinkynnet

5-7 kokonaista valkosipulia

2 laakerinlehteä

1-2 kuivattua chilipalkoa

1 rkl rosepippureita

5 maustepippuria

1 dl punaviinietikkaa

2 dl vettä

1 dl sokeria

2 tl suolaa

(chilijauhetta)

Kiehauta valkosipuleita muutama minuutti liedellä, jotta kuoret irtoavat helpommin. Itse kiehautin noin viitisen minuuttia. Tämän jälkeen laita valkosipulikattila kylmän vesihanan alle (vähän kuin keitetyt kananmunat), jottet polta seuraavassa vaiheessa näppejäsi.

Kuori valkosipulinkynnet ja mieti syntyjä syviä.

Mittaa liemiainekset ja valkosipulinkynnet kattilaan. Itse laitan aina chilijauhetta mukaan antamaan kynsille potkua. Keitä kynsiä liemessä hiljalleen noin 5 minuuttia.

Kaada kynnet liemineen lasipurkkeihin ja anna maustua jääkaapissa vähintään viikko.

Kynnet säilyvät etikkaisessa liemessään hyvinä parikin kuukautta.

Tarjoa marinoituja valkosipulinkynsiä liharuokien lisäkkeenä. Viipaloidut kynnet maistuvat hyviltä myös voileivän päällä tai salaattiin sekoitettuna.

Valmistusaika on ohjeen mukaan noin 20 minuuttia, mikä ei todellakaan pidä paikkansa. Kynsien kuoriminen vie ainakin minulla aikaa reippaamman puoleisesti. Maustumisaika valkosipulinkynsillä on vähintään yksi viikko.

Tämä ohje on yksinkertainen, mutta lopputulos on mahtava. Kannattaa ehdottomasti kokeilla. Itse tein kerralla kaksinkertaisen annoksen, jotta sain purkitettua herkkuja pieniksi jouluyllätyksiksi.

Kate Atkinson: Elämä elämältä

Lukupiirin kirjasyksy on edennyt hieman kangerrellen johtuen kaikkien työ- tai opiskelukiireistä tai kiireistä ylipäänsä. Kate Atkinsonin Elämä elämältä (Schildts & Söderströms, 2014) tuli kuitenkin arvioitua vielä ennen joulua. Alkuteoksen nimi on Life After Life (2013). Kirjan käännöstyön suomeksi on tehnyt Kaisa Kattelus. Kirjan sai paikallisesta kirjastosta pienellä jonotuksella lainatuksi.

Elämä elämältä on merkillisen erikoinen kirja. Päähenkilö Ursula Todd syntyy vuonna 1910, mutta menehtyy kaulansa ympärillä olevaan napanuoraan, koska lääkäri ei ehdi ajoissa paikalle. Ei sittenkään. Ursula Todd syntyy vuonna 1910. Lääkäri ehtii paikalle juuri ennen lumimyrskyä ja auttaa katkaisemaan tytön kaulan ympärillä olevan napanuoran. Ursula jää henkiin. Nelivuotiaana Ursula seuraa isosiskoaan Pamelaa meren tyrskyihin ja hukkuu. Ei sittenkään. Rannalla oleva taidemaalari herra Winton maalaa tyttöjen rantaleikkejä ja huomaa vaaran. Hän pelastaa Ursulan ja tyttö jää henkiin. Kirjan kulku etenee siten, että tarinat alkavat yhä uudestaan ja uudestaan. Loput ovat kuitenkin aina erilaisia. Lukupiiri keskustelikin aiheesta, kuinka pienestä voi olla kiinni ihmisen elämän suunta.

Kate Atkinsonin kirjassa käydään läpi Euroopan historiaa 1910-luvulta 1960-luvulle. Kirjan tarinat painottuvat melkoisesti sotavuosiin 1940-luvulle. Sota-ajan kuvaukset ovat paikoitellen rankkaa luettavaa ja siksi osa lukupiiriläisistä totesi, että sota-ajan kuvauksia olisi saanut olla hieman vähemmän kirjassa. Keskiluokkaisen englantilaisen perheen elämänmenoa kuvaavat kohdat Englannin maaseudulla olivat kuitenkin kaikin puolin viehättäviä. Nämä antoivat hyvää vastapainoa rujoille sotakuvauksille. Kate Atkinsonin on täytynyt hyvin perehtyä historiaan, koska sen verran uskottavia kuvaukset olivat.

Kirjan kerronta ja kieli olivat miellyttävää luettavaa. Henkilökuvaukset loistavia. Erästä lukupiiriläistä hieman häiritsivät vihjailut sielunvaelluksesta ja déjà vu –kokemuksista. Elämä elämältä ei päästä lukijaansa helpolla. Lukijaa saattaa häiritä se, että aina palataan takaisin siihen, mistä aloitettiin, mutta toisaalta kirjan viehätys lienee siinä, että tarinat poikkeavat toisistaan melkoisesti. Myös henkilöhahmot ovat lähes poikkeuksetta jotenkin erilaisia eri tarinoissa, lukuun ottamatta Toddin perheen miehiä, jotka ovat jokseenkin samanlaisia kertomuksesta toiseen. Kirjassa vihjailtiin paljon joihinkin tiettyihin tapahtumiin, mutta ei annettu selviä vastauksia, kuinka tarinat oikeastaan menivätkään, vaan annettiin lukijan mielikuvitukselle työtä. Lukupiirin keskustelut sivusivat myös ajatusta, kuinka paljon kirja avautuisi enemmän ja paljonko kirjasta löytyisi uusia ulottuvuuksia, jos kirjan lukisi uudestaan.

Elämä elämältä on herkullisen monipuolinen ja lähes 600-sivuinen, tuhti lukupaketti. Kirjaa suosittelen ehdottomasti lukijalle, joka haluaa pohtia elämänkulkua, eikä halua valmiita vastauksia. 

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä yhteensä 4 (asteikko 1-5).

Joulukuun Livbox

Osasin aavistella, että joulukuun Livbox saapuisi keskiviikkona piristämään arkeani, koska olin Livboxin Facebook-sivuilta lukenut, että paketit olivat lähteneet matkaan edellisenä perjantaina. Jännitys pysyi kuitenkin loppuun asti, koska en ehtinyt muilta kiireiltäni spoilaantua. Sen verran kiire kuitenkin oli repiä paketti auki, että hyvä kun takin ehdin riisua päältäni pois.

Joulunpunaisen silkkipaperin keskellä näyttää olevan vaikka mitä kivaa.

Pakko tarkastella laatikon sisältöä hieman tarkemmin.

Enrique Iglesias Adrenaline. Tuoksunäyte miehelle. Ei kuitenkaan miehelle, joka täällä asuu. Hän ei moisista hajusteista välitä. Tuoksun kerrotaan huokuvan voimaa, itsevarmuutta ja tyylikyyttä. Lisäksi tuoksu on aistillinen ja huomiota herättävä. En ole tuoksutellut, joten en voi olla varma asiasta. Saa nähdä, mitä tuoksunäytteelle käy. Lähteekö eteenpäin vai päätyykö jonnekin kaapin perukoille. Hintaa tuotteella on 19,90 €/30 ml.

Rimmel ScandalEyes Rockin’ Curves Mascara. Minun olisi pitänyt ostaa uusi ripsiväri, mutta olin elätellyt toiveita, että Livboxista sellainen löytyisi. Tällä kertaa toiveeni toteutui ja ripsiväri jäi kaupan hyllylle. Boksista paljastuneessa ripsivärissä on särkyneen sydämen muotoinen harjaosa, jonka alaosan luvataan nostavan ja taivuttavan ripset näyttävälle kaarelle ja antavan ripsille tuuheutta. Harjan kapeammalla kärkiosalla on helpompi levittää ripsiväriä silmän sisänurkan vaikeasti tavoitettaviin ripsiin. Tämän viimeisen alleviivaan täysin. Muuten kyseessä on ihan perus ripsiväri. Tuntuu paakkuuntuvan enemmän kuin edellinen ripsivärini. Tuotteen hinta on 11,50 €/12 ml.

Marc Jacobs Daisy Dream EdT. Tuoksu naiselle. En yleensä tuoksuista välitä ja olenkin yleensä laittanut Livboxista ilmestyneet hajuvesinäytteet eteenpäin. Tällä kertaa päätin kuitenkin korkata näytteen. Ei erityisemmin säväyttänyt. Herra Karvajalan tuomio oli vetäytyminen kauemmas ja kulmien kurtistus. Tuoksun kuvataan olevan eteerinen, viaton ja vapaa. Tuoksun inspiraation lähteinä ovat olleet päivänkakkara ja ääretön, sininen taivas. Tuoksun hinta kaupassa on 42,- €/ 30 ml.

Vichy Aqualia Thermal Rich. Vahvistava ja rauhoittava kosteuttava voide, joka auttaa parantamaan ihon omaa kosteustasapainoa. Tällä hetkellä kylpyhuoneen peilikaapissa on aika monta voidepurkkia, mutta kyllä sinne aina yksi hyvä tuote lisää mahtuu. En tiedä, pitäisikö tätä käyttää päivällä vai yöllä, mutta koska voide on aika paksua, olen levittänyt voidetta iltaisin kasvoilleni ja olen tykännyt tuotteesta todella paljon. Raikkaan ja samettisen voiteen luvataan vahvistavan ihoa ja jättävän ihon pinnan pehmeäksi. Aamulla kasvojeni iho ainakin on tuntunut pehmeältä. Muusta en tiedä. Boksista löytyvä hieno voidepurkki oli näytekokoinen. Täysikokoisen tuotteen hinta apteekissa on 25,90 €/50 ml.

Clarins Instant Smooth Perfecting Touch. Meikin pohjustustuote, jonka pitäisi tasoittaa ihon pintaa ja häivyttää ihon virheellisyyksien, juonteiden ja huokosten näkymistä. Olen huono tällaisten tuotteiden käytössä, joten yritän harjoitella. Käsittääkseni tämä tuote on kuitenkin saanut kiitosta monilta käyttäjiltä. Olen nyt muutaman kerran testaillut tämän söpön pikkupurkin sisältöä, eikä se ainakaan tilannetta eli kasvojani ole pahentanut. Jos tässä käy niin, että lopulta ihastun tuotteeseen, tuntuu se jatkossa kukkarossa tämän verran: 34,- €/15 ml.

LV täyteläinen jalkavoide. Supertuote, johon ihastuin heti. Tuote auttaa pehmentämään kuivat ja karheat jalat sekä kantapäät. Ei jätä jalkoja tahmeiksi. Tämä kaikki on totta. Jalat ovat kuin uudet, kun voide on vaikuttanut yön yli. Jopa mies, joka täällä asuu, oli kiinnostunut tuotteesta ja meinasi napata tuotteen itselleen. Jalkavoide sisältää runsaasti kosteuttavia ja hoitavia aineita, kuten 20 % kosteuttavaa glyserolia. Livboxista löytyvä tuubi oli täysikokoinen. Kaupasta tuotteen saa omakseen maksamalla 5,50 €/75 ml.

Jamela 24K kultakollageeni silmänalusnaamio. Kuvassa kummallisen näköiset jutut ovat tämä. Silmänalusnaamio, jonka sain uskollisen tilaajan ylimääräisenä tuotteena. Silmänalusnaamion pitäisi olla kiinteyttävä, turvotusta alentava ja tummia silmänalusia häivyttävä. Vaikuttaa kiinnostavalta, mutta luulen, että näiden testaaminen jää joulunpyhien jälkeiselle ajalle. Silloin on toisaalta kiinteytyksen ja turvotuksen alentamisen aika. Nyt olisi toisaalta taas tummien silmänalusten häivytysaika. Ehdottomasti tulen nämä testaamaan. Tuotetta saa kauneushoitoloista hintaan 64,90 €/16 paria.

Duc d’O suklaatryffelit. Meinasin hajota näihin käsintehtyihin tryffeleihin. Aivan ihastuttavan makuisia ja suussa sulavia makupaloja oli pakattu boksiin lahjaksi. Paketti meni kerralla, mutta toisaalta ei siinä paketissa ollut kuin neljä tryffeliä, joista puolet söi mies, joka täällä asuu. Näitä voisi syödä toistekin.

Tykkäsin tämän kuun boksista tosi paljon. Paljon kivoja tuotteita, joista on taas pitkäksi aikaa iloa.

Teatterissa: Einsteinin rikos

Helsingin Kaupunginteatteri on ottanut pienelle näyttämölleen varsin tuoreen näytelmän, Éric-Emmanuel Schmittin Einsteinin rikos (La trahison d’Einstein), jonka kantaesitys oli Pariisissa tammikuussa 2014. Onnistuin saamaan Einsteinin rikokseen kultaposseliput tiistaille 18.11.2014, josta olen hyvin kiitollinen. Luultavasti muuten olisi jäänyt kohdallani erittäin hyvä näytelmä näkemättä.

Einsteinin rikoksen on suomentanut Timo Torikka. Kari Heiskanen on vastannut näytelmän ohjauksesta. Näytelmän rooleissa ovat Pekka Huotari, Santeri Kinnunen ja Joachim Wigelius. Lavastus on Markku Hakurin käsialaa. Sari Salmela puolestaan on vastannut puvustuksesta. Valosuunnittelu Mika Ijäs ja äänisuunnittelu Eradj Nazimov. Naamioinnista on vastannut Tuula Kuittinen.

Pekka Huotari, Santeri Kinnunen ja Joachim Wigelius, Einsteinin rikos

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Einsteinin rikoksen tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan molemmille puolille. Einstein (Santeri Kinnunen) on muuttanut Yhdysvaltoihin. Hän kohtaa New Jerseyssä järven rannalla kulkurin (Pekka Huotari). Einsteinin ja kulkurin välille syntyy luja ystävyyssuhde. Einstein haluaa varoittaa Yhdysvaltoja natsien ydinaseohjelmasta ja hänen pyrkimyksenä on estää Hitlerin toimet, mutta samalla hän tulee antaneeksi sysäyksen Yhdysvaltojen ydinasevarusteluun. Kaiken tämän keskellä FBI:n agentti O’Neill (Joachim Wigelius) yrittää pakottaa kulkurin ottamaan selvää Einsteinin perimmäisistä tarkoituksista.

Minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia näytelmän suhteen, vaikka näyttelijät ovatkin kovan luokan ammattilaisia. Santeri Kinnunen on loistava valinta Einsteinin rooliin. Kinnunen vetää puolitoistatuntisen esityksen hyvin vakuuttavasti. Einsteinin tuska on aistittavissa. Tällaista ei tietenkään pitäisi mainita, mutta näytelmän aikana tulee huomioitua myös sellainen seikka, kuinka paljon Santeri Kinnunen alkaa muistuttaa isäänsä Heikki Kinnusta. Karisma kasvaa iän myötä.

Santeri Kinnunen, Einsteinin rikos

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Pekka Huotari on nappivalinta kulkurin rooliin. Huotari vetää roolinsa hienosti. Välillä jopa mietin, onko kulkuri näytelmän pääosassa vai Einstein. Einsteinin ja kulkurin ystävyyssuhteen kehittyminen on todella hienoa katsottavaa. Olen aina viehättynyt Pekka Huotarin ammattitaidosta ja tämä oli yksi esimerkki lisää, miksi tykkään Pekka Huotarin työskentelystä. Joachim Wigelius on näyttelijöistä minulle vierain, mutta vakuuttavasti Wigelius roolinsa vetää. Agentti O’Neill on oikeasti pelottava ilmestys lavalla. Einsteinin rikokseen on valittu todella hyvät näyttelijät.

Joachim Wigelius ja Pekka Huotari, Einsteinin rikos

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Einsteinin rikos on hyvin intensiivinen esitys. Näytelmän dialogi on vahvaa ja vetää katsojan mukaan tarinaan. Puolentoista tunnin esityksessä ei ole väliaikaa ja turhaa se olisi ollutkin. Näytelmä olisi taatusti kärsinyt keskeytyksestä. Näytelmä antaa myös paljon ajateltavaa. En ole erityisen kiinnostunut sota-ajoista, mutta näytelmä herättää kyllä ajatusmaailmani käyntiin toisesta maailmansodasta ja siihen liittyneestä politiikasta.

Näytelmän äänitoteutukselle pitää antaa erityiskiitokset. Ääniefekteillä saatiin todella vakuuttavaa lisämaustetta esitykseen. Lavastus oli suhteellisen vähäistä, mutta ei mielestäni kaivannut yhtään enempää, koska muutoin esityksen intensiivisyys olisi saattanut kärsiä.

Einsteinin rikosta suosittelen etenkin niille, joita viehättää voimakas dialogi. Esitys antaa myös paljon ajateltavaa, joten jos haluat ajatukset pois arkisista asioista, käy katsomassa Einsteinin rikos.

Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille kuvalainauksista.

Kulmakunnan julkkis

Perinteiseen tapaan lauantain aamupäiviin meillä kuuluu kauppareissu. Yleensä ei mikään mieltä ylentävä nautinto, vaan pakollinen paha. Joskus kuitenkin sattuu ja tapahtuu. Kävelymatka kauppaan taittuu oikaisemalla paikallisen lukion pihan poikki. Tänään oikaisureitin varrella valkoisessa hangessa loistaa jotain. Kännykkä.

Nostan puhelimen hangesta ja katselen ympärilleni. Ei näy ketään. Mies, joka täällä asuu, pyörittelee myös päätään. Puhelin on vanhanmallinen nokialainen. Näyttö on hengissä, joten alan painella nappuloita. Ensin puhelinluettelo. Vain kaksi nimeä tallennettuna. Entä viimeksi vastatut ja soitetut puhelut? Täältä nimiä löytyy enemmän eli en osannut käyttää puhelinluetteloa tai sitten kännykän näytöllä näkyivät ainoastaan joko puhelimen tai sim-kortin muistissa olevat numerot.

Jotainhan tässä on tehtävä. Poliisiasema on viikonloppuisin suljettuna eli puhelinta ei voi viedä sinnekään. Valitsen numeron, johon on soitettu viimeksi. Annan soida pitkään. Ei vastausta. Valitsen seuraavan numeron, johon on soitettu muutama päivä sitten. Muutaman soiton jälkeen puhelimeen vastaa nainen. Esittelen itseni ja kerron tilanteen. Nainen alkaa pähkäillä, kuinka puhelin saataisiin takaisin omistajalleen. Hän keksii, että joku täti oli juuri käynyt heillä ja on menossa Prismaan. Kerron meidänkin matkan olevan kohti Prismaa. Nainen lupaa soittaa tädille ja pyytää häntä soittamaan kännykkään, niin voidaan sopia treffit.

Kävelen vieraan ihmisen kännykkä kourassa ja odotan puhelua. Ei kuulu. Ajattelen, etten ehkä vaan kuule puhelua, koska keskustassa on meteliä. Jokin joulurieha meneillään. Astumme lopulta Prisma-keskukseen sisälle. Mies vie loton (olenko kohta lottomiljonääri?). Minä astelen Alkoon. Ihan vain mausteeksi käväisen ostamassa puoli litraa tummaa rommia.

Odotan edelleen puhelua, ja koska sitä ei kuulu, haen kännykästä lisää soittotietoja. Löydän samannimisen naisen nimen, joka edellä mainitun tädin nimi on. Soitan numeroon. Soi soi soi. Vastaaja vastaa. Jätän viestin ja kerron jättäväni puhelimen Prisman infopisteeseen. Lopetan puhelun ja samassa kännykkä soi. Nainen, jonka kanssa olin aiemmin puhunut, soittaa. Vastaan puhelimeen. Sovimme, että jätän puhelimen Prisman infopisteeseen, josta hän lupaa kännykän noutaa. Nainen pyytää, että jättäisin yhteystietoni, koska hänen äitinsä haluaa varmasti kiittää minua jollain tavoin. Kieltäydyn tällaisesta. Pienen vänkäämisen jälkeen lupaan jättää yhteystietoni infopisteeseen.

Lopulta saan jätettyä puhelimen yhteystietojeni kanssa Prisman infopisteeseen. Onneksi on palvelualtista henkilökuntaa, joka ottaa puhelimen vastaan mukisematta. Sitten pääsemme itse asiaan eli kauppareissulle täyttämään ostoskärryjä. Ostamme ihan perustarpeita, ei mitään erikoista, ja silti kauppalaskun loppusuma jaksaa ihmetyttää.

Kotimatkalla ollessamme puhelimeni soi. Vastaan puhelimeen. Minulle esittäytyy nainen, joka kertoo olevansa puhelimen omistaja. Nainen kiittelee vuolaasti ja kysyy, kuinka hän voi tämän korvata. Sanon, ettei tarvitse mitenkään korvata. Kerron myös olevani iloinen, että puhelin löysi omistajansa. Harmittaisi, jos puhelin häviäisi, koska siitä on aina ylimääräistä vaivaa. Juttelemme naisen kanssa jonkin aikaa. Nainen kertoo asuvansa ihan meidän lähellä. Sanoessaan kadunnimen, totean, että rouva asuu aivan naapurissa. Kerron olevani nainen, joka kulkee valkoisen kissan kanssa. Nainen vastaa heti, että ai se olet sinä. Rouva on monta kertaa ikkunasta katsonut minun ja herra Karvajalan menoa. Kerron, ettei ole tarkoitus katsella ihmisten ikkunoista sisälle, mutta minkäs teet, kun herra Karvajalka haluaa istahtaa sellaiseen paikkaan, että näet väistämättä ihmisten asuntoihin sisälle. Yleensä kyllä pyrin kääntämään katseeni. 

Aikamme juteltuamme rouvan kanssa, lopetamme puhelun. Molemmille tuli hyvä mieli löytyneestä puhelimesta. Minua lisäksi alkoi huvittaa herra Karvajalka. Valkoinen kissa, josta on ilmeisesti tullut kulmakunnan julkkis, jonka kaikki tunnistavat.

Marraskuun Livbox

Livboxin Facebook-sivulla kerrottiin, että marraskuun Livboxit olivat lähteneet matkaan maanantaina. Odotin pakettia tietenkin kuin kuuta nousevaa. Onneksi en kuitenkaan ehtinyt spoilaantua, vaikka mies, joka täällä asuu, kertoikin mustan paketin saapuneen soittaessaan minulle töihin. Jännitys säilyi paketin avaamiseen saakka. Onko itsekurini siis kasvanut?

Kotiin tulin kuitenkin kiireesti suorinta tietä ja otin paketin heti hyppysiini. Mitä? Miten paketti tuntuu oudon kevyeltä? Sakset käsiin ja paketti auki. Marraskuun paketin sävymaailma on suoraan Hollywoodista. Kultainen. Hienoa ja enteilee kovasti tulevaa joulua. Minä niin tykkään näistä kauniista paketeista. Paketin sisältö näytti siltä, miltä tuntuikin. Pieneltä ja kevyeltä.

Kuvausassistentti saapui myös paikalle tutkimaan tilannetta. Korvat luimussa. Eivätkö tuotteet miellyttäneet vai eikö Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa alentaminen kuvausassistentiksi tyydyttänyt Herra Karvajalkaa?

Paras tutkia paketin sisältöä tarkemmin.

Ibero irtoripset. Pakkaus sisältää irtoripset ja liiman. En ole ikinä käyttänyt irtoripsiä, enkä luultavasti tule käyttämäänkään. Käyttöohje vaikuttaa helpolta, mutta epäilen silti. Luulen, että minulle kävisi irtoripsien kanssa kuitenkin jotenkin hullusti. Ripset lähtenevät kiertoon, elleivät sitten joudu mukaan johonkin hullunhauskaan tempaukseen. Ripsipaketin hinta on 7,90 €.

Bangerhead BangerTweezer. Pinsetit. Kivaa. Nämä ovat olleet kauppalistalla, mutta en ollut vielä saanut ostettua. Pinseteissä on leveä tartuntapinta ja vino, kapeakärkinen pää. Pinsetit ovat tukevan tuntuiset kädessä ja vaikuttavat laadukkailta. Näiden avulla kulmien muotoilun pitäisi hoitua huolettomasti ja kivuttomasti. Kivuttomuudesta olen eri mieltä. Aina se hieman nipistää, vaikka olisi mitkä pinsetit käsissä. Hintaa tuotteella on 8,80 €.

Sitten vielä lisäkurkistusta loppuihin tuotteisiin.

Bernard Cassiere Bilberry Overnight Cream Mask. Mustikkavoide-naamio yöksi. Tuotteen avulla iho on aamulla raikkaan pehmeä ja joustava. Tuotteen luvataan myös vähentävän ihon punakkuutta ja tasoittavan ihon väriä. Tätä oli heti testattava. Etenkin vesijumppailtojen jälkeen kasvoni loistavat punaisina kuin tomaatti, joten testi-ilta/-yö oli mitä sopivin tähän tarkoitukseen. Aamulla herätessäni ja katsoessani itseäni peilistä en huomannut mitään muutosta kasvojeni värissä. Samanlainen läikikäs punanaama peilistä katseli kuin illallakin. Tuote itsessään on miedon tuoksuinen. Iho jäi pehmeäksi, joten kyllä tuo tuubi varmasti tulee kulutettua loppuun saakka. Boksin tuubi oli näytekokoinen. Normaalikokoisen tuotteen hinta on 48,- €/50 ml.

Natural Code By Lumene Candy Smile. Huulikiiltokynä sävyssä 1 Cotton Candy. Kynän avulla pitäisi saada huulille upea väri, kiilto ja rajaus. Hoitavia, kosteuttavia ja suojaavia ainesosia ovat ratamon siemenöljy, E-vitamiini ja karitevoi. Yleensä innostun tällaisista, mutta nyt en jotenkin innostunut. Väri ei ole yhtään minua. Liian pinkki minulle. Ehkä tämä menee kuitenkin kevät-/kesäkäytössä tai miksei oikein aurinkoisena pakkaspäivänä. Tuotteen luvataan tuntuvan huulilla miellyttävältä ja kestävän pitkään. Annan tuotteelle mahdollisuuden. Tuotteen hinta on 9,90 €/1,8 g.

Marvis Cinnamon Mint. Kanelille ja mintulle maistuva hammastahna. Hihkuin ilosta nähdessäni tuotteen. Olen halunnut testata Marviksen hammastahnaa. Lukiessani boksin mukana tullutta tuoteselostetta, koin kuitenkin pienoisen pettymyksen. Tuote ei sisällä fluoria. Tyhmä kysymys, mutta mikä ainesosa tuotteessa sitten estää reikiintymistä? En antanut fluorittomuuden kuitenkaan häiritä itseäni, vaan harjasin heti hampaani kaneliminttuhammastahnalla. Täytyy myöntää, etten kokenut mitään wau-tunnetta. Hampaat tulivat puhtaiksi ja näytekokoinen tuubi tulee kyllä käytettyä loppuun saakka, mutta en usko, että yhteinen taipaleemme Marviksen kanssa jatkuu. Täysikokoisen tuotteen hinta on 4,55 €/25 ml.

Tällainen Livbox tällä kertaa. Mitä piditte? Minä semitykkäsin. Kivaa on kuitenkin joka kuukausi saada tällainen yllätysboksi.

Voihan vanupuikko!

En ole millään tavoin aamuihminen. Haluaisin herätä kaikessa rauhassa. Viettää aamiaispöydän ja sanomalehden ääressä kiireettömästi pari tuntia. Totuus on kuitenkin se, ettei se ole oikeastaan ikinä mahdollista. Arkiaamuisin on pakko herätä herätyskellon ääneen. Viikonloppuisin sen sijaan herra Karvajalka toimii elävänä herätyskellona.

Lakkaan kynteni yleensä sunnuntaisin, jolloin lakkaus pysyy suhteellisen siistinä keskiviikkoon, torstaihin saakka. Keskiviikkona ajattelin ennen vesijumppaa, että otankin kynsilakat pois kynsistä ja lakkaan kynteni uudelleen vesijumpan jälkeen. Yleensä pidän muutaman lakattoman päivän loppuviikosta, mutta koska töissä oli torstaina tiedossa yksi tärkeä palaveri, halusin kynsieni olevan siistit ja kauniit. Siis tuumasta toimeen. Valitsin kynsilakan, joka kuivuu nopeasti, koska useamman kuin kerran, olen herännyt aamulla peitonjäljet kynsissä. Lakkasinpa samalla varpaankynnetkin. Nättiä illan hämyssä katsottuna.

Aamulla normaalit aamutoimet pienen kiireen kera kuten tavallisesti. Päivävoidetta levittäessäni huomasin, että olen taas kerran levitellyt kynsilakat pitkin poikin. On samalla tullut lakattua kynsinauhat ja hieman ihoakin. Äkkiäkös ne vanupuikolla ja kynsilakanpoistoaineella puhdistaa. Aseet esiin ja taisteluun. Vasemman käden sotkut on äkkiä hoidettu. Jatkan touhua ottamalla kynsilakanpoistoainepullon vasempaan käteen. Työnnän vanupuikon puhdasta päätä pullon sisälle ja kallistan pulloa. Sitten iskikin aamupiru. En tiedä, mitä tapahtui, mutta tajuan, että kynsilakanpoistoaineet lentelevät pitkin poikin. Paita on märkänä aineesta. Vanupuikko lentänyt ties minne.

Revin paidan pois päältäni. Kaadan lavuaarin reunalla olleen kissan juomaveden lavuaariin. Pesen mukin huolellisesti ja laitan uuden, tuoreen veden tilalle. Sitten alan etsiä vanupuikkoa. Ei näy lattialla. Ei näy peilikaapissa. Ei ole lentänyt pyykkikoneeseen. Ei ole pyykkitelineen päällä. Mysteerio. Ryntään ulos kylpyhuoneesta ärräpäitä päästellen ja sanon miehelle, joka täällä asuu, että kylppäriin hävisi käytetty vanupuikko.

Mies häviää kylpyhuoneeseen taskulampun kanssa. Etsin puhtaan paidan kastuneen tilalle. Samassa vilkaisen sormiani. Oikean käden kynnet ovat sen näköiset kuin olisivat uitetut kynsilakanpoistoaineessa ja niinhän ne ovatkin. Ryntään kylpyhuoneeseen hakemaan kynsilakkapulloa. Korjauslakkaan oikean käden kynnet ja  siltä ne näyttävätkin. Tuijotan kelloa, joka etenee taas liian nopeasti. Silmälasien pesua ei voi suorittaa, koska kynnet ovat juuri lakatut. Väsään itselleni kiireesti aamupalaleivän. Teen haudutus jää tänä aamuna muutamaan minuuttiin.

Ruokapöydän ääreen leivän ja teen kanssa. Meikkaan kasvojani ja vilkuilen kelloa. Kolme minuuttia aikaa lukea lehti, syödä leipä ja juoda tee. Kuinka sanomalehti on tänä aamuna normaalia paksumpikin? Mies tulee kylpyhuoneesta ja sanoo, että ei löydy vanupuikkoa. Vastaan, että kai se sitten kahden kuukauden kuluttua löytyy, kuten löytyi se yksi herra Karvajalan leluhiirikin, joka mystisesti katosi ja yhtä mystisesti löytyi.

Lopulta pääsen lähtemään junalle. Olen auttamattomasti myöhässä, joten joudun oikeasti pitämään kiirettä ehtiäkseni junaan. Tänään oli sinä suhteessa onni myötäinen, että kun tulen laiturille, juna saapuu paikalle ja voin kävellä suoraan sisälle junaan. Ei tarvinnut seisoa asemalaiturilla palelemassa ja odottamassa junaa. 

Iltapäivällä mies, joka täällä asuu, soittaa minulle. Kertoo, että sinulle tuli musta laatikko. Jee! Livbox-päivä! Seuraavaksi mies kertoo löytäneensä vanupuikon. Kysyn, missä se oli. Mies vastaa: ”Kynsilakanpoistoainepullossa.”

Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin

Valitsin lukupiirin luettavaksi Kjell Westön Älä käy yöhön yksin (Otava, 2009), koska olin ostanut kirjasta pokkariversion jostain kirja-alesta ja kirja odotteli lukijaansa. Ruotsinkielisen alkuteoksen nimi on Gå inte ensam ut i natten. Suomennoksen käsikirjoituksesta on tehnyt Katriina Huttunen. Kirjaa tuntui olevan kirjaston hyllyssäkin yllin kyllin, koska olin yhden lukupiiriläisen mukana, kun hän kirjaa kirjastosta haki.

Älä käy yöhön yksin –teoksessa kertojaäänenä on Frank Loman. Hän kertoo tarinan, joka ulottuu 1940-luvulta aina 2000-luvulle asti. Tarinassa ovat pääosissa hänen itsensä lisäksi Jouni Manner, Ariel Wahl, Adriana Mansnerus ja Eva Mansnerus. Kirjassa matkataan ensin Jounin, Arielin ja Adrianan matkassa lähinnä 1960-luvulla. Jouni on vihainen ja väkivaltainen nuori, Ariel herkkä ja Adriana surumielinen, mutta kaunis. Yhtä kaikki heidän tiensä ovat kohdanneet ja he ovat perustaneet yhtyeen. He pääsevät levyttämään esikoissinglensä Älä käy yöhön yksin, joka jää myös trion ainokaiseksi levytykseksi. Kolmikon teiden näennäisesti erotessa, kirjassa aletaan käydä läpi Frankin elämää. Frank on ollut 13-vuotiaasta lähtien rakastunut itseään muutaman vuoden vanhempaan Evaan, joka on Adrianan pikkusisko. Tämä vaikuttaa kaikkeen ja kertomuksesta muodostuu lopulta mieletön ihmissuhdevyyhti, jonka lukemista ei malttaisi keskeyttää.

Kjell Westö on mielestäni osannut kuvata hienolla tavalla ajankuvauksia. Helsingin kuvaukset ovat niin ikään loistavia. Itselleni ainakin tuli se tunne, että olisin itse dallaillut pitkin Helsingin katuja ja lähiöitä. Myös lukupiiriläiset tykkäsivät Helsinki-kuvauksista, vaikka paljon keskustelua aiheuttikin se, missä Männistö sijaitsi. Sijainnille saatiin suurin piirtein yhtä monta veikkausta kuin oli keskustelijoita. Olisi siis hienoa, jos kirjailija hieman valaisisi tätä hämminkiä aiheuttanutta paikkaa. Kirjan henkilökuvaukset olivat erittäin uskottavia ja realistisia. Välillä tuli tunne, että täytyy tarkastaa internetistä tarkempia tietoja Jouni Mannerista.

Kirjaa varjosti surumielisyys, mutta se ei ollut häiritsevää. Sodan vaikutukset näkyivät kirjassa usean sukupolven ajan. Westön teksti on taidokasta ja monipuolista. Tästä lukupiiriläiset saivat aiheen jälleen kerran keskustella, mikä vaikutus on tekstin kääntäjällä. Kirjassa oli paljon viittauksia musiikkiin kitarasoinnuista lähtien. Itselleni tämä tuotti hieman tuskaa ja hankaluuksia, mutta onneksi nämä kohtaukset pystyi vain lukemaan läpi. Luultavasti musikaaliset henkilöt saisivat näistäkin huomattavasti enemmän irti ja kirja olisi vielä antoisampi lukukokemus. Toisaalta yhdellä lukupiiriläisellä kirjassa mainitut musiikkikappaleet toivat muistoja mieleen.

Vaikka kirja olikin yli 600 sivua pitkä, ei se tuottanut tuskaa ainakaan itselleni. Yksi lukupiiriläinen piti kirjasta jopa niin paljon, että luki sen kerralla läpi. Kirja eteni kronologisesti, vaikkakin välillä pitkin aikaharppauksin. Keskustelua aiheutti myös se, että usein Westön kirjoista joko pidetään tai ei pidetä. Älä käy yöhön yksin –kirjaan kannattaa kuitenkin tarttua. Ihan jo pelkästään laadukkaan tekstin takia. 

Tähtiä lukupiiri antoi yhteensä 4 (asteikko 1-5).

James Bowen: Katukatti Bob – Kissa joka muutti elämäni

Sain mieheltä, joka täällä asuu, syntymäpäivälahjaksi kirjan. Kirjan, joka valloitti minut. James Bowenin Katukatti Bob – Kissa joka muutti elämäni (WSOY, 2014). Englanninkielinen alkuteos A Street Cat Named Bob on ilmestynyt vuonna 2012. Suomennoksen on tehnyt Kimmo Paukku.

Katukatti Bob on James Bowenin ja Bobin omaelämäkerta. James on entinen heroinisti, joka yrittää päästä huumeriippuvuudestaan metadonihoidon avulla. Hän elättää itsensä katusoittamisella. Eräänä iltana Jamesin tullessa kotiin, hänen talonsa alakerrassa rappukäytävässä häntä odottaa oranssinpunainen, kärsineen näköinen kissa. James kohtaa kissan muutaman kerran, kunnes päättää ottaa kissan hoitoonsa siksi aikaa, kunnes kissa toipuu vammoistaan. Kissa on kuitenkin päättänyt lyöttäytyä Jamesin kanssa yhteen. Se seuraa Jamesia joka paikkaan – myös katusoittokeikoille. Lopulta Jamesista ja kissasta, jonka James on nimennyt Bobiksi, tulee erottamaton parivaljakko. Bob kulkee Jamesin mukana joka paikkaan, joko kävellen tai Jamesin olkapäällä keikkuen.

Jamesin ja Bobin tarina on hellyttävä ja koskettava. James onnistuu vaihtamaan metadonihoidon Subutex-hoitoon pitkälti Bobin avustuksella. Bobista tulee Jamesin elämän tärkein asia. James ottaa vastuun kissasta ja samalla itsestään. Kissat ovat viisaita, mutta Bob vaikuttaa siltä, että se saattaisi saada paikan kissojen Mensa-järjestöstä. Tuntui uskomattomalta lukea, kuinka herkkävaistoinen Bob on. Kirja oli mahtava lukukokemus, kun sai seurata parivaljakon suhteen syvenemistä.

Vaikka kirjan nimi onkin Katukatti Bob, on se ennen kaikkea James Bowenin selviytymistarina. Kirja antaa hyvin realistisen kuvan kadun kasvateista ja huumeongelmaisista. Oli myös varsin opettavaa ymmärtää, että ensin yritetään huumeista eroon metadonin avulla, jonka jälkeen siirrytään Subutexiin. En tiedä, onko tämä vakiokäytäntö, mutta ainakin Jamesin kohdalla toimittiin näin. Kirjasta löytyy myös mielenkiintoista kissatietoutta. Miksi kissa pesee itseään? Sekin tuli opittua tämän kirjan kautta.

Katukatti Bobista on tullut maailmankuulu. Jamesin ja Bobin elämä kulkee kirjan edetessä vakiintuneita polkuja, joten Jamesille tulee täytenä yllätyksenä se, että heistä on tullut julkkiksia sosiaalisessa mediassa. Ihmiset ovat kuvanneet musisoivaa Jamesia ja Bobia Lontoon kaduilla ja laittaneet videoita You Tubeen. Kirjaidean James sai agentiltaan Mary Pachnosilta, joka oli tavannut parivaljakon Lontoon kaduilla.

Kirja imaisee mukaansa. Suosittelenkin sitä luettavaksi kissaihmisille, mutta myös kaikille, jotka haluavat lukea jotain lohduttavaa ja inhimillistä. 

Tähtiä annan kirjalle 4 (asteikko 1-5).

Lauantaishoppailua

Käymme yleensä lauantaisin miehen, joka täällä asuu, kanssa Prismassa ruokaostoksilla. Eilen teimme kuitenkin poikkeuksen. Menimme ensin paikalliseen Citymarkettiin, koska siellä oli porsaan ulkofile tarjouksessa, enkä ollut perjantain Citymarket-käynnin aikana possua noteerannut.

Citymarketissa oli Hintarallit menossa. Sanoin miehelle, että mennään katsomaan hänelle collegepuseroa, jos vaikka olisi halvennuksessa. Sitä ennen kuitenkin katsastimme kenkähyllyt. Löysimme hyllyn nimeltä: Löytö. Tällaisissahan on yleensä joko aivan järkyttävää tavaraa tai sitten todellakin löytöjä. Kyseisessä löytöhyllyssä oli talviulkoilukenkiä joka lähtöön. Hinnat olivat edullisia, mutta mieshän hermostui, koska ei löytynyt kokoa 42. Ei voinut sovittaa kokoa 43, vaikka sanoin, että nämä koothan voivat olla ihan mitä tahansa. Mies kimpaantui ja jätti hyllyn sikseen. Huokaisin ja painuin perään.

Seuraavaksi miesten vaateosastolle puseroita bongaamaan. Tarjouksessa oli vaikka mitä, mutta ei collegepuseroita. Collegepuseroita löytyi vain yhtä mallia, kahdessa eri värissä ja normaalihintaisena. Mies kuitenkin päätyi harmaaseen puseroon, koska hintakaan ei ollut päätä huimaava, vain 14,95 euroa. Ihan tavallinen collegepusero. Pienellä leikkausyksityiskohdalla oli ilmeisesti haluttu saada puseroon pientä särmää. Väristä sanoin miehelle sen verran, että harmaa on parempi vaihtoehto kuin musta, koska mustassa näkyvät kaikki herra Karvajalan irtokarvat.

Collegepusero siis tipahti ostoskärryjen pohjalle. Kiertelimme vielä aikamme kaupassa ja possunfilekin napattiin kärryihin mukaan kaiken muun pienen sälän ohelle. Kaupassa oli aikamoinen ryysis, mutta kassajonot vetivät. Hieman ihmettelin, kun kassaneiti veti collegepuseron viivakoodin. Mitä? Näyttikö viivakoodinlukija hinnaksi viisi euroa? Kassan päähän meinasi tulla ryysis, koska joku taas päästi rakkaat jälkikasvunsa roikkumaan kassan pakkauspäähän likaisine kenkineen. Otimme omat ostoksemme ja siirryimme läheiselle penkille pakkaamaan ostoksia kasseihimme.

Jotenkin ahdisti ryysis ja kuumakin oli. Yritin sulloa pipoa, lapasia ja kaulahuivia reppuun ja lukea samalla kassakuittia. Mies istui vieressä ja kysyi, mitä sähläsin. Sanoin, että ihan sitä vaan, että olipa kallis pusero. Maksoi peräti viisi euroa! Mies ihmetteli asiaa, mutta totesi siihen, että nyt kyllä pitää hakea toinenkin pusero. Sanoin hakevani, jos mies jäisi odottamaan kassien kanssa penkille. Mies huusi perääni, että musta. Niin minä sitten astelin takaisin miesten vaateosastolle ja valitsin oikean koon ja värin. Enää ei haitannut herra Karvajalan irtokarvatkaan.

Tämän jälkeen suoraan kassalle ja muovikassi hihnalle. Muovikassi sen takia, jotta collegepuserot voisi sulloa siihen. Kassatyttö veti muovikassin ja puseron viivakoodinlukijalla ja ilmoitti hinnan ilmeenkään värähtämättä: ”2,20 euroa.” Siis mitä ihmettä? Pusero maksoi kaksi euroa! En sitten alkanut vänkäämään hinnoittelusta, koska ei se kassatyttöä tuntunut kiinnostavan. Naureskellen palasin miehen luo ja kerroin, että musta on halvempaa kuin harmaa.

Tämän jälkeen kotikauppaan eli Prismaan tekemään loput ostokset. Miehelle piti löytää vielä sukkia, joten taas matka miesten vaatetusosastolle. Mies kääntelee alennuskorien sukkia naama nyrpeänä. Ei tuntunut löytyvän mitään, kunnes bingo! Mies löysi kahden parin nilkkasukkapakkauksen. Oranssissa hintalapussa hintana yksi euro. Lähtöhinta 5,95 euroa ja merkkinä Sidoste eli periaatteessa pitäisi olla ihan laatusukkaa. Mies kaiveli vielä hetken alelaaria ja löysi toisen vastaavan sukkapaketin. Sukat ostoskärryihin ja tyytyväinen ilme naamalle. Kassa hieman ihmetteli sukkien hintaa, mutta ei kysellyt asiasta sen enempää.

Kotona naureskelimme edullisille vaateostoksille, mutta hieman jäi kaivertelemaan Citymarketin hinnoittelu. Olisiko pitänyt olla rehellinen ja kyseenalaistaa hinnat? Eihän kahdella eurolla oikeasti voi saada tuliterää puseroa. Toisaalta Citymarketissa oli Hintarallit, joten voihan se olla, että tuotteet olivat ihan oikein hinnoiteltu. Mitä mieltä olette, teimmekö oikein vai väärin?

Myllyn Paras: Voitaikinatasku

Pääsin mukaan Hopottajien Myllyn Paras Voitaikinatasku –kampanjaan. Tämä tarkoittaa sitä, että olen päässyt testaamaan Hopottajien kautta Myllyn Parhaan Voitaikinataskuja. Hopottajana pääsen testaamaan erilaisia tuotteita ja kertomaan niistä rehellisen mielipiteeni. Lisätietoa Hopottajista löydät täältä.

Postin mukana saapui viikolla kirje, joka sisälsi vitosen setelin ja ohjeistuksen käydä ostamassa Voitaikinataskuja. Parhaiten tuotteita löytyy Citymarketeista ja K-supermarketeista, joten painelin perjantaina työpäivän jälkeen Citymarkettiin, vaikka en siellä normaalisti asioikaan. Ilmeisesti oli ollut joku toinenkin hopottaja liikkeellä, koska Myllyn Paras Voitaikinatasku –pakkauksia oli jäljellä enää neljä kappaletta. Yksi paketti ostoskoriin ja kassalle. Hintaa paketilla oli muistaakseni 3,07 euroa.

Perjantai-illalla pähkäilin, tekisinkö paketin kymmenestä voitaikinataskusta makeita vai suolaisia versioita. Lauantaiaamulla asia ratkesi, kun pohdittiin, mitä tänään syötäisiin. Keksin, että ostan jauhelihaa ja väsään voitaikinataskuihin ruokaisan täytteen. Tällä tavoin tuli lauantain ruokaongelma selätettyä.

Mitä sitten sainkaan aikaiseksi? Nimesin voitaikinataskutekeleeni Kilpikonnataskuiksi, koska lopputulos oli kilpikonnamainen.

Kilpikonnataskut

1 pkt Myllyn Paras Voitaikinataskuja

1 kananmuna voiteluun

juustoraastetta

Täyte:

400 g naudan jauhelihaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 prk/200 g oliiviöljy-tomaatti tuorejuustoa (voi kokeilla mitä tahansa makua)

mausteita oman maun mukaan (Mannilaisen mausteina paprikajauhe, rouhittu mustapippuri ja suola)

Koristeluun:

cocktailkurkkuja

miniluumutomaatteja

Laita uuni kuumenemaan 225 asteen. Levitä jäiset voitaikinataskut pellille leivinpaperin päälle sulamaan siksi aikaa, kun uuni lämpenee.

Voitele voitaikinataskut ennen uuniin laittamista kananmunalla. Ripottele taskujen päälle juustoraaste. Meillä sattui olemaan jääkaapissa Salaneuvos goudaa, jota raastelin raasteeksi, mutta tähän käy mikä tahansa juusto, mistä sattuu pitämään.

Paista voitaikinataskuja uunin toiseksi alimmalla tasolla 15 minuuttia tai kunnes taskut ovat kauniin värisiä. Pakkauksen ohjearvo paistolle on 15-20 minuuttia, mutta ainakin meidän uunissa tämä olisi ollut aivan liian pitkä paistoaika.

Taskujen paistuessa uunissa, silppua sipuli ja pilko valkosipulinkynnet. Voit myös murskata valkosipulinkynnet puristimella, kuten minä tein, koska en ole ammattikokki. Koska olet päässyt vauhtiin pilkkomisessa, puolita saman tien cocktailkurkut ja miniluumutomaatit pituussuunnassa puoliksi.

Ota paistuneet taskut uunista.

Ruskista jauheliha ja sipulisilppu. Mausta valkosipulimurskalla ja haluamillasi mausteilla. Itse käytin perinteistä paprikajauhetta, mustapippurirouhetta ja suolaa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut laittaa jotain voimakkaampaa maustetta antamaan hieman potkua.

Sekoita jauhelihan joukkoon tuorejuusto. Avaa voitaikinataskut varovasti ja lisää jauhelihatäyte väliin. Koristele coctailkurkuilla ja miniluumutomaateilla. Näistä tekemistäni versioista tuli siis kilpikonnataskuja.

Mies, joka täällä asuu, sanoi, että täytteessä olisi pitänyt olla jalapeñoja antamaan hieman vastakaikua voitaikinan maulle. Voitaikina itsessäänhän on aika mauton, joten jäin miettimään sellaista vaihtoehtoa, että olisin laittanut juustoraasteen päälle jotain yrttimaustetta. Kilpikonnataskujen maku parani ehdottomasti, kun taskut olivat kunnolla jäähtyneet ja maustuneet. Makeaan versioon kannattaa laittaa joko raesokeria ennen paistoa tai hunnuttaa leivonnaiset täyttämisen jälkeen tomusokerilla.

Myllyn Paras Voileipätaskut olivat helppo valmistaa. Taskut todellakin avautuivat helposti paistamisen jälkeen, vaikka sitä hieman epäilin. Taikina oli mielestäni laadukasta, kuten Myllyn Parhaan tuotteissa yleensä on. Maku oli hyvin perinteinen voitaikinamainen. Itse olisin ehkä kallistunut tekemään taskuista makeita leivonnaisia, jos en olisi keksinyt ideaa lauantairuoasta. Seuraavan kerran, kun tuotetta ostan, teen jonkin ihanan makean version. Laskin, että yhden täyttämättömän voitaikinataskun energia-arvo on 170 kcal eli eiväthän nämä mitään laihduttajien unelmia ole.

Mielestäni Myllyn Paras Voitaikinataskut ovat ihan kiva uusi lisäys valmistaikinamarkkinoille. Voitaikinataskujen täytemaailmassa on vain mielikuvitus rajana. Ja onhan se kiva joskus syödä hieman erimallista voitaikinaleivonnaista kuin perinteistä pasteijaa tai tähtitorttua.

Mitä mieltä itse olet? Onko tuote turhake vai tarpeellinen?

Maija Asunta-Johnston: Punapukuisen naisen talo

Löysin kirjaston kierrätyshyllystä kivalta näyttävän pokkarin: Maija Asunta-Johnstonin Punapukuisen naisen talo (Loistopokkarit, 2007). Kovakantinen kirja ilmestyi WSOY:n kustantamana vuonna 2000. Kirjassa oli näkyvästi ilmoitettu kirjan olevan bookcrossing-kirja eli kiertävä kirja. Bookcrossing on mielestäni oiva tapa kierrättää kirjoja. Alkuperäisellä kierrättäjällä on mukava seurata kirjan matkaa maailmalla, jos ihmiset vain viitsivät käydä kommentoimassa löytämäänsä kirjaa netissä, ja kertomassa, minne vapautti kirjan seuraavaksi. Itse aion ehdottomasti käydä kuittaamassa löydökseni ja seuraavan vapautuksen. Tämä oli siinäkin mielessä kiva juttu, että tämä oli ensimmäinen löytämäni bookcrossing-kirja.

Vuonna 1994 Maija Asunta-Johnston ostaa Unkarista Várbalogin kylästä lähes hetken mielijohteesta talon. Talo on huonokuntoinen, mutta Maija ihastuu moniin yksityiskohtiin: kaivoon, rautaiseen pihaporttiin, kukkiviin lumikelloihin. Puutarha on valtava. Parisataa viinimarjapensasta, viinirypäletarha, mulpereita, kirsikoita, persikoita. Maija ajaa lähes joka viikonloppu Wienistä Várbalogiin. Rajanylitys ja tullimuodollisuudet eivät ole Maijalle kuin pieni hidaste, kun edessä siintää ajatus oman talon ja puutarhan kunnostuksesta.

Punapukuisen naisen talo perustuu Maijan Várbalogissa pitämiin päiväkirjamerkintöihin vuosilta 1994-1997. Päiväkirjaan on löytynyt myös Várbalogissa vierailleiden ystävien kirjoituksia. Kirjassa ystävien kirjoitukset ovat alkuperäisellä kirjoituskielellä joko englanniksi tai saksaksi. Tämä oli hieman häiritsevää, koska saksankielisissä teksteissä olisin tarvinnut käännöstä.

Maija on kirjannut päiväkirjaansa päivittäisiä askareitaan Várbalogissa sekä kanssakäymisiä naapurinsa kanssa. Talo ja taloa ympäröivä puutarha kaipaavat jatkuvaa hoitoa ja korjausta. Mehuja ja hilloja Maija keittää alvariinsa joko yksin tai jonkun ystävänsä kanssa. Naapurin Karl on uskomaton apu Maijalle monessa suhteessa. Voisi kuvitella, että Karlin tapaisia ihmisiä ei olisi enää olemassakaan. Löytyypä päiväkirjasta myös tekstiä siitä, kuinka Maijalle rakennetaan sauna, johon naapurin rohkeat unkarilaiset naiset uskaltautuvat saunomaan. Vaikka päiväkirja koostuukin pitkälti päivittäisistä askareista, löytyy sieltä myös syvempää ajatusta. Maija miettii lapsiaan, ikääntymistä ja Suomea. Tekniikan lisääntymisen Maija tuntee ahdistavana. Hän pitää itseään juurilleen palaajana ja hän nauttii olostaan Unkarin kodissaan.

Kirjan teksti on helposti lähestyttävää ja ymmärrettävää. Voisi kuvitella, että jatkuvat hilloamiset ja mehustamiset olisivat tylsiä, mutta ei, näin asia ei ole. Kirja on leppoista luettavaa. Hedelmien ja marjojen maut voi tuntea suussaan. Tekisi itsekin mieli päästä olotilaan, jossa voisi joka viikonloppu jättää taakseen kaupunkikodin ja siirtyä aivan muihin maisemiin.

Punapukuisen naisen taloa suosittelen kaikille, jotka kaipaavat arkeensa jotain kaunista ja mukavaa ajateltavaa.

Kirjalle annan tähtiä 4- (asteikko 1-5).

Lokakuun Livbox

Supersöpöä! Perjantaina kotiin kannetun lokakuun Livboxin sävymaailma on herkullisen vaaleanpunainen. Iiiiik! Niin nättiä! Vaikuttaa kivalta.

Lokakuun Livboxin teemana on Roosa nauha. Jokaisesta lokakuun Livboxista on lahjoitettu yksi euro Roosa nauha –keräykseen eli taisteluun rintasyöpää vastaan. En yleensä pidä kaiken maailman keräyskampanjoista, mutta Roosa nauha –kampanja on mielestäni aina ollut jotenkin hyvin inhimillinen ja helposti lähestyttävä.

Ja mitäs tuotteita paketista oikeastaan löytyikään?

Osis+ Glamination. Kiiltokiinne, joka antaa kampauksiin upeaa pitoa ja kiiltoa. Tuotteen luvataan myös jättävän hiukset pehmeän samettisiksi ja helposti käsiteltäviksi. Sen verran tuli tuotetta testattua tänä aamuna, että tykästyin. En nyt kauheasti huomannut, tuliko hiuksiini kiiltoa, mutta pito-ominaisuudet olivat hyvät. Tuote ei myöskään jäänyt hiuksiin klimppimäisiksi sotkuiksi, vaan hiukseni olivat luonnollisen näköiset. Tuoksu on ihan miellyttävä, ei mitenkään liian pistävä. Tämä on uutuustuote, jota on saatavilla parturi-kampaamoista hintaan 11,90 €/100 ml.

Neutrogena Visibly Clear^® Pink Grapefruit Oil-free Moisturiser. Kosteuttava ja ihoa pehmentävä kosteusvoide kasvoille ja kaulalle. Raikkaalta verigreipiltä tuoksuva voide sisältää aloe veraa ja kamomillauutetta. Testailin rasvaa eilen ja ensivaikutelmaksi jäi ihanan raikas tuoksu. Voide itsessään on aika kevyen tuntuista. En oikeastaan olisi tarvinnut tällaista tuotetta juuri nyt, mutta kyllä tälle käyttöä löytyy. Yövoide on kohta loppumaisillaan ja ehkä tämä voi mennä yövoiteen korvaajana, vaikka ei mielestäni olekaan niin täyteläistä kuin yövoiteen kuuluisi olla. Boksissa oleva tuote oli normaalikokoinen. Hintaa tuotteella on 8,55 €/50 ml.

Paketista löytyi myös kolme muuta tuotetta.

BC Oil Miracle Rose Oil Hair & Scalp Shampoo. Ihanalta tuoksuva shampoo sisältää damascena-villiruusuöljyä. Tuotteen luvataan kosteuttavan hiuksia ja hiuspohjaa. Hiuksista tulee sileät ja kiiltävät micro-emulsion-teknologian avulla, mitä ikinä se sitten mahtaa tarkoittaakaan. Pesin saunan jälkeen hiukset ruusuntuoksuisella tuotteella. Puhdasta tuli, mutta ei kauheasti vakuuttanut. Shampoo ei mielestäni vaahdonnut tarpeeksi, mutta en tiedä, oliko syynä se, että hieroin päänahkaani erästä toista boksista löytyvää tuotetta ennen hiustenpesua. Laatikosta löytyvä tuote oli näytekokoinen. Parturi-kampaamoista saatavilla oleva tuote maksaa 17,90 €/200 ml.

Lumene Arctic Sand. Hiekkalakka, josta löytyy mattaa, säihkettä ja kimallusta. Tykkään, tykkään ja tykkään. En ole tällaista tuotetta ennen omistanut, joten oli pakko heti testata. Lakka kuivui tosi nopeasti ja kaksi kerrosta riitti peittämään kynnet kauniisti. Kynnet jäivät jännän karheiksi eli tästä tullee hiekkalakan nimitys. Kuva vääristää väriä. Kynsillä lakka on hauskan pinkkiä. Livboxissa oleva Roosa nauha –sävy on saatavilla ainoastaan Roosa nauha –pakkauksessa, joka sisältää Lumenen CC-voiteen ja kynsilakan. Hintaa tällaisella pakkauksella on 16,90 €.

BC Oil Miracle Rose Oil. Tämä on edellä mainitun shampoon kaveri eli samaa sarjaa oleva damascena-villiruusuöljyä sisältävä hoitoöljy. Öljy rauhoittaa ja ravitsee hiuksia ja hiuspohjaa. Turkin reissun jälkeen hiuspohjani kuivui tosi pahasti. Päätin hieroa hoitoöljyä hiuspohjaani ennen shampoopesua. Tästä syystä edellä mainittu shampoo ei välttämättä vaahdonnut kovin paljon. Saattaa olla, että hiusöljystä oli hyötyä tai sitten ei. Hiuspohjani tuntuu paremmalta, mutta toisaalta ei se enää niin huonossa kunnossa ollutkaan kuin heti reissun jälkeen. Hoitoöljy oli huomattavasti nestemäisempää kuin argan-öljyä sisältä BC Oil Miracle. Ruusuöljyä sisältävää tuotetta voi käyttää myös kosteisiin hiuksiin ennen föönausta tai kuivien hiusten viimeistelyyn. Tämä hyvältä tuoksuva tuote maksaa normaalikokoisena 19,90/100 ml.

Livboxissa oli myös lappunen, joka kertoi, että kuukauden Me Naiset –lehdet saisi lukea veloituksetta netin kautta. Saa nähdä, innostunko lukemaan. Olen vähän huono tällaisissa.

Lokakuun Livbox oli mielestäni todella kiva. Kaikki tuotteet tulevat ehdottomasti omaan käyttööni. Tykkäsitkö sinä omasta boksistasi vai oletko vielä pysynyt kylmänä Livboxia kohtaan?

Kari Hotakainen: Luonnon laki

Ilokseni lukupiirissä ehdotettiin luettavaksi Kari Hotakaisen Luonnon laki (Siltala, 2013). Itse en ole aiemmin kyseistä teosta lukenut, joten olen kiitollinen, että nyt tämäkin puute tuli korjattua. Paikallisesta kirjastosta kirjan sai helposti lainattua, mutta jokseenkin suosittu kirja on edelleen, koska suurin osa paikallisen kirjastoverkon kirjoista on koko ajan lainassa.

Luonnon lain taustat löytyvät auto-onnettomuudesta, johon Hotakainen joutui kevättalvella 2012. Kirjailija loukkaantui pahoin, mutta selvisi onnettomuudesta pitkän sairaalassaolon ja kuntoutuksen avulla. Onnettomuus antoi sysäyksen kirjalle, jossa yksityisyrittäjä Rautala joutuu kolariin, joka vie hänet sairaalasänkyyn ja sitä kautta kuntoutukseen. Sairaalassa Rautalalla on aikaa miettiä elämäänsä, suhdetta tyttäreensä ja vanhempiinsa. Ajatusten kohteeksi joutuvat myös hyvinvointivaltio ja siihen kohdistuvat poliittiset leikkaukset sekä verotus.

Rautala on suomalainen mies, joka on kiertänyt veroja aina, kun se on ollut mahdollista. Rautalan tytär Mira on viimeisillään raskaana oleva viherpiipertäjä, jonka keskustelut isänsä kanssa eivät ota sujuakseen. Rautalan isä, Väinö, on vaimonsa Kertun, Rautalan äidin, omaishoitaja. Kertulla on omat hetkensä, mutta suurimman osan ajasta hän omissa maailmoissaan. Väinö puolestaan haaveilee Hamletista ja tulevasta teatteriretkestään. Muita kirjan keskeisiä henkilöitä ovat sairaanhoitaja Laura, sairaalan huonetoveri Niittymäki sekä muut sairaalan vakioasukit. Ei voi myöskään unohtaa Rautalan työtoveria Mikaa ja aikuistunutta Plan-kummilasta Badua.

Rautalan ja Miran suhde aiheutti lukupiirissämme paljon keskustelua. Tytär ei tunnu ymmärtävän isäänsä, eikä isä tytärtään. Osa lukupiiriläisistä oli sitä mieltä, että Mira oli kylmä ihminen, mutta osa puolestaan piti Miraa herkkänä nuorena naisena. Yksi lukupiiriläinen toi myös esiin ajatuksen, kuinka Hotakainen nostaa esiin suomalaisen hyvinvointivaltion hyvät ja huonot puolet. Sairaanhoito toimii ja kaikki hoidetaan, mutta ihmiset jätetään systeemin hoitoon ja inhimillinen läheisyys jää pois. Lähes kaikki kirjan henkilöt katselivat maailmaan lähinnä oman napansa ympäriltä. Rautalan perhesiteet olivat vaivaantuneet kolmessa sukupolvessa. Badu osasi kuitenkin tuoda esiin ajatuksia vanhempien ihmisten kunnioittamisesta ja perhesiteiden tärkeydestä. Mika oli kirjan ehdottomasti pyyteettömin ihminen ja ajatteli muita.

Lukupiiri hehkutti kirjaa yksimielisesti. Kirjan arvioitiin olevan yksi Hotakaisen parhaista. Kirja on lyhyt ja nopeatempoinen ja ehkä hieman hiomaton, mutta joka tapauksessa loistava. Luonnon laki on kaikessa raadollisuudessaan surkuhupaisa teos. Luonnon laissa on onnistuttu yhdistämään huumori vakavaan aiheeseen. Lisäksi kirjaan on saatu mahdutettua uskomattoman paljon yhteiskunnallisia, vaikeita ja ajankohtaisia asioita ja silti kirja on kevyt lukea. Yksi lukupiiriläinen sanoi, kirjan ensimmäisen virkkeen olevan yksi parhaista aluista, mitä on koskaan kirjoitettu. Jos haluat tietää, mikä virke on, ota käteen Luonnon laki ja lue kirja. Uskon, ettet tule pettymään. 

Lukupiiriläisten tähdet kirjalle olivat 5- (asteikko 1-5).