Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin

Valitsin lukupiirin luettavaksi Kjell Westön Älä käy yöhön yksin (Otava, 2009), koska olin ostanut kirjasta pokkariversion jostain kirja-alesta ja kirja odotteli lukijaansa. Ruotsinkielisen alkuteoksen nimi on Gå inte ensam ut i natten. Suomennoksen käsikirjoituksesta on tehnyt Katriina Huttunen. Kirjaa tuntui olevan kirjaston hyllyssäkin yllin kyllin, koska olin yhden lukupiiriläisen mukana, kun hän kirjaa kirjastosta haki.

Älä käy yöhön yksin –teoksessa kertojaäänenä on Frank Loman. Hän kertoo tarinan, joka ulottuu 1940-luvulta aina 2000-luvulle asti. Tarinassa ovat pääosissa hänen itsensä lisäksi Jouni Manner, Ariel Wahl, Adriana Mansnerus ja Eva Mansnerus. Kirjassa matkataan ensin Jounin, Arielin ja Adrianan matkassa lähinnä 1960-luvulla. Jouni on vihainen ja väkivaltainen nuori, Ariel herkkä ja Adriana surumielinen, mutta kaunis. Yhtä kaikki heidän tiensä ovat kohdanneet ja he ovat perustaneet yhtyeen. He pääsevät levyttämään esikoissinglensä Älä käy yöhön yksin, joka jää myös trion ainokaiseksi levytykseksi. Kolmikon teiden näennäisesti erotessa, kirjassa aletaan käydä läpi Frankin elämää. Frank on ollut 13-vuotiaasta lähtien rakastunut itseään muutaman vuoden vanhempaan Evaan, joka on Adrianan pikkusisko. Tämä vaikuttaa kaikkeen ja kertomuksesta muodostuu lopulta mieletön ihmissuhdevyyhti, jonka lukemista ei malttaisi keskeyttää.

Kjell Westö on mielestäni osannut kuvata hienolla tavalla ajankuvauksia. Helsingin kuvaukset ovat niin ikään loistavia. Itselleni ainakin tuli se tunne, että olisin itse dallaillut pitkin Helsingin katuja ja lähiöitä. Myös lukupiiriläiset tykkäsivät Helsinki-kuvauksista, vaikka paljon keskustelua aiheuttikin se, missä Männistö sijaitsi. Sijainnille saatiin suurin piirtein yhtä monta veikkausta kuin oli keskustelijoita. Olisi siis hienoa, jos kirjailija hieman valaisisi tätä hämminkiä aiheuttanutta paikkaa. Kirjan henkilökuvaukset olivat erittäin uskottavia ja realistisia. Välillä tuli tunne, että täytyy tarkastaa internetistä tarkempia tietoja Jouni Mannerista.

Kirjaa varjosti surumielisyys, mutta se ei ollut häiritsevää. Sodan vaikutukset näkyivät kirjassa usean sukupolven ajan. Westön teksti on taidokasta ja monipuolista. Tästä lukupiiriläiset saivat aiheen jälleen kerran keskustella, mikä vaikutus on tekstin kääntäjällä. Kirjassa oli paljon viittauksia musiikkiin kitarasoinnuista lähtien. Itselleni tämä tuotti hieman tuskaa ja hankaluuksia, mutta onneksi nämä kohtaukset pystyi vain lukemaan läpi. Luultavasti musikaaliset henkilöt saisivat näistäkin huomattavasti enemmän irti ja kirja olisi vielä antoisampi lukukokemus. Toisaalta yhdellä lukupiiriläisellä kirjassa mainitut musiikkikappaleet toivat muistoja mieleen.

Vaikka kirja olikin yli 600 sivua pitkä, ei se tuottanut tuskaa ainakaan itselleni. Yksi lukupiiriläinen piti kirjasta jopa niin paljon, että luki sen kerralla läpi. Kirja eteni kronologisesti, vaikkakin välillä pitkin aikaharppauksin. Keskustelua aiheutti myös se, että usein Westön kirjoista joko pidetään tai ei pidetä. Älä käy yöhön yksin –kirjaan kannattaa kuitenkin tarttua. Ihan jo pelkästään laadukkaan tekstin takia. 

Tähtiä lukupiiri antoi yhteensä 4 (asteikko 1-5).