Kaveria etsimässä

Pitkäperjantai. Ilma on kaunis, vaikkakin tuulinen. Lähden kissan kanssa aamulenkille. Kissa haistelee ja tutkii ympäristöään. Kiipeää välillä puuhun tarkastellakseen ympäristönsä perspektiiviä korkeammalta. Minä harmittelen kaulasta unohtamaani huivia ja pipon puutetta. Onneksi käymme välillä tarkastamassa tilanteen kotimme sisätiloissa, jolloin saan lisättyä itselleni vaatetusta.

Lähdemme jatkamaan ulkoilua. Naapurirapun cockerspanielin pentu lähtee samaan aikaan lenkille. Kova haukkuminen. Kissa hieman arastelee kovaäänistä menoa. Koira jatkaa menoaan ja me pääsemme liikkeelle myös. Asettaudumme taloyhtiön tontilla olevien puurappusten viereen. Kissa seuraa maailman menoa. Jonkin ajan kuluttua cockerspanieli ja naapuri tulevat kierrokseltaan. Koira touhuaa omiaan. Kissa seuraa koiran menoa. Huomatessaan, että koira on lopulta tulossa puurappuja kohti, juoksee kissa koiraa vastaan. Naapuri on hieman järkyttynyt, koska kissa saattaa raapaista. Ei ole koskaan raapaissut koiraa, mutta kertahan se on ensimmäinenkin. Kissa on ensimmäistä kertaa selvästi kiinnostunut kyseisestä pentukoirasta. Innokas koira on sen sijaan kiinnostunut meistä molemmista. Kissa hyppää vieressä olevalle penkille, mutta ei yritä juosta karkuun, vaan seuraa tilannetta. Olisikohan tässä karvajalalle uusi kaveri? Ilmeisesti ei, koska naapuri jatkaa aika pian menoaan peläten kissan hyökkäystä.

Asettaudumme penkille. Minä istun ja suuntaan kasvoni kohti aurinkoa. Suljen silmäni ja nautin auringon säteistä ja vapaapäivästä. Ei kestä pitkään, kun kuulen selkäni takana olevalta kujalta askelia. En viitsi avata silmiäni. Askeleet pysähtyvät selkäni taakse. Pakko avata silmät ja ryhdistäytyä. Samalla kissa nousee penkin selkänojalle. Kujalla on nainen ruskean kääpiövillakoiran näköisen hauvan kanssa. Nainen sanoo kissan nähdessään: ”Onpa iso kissa.” Kissa maukaisee. Hypähtää penkin selkänojalta nurmikolle ja astelee aidan luo. Aidan välistä kissa maukaisee uudelleen ja katsoo koiraa ja naista. Nainen ihastelee kissaa ja kertoo, ettei koira välitä kissoista ollenkaan. Kissa maukuu edelleen ja yrittää saada koiran huomion puoleensa, mutta tuloksetta. Nainen ja koira jatkavat matkaansa. Ei ollut kääpiövillakoiran näköisestä koirastakaan kissalle kaveria.

Menemme läheiseen metsikköön. Kissa syö heinää ja yrittää pyydystää kimalaista. Kuulemme jälleen kujalta askelia. Mies kulkee kujalla ruskean labradorinnoutajan kanssa. Parivaljakko ei meitä huomaa, mutta koska me huomaamme heidät, lähtee kissa juosten perään. Myöhästymme. Mies ja koira menevät menojaan. Ei onnistunut tämäkään kaverin hakureissu. Kissa jää surullisen näköisenä istumaan rinteeseen. Eikö kukaan halua olla tällaisen kivan kissan kaveri?

Pian kuuluu puurappusilta ääniä. Naapurin rouvat tulevat lenkiltä. Moikkaan naisia. Naiset moikkaavat takaisin ja askeltavat reippaasti kohti rapun ovea. Kissa syöksyy aidan alta naisten perään. Ylitän aidan ja yritän pysyä kissan perässä. Kissa yrittää tavoittaa naisia. Epäonnistunut yritys. Naiset ovat jo rappukäytävässä. Ei ollut näistäkään kaveria kissalle. 

Menemme kotiin. Alan valmistautua kyläreissua varten. Jonkin ajan kuluttua kuuluu kovaäänistä ja vaativaa nau’untaa. Etsin katseellani kissaa. Ei löydy. Naukuminen jatkuu. Lopulta löydän kissan saunan ylälauteilta. Kysyn karvajalalta: ”Mikä on hätänä?” Vastaukseksi saan ison maun ja säälittävän katseen. Kapuan saunan ylälauteille istumaan. Kissa rauhoittuu ja alkaa kehrätä. Siellä me lopulta istumme. Kaksi kaverusta. Kylmän saunan lauteilla.

Irja Rane: Naurava neitsyt. Triptyykki

Lukupiirin lukukohteena oli tällä kertaa Irja Ranen teos Naurava neitsyt (1996, WSOY). Kahdella lukijalla kirja löytyi lukemattomana tai osittain luettuna omasta kirjahyllystä. Kaksi lukijaa puolestaan tukeutui kirjaston palveluihin. Kirjan sai helposti lainattua, vaikka näyttikin siltä, että omalla alueellani kaikki Nauravat neitsyet olivat lainassa yhtä lukuun ottamatta. Ilmeisesti Irja Ranen teos jaksaa edelleen kiinnostaa, vaikka julkaisusta onkin lähes 20 vuotta.

Neljä lukupiiriläistä tälläytyi Facebookin ääreen keskustelemaan kirjasta. Naurava neitsyt ei aivan vakuuttanut lukupiiriläisiä. Yksi lukupiiriläinen oli kahlannut kirjan väkisin läpi, toinen oli aluksi ymmällään, mutta lopulta tyytyväinen luettuaan kirjan. Oma ensivaikutelmani oli, onko kirja täysin paatoksellista tarinaa, mutta onneksi ei kuitenkaan. Mielestäni teos oli ihan luettava, kunhan siihen pääsi kunnolla sisälle.

Kirja muodostuu kolmesta erillisestä tarinasta, triptyykistä. Triptyykki voidaan ajatella kolmiosaisena alttarimaisena kokonaisuutena. Ensimmäisessä tarinassa ollaan 1300-luvun Ranskassa Lakson kaupungissa. Tarinan kertojana on tuomareiden eteen joutunut leskivaimo Lydia. Lydia pelastaa tulvivasta joesta kuvantekijä Johanneksen, joka jää Lydian hoiviin yrittäen auttaa leskivaimoa parhaan taitonsa mukaan. Sokeutunut Johannes kohtaa Neitsyt Marian ja saa näkönsä takaisin sekä erityistehtävän. Johanneksen täytyy maalata Neitsyt Marian kuva. Lydian kohtalo sinetöityy tehtävän myötä. Lydian tarina aiheutti lukupiirissämme paljon keskustelua. Joku piti Lydiaa marttyyrina, toiset taas antoivat Lydialle vuodatuksen anteeksi.

Triptyykin toisen tarinan tapahtumat sijoittuvat samalle ajanjaksolle ja samaan paikkaan kuin Lydian tarina. Tarinassa sihteeri Bartolomeus vuorottelee kerrontaa vuoroin nuorena kaikkea halveksivana kaikentietäjänä ja toisaalta taas kuolemaa tekevänä, viisastuneena vanhuksena. Lydian tarinassa Neitsyt Marian kuva kuvataan kauniiksi ja ihastuttavaksi. Bartolomeus puolestaan ei voi nähdä maalauksessa mitään kaunista. Lukupiiriläiset pitivät Bartolomeusta inhottavana ja moraalittomana miehenä. Lukupiiriläisten mielestä Bartolomeus oli oman aikansa lobbari.

Kolmas ja samalla viimeinen kertomus sijoittuu 1930-luvun Saksaan. Tarinassa rehtori Klein kirjoittaa kirjeitä pojalleen. Yksinäisyys ja suru kuvastuvat rehtorin kirjeistä. Kirjeistä aistii tulevan sodan ja siihen valmistautumisen kaikessa raadollisuudessaan. Klein joutuu myös pohtimaan ja punnitsemaan omaa uskoaan Jumalaan. Jotta Naurava neitsyt loisi todellisen triptyykin, kohdataan tässä tarinassa myös samainen Neitsyt Marian kuva.

Ranen teksti on taitavaa ja runollista, kullekin tarinan ajalle tyypillistä. Rane on onnistunut tallentamaan kirjaan vanhahtavan kirjoitustyylin. Rane on myös osannut asettautua jokaisen tarinankertojan rooliin loistavasti. Lukupiirissä pohdimme, kuinka hyvin Rane tuntee Raamatun sisällön, koska kirjassa on paljon viittauksia Raamattuun. Kirjoittajan on täytynyt myös tuntea hyvin historia, koska lukupiirin mielestä Rane on onnistunut hyvin keskiajan ja 1930-luvun kuvauksissaan. Lukupiiriläisiä harmittivat omat historiantaidon puutteet, koska tuntemalla historiaa paremmin, olisi kirjasta voinut saada enemmän irti. Kirjassa on paljon luontokuvauksia, joissa Rane on myös onnistunut mainiosti. Lukupiirimme oli myös sitä mieltä, että jos kirjan lukisi uudestaan, voisi kirjan symboliikka ja uudet tasot aueta enemmän.

Naurava neitsyt kannattaa lukea, jos kaipaa filosofista pohdintaa. Kirja laittaa miettimään, ja aiheutti jopa raivon tunteita yhdessä lukupiiriläisessä, kuinka naisen asema on usein edelleen huonompi kuin miehen asema. Myös kirkon valta ja ihmisten asettaminen eriarvoiseen asemaan nousee pohdiskelun arvoiseksi asiaksi tämän kirjan luettuaan. Rane on saanut Nauravasta neitsyestä Finlandia-palkinnon vuonna 1996.

Lukupiiriläisten kesken kirjan tarinoiden kiinnostavuus jakautui tasaisesti. Jokaiselle tarinalle löytyi tykkääjänsä ja yksi ei osannut valita Lydian ja rehtori Kleinin välillä. Naurava neitsyt sai lukupiiriltämme tähtiä ­­­3- (asteikko 1-5).

Huhtikuun Livbox

On taas se aika kuukaudesta, kun jännittävä ja salaperäinen mysteerilaatikko saapui kotiin.

Mikä tämä sitten on? Livbox. Kerran kuukaudessa kotiin kannettu paketti (mikäli olet kotosalla, muutoin haet sen postista). Ja mitä paketti sisältää? Tyttöjen juttuja. Ihania, kivoja ja yllättäviä kosmetiikkatuotteita. Juju piilee siinä, että laatikon sisältö on yllätys siihen asti, kunnes avaat boksin, ellet ole ehtinyt spoilaantua lukemalla netistä nopeimpien bloggaajien kommentit laatikon sisällöstä. Minulle käy yleensä näin, koska en malta odottaa, että saan oman pakettini hyppysiini. Toisaalta ikinä et voi olla täysin varma oman pakettisi sisällöstä, koska aika usein laatikossa on vaihtoehtoisia tuotteita eri asiakkaille. Livbox on nykyään jonkin verran hyödyntänyt asiakkaiden kauneusprofiilia lähettämällä esimerkiksi tällaisille täti-ihmisille anti-age –tuotteita.

Mitä tällainen lysti sitten maksaa? Jatkuva tilaus on 15,90 €/kuukausi tai vaihtoehtoisesti kolmen kuukauden määräaikainen tilaus maksaa 47,70 €. Mielestäni aika pieni hinta siitä, että ainakin kerran kuukaudessa on todella kiva päivä. Kaikki naisethan rakastavat yllätyksiä ja sitä Livbox todellakin tarjoaa. Tämä on vähän kuin joka kuukautinen lahja itselle, ellei sitten joku ole tilannut sinulle kolmeksi kuukaudeksi yllätyspakettia lahjaksi. Minä olen kuitenkin itse ollut tilaajana. Mies joka täällä asuu, ei ole ymmärtänyt vihjeitä tai suoraa tarinointia siitä, kuinka hän voisi oikeastaan kustantaa minulle tämän hauskuuden.

Livbox on ylellisesti pakattu. Satiinirusetti sinettinä laatikon sisäkannen päällä. Tuotteet ovat pakattuina satiinirusetin kanssa samanväriseen silkkipaperiin. Kaunista ja ilahduttavaa.

Livboxin sisällä on aina kortti, jonka toisella puolella on Livbox-tiimin terveiset ja toisella puolella on kerrottu jokaisesta paketin tuotteesta jotain. Seuraavaksi silkkipaperi auki, ja mitä laatikosta löytyykään?

Mielenkiintoista. Garnier-laatikko väärinpäin, mutta ei se haittaa. Laatikko täynnä purnukkaa ja pakettia, jotka on heti tutkittava.

Tässä ovat boksin täysikokoiset tuotteet. Tarkastellaanpa näitä hieman lähemmin.

Garnierin The Miracle Cream. Tätä hieman ihmettelin, koska alkuvuodesta tuli Garnierin BB-voide, joka on edelleen korkkaamatta, koska ensin täytyy käyttää vanhoja rasvoja pois. Tuoteselosteen luettuani joudun kuitenkin avaamaan tämän uuden tuotteen heti, kun saan tällä hetkellä käyttämäni naamarasvan jämät puristettua tuubista ulos. The Miracle Cream vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kaunistaa ihoa heti ensimmäisellä levityksellä. Heleyttää ja tekee ihon sävystä tasaisen. Samalla häivyttää väsymyksen merkkejä Tätä kun naamaani laitan, minua ei tunnista kukaan. Lisäpojona tuotetta käytettäessä rypyt ja juonteet silottuvat ja iho tuntuu kiinteämmältä, kunhan vaan käyttää tuotetta tarpeeksi pitkään. Täältä tulee kohta Babyface. Hintaa tuotteella on 13,50 €/50 ml.

Herbina biohajoava ruusupuhdistusvaahto kasvoille. Livbox oli lukenut ajatuksiani. Minulla oli kauppalistalla puhdistustuote. Tämän tuotteen saatuani sain vetää viivan kauppalistan puhdistustuotteen yli. Luomuruusuvettä sisältävä puhdistusvaahto lupaa puhdistaa kasvoilta epäpuhtaudet ja meikin. Sisältää rauhoittavia ja hoitavia ainesosia. Testasin tätä tuotetta tänään ja täytyy sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen. Mieto, ihana tuoksu. Iho jäi mukavan pehmeäksi puhdistettuani kasvot puhdistusvaahdon avulla. Tähän jään koukkuun. Hintaa puhdistusvaahdolla on 5,50 €/150 ml.

Ladyvita Beauty ravintolisä. Mitä? Ravintolisä boksissa. Epäilyttävää. Sisältää mm. peltokortetta, oluthiivaa, merilevää, biotiiniä ja sinkkiä. Auttaa ylläpitämään ihon, hiusten ja kynsien terveyttä. Ai niin, minullahan oli kauppalistalla Piimax kynsien liuskoittumista vastaan. Taas kauppalista esiin ja viiva Piimaxin yli. Ladyvita Beauty saa toimia Piimaxina. Normaalisti en käytä ravintolisiä, mutta muistin äitini käyttäneen Piimaxia kynsien hoitoon, joten olin ajatellut itsekin turvautua tällaiseen vaihtoehtoon tällä kertaa. Kohta minulla on hienot kynnet, iho ja hiukset. Luultavasti myös laihdun, koska merileväähän käytetään myös laihdutustuotteena. Pilleripaketin hinta on 18 €.

Täysikokoiset tuotteet ovat jo sen arvoisia, että paketin hinta 15,90 € ylittyy todella reippaasi. Hymyilyttää.

Paketin näytekokoiset tuotteet näyttävät tältä:

Dr. Hauschka voidenaamio. Tämä oli vähän sellainen plääh. Tuote itsessään kiinnostaa kovasti, mutta näytekokoinen läpyskä ei innosta. Tällaisia läpysköjähän löytyy lehtien välistä. En kyllä ole varma, löytyykö Dr. Hauschkaa. Voidenaamio lupaa kirkastaa ja elvyttää ihoa. Kvitten, masmalo ja kamomilla yhdessä aktivoivat ihon omaa toimintaa ja auttavat sitä säilyttämään kosteustasapainonsa. Jojoban, aprikoosinsiemenien ja vehnänalkioiden kasviöljyt sen sijaan puhdistavat ja tasoittavat ihoa. Tätä kun käyttää, iho tuntuu kiinteältä ja sileältä. Kokeilen heti viikonloppuna. Minua ei tunne kukaan maanantaina töissä, koska olen täysin uudistunut. Normaalikokoisen tuotteen hinta 39,- €/30 ml.

Argan Care Healing Smoothie, Reconstructive Hair Mask. Kauneusbloggaajat ovat jo pitkään hehkuttaneet arganöljyn tehosta. Minä en siitä tiedä mitään, koska en ole asiantuntija, mutta mielelläni tätä testaan. Hoitonaamio nopeuttaa hiuksien uusiutumista tehden niistä kauniin kiiltävät ja pehmeän kammattavat. Lisäksi hoitonaamio palauttaa kosteustasapainon kuiviin ja käsiteltyihin hiuksiin. Kävin äsken saunassa ja laitoin hiusten pesun jälkeen hoitonaamiota hiuksiini. Saunan jälkilöylyissä annoin tuotteen vaikuttaa 5-10 minuuttia ja täytyy myöntää, että hiukset tuntuvat silkkisen pehmeiltä. Tykkään. Normaalikokoisen tuotteen hinta on 36,- €/300 ml.

Argan Care Moisture Shot, Hydrating Styling Cream. Samaa sarjaa kuin edellinen tuote. Arganöljyä sisältävä muotoiluvoide on tarkoitettu kaikille hiustyypeille. Tuotteen luvataan kosteuttavan, poistavan sähköisyyttä sekä lisäävän kiiltoa. Kokeilin tätä ensimmäisen kerran torstaina. Hiukseni olivat mielestäni mukavasti vielä töistä palatessanikin. Perjantaiaamun muotoilut sen sijaan eivät onnistuneet. Todellinen bad hair day ja siitä ei sen enempää. Ainoastaan tuotteen ihana tuoksu voidaan mainita perjantailta. Muotoiluvoiteen hinta on normaalikokoisena 24,- €/150 ml.

Nivea Pure & Natural Body Lotion. Kolmas arganöljyä sisältävä tuote boksissa. Voide suojaa ihoa tehokkaasti ja pitkäkestoisesti. Iho kosteutuu ja siitä tulee pehmeä ja sileä. Tätä olen parina aamuna lätkinyt käsivarsiini. Yritän tällä tavoin säästellä tuotetta pidempään, koska jos lätkisin tätä koko kropalle, olisi pullo jo tyhjä. Tuote on ihan ok. Hyvä tuoksu ja imeytyy nopeasti. Normaalikokoisen putelin hinta on 5,20 €/250 ml.

Kaiken kaikkiaan kiva mysteerilaatikko taas kerran. Mitä tykkäsitte? Hairahtuisitteko samaan kuin minä eli tilaamaan Livboksin vai luetteko mieluummin tarinointiani tuotteista?

Elämä on ihanaa: Takkupoliisi

Elämä on ihanaa: Takkupoliisi: Paikallislehdessä oli juttu naapuripaikkakuntalaisesta miehestä ja hänen kissastaan. Miehen ovelle oli eräänä päivänä ilmestynyt eläinlääkä...

Takkupoliisi

Paikallislehdessä oli juttu naapuripaikkakuntalaisesta miehestä ja hänen kissastaan. Miehen ovelle oli eräänä päivänä ilmestynyt eläinlääkäri ja poliisi. Huolestunut naapuri oli tehnyt miehestä eläinsuojeluilmoituksen, koska kissa oli huonokuntoinen. Lehden kuvassa oleva kissa muistutti kovasti meidän rakasta karvajalkaamme. Valkoinen, puolipitkä turkki. Mahanaluskarvat harmaassa katupölyssä. Lehdessä olevalla kissalla oli lättänämpi naama ja oranssimmat silmät kuin meidän kissalla, mutta muuten hyvin samantyyppinen.

Luin jutun mielenkiinnolla läpi ja totesin, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Kissa oli saanut puhtaat paperit. Kissalla ei oltu todettu silmätulehdusta ja takut oli leikelty pois ennen eläinlääkärin ilmestymistä ovelle. Poliisi oli siis jättänyt kissan jatkamaan keväisiä juoksujaan ja miehen ihmettelemään maailman menoa. Jäin miettimään juttua ja tulin siihen tulokseen, että taustalla täytyy olla jotain muutakin, koska naapuri oli tehnyt tällaisen ilmoituksen. Se jää kuitenkin arvoitukseksi, mitä muuta taustalla on.

Jutusta innostuneena sain aiheen keskustella kissamme kanssa vakavasti. Harjaan kissamme joka aamu, mutta takkuja ilmaantuu siitä huolimatta. Kissa sietää harjausta siihen saakka, kunnes harja kohtaa takun. Siinä vaiheessa nousee kissan tassu. Takut ovat kiellettyä aluetta. Tällä hetkellä kissan lonkissa ovat isohkot takut, joihin ei saa koskea, eikä niitä saa leikata (tai kissanomistajat voivat lukea, että leikkaaminen on mahdotonta, koska siinä syntyy haavereita takkujen leikkaajalle). Sanoin kissallemme, että se on nyt sellainen juttu, että takkupoliisit tulevat hakemaan, jos ei anna harjata ja leikellä takkuja pois. Kissa vähät välitti jutustani.

Naapurimme kertoi, että heidän toisella koirallaan on todella paha karvanlähtöaika. Ilmeisesti koira vaihtaa talviturkin kerralla pois kevyempään kesäturkkiin. Juteltuamme aikamme karvajalkojen karvaongelmista, kerroin naapurille tarinan takkupoliisista ja sanoin, että jos joku päivä pihalla on poliisiauto, niin se on noutamassa kissaamme. Naapuri katsoi minua ja sanoi poliisipartion mustine maijoineen käyneen samaisena päivänä parkkipaikallamme. Olivat kuulemma vieneet rapustamme jonkun miehen. Kummallista, koska ei täällä mielestäni asu häiriköitä, mutta eihän sitä ikinä voi tietää, mitä kelläkin on menossa. Tästä sain kuitenkin lisää vettä myllyyn. Nykyään uhkailen kissaamme päivittäin takkupoliiseilla, koska musta maija on jo kertaalleen käynyt pihallamme. 

Ja sitten oikeasti, onko kenelläkään keinoa kissan takkuja vastaan? Siis muuta kuin eläinlääkärireissua, jolloin kissa saa kampaajakäsittelyn sikeässä unessa.

PS. Paras kiivetä takkupoliisia karkuun.