Sulkia hattuun

Hetki sitten tuli mieleeni ajatus, voiko juhannusaattoa enää hullummin viettää kuin seisomalla roskakatoksen vieressä hoo moilasena ja vieläpä selvinpäin. Olin kissamme Mannin kanssa ulkoilemassa ihanan lempeässä juhannusaaton illassa. Herra Pörhöhäntä päätti majoittua kytikselle roskakatoksen viereiseen pusikkoon siten, ettei vaan kukaan näkisi häntä. Minä sitten seison paikallani ja mietin syntyjä syviä. Onnekseni Kerava on lähes tyhjentynyt ihmisistä. Kukaan ei nähnyt minua tai ei ainakaan lähestynyt minua. Voi tietysti olla, että joku näki, mutta päätti kiertää kaukaa. Onhan se hieman epäilyttävää, jos joku seisoskelee roskakatoksen vieressä tekemättä mitään. Ei kyllä näkynyt valkotakkisiakaan.

Puolen tunnin seisoskelun jälkeen menin itse keskelle pusikkoa ja ehdotin hienovaraisesti kissalle, josko siirtyisimme eteenpäin. Ryminällä tulimmekin pusikosta ja aloimme etsiä sopivia kiinnostuksen kohteita.

Ensimmäinen kohde löytyi nopeasti. Variksen sulka. Ah, mitkä hienot aromit Mannin nenään leijailivat. Sulka oli ehdottomasti otettava parempaan talteen eli juoksimme kotiterassillemme ja jätimme sulan sinne odottamaan parempia hetkiä.

Matka jatkui. Seuraavakin kohde löytyi suhteellisen ripeästi. Jo toinen, musta ja hieno variksen sulka. Mikä nautinto mahtoi kissalla ollakaan, kun rinta rottingilla lähti saalistaan kotiin kantamaan. Välillä vaan hypähdeltiin pelkästä ilosta. Oikein näin, että kisuli nautti olostaan.

Jätimme taas sulan terassillemme ja lähdimme vielä kerran otollisimmille metsästysmaille. Eipä aikaakaan, kun sellainen löytyi. Hyttyset metsästivät minua ja Manni jotain sellaista, mitä en nähnyt. Eipä kyllä näkynyt juuri kissastakaan muuta kuin hurjasti viuhtova häntä. Sen verran hienosti kaivautui heinikkoon. Olin jo tuskastua hyttyskaverihin, mutta sitten alkoi tapahtua. Manni nappasi jotain heinikosta suuhunsa ja lähti kirmaamaan kohti kotia. Huusin miehelle, joka meillä asuu, että terassin ovi kiinni, nyt täältä tuodaan jotain, minkä alkuperästä en ole vielä päässyt selvyyteen. Ovi oli sen takia suljettava, ettei toistuisi sama episodi, joka tapahtui parisen kuukautta sitten, kun Manni toi elävän hiiren sisälle ja hiiri tietenkin onnistui pakenemaan hellan alle.

Nyt Manni tiputti nurmikollemme heinäkasan, jota mies sitten ensitöikseen alkoi tutkia. Kissa yritti kivuta reittä pitkin, että saalis oli hänen ja niin kuin olikin. Ainut vaan, että heinäkasan sisältä ei löytynyt mitään. Voi kehveli. Niin suuren työn teimme ja tuloksena oli ilmeisesti pelkkä hiirenpesä. Parempi metsästysonni huomenna ja saimmehan ainakin sulkia hattuumme.

Pieni pörröhäntämme

Perjantailounas keskiviikkona

Meillä on tapana työkavereitten kanssa käydä perjantaisin yhdessä lounaalla paikallisessa Amicassa. Tänään oli varaperjantai, koska huomenna Amica ei tarjoa lounasta. Syy siihen, miksi lounasta ei huomenna tarjoilla, on yksinkertainen: huomenna on juhannusaaton aatto ja työpaikkamme tuotanto on pakkopekkasilla eli eivät saa tulla huomenna töihin. Amica ei siis vaivaudu meille tavallisille konttorirotille ruokaa valmistamaan.

Perjantain tai tässä tapauksessa varaperjantain ruoat ovat aina hieman normaalia parempia. Mikä on sitten parempi, on suhteellinen käsitys, koska usein ruoka on väritöntä ja mautonta ja välillä on jopa ongelmia tietää, syökö kanaa, kalaa vai possua. Tänään kuitenkin suunnistimme lounasravintolaan iloisin mielin ja lappasimme lautaset täyteen ruokaa. Hieman olimme näreissämme siitä, että jälkiruokana oleva raparperipiirakka vaniljakastikkeen kanssa oli loppunut ja jouduimme tyytymään Dominokekseihin. Mielestäni ei ihan reilua.

Pöytään päästyämme aloimme syödä hiljaisuuden vallitessa. Kaikilla taisi olla hirvittävä nälkä aamupäivän aherrusten jälkeen. Miespuolisen työkaverini kännykkä soi muutamaan otteeseen ja kolmannella kerralla herran haarukka jäi puoliväliin matkalla lautaselta kohti suuta. Suusta kuului kirosana, mikä jo sinänsä oli tavatonta meidän hienojen ihmisten pöydässä. Hankinta-alan ihmisethän eivät tunnetusti ikinä manaa piruja seinille. Katsahdimme herraa ja hän kertoi, että muisti juuri luvanneensa tarjota toimittajalle tänään lounaan puolilta päivin. Mielestäni kyllä toimittajan olisi pitänyt tarjota lounas, mutta käyhän se näinkin. Lohduttelimme miespuolista kollegaamme ja sanoimme, että sehän on terveellistä syödä usein ja pienä annoksia ja onhan sinulla vielä puoli tuntia aikaa toiseen lounaaseen. Mies totesi tähän, että hänellä tämä menee vain niin, että suuria annoksia ja usein. Yritimme myös ehdottaa, että herra söisi toisella lounaskierroksella kesäkeittoa tai salaatin. Itse ajatteli kertovansa toimittajalle valkoisen valheen, että hänellä on vatsatauti. Tätä emme kannattaneet, koska valheella on lyhyet jäljet.

Meidän muiden iltapäivä alkoi puuduttavissa merkeissä. Väsytti ylensyöminen, eikä olisi jaksanut tehdä mitään työpaikkaa kannattavaa. Miespuolinen kollegamme marssi jossain vaiheessa takaisin loossiinsa. Kysyimme, kuinka sujui kakkoslounas. Oli kuulemma mennyt ihan hienosti. Samat ruokalajit oli lapannut taas lautaselleen. Emäntä oli kysynyt herralta, etkös sinä jo kerran käynyt syömässä. Oli vastannut siihen, että joo, mutta oli niin hyvää, että päätin tulla uudestaan. Meneehän ne työpäivät siis tuohonkin malliin, että käy pariin kertaan lounaalla.

PS. Johan otti oravan lisääminen tiukille, mutta tässä se nyt on. Tätä saalistimme tänään töitten jälkeen kovasti. Kohta voidaan palata takaisin oravannahkatalouteen.

Syyllinen katsoo peilistä

Tajusin viikonlopun aikana olevani syyllinen ex-naapurin vaikeaan raskauteen ja ulkolelujen hävittämiseen, mikäli tulkitsin rouvan lähettämää ei-niin-ystävällismielistä sähköpostia oikein.

Kyseinen frouvashenkilö jätti viime syksynä lapsien lelut sikin sokin ympäri lasten leikkikenttää. Miljoonasadetta lainatakseni: "Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun" ja sitten tulikin jo marraskuu ja valkea lumi peitti maan ja lelut viihtyivät pihalla. Ihmettelin, miksei leluja kerätä talvisäilöön, mutta asiahan ei minulle kauheasti kuulunut. Sitä paitsi valkoinen lumi peitti lasten leikkipaikan sotkuisen näkymän.

Muutama kuukausi vierähti ja kyseinen frouva perheineen muutti pois. Isännöitsijälle ilmoitimme, että perhe jätti jälkeensä kaksi polkupyörää ja kasan leluja. Polkupyöristä isännöitsijä laittoi perheelle kirjelmän. Leluista sovimme, että hävitämme ne lumien sulettua. Olivathan ne jo suurimmalta osalta rikkinäisiä ja auringon haalistamia ja talven lumikuormien alla rähjääntyneitä. Taloyhtiön kevättalkoissa siistimme lasten leikkialueen totaalisesti ja samalla hävitimme lelut, koska niitten perään ei oltu kyselty. Ei edes silloin, kun perhe nouti "unohtuneita" polkupyöriään.

Yllätys olikin melkoinen, kun isännöitsijä soitti ja kertoi, että nyt leluja kaivataan. Haloo! Perhe muutti helmikuussa ja nyt eletään kesäkuuta. Jonkin laskuopin mukaan muutosta on kulunut neljä kuukautta. Isännöitsijä oli antanut frouvalle sähköpostiosoitteeni, koska toimin talotoimikunnan puheenjohtajana (koiranvirka, en suosittele kenellekään).

Rouvan ensimmäinen sähköposti oli asiallinen ja vastaukseni oli myös asiallinen hyvien kesien jatkoa toivotellen jne. Minä, tyhmä nainen, tietysti kuvittelin, että tässä tämä, niin olinpa tosiaankin supertyhmä. Sain toisen sähköpostin, joka olikin ISOISTA kirjaimista päätellen tarkoitettu raivoviestiksi. Rouvalla oli viestin perusteella ollut tosi vaikea raskaus ja kaikki kantaminen ja nostaminen oli kiellettyä marraskuusta huhtikuuhun. Lumikin sitten vielä sotki kaiken ja lelut jäivät lumien alle ja me myös nähtiin tämä. Helmikuussa oli sitten sellaiset lumikinokset, ettei leluja voinut kaivaa kasojen alta (ja varsinkin, kun kaikki oli kiellettyä). Viestin sävystä päättelin, että olin syynä rouvan raskauteen ja siihen, ettei kyseisen perheen neljä muuta, tietääkseni tervettä, jäsentä voineet myöskään leluja kerätä talteen ennen lumien tuloa.

Lopputulos tällä hetkellä on, että rikkinäiset ja auringon haalistamat lelut olivat kallisarvoisia. Laskua odotellessa, koska jotenkin luulen, että rouva ei jätä tätä tähän. Vinosti hymyillen ja jännittäen, odotan seuraava lähestymistä. Täytyy vissiin miettiä lisätienestien mahdollisuuttakin, koska lasku lienee mahtava. Olivathan kyseessä kallisarvoiset lelut, jotka vaikean raskauden takia jäivät lumien alle.

PS. Vein sitten tosiaan lapselta lelun.

Taas tätiä lähes huijattiin

Johan oli taas kauppareissu. Olimme miehen kanssa, joka asustaa täällä, lauantain pakollisella kauppareissulla. Minuahan on helppo höynäyttää erilaisilla tarjouksilla ja helposti sorrun kauppalistan ulkopuolisiin tuotteisiin. Paikallisessa supermarketissa oli nuori, voisi ehkä jopa sanoa komea, mies tai minun näkökulmastani katsottuna vielä poika, tarjoilemassa jäätelömaistijaisia. Pakkohan sitä oli maistella, koska niin kovasti tyrkytti. Ah, mikä kermainen maku. Hyvää, sanoin minä. Poika kertoi, että kaksi pakettia ostaessa saisi Hackmanin Muumi-jäätelökauhan kaupanpäällisiksi. Aika hyvä tarjous ja juuri jäätelökauhaa tarvitsemme, koska sitä ei taloudestamme löydy. Valitsimme jäätelöt ja suunnistimme kassalle. Sivuhuomatuksena mainittakoon, että kauppalistalla ei ollut mainintaa jäätelöstä.

Hirvitti taas se ruokamäärä kärryissä ja mietin, millainenkohan lasku on tällä kertaa. Olihan se, lähemmäs 90,- euroa. Huh, hiki virtasi selkääni pitkin. Joka lauantai kassakuitin summa on suurempi ja suurempi. Ajatuksissani kävi, vetiköhän kassa Muumi-lusikankin viivakoodit kassakuittiin mukaan. En kuitenkaan viitsinyt asiaa tarkastaa paikan päällä, vaan kotona, koska siellä se on helpompaa. Näinhän siinä sitten kävi, että Muumi-lusikkakin oli kassakuitissa mukana hintaan 20,95. Hienoa. Todellista säästöä. Mies, joka täällä asuu, oli tuttuun tapaan kiukkuinen ja alahuuli pitkällä. Minua tapaus huvitti.

Lähdin iltapäivällä takaisin kauppaan selvittämään asiaa. Sain tietenkin rahat Muumi-lusikasta takaisin ja vaivannäöstä vielä kahvipaketin lohdutukseksi. Minähän en kahvia pahemmin juo, mutta olihan tuo kerrankin todellista säästöä. Kahvipaketti maksanee viitisen euroa ja ne jäätelöt maksoivat kuutisen euroa eli kerrankin pieni ihminen voitti.

PS. Samalla reissulla sorruin tietysti myös ostamaan Olvin Kevyt mehukivennäisvettä, koska sitä kaupassa tarjoiltiin. Makuna mahtava sitruuna.