Lionel Shriver: Poikani Kevin

Sain ystävättäreltäni luettavakseni mielenkiintoisen pokkarin - Lionel Shriver Poikani Kevin (Avain, 2006). Pokkariversioni on vuoden 2008 painos. Englanninkielinen alkuteos We Need to Talk About Kevin on ilmestynyt vuonna 2003. Kirjan suomennoksen on tehnyt Sari Karhulahti. Paikallisesta kirjastosta kirjan saa lainattua helposti jonottamatta. Johtunee siitä, että kirjan ilmestymisestä on kulunut jo useita vuosia.

Poikani Kevin rakentuu siten, että Eva kirjoittaa kirjeitä entiselle aviomiehelleen. Kirjeiden sisältö käsittelee pariskunnan lähes täysi-ikäistä poikaa Keviniä. Kevin on tehnyt pahan ja synkän teon, josta Eva puhuu kirjeissään sinä torstaina. Torstai, joka muutti Evan ja monen muun elämän. Eva rakentaa kuvan pojastaan - raskausajasta lähtien aina Kevinin nuoreen aikuisikään saakka. Kevin on ollut pienestä pitäen Evan mielestä paha. Evan aviomies Franklin on toista mieltä. Hänen mielestään Kevin on tavallinen poika, jolla on poikien leikit. Kirjeiden kautta Kevinistä avautuu kuitenkin kuva epämiellyttävästä, julmasta, tunteettomasta sekä nerokkaasta pojasta. Kirjeiden kautta Eva pohdiskelee myös omaa äitiyttään, suhdetta poikaansa ja aviomieheensä. Eva miettii myös sitä, mitä hän olisi voinut äitinä tehdä toisin. Olisiko voinut rakastaa poikaansa enemmän ja ehdoitta?

Lionel Shriver on kirjoittanut käsittämättömän traagisen ja todentuntuisen kirjan, joka ahdistaa, mutta pakottaa samalla jatkamaan lukemista. Kirja on psykologinen, rankka ja taitavasti kirjoitettu. Shriver on osannut jättää lopullisen huipentuman aivan kirjan loppuun, vaikka kirjassa kerrotaankin alusta lähtien siitä torstaista. Kirja on jännittävä ja saattaa jäädä kummittelemaan uniin. Itse luin kirjan työmatkalukemisena, joten yöuniani en menettänyt. Kirjan tapahtumat kuitenkin pyörivät mielessäni aina pitkään, kun jouduin keskeyttämään lukemisen.

Kirja herätti mielessäni paljon kysymyksiä. Kuinka paha ihminen voi oikein olla? Riittääkö äidinrakkaus hyväksymään kaiken? Onko vanhempien pakko hyväksyä lapsiensa pahat teot? Voiko lapsi olla syntymästään saakka ilkeä? Mistä pahuus kumpuaa? Lionel Shriver on todellakin osannut kirjoittaa puhuttavan kirjan.

Lionel Shriver on voittanut kirjallaan Poikani Kevin vuoden 2005 Orange-palkinnon. Palkinto myönnetään vuosittain englannin kielellä kirjoittavalle naiselle. Kirja on saanut myös elokuvaversion psykologisena trillerinä vuonna 2011. Itse en ole elokuvaa nähnyt, mutta toisaalta en ehkä halua pilata lukukokemustani, koska usein kirjasta tehdyt elokuvaversiot eivät taivu kirjan tasolle.

Poikani Kevin on ajatuksia herättävä kirja, eikä taatusti jätä ketään kylmäksi. Jos kaipaat jotain koukuttavaa lukemista, valitse Poikani Kevin. 

Tähtiä annan kirjalle 4½ (asteikko 1-5).

Myllyn Paras: Pyöreä Suklaataikina Vol. 2

Tässä tulee lupaamani toinen postaus Myllyn Parhaan Pyöreästä suklaataikinasta. Ensimmäisen postauksen voit lukea täältä. Olen siis päässyt Suosittelupalvelu Hopottajien kautta testaamaan Myllyn Parhaan suklaista uutuustaikinaa. Hopottajana olohan tarkoittaa sitä, että pääsen testaamaan erilaisia tuotteita ja kertomaan niistä rehellisen mielipiteeni. Jos haluat lukea lisää Hopottajista, niin kurkista tänne.

Olin siis ostanut kaksi pakettia Myllyn Parhaan suklaataikinaa Hopottajien kautta saamallani rahalla. Toisesta taikinasta tein suklaisen rahkapiirakan ja nyt oli vuorossa toisen paketin vuoro. Jotain yksinkertaista, koska olo on väsynyt johtuen flunssanpoikasesta ja huonosti nukutusta yöstä. Pikkuleivät tekevät meillä aina kauppansa eli tuumasta toimeen. Pikkuleivät on pakko nimetä pääsiäisen mukaan, vaikka pääsiäinen oli ja meni. Pikkuleipien ulkonäkö nimittäin viittaa pääsiäiseen.

Pääsiäispikkuleivät

1 pkt Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikinaa

Koristeluun:

80 g valkosuklaata

sirtuunanmakuinen strösseli

Ota suklaataikinalevy sulamaan huoneenlämpöön noin tunti ennen leivontaa.

Kun taikina on sulanut, leikkaa se noin sentin levyisiksi viipaleiksi. Paloittele viipaleet 5-6 cm:n pituisiksi pötköiksi. Muotoile pötköistä sormen muotoisia pikkuleipiä ja asettele leivinpellille. Jätä reilusti tilaa pikkuleipien ympärille, koska pikkuleivät leviävät uunissa. Itse en näin tehnyt, joten pikkuleivät hieman tarttuivat toisiinsa kiinni.

Paista muotoiltuja taikinapötköjä 180 asteessa uunin toiseksi ylimmällä tasolla noin 8-10 minuuttia.

Nostele jäähtyneet pikkuleivät uuniritilän päälle ja laita ritilä uunipellin päälle.

Sulata valkosuklaa vesihauteessa. Levitä valkosuklaasulaa pikkuleipien toisiin päihin. Koristele sitruunanmakuisilla strösseleillä ennen kuin suklaa ehtii jähmettyä.

Annan valkosuklaan jähmettyä rauhassa, jonka jälkeen nauti kahvit pikkuleipien kera.

Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikina muotoutuu moneksi herkuksi. Pikkuleivät olivat ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu. Rapeita herkkuja, joista tykkäsivät kaikki, joille herkkuja tarjosin. 

Mitä herkkuja sinä taikoisit suklaataikinasta?

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Lukupiirin tuoreimpana luettavana oli Tommi Kinnusen Neljäntienristeys (WSOY, 2014). Minua etukäteen hieman hirvitti kirjavalinta, koska epäilin, saako kirjaa lainatuksi kirjastosta. Epäilyni kävi toteen. Lukupiiriä piti siirtää parilla kuukaudella eteenpäin, koska lukupiiriläiset eivät yksinkertaisesti saaneet kirjaa kirjastosta lainattua. Omalla kohdallani jonotin kirjaa pari kuukautta.

Neljäntienristeys kertoo neljän eri ihmisen tarinan. Maria on nuori pitäjänkätilö, joka synnyttää 1900-luvun alkupuolella aviottoman tyttären Lahjan. Mariasta kehkeytyy vuosien saatossa arvostettu kätilö, joka sanoo suorat sanat kenelle tahansa. Hän ei tunnu pelkäävän mitään. Marialla on outo viehtymys laajentaa ja parantaa kotitaloaan vuosi vuodelta suuremmaksi ja hienommaksi.

Marian tarina tuntuu jatkuvan tyttäressä Lahjassa. Lahja synnyttää aviottoman tyttären Annan. Lahja haluaa kuitenkin olla samanlainen kuin muut. Hän haluaa aviomiehen ja lapsia. Lahja tapaakin Onnin, jonka kanssa hän menee naimisiin. Kaikki näyttää olevan päällisin puolin hyvin, mutta pariskunnalla on salaisuus, joka kovettaa Lahjan ja tekee hänestä vihaisen ja pisteliään naisen.

Lahjan nuorin lapsi Johannes menee aikanaan naimisiin Kaarinan kanssa. Pariskunta asuu samassa talossa Lahjan kanssa. Anopin ja miniän välillä tuntuu kipinöivän jatkuvasti. Kaarina ei osaa tehdä mitään oikein, eikä mitkään hänen valinnoistaan tunnu sopivan Lahjalle. Kaarina ja Johannes saavat neljä lasta, jotka kaikki tuntuvat kammoksuvan isoäitiään. Kaarina yrittää kaikin tavoin olla mieliksi anopilleen saamatta kuitenkaan vastakaikua. Anoppi teitittelee Kaarinaa aina. Sinunkauppoja ei tehdä ikinä.

Lahjan aviomies Onni näyttää ulkoisesti olevan kaikkea, mitä nainen miehen haluaa olevan. Kiltti, työteliäs, kätevä käsistään ja lapsia rakastava. Onnin ongelma on kuitenkin jotain sellaista, joka piinaa Onnin elämää jatkuvasti, ja joka tulee olemaan Onnin lopullinen kohtalokin. Onnin ongelma heittää Onnin ja Lahjan avioliittoon suuren varjon, joka ei ota väistyäkseen ikinä.

Neljäntienristeyksen teksti on sujuvaa, hienoa ja vakuuttavaa. Lukupiirissä ihmeteltiin etenkin sitä, kuinka Kinnunen on esimerkiksi osannut mennä vanhan naisen nahkoihin. Kirjan ajankuvaukset ovat realistisia. Kinnunen on hienosti osannut tuoda kirjaan eri vuosikymmenien tapoja ja jopa muotikuvauksia, esimerkiksi 1970-luvun kireääkin kireämmät farkut ja huulikiilto. Kirjasta voi lukea hyvin todentuntuisesti, kuinka suhteet muuttuvat lasten ja myöhemmin lastenlasten vanhetessa. Suomalaisille tyypillinen puhumattomuus nousee myös kirjassa hyvin esiin.

Lukupiiriläiset pitivät kirjasta paljon. Kirjaa pidettiin viisaana, kiehtovana ja taitavana. Omasta mielestäni kirja on yksi parhaimmista kirjoista, mitä olen lukenut aikoihin. Kirjan teksti imaisi mukaansa, eikä kirjaa olisi tehnyt mieli laskea välillä käsistään. Kirjan jännite säilyi loppuun saakka ja etenkin kirjan loppua, lukupiiri piti varsinaisena huipennuksena.

Tommi Kinnusen esikoisromaani Neljäntienristeys oli vuoden 2014 Finlandia-ehdokkaana, eikä suotta. Kirjaa voin suositella kaikille kotimaisesta kirjallisuudesta pitäville.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 5- (asteikko 1-5).

Teatterissa: Palvelija

Kevään viimeiset kultaposseilut tuli koettua Palvelijan ensimmäisessä ennakkonäytöksessä tiistaina 14. huhtikuuta Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä. Olin todella iloinen saadessani mahdollisuuden nähdä Kari Hotakaisen Martti Suosalolle kirjoittaman Palvelijan ensimmäisten joukossa, koska tässä näytelmässä, jos jossain, on klassikon aineksia. Palvelijan kantaesitys oli Arena-näyttämöllä torstaina 16. huhtikuuta kuluvaa vuotta.

Ennen esitystä Kari Hotakainen oli pitämässä teatterin lämpiössä teosesittelyä. Menimme ystävättäreni kanssa paikalle kuuntelemaan Hotakaista, mutta valitettavasti saavuimme paikalle liian viime tipassa, vaikka emme olekaan myöhästelevää sorttia. Lämpiö oli aivan täynnä kuuntelijoita, joten meille ei riittänyt istumapaikkoja. Jäimme seisomaan takavasemmalle, jonne ei ikävä kyllä kuullut Hotakaisen selostusta, joten Hotakaisen oma tarinointi teoksesta jäi kuulematta. Harmi sinänsä, mutta toisaalta saimme ystäväni kanssa päivitettyä omat kuulumisemme, kun siirryimme vielä kauemmas, ettemme häirinneet muuta paikalla olevaa yleisöä.

Mutta sitten varsinaiseen asiaan. Palvelijan on ohjannut Martti Suosalo ja Raila Leppäkoski. Palvelijassa on vain yhden miehen roolitus, jonka vetää Martti Suosalo. Visuaalinen suunnittelu on Max Wikströmin käsialaa. Äänisuunnittelusta ja musiikista on vastannut Jussi Kärkkäinen. Tuula Kuittinen on vastannut naamioinnista.

Martti Suosalo

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri/Arena-näyttämö

Palvelija on tragikoominen monologi, joka on puettu seminaarin muotoon. Rikosylikomisario Arto Jylhämö (Martti Suosalo) on tullut Arena-näyttämölle pitämään luentoa ”Ihmisen luonne rikospoliisin näkökulmasta”. Seminaari käsittelee aihetta palvelijuuden kautta. Onko joku ihminen luonnostaan palvelija vai onko se pelkkä ammatti? Jylhämö eläytyy luentoonsa niin paljon, että rikosylikomisario muuttuu hetkessä kätilöksi, papiksi, parturikampaajaksi. Lista jatkuu monella muulla ja Suosalon rooli samalla hetkellä, kun henkilöhahmo vaihtuu. 

Martti Suosalo

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri/Arena-näyttämö

Martti Suosalo on yksinkertaisesti hyvä, parempi, paras. Hän on ilman muuta Suomen näyttelijäkavalkadin kärkijoukoissa. Mies joka taipuu moneen. Palvelija osoittaa jälleen kerran sen, kuinka mies yksinkertaisen loistavasti vaihtaa roolia hetkessä henkilöstä toiseen. Ei voi muuta kuin ihmetellä, kun katselee miehen työskentelyä lavalla. Suosalo ei yliesitä. Hän vain eläytyy kulloiseenkin rooliinsa täydellisesti. Esimerkiksi vähäinen pään heilautus saattaa tuoda sillä hetkellä olevaan rooliin sen jonkin, joka tekee kyseisestä roolista täydellisen. Martti on mahtava. Ylistyssanoja voisi jatkaa loputtomiin.

Palvelija, joka on puettu seminaarin muotoon, saa välillä koomisia piirteitä, välillä jännittäviä, välillä saattaa jopa hieman itkettää. Palvelija on monipuolinen esitys, vaikka näyttelijöitä on vain yksi. Näytelmässä riittää vauhtia, eikä tylsiä hetkiä taatusti tule. Seminaarissa on punainen lanka, joka vie näytelmän vääjäämättä kohti loppua, joka saattaa olla yllättävä. Palvelijassa on myös mahdollisuus interaktiivisuuteen. Rikosylikomisario Jylhämö heittää yleisölle aina välillä kysymyksiä tai pappi pyytää yhtymään virrenveisuuseen. Harmi, että suomalainen yleisö, minä mukaan luettuna, on kankeaa, eikä helposti tällaiseen taivu. Jos siis olet menossa katsomaan Palvelijaa, ole rohkea ja heittele Jylhämölle vastauksia ja veisaa virttä. 

Martti Suosalo

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri/Arena-näyttämö

Näytelmän visuaalisuus on yksinkertaista, mutta tehokasta. Värien ja musiikin tai äänien yhdistelmillä saadaan näytelmään paljon lisätehoja aikaiseksi. Nämä tukevat Suosalon esitystä loistavasti.

Palvelija herätti paljon ajatuksia. Kuinka pienestä on kiinni, että ihminen saattaa joutua syöksykierteeseen. Kuinka toiset ihmiset jaksavat kuunnella päivästä toiseen toisten ihmisten minäkeskeisiä tarinointeja. Kuinka paljon palvelualan ammattilaisia oikeastaan onkaan, kun asiaa tarkemmin ajattelee.

Teatteri-ilta arkiviikon keskellä on aina mukava ja rentouttava kokemus. Palvelijaa voin suositella kaikille. Martti Suosalon ammattitaito tekee illasta todellisen nautinnon.

Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille kuvalainauksista.

Myllyn Paras: Pyöreä Suklaataikina Vol. 1

Pääsin mukaan Hopottajien Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikina –kampanjaan. Tämä tarkoittaa sitä, että Hopottajien kautta saan testata veloituksetta Myllyn Parhaan uutuustuotetta Pyöreää suklaataikinaa. Hopottajana olo tarkoittaa käytännössä sitä, että pääsen testaamaan erilaisia tuotteita ja kertomaan niistä rehellisen mielipiteeni. Lisätietoa Hopottajista löydät täältä.

Hopottajilta saamani kirjeen mukana tuli seteli, jolla kipaisin Prismaan hakemaan kaksi suklaataikinakiekkoa. Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikina löytyy kaupan pakastetaikinakaapista. Tuotetta myyvät Prismojen lisäksi Citymarketit ja osa K-supermarketeista ja K-marketeista. Prismassa tuotteen hinta oli 2,25 euroa/pakkaus. Pakkauksessa on yksi suklaataikinakiekko, joka riittää esimerkiksi yhden piirakkapohjan tekoon.

Pyöreä Suklaataikina on mukava lisä Myllyn Parhaan Pyöreä piirakkataikina –tuotesarjaan. Taikinasta voi helposti loihtia piirakoiden lisäksi esimerkiksi suklaakeksejä tai keksikakkujen pohjia. Vain mielikuvitus on rajana. Suklainen taikina sisältää myös ihanaa suklaarouhetta.

Koska taikinakiekkoja on kaksi, teen aiheesta kaksi eri postausta. Tämän ensimmäisen postauksen reseptiksi valitsin perinteiseen tapaan piirakan.

Suklainen rahkapiirakka

1 pkt Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikinaa

Täyte:

200 g paistonkestävää aprikoosihilloa

1 tölkki persikoita (400 g)

250 g maitorahkaa

¾ dl persikkalientä

1 kananmuna

2 rkl sokeria

1½ tl vaniljasokeria

1 rkl perunajauhoja

Ota suklaataikinalevy sulamaan huoneenlämpöön noin tunti ennen leivontaa. Laita persikanpuolikkaat valumaan ja ota säilykeliemi talteen. Tähän on pakko kirjoittaa sellainen kommentti, että varaa kissalle tonnikalaa, jos kissa sitä rakastaa ja ryntää keittiöön, kun säilyketölkki avataan. Meillä kävi juuri näin, että herra Karvajalka pyyhälsi paikalle säilyketölkin äänen kuulleessaan, eikä meidän talouden kaapeista juuri tänään tonnikalatölkkejä löytynyt. Voi sitä pettymyksen määrää.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Painele sulanut taikina piirakkavuokaan.

Levitä taikinan päälle aprikoosihillo. Leikkaa persikanpuolikkaat ohuiksi viipaleiksi ja levitä ne hillon päälle.

Sekoita rahkan joukkoon persikkaliemi, kananmuna, sokeri, vaniljasokeri ja perunajauhot. Kaada täyte vuokaan persikoiden päälle.

Paista piirakkaa uunin keskitasolla noin 30-35 minuuttia. Piirakan paistuessa uunissa, hekumoi taivaallisella suklaan tuoksulla, joka leviää ympäri asuntoasi.

Anna jäähtyä ja makujen tasaantua ennen herkuttelua. Me emme tietenkään malttaneet mieltämme, vaan keitimme kahvit ja leikkasimme hieman jäähtyneestä piirakasta palat kahvin seuraksi.

Piirakkapohja oli pehmeää, voisi jopa sanoa mutakakkumaista. Tämä johtunee piirakkapohjan päälle laittamastani hillosta ja siitä, että paistoin piirakan uunin keskitasolla. Pakkausohjeen mukaan piirakka pitäisi paistaa uunin alatasolla. Myös se, ettei piirakka ollut täysin jäähtynyt, vaikutti piirakkapohjan pehmeyteen. Piirakan reunat sen sijaan olivat mahtavan rapeat. Mies, joka täällä asuu, sanoi, että olisi pitänyt olla enemmän sokeria. Luulen, että hän tarkoitti täytettä. Mies myös mainitsi, että piirakka on taatusti paljon parempaa, kun on jäähtynyt kunnolla. Malttakaa te muut siis mielenne ennen herkutteluhetkeä. Itse tykkäsin piirakasta, mutta makujen tasaantuessa piirakka vasta todella herkullista onkin.

Myllyn Parhaan Pyöreä Suklaataikina oli todella helppo ja nopea valmistaa piirakaksi. Sulatusaika on se, joka kestää tässä touhussa pisimpään. Näitä kannattaisi ilman muuta varata pakkaseen yllätysvieraiden tai pahan päivän varalle. 

Pakkasessa odottaa toinenkin suklaataikinapyörylä. Saas nähdä, mitä siitä taiotaan. Sen näette myöhemmin.

Livbox huhtikuu 2015

Tulin keskiviikkona vasta iltasella kotiin, koska kävin töitten jälkeen leffassa kummipoikani kanssa. Läppärin päällä odotti postipojan jättämä kortti isokokoisesta lähetyksestä. Mitä? Voisiko se olla Livbox jo nyt? Pakettienhan piti lähteä matkaan vasta pääsiäisen jälkeen, joten jos kortin isokokoinen lähetys on Livbox, on Kusti polkenut aikamoista vauhtia.

Tänään piti töistä karata jo puolilta päivin, koska herra Karvajalalla oli kampaaja ja hammaslääkäri eli eläinlääkärikäynti – pari takun selvitystä (en voi ymmärtää, harjaan turkin joka aamu!!!) sekä hammaskiven poisto. Ehdin siis postiin hakemaan salaperäistä lähetystä jo päiväsaikaan. Ja mitä postissa minulle ojennettiinkaan? Pieni, musta paketti eli huhtikuun Livbox.

Ennen paketin avaamista luin erästä sähköpostia, jossa ystäväni kiitteli pientä ystäväjoukkoaan kolmen kuukauden Livboxeista. Sähköpostissa mainittiin intiimialueen sheivaustuotteet. Muutoin en ehtinyt spoilaantua paketin sisällöstä mitenkään, joten laatikon sisältö oli jotakuinkin täysi yllätys.

Mikä tuo pyöreä pakkaus on? Paras tutkia laatikon sisältö kokonaisuudessaan.

RFSU Smooth Shavin’ –höylä. Paketin mukana olleessa tuotelapussa ei ollut mainintaa höylästä, mutta tuotepakkauksessa kerrottiin, että höylän kolme ajoterää varmistavat parhaan ajotuloksen. Sheivaamisen pitäisi olla helppoa ja nopeaa joustavan ja ergonomisen muotoilun vuoksi. En yleensä käytä höyliä, mutta ehkä tämä tulee testattua aiheeseen liittyvien tuotteiden kera. Höylä on ilmainen RFSU:n intiimialueiden tuotteiden ostajille.

RFSU Easy Shavin’ – Intim Shaving Gel. Ihoa pehmittävä ja luistoa lisäävä hellävarainen geeli, joka sopii intiimialueilta ja koko vartalolta tapahtuvaan ihokarvojen ajoon. Geeli sisältää hoitavia yrttejä. Boksin tuote oli näytekokoinen ja testiinhän tämä menee. Normaalikokoisen tuotteen hinta on 5,60 €/200 ml.

RFSU Nice n’ Cool – Intim After Shave. Viilentävää geeliä sivellään iholle ihokarvanpoiston jälkeen. Yrttejä ja alkoholia sisältävä geeli imeytyy nopeasti ja auttaa ihoa palautumaan ja ehkäisee punaisten pilkkujen muodostumista. Tämä on RFSU-kolmikon mielenkiintoisin tuote. Jos tuote vakuuttaa, saatan ostaa joskus normaalikokoisen tuotteen. Kaupasta tuote irtoaa hintaan 5,90 €/50 ml.

Dove Talc Soft. Roll-on antiperspirantti. Tämä on kiva, koska kauppalistalla luki, että osta dödö. Odotin, että Livboxista olisi tulisi tullut Rexonan antiperspirantti, mutta Nivea-käyttäjälle sopii aivan yhtä mainiosti Doven tuote. Doven antiperspiranteissa on ¼ kosteusvoidetta, joten tuote on hoitava. Tuote lupaa pehmeät ja kuivat kainalot. Tuoksu on mielestäni mukavan mieto. Kaupasta tuotteen saa omakseen maksamalla 2,50 €/50 ml.

Essie Sugar Daddy –kynsilakka. Ihanuus. Söpö, pieni kynsilakkapullo. Sugar Daddy on Essien klassikko, pinkki kynsilakkasävy. Tämä on vain niin ihana. Väri ei ehkä ole aivan minua pullosta katsottuna, mutta hetihän tätä piti testata ja tulos on mahtavan kiiltävät kynnet. Tykkään, tykkään ja tykkään. Muutenkin pidän tällaisista minikokoisista kynsilakkapulloista, koska isot pullot tuppaavat jäämään kaapin perukoille vuosikausiksi pyörimään. Normaalikokoisen tuotteen hinta on 13,90 €/13,5 ml.

Lumene Lab Hydrasmooth 24h Silottava ja Kosteuttava Silmänympärysvoide. Salainen toiveeni toteutui. Tiesin odottaa Lumene Labin uutuustuotetta boksista. Pelkäsin kuitenkin, että laatikosta ilmestyisi jokin naamarasva. Vaikka naamarasvoista tykkäänkin, niin nyt niitä löytyy kaapista useampi kappale ja mielelläni käyttäisin ensin vanhoja tuotteita pois. Silmänympärysvoide olisi kuitenkin kohtapuoliin ollut kauppalistalla, joten tämä tuli tarpeeseen. Tuotteen luvataan ylläpitävän ihon suojakerrosta ja vähentävän turvotusta. Tuote sopii myös herkkäihoisille. Voide suojaa ja kosteuttaa tehokkaasti sekä auttaa viivästyttämään ihon ennenaikaista ikääntymistä. Boksin tuote oli normaalikokoinen. Tällaisen apteekkituotteen hinta on 18,90 €/50 ml.

Ibero Meikkisienet. Meikkisienet olivat Livboxin yllätystuote, joita ei mainita varsinaisella tuotelistauksella. En ole mikään aktiivinen meikkisienien käyttäjä, mutta kyllä nämä varmasti käytettyä tulevat ja ajavat asiansa. Kiva yllätys joka tapauksessa. Tuotteen hinta on 4,90 €/kotelo.

Seacret Mineral-Rich Body Mud. Uskollisen tilaajan lahja. Kuolleenmeren mutahoitoa vartalolle. Kuulostaa hauskalta, mutta sottaiselta. Mutahoidon pitäisi lievittää stressiä, lihaskipua, reumakipuja, ihotulehduksia, kuivaa ihoa, psoriasista ja rohtumia. Aikamoinen lista, mutta Kuolleenmeren mudanhan sanotaan olevan tehokasta. Puhdistava ja ravitseva vaikutus jättää iholle terveen ja uudistuneen tunteen. Tämä näyte menee ilman muuta testaukseen. Tuotteen hinta on 19,95 €/400 g. 

Kaiken kaikkiaan kiva boksi. Mitä itse pidit boksistasi?