Idiopaattinen kystiitti

Kissamme on kärsinyt parin viikon ajan idiopaattisesta kystiitistä. Sairaus on tuttu juttu kolmen vuoden takaa. Kissojen virtsatietulehduksista jopa 2/3 on selittämättömiä eli idiopaattisia kystiittejä. Sairaus voi johtua esimerkiksi stressaavasta elämäntilanteesta, vuodenaikojen vaihtelusta, tylsistymisestä jne. Vaihtoehtoja on monia. Itse olen diagnosoinut kissamme sairauden johtuvan kevään tulosta. Lumet sulavat ja kaikki kissan aistimat tuoksut tulvivat nenään. Vähemmästäkin sitä menee sekaisin. Kolme vuotta sitten tilanne oli aivan sama kuin nyt: lumi suli, kevät tuli.

Kissamme virtsatessa verta otin yhteyttä eläinlääkäriin. Lääkäri tutki kissan ja kyseli kaikkea mahdollista. Kissa sai varmuuden vuoksi antibiootin ruiskeena sekä hivenainekuurin, joka tekee virtsarakossa olevaan haavaumaan kalvoa. Lisäksi määrättiin särkylääkettä. Toivottiin myös, että kissasta saataisiin otettua virtsanäyte jonkin ajan kuluttua.

Kissan tila paheni parin ensimmäisen päivän aikana. Luin kaikki mahdolliset nettipalstat kyseisestä aiheesta ja itkin itseni uneen, koska olin varma, että tämä on kissan kuolemaksi. Kissalla olisi kuitenkin virtsakiviä, jotka aiheuttavat kuoleman, jos kissa ei virtsaa, ja jos kissa ei saa hoitoa. Mietin jo kissan hautajaismenoja ja kävin kyselemässä lisäneuvoja eläinlääkäristä. Suosittelivat aloittamaan ruokavalion, joka auttaa pääsemään eroon virtsakiteistä. Tein kaikkeni ja kissan olo kohenikin. Mielialani nousi samassa tahdissa. Ehkä tauti ei olekaan kuolemaksi.

Seuraavalla viikolla postiluukusta tippui Kissafani. Lehdessä oli juttua idiopaattisesta kystiitistä. Mies, joka täällä asuu, oli lukenut artikkelin ja sitten alkoi viikon kestävä vouhkaaminen. Minun olisi pitänyt lukea artikkeli, vaikka sanoin lukeneeni jo kaikki mahdolliset nettijutut aiheesta. Mies sanoi joka ilta, että kissa voi kuolla. Aloin taas kerran pyöritellä aihetta mielessäni ja viikonlopun koittaessa itkin jälleen kerran itseni uneen. Kissahan siis oli kuolemassa käsiin.

Soitin jälleen kerran eläinlääkäriin varatakseni ajan virtsanäytteen ottoa varten. Kerroin samalla, että kissa on syönyt suhteellisen normaalisti, paitsi ei kanan sydäntä, jota olin edellisenä päivänä ostanut. Eläintenhoitaja sanoi, että nyt ei saisi antaa mitään muuta ruokaa kuin aiemmin ostamaamme dieettiruokaa. Ai jaa, minä olin antanut vähän muutakin, ettei olisi niin yksipuolista syötävää. Näytteenottoon hoitaja ehdotti, että meidän kannattaisi ensin kokeilla näytehiekkaa, ettei kissaa tarvitsisi turhaan rauhoittaa. Mitä ihmettä? Samassa muistin, että kolme vuotta sitten oli puhetta samasta asiasta, mutta eläinlääkärissä ei ollut juuri silloin saatavilla hiekkaa.

Menimme ostamaan hiekkaa. Hämmästys oli suuri, kun tyttö nosti myyntitiskille pienen littanan muovipussin. Pussissa oli ehkä maksimissaan kolme lasten hiekkalapiollista hiekkaa. Olimme odottaneet hiekkapussin olevan noin 3-5 kiloa painava säkki. Eläintenhoitaja selitti meille, kuinka hiekka toimii. Kissa pissaa hiekalle ja virtsa jää hiekan päälle virtsahelmiksi, josta se voidaan ottaa näyteputkeen. Olimme varmoja, ettei tämä onnistu meidän kissalla. Eläintenhoitaja sanoi, että kyllä useimmat onnistuvat hiekan avulla ja hän on jopa puolittanut hiekkapussin ja saanut samalla hiekkapussilla otettua kaksi eri näytettä kissaltaan. Epäuskoisina menimme kotiin ja totesimme, että näytteenotto jää maanantaille, koska näyte pitää toimittaa neljän tunnin sisällä eläinlääkäriin.

Maanantaiaamuna kissa herätteli jo ennen herätyskelloa. Ulos oli päästävä. Mies sanoi, että päästä vaan, koska kissa ei ollut tehnyt edellisenä iltana suurempaa hätäänsä. Laitoin kuitenkin kissanhiekkalaatikkoon näytehiekan ja seurasin kissan ulkoilua. Ei kissa käynyt tarpeillaan. Kissan tullessa sisälle, mies sanoi, että älä enää päästä ulos. Ennen kuin ehdin töihin lähteä, kissa jo riehui, koska ei päässyt pihalle. Sälekaihtimet saivat kyytiä ja kynnysmatto revittiin oven edustalta. Kissa myös meuhkasi siihen malliin, että huokaisin helpotuksesta, kun pääsin lähtemään töihin. Onnea vaan miehelle ja näytepissan otolle.

Töihin päästyäni kerroin kerrankin olevani iloinen työpäivästä. Mies soitti minulle ensimmäisen kerran kello 8.15 ja pyysi soittamaan eläinlääkäriin ja kysymään, pitkäänkö kissaa voi pitää sisällä. Lopetin puhelun lyhyeen ja kerroin kouluttavani osastomme uusinta tulokasta, ja etten ehtisi nyt keskustella. Hetken mietittyäni lähetin vielä tekstiviestin, jossa kerroin, että eläinlääkärissä sanottiin, että kissaa vaan täytyy pitää sisällä niin pitkään, että pissaa hiekalle. Ajattelin edelleen, että onneksi olen töissä. 

Puhelin soi toisen kerran kello 9.30. Kissa oli käynyt tekemässä näytehiekkaan isomman tarpeensa. Sanoin, että nyt on sitten lähdettävä ostamaan uutta hiekkaa. Tarpeet kuulemma olivat kuivia pötiköitä, joten mies vaan päätti ottaa pötikät hiekan päältä pois. Sanoin, että jos kissa pissaa, niin sitten on sanottava eläinlääkärissä, että kissa teki myös isomman tarpeensa hiekalle. Meni kymmenisen minuuttia ja puhelin soi taas. Bingo! Mies oli siivonnut isommat tarpeet laatikosta, niin kissa oli saman tien rynnännyt laatikkoon pissaamaan. Virtsa oli kaiken lisäksi valunut ihan eri paikkaan, missä kuivat pökäleet olivat olleet. Mies oli saanut näyteputken täyteen näyteainetta ja oli lähdössä eläinlääkäriin.

Jouduin lähtemään palaveriin. Neuvottelusta tultuani totesin, että mies oli soittanut minulle kolme kertaa. Soitin miehelle ja kysyin, mitä asiaa. Mies kysyi, soitettiinko minulle jo eläinlääkäristä. ”Joo, ei ole soitettu.” Kuulemma soittavat, kun ovat tutkineet näytteen. Olivat kehuneet hienoa näytettä. Huokaisin ja kävelin kohti ruokalaa. Salaattipöydän ääressä päätin kaivaa puhelimen taskusta ja laittaa sen tarjottimelle, jotta huomaisin tai kuulisin, jos se soisi. Samassa puhelin alkoikin soida. Eläinlääkäristä soitettiin ja kerrottiin, että näyte on puhdas ja kyseessä on tosiaan ollut idiopaattinen kystiitti. Kissamme on kuulemma herkkä ja reagoi vahvasti, joten joskus voisi kokeilla ruokaa joka hieman laannuttaa kissan mieltä. Olisikohan siitä ruoasta apua minulle itsellenikin?

PS. Nyt taas elämä maittaa.