Tomi Astikainen: Miten elää ilman rahaa

Lukupiirin viimeisin kirjavalinta oli taas ”ei niin perinteistä” kirjallisuutta. Kirjaksi valikoitui Tomi Astikaisen Miten elää ilman rahaa (Into, 2015). Itse en ollut kuullutkaan tällaisesta, mutta hieman googlattuani, kirja alkoi kiinnostaa. Kirjaa ei suinkaan saanut kirjastosta helposti lainattua. Oli laitettava itsensä paikallisten kirjastojen jonotuslistalle ja näemmä jonotus jatkuu edelleen seuraavien lukijoiden kohdalla.

Miten elää ilman rahaa on Tomi Astikaisen omiin kokemuksiin perustuva kirja. Astikainen eli neljä vuotta ilman rahaa. Rahaton mies kykeni tänä aikana kuitenkin vierailemaan 42 eri maassa. Astikaisen kirja ei ole matkakertomus, vaan mies jakaa neuvoja ja vinkkejä rahattoman ihmisen elämään. Toki kirjassa on tarinoita ja sattumuksia matkan varrelta, mutta kirja on rakennettu johdonmukaiseksi ideaoppaaksi. Jokaisessa luvussa on kolme eri vaihtoehtoa rahattomaan elämän: maistiainen, matkaeväs ja mahan täydeltä.

Mistä kirja sitten kertoo? Omat veikkaukseni olivat roskisten dyykkaus ja sohvasurffaus. Nämä molemmat vinkit kirjassa kerrotaan, mutta kerrotaan myös paljon muuta. Kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta. Väkisin tulee mieleen ajatuksia, voisinko itse tehdä tulevaisuudessa jotain toisin. Esimerkiksi Antikaisen kertomus siitä, kuinka kuljetti mukanaan vain muutamia vaatteita. Paikan vaihtuessa vaikkapa lämpöisestä kylmään, mies jätti rantasandaalit ja kesävaatteensa seuraaville tarvitsijoille ja järjesti itselleen kylmään keliin sopivat vaatteet päällensä.

Antikaisen kirjasta huokuu usko ihmisten hyvyyteen. Asioilla on yleensä tapana järjestyä tavalla tai toisella. Toki rahattoman ihmisen elämä ei ole aina helppoa ja mutkatonta, mutta oikealla asenteella ihminen pääsee pitkälle ja selviää monesta. Kirja on mielenkiintoinen ja antaa uskoa siihen, ettei maailma ehkä olekaan täysin mätä paikka. Astikaisen avomielisyyttä lukupiiri ihaili. Tällaiseen elämäntapaan vaaditaan todella avointa mieltä ja rohkeutta.

Kirja oli helppolukuinen ja rakenne selkeä. Kirjan rakenne laittoi myös lukijan miettimään, mille tasolle lukija itse kykenisi rahattomuudessa vai kykenisikö millekään. Lukupiiriläisten mielestä kirjasta löytyi samaistumismahdollisuuksia, ja vaikka osa lukupiiriläisistäkin on joutunut käyttämään kekseliäisyyttään venyttääkseen penniä, ei kukaan lukupiiriläisistä silti olisi valmis täysin rahattomaan elämään. Lukupiiriläisten mielestä tällainen elämäntapa saattaisi sopia parhaiten nuorelle miehelle. Lukupiiriläiset olivat myös sitä mieltä, että tietotekniikan ja etenkin Internetin tuomat mahdollisuudet edesauttavat rahattoman ihmisen elämää, kunhan rahaton vain pääsee käsiksi tietokoneeseen.

Miten elää ilman rahaa sopii mielestäni luettavaksi henkilölle, joka on lähdössä minimibudjetilla matkaan tai kenties aivan rahattomana kiertämään maailmaa. Toisaalta kirjasta löytyy vinkkejä ja ajateltavaa itse kullekin. 

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3+ (asteikko 1-5).

Hella Wuolijoki: Niskavuoren Heta

Ystävä varasi kesäteatteriliput Niskavuoren Hetaan, joten olihan tarina luettava ennen esitystä, vaikka elokuvan olinkin lapsena nähnyt muistaakseni useampaan otteeseen. Hella Wuolijoen Niskavuoren Heta (Lasipalatsi, 2001) kantaesitettiin vuonna 1950. Näytelmäkirjan sai lainattua kirjastosta helposti. Ilmeisesti näytelmät eivät luettuna kiinnosta kuin marginaaliyleisöä. Lainaamani kirjakin näytti siltä, että olin sen ensimmäinen lukija.

Niskavuoren Heta on ylpeä ja periksiantamaton nainen. Heta menee naimisiin renki-Akustin kanssa, jotta naisen kunnia säilyy. Hänet on petetty rakkaudessa ja hän odottaa lasta paikalliselle isännälle Santeri Lammentaustalle. Aviopari muuttaa Muumäelle, jossa Hetaa odottaa rappiolla oleva tila. Niskavuorelta lähtiessä Heta on ilmoittanut, että Muumäelle tulee kutsu vasta sitten, kun uusi pytinki on pystytetty. Vuodet kuluvat, eikä pytinkiä rakenneta. Akusti kuitenkin painaa täyttä päivää ja tekee maakauppoja Hetan tietämättä. Heta pitää Akustia aina vain renkinä, vaikka Akustin asema kylän yhtenä mahti-isäntänä jo tunnustetaan laajalti. Heta väheksyy miestään ja tekee sen tiettäväksi kaikille. Lopulta kun uusi pytinki on valmis, on Heta valmis kutsumaan Niskavuorelaiset ja kylän tärkeimmät henkilöt kylään. Heta on haljeta ylpeydestä esitellessään pytinkiä. Muistaa kuitenkin mainita, että ilman hänen Niskavuorestaan saamiaan myötäjäisiä, pytinkiä ei olisi ikinä rakennettu. Hetan ja Akustin elämä jatkuu samanlaisena. Akusti on alistettu ja Heta määrää kaikesta itsevaltiaan ottein. Akustin kuollessa Hetalle vasta täysin selviää, kuinka rikas Akusti lopulta olikaan. Onko Niskavuoren Heta loppuun saakka kiittämätön ja ylpeä vai nöyrtyykö hän? Se jääköön salaisuudeksi, jos et entuudestaan tunne Niskavuoren Hetan tarinaa.

Niskavuoren Heta poikkeaa muista Hella Wuolijoen Niskavuori-teoksista jo siinä, että näytelmän alkua lukuun ottamatta kohtaukset käydään Muumäellä. Näytelmä on voimakas kertomus vahvasta ja itsenäisestä naisesta, jonka tahtoa on vaikea käännyttää. Wuolijoen teksti on loogisesti etenevää ja sopii hyvin tähänkin päivään. Näytelmän teksti imaisee mukaansa. Ainakin minun oli vaikea irrottaa käsiäni kirjasta, kun kerran tekstiä aloin lukea. Teki mieli saada selville, mitä lopussa oikeastaan tapahtuukaan.

Pidin myös kirjan alussa olleesta Hella Wuolijoen elämän kuvauksesta. Hella Wuolijoen tyttönimi oli Ella Murrik. Hän oli syntynyt Virossa. Suomeen hän muutti parikymppisenä opiskellakseen Helsingin yliopistossa. Nimi muuttui avioliiton myötä Hella Wuolijoeksi. Wuolijoki ehti moneen mukaan näytelmäkirjailijan toimen ohessa. Hän toimi mm. kirjeenvaihtajana, poliitikkona sekä Yleisradion pääjohtajana. Joutuipa rouva vankilaankin asti syytettynä maanpetoksesta.

Jos Niskavuoren Hetan tarina oli mielenkiintoinen, on sitä myös Hella Wuolijoen oma tarina. Suosittelen Niskavuoren Hetaa kaikille, jotka haluavat lukea draamaa, joka keskittyy Suomen maaseudulle. 

Tähtiä kirja saa 4+ (asteikko 1-5).

Niskavuoren Hetalla jatkan Lukulampun kesäkirjahaasteen parissa 4/6. Tämä kirja menee luokkaan 7. Kirja, jonka lainasin kirjastosta.

Antti Heikkinen: Risainen elämä - Juice Leskinen 1950-2006

Mies, joka täällä asuu, sai joululahjaksi Antti Heikkisen kirjan Risainen elämä – Juice Leskinen 1950-2006 (Siltala, 2014). Kirja päätyi kirjahyllyyn pölyttymään, kuten arvelinkin. Aikani kirjaa katselin, kunnes nappasin sen luettavakseni. Kirja kiinnosti minua jo sen takia, että olen aina tykännyt Juicen musiikista tai lähinnä sanoituksista. Lisäksi 1980-luvun nuorta kiinnosti, mitä Juicesta kerrottaisiin tältä aikakaudelta, koska tulihan sitä aikoinaan Rällämin keikoillakin heiluttua. Paikallisissa kirjastoissa kirja on suhteellisen lainattu, mutta hyvällä tuurilla kirjan saattaa saada lainatuksi suoraan hyllystä.

Risainen elämä käy läpi Juice Leskisen elämän syntymästä kuolemaan. Kirja on todellinen tietojätti. Kuin huomaamatta kirja imaisee mukaansa. Juicen lapsuus- ja nuoruusvuodet Juankoskella on kuvattu tavalla, joka antaa kuvan, etteivät Juicen elämän ensiaskeleet olleet aina kovinkaan auvoiset. Elämään mahtui kuolemantapauksia ja sietämätön isäpuoli, mutta toisaalta Juice sai jo nuorena uppoutua kirjojen maailmaan, runoilla ja heilua kylillä sellaisena pitkätukkana kuin halusi. Kirja etenee kronologisesti. Juice muuttaa Tampereelle ja aloittaa diplomikielenkääntäjän opinnot Tampereen kieli-instituutissa. Vähitellen musiikki ottaa yhä enemmän ja enemmän aikaa ja opinnot kärsivät. Opintolainaa ei enää heru, joten opinnot jäävät kesken. Juice Leskinen alkoi omistautua runoilleen ja musiikilleen kokopäiväisesti. Lopulta syntyy käsite Juice Leskinen, jonka varmasti kaikki suomalaiset jollain tavalla tuntevat ja tietävät.

Juice Leskinen Grand Slam keikalla jossain päin Suomea 1980-luvulla.
Huomatkaa legendaarinen Suomi-kitara.

Juice Leskinen oli verbaalisti käsittämättömän lahjakas. Risainen elämä vahvistaa kuvaa entisestään. Juicen lahjakkuus ilmeni etenkin runojen ja niistä tehtyjen musiikkikappaleiden kautta. Vaikka Juice julkaisi kirjoja laajalti, jäi häneltä kuitenkin kirjoittamatta kunnon romaani. Runojen ja musiikkikappaleiden kautta Juice pääsi helpoimmin leikittelemään sanoilla. Juice rakasti myös englannin kieltä. Hän käänsi lauluja englannista suomeksi ja joskus käänsi vielä suomennoksen takaisin englanniksi ja lähetti oman englanninkielisen version laulun tekijälle ihmeteltäväksi. Juicen kirjallinen lahjakkuus oli toisaalta myös ongelma, Juice työsti tekstejään oikeastaan aina hereillä olleessaan. Tämä aiheutti sen, että Juice oli fyysisesti läsnä, mutta oikeasti hyvinkin poissaoleva.

Antti Heikkinen kertoo kirjassaan hyvin avoimesti ja kaunistelematta Juicen ongelmista. Juice aloitti alkoholin nauttimisen luultavasti samalla tavoin kuin sadattuhannet muut, nuorena ja kokeilunhaluisena. Sen sijaan kirjasta saa sen kuvan, että Juice joi jo nuorena lukioikäisenä aivan liikaa – ainakin silloisen tyttöystävänsä mielestä. Alkoholin käyttö lisääntyi vuosien ja vuosikymmenien aikana ja lopulta tilanne oli se, että Juicen terveys oli mennyt alkoholin myötä. Erikoista Juicen elämässä oli se, että tupakoinnin hän aloitti vasta suhteellisen ”vanhana”. Tästä ikävästä tavasta tuli kuitenkin nopeasti Juicen yksi tunnusmerkki. Savuava syöpäkääryle sormien välissä. Juice oli ehkä myös jollain tavalla narsisti. Hän uskoi aina olevansa oikeassa. Jos Leskisen sai suuttumaan, tunsi sen varmasti luissa ja nahoissa. Saattoipa Juice äityä mollaamaan vihan kohdetta julkisestikin. Leskisen yksi iso ongelma olivat naiset. Hän rakastui helposti ja tulisesti. Rakkauden kohteena kulloinkin ollut nainen kirvoitti miehen runosuolta entisestään. Kun rakkaus sitten syystä tai toisesta alkoi hiipua, myös tämä sai Juicen avautumaan paperille.

Juice Leskinen Grand Slam keikalla jossain päin Suomea 1980-luvulla.
Mies ja tupakka.

Antti Heikkinen on tehnyt tavattoman loistavaa taustatyötä kirjaansa varten. Hän on haastatellut kymmeniä ja kymmeniä Juicen elämässä mukana olleita henkilöitä, aina lapsuudenystävistä ja sukulaisista julkisuuden henkilöihin. Kirjassa läpikäydään myös Juice Leskisen tuotanto alusta loppuun saakka. Uskomatonta, mistä Heikkinen on kaivanut kaiken tiedon, esimerkiksi joidenkin kappaleiden alkuperät tai innoitukset ovat sellaista luettavaa, josta minulla ei ainakaan aiemmin ollut mitään käsitystä. Myös Juicen eri yhtyekokoonpanot läpikäydään seikkaperäisesti. Myös kirjan ajankuvaukset ovat hyvin aitoja ja uskottavia. Heikkiselle täytyy nostaa hattua. Mies on tehnyt mahtavan työn saadessaan aikaiseksi tällaisen lukupaketin.

Kirjan teksti on helppotajuista ja erittäin mielenkiintoista luettavaa. Heikkinen on tuonut kirjaansa suoraan haastateltavien haastattelupätkiä, jotka elävöittävät tekstiä erittäin paljon. Lisäksi mieleen tulee henkilöitä, joiden olemassaolon olin jo itse jollain tasolla unohtanut. Edesmennyt Matti Pellonpää oli yksi tällainen. Appo Hurula on toinen henkilö, jonka muistan itse nähneeni useaan otteeseen 1980-luvulla Juicen keikoilla mukana, mutta unohtaneeni miehen ajan saatossa. Mielenkiintoista oli myös esimerkiksi se, kuinka Juice oli ollut tekemisissä 1970-luvulla nykyisen presidenttimme Sauli Niinistön kanssa. Usein Juice tunnetaan vain omien kappaleidensa kautta, mutta kirjassa nostetaan esiin sekin puoli Juicesta, että mies teki todella paljon sanoituksia myös muille muusikoille.

Risaista elämää suosittelen kaikille, jotka ovat jossain vaiheessa olleet kiinnostuneita Juicen tuotannosta. Kirja on todellinen tietopaketti, jota ei kannata jättää lukematta.

Tähtiä kirja ansaitsee täydet 5 (asteikko 1-5).

Risaisella elämällä osallistun myös Lukulampun kesäkirjahaasteeseen 3/6. Kirja menee luokkaan 10 tiiliskivikirja eli paksu teos. Kirjassa ei ole sivuja kuin 478, mutta kirja on todella iso ja painaa noin 1,2 kiloa. Kirjaa on hieman hankala lukea sängyssä, mutta menee, koska kirja on sen verran hyvä.

Kesäteatterissa: Särkelä itte

Kesäteatterikausi on avattu. Postasin jokin aika sitten lukemastani Ilmari Turjan näytelmästä Särkelä itte. Nyt tuli sitten käytyä katsomassa Keski-Uudenmaan Teatterin (KUT) esitys kyseisestä näytelmästä. Hieman jännitti etukäteen, millainen sää olisi, mutta kunnon varustuksella ei katsojalla ollut hätäpäivää. Tuuli oli aikamoinen, mutta onneksi ei satanut.

Särkelä itte –esityksen on ohjannut Toni Wahlström. Pääroolissa esiintyy Pertti Koivula ja muissa rooleissa ovat Seppo Halttunen, Anna-Leena Sipilä, Johannes Korpijaakko, Jari Pahkin-Hämäläinen, Juha Svahn, Susanna Roine, Ville Mustonen, Elina Varjomäki ja Metsälintu Pahkin.

Särkelä itte -ryhmä

Kuva © Keski-Uudenmaan Teatteri

Särkelä itte on kuin tehty kesäteatteriin. Tapahtumat keskittyvät kylän uuden sillan vihkijäisten ympärille, mutta samalla mukana on romantiikkaa. Särkelän tytär Saara ja naapurin Martti Fallsten ovat ihastuneita ja jopa rakastuneita toisiinsa. Särkelä ittehän ei vain voi hyväksyä tällaista, koska ei ole väleissä Fallstenien kanssa. Särkelän mielestä hänen lapsiensa pitäisi olla ja asua vain kotona, koska kotona on paras olla. Saaran aviomiehenkin Särkelä haluaisi luultavasti itse valita. Juonikuviot ovat tietenkin hyvin ennalta arvattavia, vaikka ei olisi elokuvaa ikinä nähnytkään tai saati sitten näytelmää lukenut.

Pertti Koivula on loistava valinta Särkelän rooliin. Moni-ilmeinen mies, joka osaa laittaa suun väärälleen juuri oikeissa paikoissa. Onhan Julius Särkelä mies, joka tietää ja osaa kaiken paremmin kuin muut. Koivulan näyttelijäntyötä on mukava seurata. Ammattitaitoista ja vakuuttavaa. Särkelän Emmi-vaimoa puolestaan esittää Anna-Leena Sipilä. Nainen, joka tuntuu olevan näytelmän ensimmäisellä puoliskolla aina hysteerisessä murtumispisteessä. Toisella puoliskolla rouva sen sijaan hihkuu riemukkaasti, kun Julius Särkelä on hoitanut puheensa sillanavajaistilaisuudessa ja kaikki muutkin perheasiat tuntuvat loksahtaneen paikoilleen. Sipilän ylinäyttely sopii esitykseen mahtavasti. Särkelän tytärtä esittävän Elina Varjomäen suu on leveässä hymyssä lähes koko esityksen ajan. Rakastunut ihminenhän hymyilee ja säteilee. Varjomäen vastanäyttelijänä esiintyy Ville Mustonen, joka esittää nuorta herra Martti Fallstenia. Mustosen ja Varjomäen kisailua oli kiva seurata. Nuoret löytävät aina tilaisuuden halailla ja suukotella. Kunnanlääkäri Kososta esittävä Seppo Halttunen on KUT:in perusnäyttelijäkaartia. Ammattitaitoa ja eleitä löytyy. Miehelle sopivat tällaiset hieman arvovaltaisemmat roolit. Susanna Roine esittää Särkelän Fiina-piikaa. Ylileveän takamuksen omaava Fiina tulee taatusti aina huomattua, vaikka palvelusväkeä onkin. Velkoja Herojaa näyttelee Johannes Korpijaakko. Taitava näyttelijä, jolla on hämmästyttävän hieno lauluääni. Juha Svahn on saanut näytelmässä kaksoisroolituksen. Hän näyttelee vanha herra Fallstenia sekä maaherraa. Etenkin maaherran esityksen läpivienti sai itseltäni naurunremahduksia aikaiseksi. Hauskasti esitetty. Metsälintu Pahkin ylinäyttelee Amerikasta saapunutta Margit Grankvistia. Kesäteatteriesitykseen tällainen uppoaa täydellisesti, vaikka silmäni eivät meinanneet irrotakaan Margitin kullanvärisistä saapikkaista. Huh! Jari Pahkin-Hämäläinen puolestaan pääsi esittelemään tanssijan taitojaan lavalle useissa tanssiesityksissä. Hienoa liikehdintää.

Susanna Roine

Kuva © Keski-Uudenmaan Teatteri

KUT on mielestäni tuonut hyvin Ilmari Turjan näytelmän lavalle. Näytelmästä löytyvät kesäteatteriin kuuluvat rakkaus, hullunhauskuus ja alkoholijuomien ryypiskely. Esityksessä on mukana myös yllättävän paljon musiikkia, laulua ja tanssiesityksiä. Ensin hieman ihmettelin, mutta loppujen lopuksi nämä sopivat hyvin kesäteatteriesitykseen. Nakuilua näytelmässä ei nähty ja hyvä niin, koska se ei millään muotoa olisi mielestäni tähän näytelmään kuulunut. Hauska näytelmä, jonka aikana saa heittää aivot narikkaan.

Näytelmän lavastus on yksinkertaista. Seinät muuttuvat hetkessä Särkelän tuvasta puhujalavaksi. Naivina ihmisenä edelleen ihmettelen, kuinka oli toteutettu laudasta rakennetun flyygelin koskettimet, koska flyygelihän soi aidosti. Oliko flyygelin sisään upotettu oikea kosketinsoitin?

Särkelä itte –näytelmää voin suositella kaikille. Hauska irtiotto arkeen ja sitä paitsi kesäteatterissa on aina se jokin oma fiiliksensä.

Katsojalle vielä lisävinkki. Katsojan vaatetuksen määrää ei voi aliarvioida. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Itse unohdin huivin kaulasta ja sitä olisin kuitenkin vielä kaivannut, vaikka muuten vaatetusta tarpeeksi olikin. Mukanaolijani nauroivat, kun kerroin, että minulla on pipo mukana. Hymyt kuitenkin hyytyivät, kun huomasivat, kuinka tarpeellinen vaatekappale pipo on kesäteatterin katsomossa.

Kiitos Keski-Uudenmaan Teatterille kuvalainauksista.

Mirkka Lappalainen: Pohjolan Leijona: Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611-1632

Lukupiirissä luettiin vaihteeksi hieman erilaista kirjallisuutta. Eräs lukupiiriläinen valitsi luettavaksi kirjaksi Mirkka Lappalaisen Pohjolan Leijona: Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611–1632 (Siltala, 2014.). Itselleni kirja oli täysi arvoitus. Vasta aloittaessani kirjan lukemisen selvisi, että nyt mennään todellista historiaa läpi ilman fiktiota. Paikallisesta kirjastosta kirjan sai lainatuksi pienellä jonottamisella, mutta ilmeisesti esimerkiksi Helsingissä kirjaan on pitkä jonotusaika.

Pohjolan Leijona kertoo Kustaa II Aadolfin hallitsijavuosien tarinan. Kustaa Aadolfia voidaan pitää Ruotsin legendaarisimpana hallitsijana kautta aikain. Kustaa Aadolf ja hänen oikea kätensä Axel Oxenstierna saivat aikaan monia asioita Kustaa Aadolfin hallitsijakaudella. Ruotsin ja Suomen oikeuslaitos kehittyi, kaupunkeja alkoi syntyä ja yritettiinpä kaivostoimintaakin harjoittaa. Verotusta alettiin harjoittaa systemaattisesti ja laajalti. Kustaa Aadolfin aikana syntyi myös käsitteitä, jotka ovat edelleen voimissaan. Tällaisia ovat mm. hakkapeliitta ja hovioikeus.

Suomalaisten keskuudessa Kustaa Aadolf oli pidetty ja oikeudenmukainen hallitsija, vaikka kirja antaakin sen kuvan, ettei Kustaa Aadolf itse ollut kovinkaan suomimyönteinen. Kustaa Aadolfin aikana sodittiin paljon. Kustaa Aadolf halusi yleensä ehdottomasti johtaa sotajoukkojaan ja lopulta 30-vuotinen sota koituikin hänen kohtalokseen. Vaikka kirja antaa älykkään ja toisaalta myös inhimillisen kuvan Kustaa Aadolfista, en itse ainakaan voinut olla hymyilemättä lukiessani Vasa-laivan ensiseilauksesta. Laiva oli täysin merikelvoton, jonka merikapteeni totesi heti ensimmäisellä kerralla, kun laivan kannella asteli. Kustaa Aadolf kuitenkin vaati, että laivalla sotimaan lähdetään. Sinänsä kammottava tarina, vaikka minua hymyilyttikin. Kertooko tämä jotain Kustaa Aadolfista?

Lukupiiriläiset pitivät kirjaa mielenkiintoisena. Lappalaisen teksti on lennokasta, taitavaa ja kansantajuista. Kuvaukset ovat hyvin aidosti kirjoitettuja. Kirja saa tällaisen historiaa vieroksuvankin kuin varkain janoamaan lisää. Keskustelua herätti etenkin se, että jo tuolloin sotien takana saattoivat olla uskonnolliset syyt. Tulee vain mieleen, eikö ihminen koskaan opi vai onko tämä sitä, kun sanotaan, että historia toistaa itseään. Kirjasta kävi myös hyvin ilmi se, mikä on nykyisinkin nähtävissä. Häikäilemättömimmät ja kovimmat ihmiset yleensä korjaavat potin. Vaikka kirja oli hyvin kirjoitettu, jäi lukupiiriä hieman mietityttämään, mitä veronvuokraus pohjimmiltaan tarkoittaa. Maallikoille tämä ei täysin auennut, vaikka lukupiiriläiset hyviä veikkauksia esittivätkin ja kenties oikeaan osuivat. Lukupiiri olisi kaivannut myös karttaa, josta olisi voinut seurata, missä kulloinkin mentiin ja millaiset rajat valtioilla tähän aikaan oikeastaan olivatkaan.

Mirkka Lappalainen sai kirjallaan Pohjolan Leijona Tieto-Finlandian vuonna 2014 ja aivan aiheesta. Kirja on todellinen tietopaketti. Kirjan lähdeluettelo on niin laaja, ettei voi muuta kuin nostaa hattua Lappalaiselle. Nainen on todellakin läksynsä lukenut.

Kirjaa suosittelen kaikille historiasta kiinnostuneille ja myös niille, jotka haluavat yllättää itsensä tarttumalla kirjaan, johon ei tulisi muuten tartuttua.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4+ (asteikko 1-5).

Pohjolan Leijonalla osallistun myös Lukulampun kesäkirjahaasteeseen 2/6. Tämä kirja menee minulla kategoriaan 9. eli kirja genrestä, jota en yleensä lue.

Rasilaisen hapankaali

Suosittelupalvelu Hopottajilla oli vaihteeksi hieman erilainen kampanja. Piti kehitellä resepti Rasilaisen hapankaalista. Jos et vielä tiedä, mitä hopottaja tarkoittaa, niin se tarkoittaa sitä, että pääsen testaamaan erilaisia tuotteita ja kertomaan niistä rehellisen mielipiteeni. Jos haluat lukea lisää Hopottajista, niin käy Hopottajien sivuilla.

Rasilaisen hapankaali voidaan mielestäni luokitella terveystuotteeksi. Hapankaali on sellaisenaan kevyttä syötävää, ainoastaan 30 kcal/100 g. Tuote on runsaskuituista ja sisältää paljon eri hivenaineita ja vitamiineja. Rasilaisen hapankaali on tuoretuote eli kaikki kaalin ja maitohappokasvisten terveelliset ominaisuudet ovat tallella. Rasilaisen hapankaali valmistetaan perinteisellä maitohappokäymisellä. Rasilaisen hapankaaliperheeseen kuuluu viisi eri vaihtoehtoa: Rasilaisen perinteinen hapankaali, Rasilaisen valkosipulihapankaali, Rasilaisen purjohapankaali, Rasilaisen luomuhapankaali sekä Porkkanainen salaatti.

Hapankaalihan on hyvää jo ihan sellaisenaan, mutta koska toiveena oli kehitellä resepti, niin tällaisen sitten väsäsin ja Mannilaisen koekeittiössä testasin. Mauksi valitsin valkosipulihapankaalin, koska mies, joka täällä asuu, sitä halusi.

Munakasrulla hapankaalilla höystettynä

Munakaslevy:

6 munaa

3 dl vettä tai maitoa (tai kermavesisekoitusta, kuten minä tein)

paprikajauhetta

rouhittua mustapippuria

aromisuolaa

Täyte:

2 grillimakkaraa tai jotain maustettua makkaraa, mitä kaapista löytyy (itse käytin savupekoni Kabanossia)

vajaa 1 rs Rasilaisen valkosipulihapankaalia (voi olla tavallistakin ja voi laittaa koko rasiankin, mutta siinä tapauksessa rullasta tulee muhkea)

1 porkkana

Pinnalle:

Juustoraastetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoista munat, vesi tai maito ja mausteet. Kaada seos leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista munakaslevyä noin 20 minuuttia.

Munakaslevyn paistuessa uunissa, valmista täyte. Pilko grillimakkarat pieniksi paloiksi. Kuori ja raasta porkkana. Paista makkaroita pannulla. Lisää hapankaali ja porkkanaraaste. Anna täytteen hautua hetki.

Jos sinulla ei ole valmista juustoraastetta, raasta juusto.

Kun munakasrulla on paistunut kauniin ruskeankeltaiseksi, ota se uunista, mutta älä sammuta uunia. Kumoa levy puhtaalle leivinpaperille. Levitä täyte levyn päälle ja kääri rullaksi kääretortun tapaan. Ripottele päälle juustoraastetta ja laita rulla vielä hetkeksi uuniin, jotta juustoraaste sulaa rullan päälle.

Nauti lämpimänä tai kylmänä, joko lounaana tai iltapalana. Tämä sopii hyvin myös tarjottavaksi illanistujaisiin.

Mies, joka täällä asuu, oli hieman epäileväinen munakasrullan suhteen, koska hänen mielestään hapankaali pitää syödä sellaisenaan. En nyt sitten tiedä, kuinka meillä jatkossa toimitaan. Mies söi halulla hartaalla ja santsasikin. Taisi pitää mausta. Itse ainakin olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Tämä oli helppo tehdä ja maistui taivaalliselle.

 Mitä sinä tekisit hapankaalista?

Livbox kesäkuu 2015

Huomasin keskiviikkoillalla, että Livboxin omille sivuille oli ilmestynyt kesäkuun Livboxin seurantakoodi. Linkki tietysti auki ja pieni hurraa-huuto päälle. Livbox oli ollut keskiviikkona Turussa sekä myöhemmin jossain lähialueen logistiikkakeskuksessa. Torstaina tai viimeistään perjantaina olisi siis tulossa tekstari, jossa kerrottaisiin, että kesäkuun Livbox olisi noudettavissa SmartPostista.

Livbox on uudistanut postitusvaihtoehtojaan. Entisen maxikirjeen lisäksi asiakas saa valita, haluaako noutaa lähetyksen SmartPostista tai valitsemastaan Postista. Hyvä, kun on valinnanvaraa, niin luulisi kaikille löytyvän se mieluisin vaihtoehto. Itse olen tyytyväinen pakettiautomaattipalveluun. Torstaina kännykkäni sitten piippasi ja tekstari kertoi, että voisin noutaa lähetyksen SmartPostista. Töiden jälkeen automaatille. Sitten kipi kapi kotiin ja paketti auki. Mitä sieltä löytyikään?

Yllätys yllätys. Valkoinen kissahan se siellä laatikossa silmiään siristeli. Ei ehkä ihan kauneustuote, mutta ihana! Vitsi, vitsi. Huono sellainen, vaikka herra Karvajalka onkin ihanuus. Takaisin asiaan. Oikeastihan paketin sisältö näytti tältä.

Ensimmäisenä silmäni kohdistuvat keltaiseen kynsilakkapulloon. Jee! Vaikuttaa kivalta ja pakko tutkia sisältö tarkemmin.

Bernard Cassiere Sitruuna-minttu kosteuttava mattafluidi. Kosteuttava uutuustuote, jolla pitäisi olla kevyt voidemainen koostumus. Fluidin luvataan tasapainottavan talineristystä ja poistavan epäpuhtauksia. En ole vielä testannut tätä, mutta olen aiemmin pitänyt Bernard Cassieren tuotteista, joita on löytynyt Livboxista. Tämä näytekokoinen tuubi menee siis mieluusti kokeiluun. Sitruuna-minttu –yhdistelmä kuulostaa houkuttelevan pirteältä. Tuotetta saa kauneushoitoloista hintaan 49,- €/50 ml.

Rexona Maximum Protection Confidence. Osasin odottaa dödöä paketista, koska Livbox oli maininnut jossain yhteistyöstään Rexonan kanssa, ja taisipa jossain olla vihjaus, että kesäkuun boxista löytyisi Rexona-tuote. Tuotteen pitäisi olla tehokas ja sen luvataan antavan jatkuvan suojan liiallista hikoilua vastaan. Voidemaista antiperspiranttia suositellaan levitettäväksi puhtaisiin kainaloihin ennen nukkumaanmenoa, koska silloin tuotteesta saadaan maksimaalinen hyöty. Mielenkiintoinen tuote, jota tulen ehdottomasti testaamaan, kun vanha dödö loppuu ja sehän loppuu ihan kohta. Kaupassa tuotteella on hintaa 9,90 €/45 ml.

Natural Code by Lumene Eye Intensifier. Vedenkestävä katseenkorostuskynä, jossa on paljon runsaspigmenttisyyttä. Tämän pitäisi pysyä luomilla myös kuumissa ja kosteissa olosuhteissa. Etelän kuumankosteaan hehkuun, tahdon ma tätä testaan. Tämä on ihan kiva juttu. En ole tuotetta muuten vielä testannut kuin vetämällä viivan kämmenselkääni. Tuntuma on hyvä. Ihanan pehmeä ja väri on minulle passeli, luonnollinen ruskeanharmaa eli 2 Pearly Taupe, joka on yksi kausisävyistä. Tuotteen hinta on 7,90 €/1,1 g.

Rimmel 60 Seconds –kynsilakka. Tämä oli tuote, johon silmäni nauliutuivat ensimmäisenä, kun avasin paketin. Mahtavan pirteä, keltainen kynsilakka. Olen aina välillä hakenut keltaista kynsilakkaa, joten tämä tuli kuin tilauksesta. Kynsilakan pitäisi kuivua nopeasti ja jopa yhden levityskerran luvataan tuovan väriä ja kiiltoa kynsille. Tuotteessa kerrotaan olevan värin lisäksi aluslakka sekä suojaava ja kiiltävä päällyslakka. Jos tämä pitää paikkansa, on tuote kuin minulle tehty. Tunnustan, etten harrasta alus- ja päällyslakkoja. Tuskastun myös, jos kynsilakka kuivuu hitaasti. Sunnuntaisin minulla on kynsien huoltopäivä, joten huomenna varpaankynnet saavat kauniin, aurinkoisen säihkeen. Kaupasta tuotteen saa maksamalla 5,50 €/8 ml.

Kubiss London Kivipuuteri. Toivoin salaa, että Livboxista tulisi puuteri, koska olin aikeissa mennä ostamaan uutta puuteria, ja tulihan sieltä. Kubissin kivipuuterin kerrotaan tasoittavan kiiltoa ja antavan hienostuneen mattapintaisen lopputuloksen. Saamani sävy on 2 Candle. Kuva valehtelee, eikä sävy ole noin punainen kuin kuvassa. Tätä tuli jo testattua. Mielestäni saamani sävy oli liian keltainen kasvoillani tai sitten puuterin ja meikkivoiteen alta loisti väsymys. Liian lyhyitä yöunia kesäaikana. Liian vähäiset yöunet, ei hyvä kasvoille, eikä muutenkaan. Luulen kuitenkin, että tulen käyttämään puuterin, koska kaikkeen tottuu, myös keltaisuuteen, ja enhän minä itse sitä näe. Hah. Edullinen tuote joka tapauksessa. Hinta on 3,95 €/12 g.

L’Occitane Verbena Shower Gel. Raikkaalta tuoksuva suihkugeeli sisältää verbenan eli rautayrtin eteeristä öljyä, appelsiinia ja sitruunaa. Ei kuivata ihoa. Boxin pullo oli näytekokoinen. Tuoksu on todella piristävä ja hyvä, mutta muuten mielestäni ihan peruskamaa, vaikka brändi luetaankin ilmeisesti niin sanottujen parempien brändien sarjaan. Täysikokoisen tuotteen hinta on 16,- €/250 ml.

Compeed rakkolaastari. Boksin extratuote numero yksi. Nämä kuuluvat jokanaisen survival kittiin. Näitä minulla on aina laukussa mukanani, eikä ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen pelastanut joko itseni tai jonkun ystävättäreni. Rakkolaastari tuo välittömän helpotuksen, jos kenkä on hiertänyt jalkaan rakon. Rakkolaastarin avulla rakko myös paranee nopeammin. Suosittelen ehdottomasti kaikille, paitsi ei diabeetikoille. En tiedä, mikä on syy, mutta näitä ei suositella diabetes-potilaille. Netistä lunttasin, että tällainen maksaa apteekissa 6,90 €/pakkaus.

Jordan Individual Reach. Livboxin toinen extratuote. Todella kiva juttu, koska olin aikeissa ostaa uuden hammasharjan. Normaalisti käytän sähköhammasharjaa, mutta koska akku vetelee viimeisiä, olen päätynyt perinteiseen harjaustapaan, kunnes ostan uuden laitteen. Minulla on usein hankaluuksia löytää hyvä hammasharja, koska inhoan liian isoja harjaosia. Lisäksi minulla täytyy olla pehmeä harjasosa. Tässä hammasharjassa nämä molemmat toiveeni toteutuvat. Tykkään, tykkään ja tykkään. Hintaa tällaisella harjalla taitaa olla hieman vajaa kolme euroa.

Kaiken kaikkiaan tosi kiva boksi. Tällaisista minä tykkään. Perustuotteita laidasta laitaan. Mitä itse pidit boksista tai jos sinulle ei tule boksia, olisitko tykännyt tästä?

Tuomas Kyrö: Benjamin Kivi

Kissanulkoilutus- sekä työmatkalukemiseksi valikoitui tällä kertaa Tuomas Kyrön Benjamin Kivi (WSOY, 2007). Sivuhuomautuksena sanottakoon, että kyllä, kyllä minä luen kirjoja ulkoiluttaessani herra Karvajalkaa, koska siinä saatetaan olla samassa paikassa tuntikin, ja mikäs mahtavampaa kuin hyödyntää tämä aika sivistämällä tai viihdyttämällä itseään. Lukemani versio oli Bon-pokkari vuodelta 2014. Kirjan sain äidiltäni lainaksi. Paikallisista kirjastoista kirjan saa suhteellisen helposti lainattua.

Benjamin Kivi on minä-muotoon kirjoitettu kirja, jonka päähenkilönä on niinkään Benjamin Kivi – mies, joka ehtii elämänsä aikana vaihtaa nimeäänkin muutamaan otteeseen. Kirjassa ei selkeästi kerrota, mitä aikakautta kulloinkin eletään, mutta päättelemällä voi itse antaa ajat ja paikat kirjan tapahtumille, vaikka kirja fiktiota onkin. Aluksi eletään vuoden 1918 tienoilla, jolloin punaiset ja valkoiset ottavat toisistaan mittaa. Benjamin on tällöin 14-vuotias. Isän kadotessa Benjamin ja hänen äitinsä lähtevät sotaa pakoon äidin vanhempien luokse. Samalla nuorukaisen tyttöystävä Elsi jää pojan muistoihin. Kun he palaavat takaisin kotiin, on kaikki muuttunut. Benjamin ottaa omasta elämästään vastuun ja päättää olla voittaja. Benjamin on mies, joka halutessaan jättää taakseen kaiken, jos kyse on rahan takomisesta vai jättääkö sittenkään?

Kirjan johtavana teemana on mielestäni ihmisen moraali. Kuinka pitkälle ihminen voi mennä petoksen keinoin ja kuinka paljon ihminen voi valehdella lähimmäisilleen? Entä mitä kaikkea ihminen voi sivustakatsojana hyväksyä toisilta ihmisiltä? Hieno teema on kätketty veijaritarinan sisuksiin. Välillä kirja kauhistuttaa, välillä naurattaa. Kylmäksi kirja ei taatusti jätä, koska se pakottaa lukijaa ajattelemaan asioita laajemmin.

Tuomas Kyrö tunnettaneen parhaiten Mielensäpahoittaja –kirjoistaan, mutta täytyy sanoa, että Benjamin Kivi on sellaista sanallista taiteilua, että siinä jäävät mielensäpahoittajat toiseksi. Kyröllä on uskomaton taito käyttää kynää ja siitä on todisteena Benjamin Kivi. Välillä oli pakko jäädä toviksi miettimään Kyrön tekstejä ja oivalluksia. Teksti on vahvaa ja suorasukaista. Kirjan juoni on nerokas, eikä kirjaa malttaisi laskea välillä käsistään.

Tuomas Kyrön Benjamin Kiveä suosittelen kaikille, jotka nauttivat taitavasti kirjoitetuista romaaneista, mutta osaavat lukea kirjoja myös pilke silmäkulmassa.

Tähtiä kirja ansaitsee 4½ (asteikko 1-5).

Samalla osallistun Lukulampun kesäkirjahaasteeseen. Tämä kirja menee kategoriaan 5. eli kirja, jonka löysin luettavakseni ilmaiseksi (esimerkiksi kirjojen vaihtopisteestä). Oikeasti itse en tätä löytänyt, vaan äitini paikallisen kirjaston kierrätyshyllystä, mutta mielestäni tämän voi hyvin ujuttaa tähän kategoriaan.