Helmikuussa lukupiirin luettavana ja arvioitavana oli
Ulla-Lena Lundbergin Jää (Teos &
Schildts & Söderströms, 2012). Alun perin Jää julkaistiin ruotsiksi nimellä Is. Kirjan suomennoksesta on vastannut Leena Vallisaari. Kirjan
sai paikallisesta kirjastosta lainattua jonottamatta, vaikka kirja olikin
viimeinen hyllyssä lukijaansa odottava yksilö.
Jää kertoo
ulkosaaristoon Luodoille heti sotien jälkeen saapuvasta nuoresta
pappisperheestä. Petter Kummel on pappi, josta koko Luotojen yhteisö tulee
pitämään. Petter ei halua tehdä seurakuntaansa suuria muutoksia, vaan kuuntelee
seurakuntalaisten neuvoja siitä, kuinka asiat on aina ennen hoidettu. Petterin
vaimo, pastorska Mona, vaikuttaa olevan Petterin vastakohta. Pastorska on
uuttera nainen, joka haluaa tehdä itse kaiken. Mona kuitenkin hyväksytään
uuteen yhteisöön nopeasti, koska hän osaa järjestää seurakuntalaisille hyvät
tarjoilut aina, kun tilanne sitä vaatii ja tilannehan vaatii sitä aina, kun
joku pappilassa käväisee. Pariskunnalla on pieni, viisas tytär Sanna. Myöhemmin
perheeseen syntyy toinen tytär Lillus, joka tuntuu olevan pienestä pitäen oman
tiensä kulkija. Kirjan yhtenä kertojaäänenä on Luodoille postia tuova
posti-Anton, jonka mietteet tuovat kirjaan lisäsyvyyttä ja avartavat näkymää
ulkosaaristoon.
Pappisperhe kotiutuu Luodoille varsin nopeasti. Pastorin
aikaa vievät erilaiset yhteisölliset työt. Samalla hän yrittää päntätä
pastoraalitutkintoa varten. Pastorska pitää kotia pystyssä, vaikka välillä
ajatteleekin, että on yksin vastuussa kaikesta kotiin liittyvästä. Jää etenee aluksi hidassoutuisesti,
mutta kun kirjassa alkaa tapahtua, tapahtuu siinä paljon. Tapahtuu traagisia
asioita, jotka tekevät kirjasta mielenkiintoisen. Jos tarina olisi ollut vain
auvoista elelyä Luodoilla, olisi lukijan mielenkiinto luultavasti herpaantunut
aika nopeasti.
Kirjassa luonto on alati läsnä. Lukija voi tuntea meren
läsnäolon ja myrskytuulen voiman. Myös vuodenaikojen vaihtelut on kuvattu
kirjassa erittäin onnistuneesti. Lukupiirissä luontoa ja säätä pidettiin jopa
yhtenä henkilöhahmoista. Ympäristökuvauksista tuli eräälle lukupiiriläiselle
elävästi mieleen Myrskyluodon Maija.
Lukupiiriläiset pitivät lähes yksimielisesti kirjasta
todella paljon. Kirjan tekstiä pidettiin runollisena, vaikka välillä löytyi
ronskimpaakin ilmaisua. Hitaasti syntyvä tarina, jonka vanhempi lukija tulkitsee
hieman eri tavoin kuin nuorempi lukija. Posti-Antonin mietelmiä pidettiin
siteenä lukija ja tarinan välillä. Lukupiirissä paljon keskustelua herätti
Pastorin ja pastorskan erilaisuudet. Petter ei osannut vetää omia rajojaan,
mutta pastorskalla taitoa siihen asiaan tuntui löytyvän enemmänkin kuin
tarpeeksi. Monaa pidettiin yleisesti uutterana arjen toimijana, mutta samalla
hän vaikutti siltä, ettei ollut lapsilleen läsnä. Vaikutti jopa siltä, että
Mona oli mustasukkainen lapsilleen Petterin huomiosta.
Presidentti Tarja Halonen valitsi vuoden 2012
Finlandia-palkinnon saajaksi Ulla-Lena Lundbergin. Halonen kertoi, että Jää tempaisi hänet mukaansa ja hän rakastui
kirjaan kirjana. Jää on todellakin
kunnon vanhan hyvän ajan kirja. Kirjaa suosittelen ehdottomasti henkilöille,
jotka pitävät konstailemattomasta, hienosta ja sujuvasta tekstistä.
Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4+ (asteikko 1-5).