Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys

Lukupiirissä luettu Paolo Giordanon Ihmisruumis laittoi minut liikkeelle ja kirjastoon. Oli pakko lainata toinen Paolo Giordanon suomennettu teos Alkulukujen yksinäisyys (WSOY, 2010). Lainaamani kirja oli pokkariversio vuodelta 2012. Kirjan italiankielinen alkuteos on La solitudine dei numeri primi (2008). Kirjan on suomentanut Helinä Kangas. Tämä hieno kirja oli helposti lainattavissa kirjastosta. Ei tarvinnut jonotella.

Alkulukujen yksinäisyys, kirja kahdesta täysin erilaisesta ihmisestä, jotka tuntevat vetoa toisiinsa, mutta vastassa tuntuu olevan aina jokin este. Alice on joutunut isänsä pakottamana laskettelukouluun, jossa hänelle sattuu onnettomuus, joka tulee muuttamaan hänen loppuelämänsä. Alicen toinen jalka vammautuu pysyvästi. Alice hakee ihmisten hyväksyntää ja sairastuu lopulta anoreksiaan. Mattialla on kehitysvammainen kaksoissisar, jonka Mattia onnistuu hävittämään. Matemaattinen nero Mattia syyttää tapahtuneesta itseään vielä vuosienkin kuluttua. Mattia on syrjäänvetäytyvä, eikä hänellä ole kuin yksi ystävä. Mattia oireilee viiltelemällä itseään. Kuinka näiden kahden elämän heittelemän ihmisen lopulta käy?

Paolo Giordano on todella taitava kertoja. Alkulukujen yksinäisyys on kirja, jota haluaisi lukea keskeytyksettä. Kertomus on kiehtova ja jollain tavoin unenomainen. Lukija helposti samaistuu joko Aliceen tai Mattiaan tai seuraa vain herkeämättä päähenkilöiden elämän kulkua. Vaikka kirjan tarina on ahdistava, on Giordano hallinnut sanojen käytön loistavasti. Teksti ja kirjan tarina soljuvat eteenpäin ja pitävät lukijaa mukanaan ilman sen turhempia kikkailuja. Alkulukujen yksinäisyys on kaunis kirja.

Giordano on saanut samojen kansien väliin kaksi nuorten ihmisten, tai miksei vanhempienkin, vakavaa psyykkistä sairautta: anoreksian ja itsensä viiltelyn. Kirja laittaa lukijan pohtimaan syitä tällaiselle epänormaalille käyttäytymiselle ja antaa siihen ehkä hieman vastauksiakin. Kirja antaa myös aihetta tarkastella ympäristön käyttäytymistä, kun joukossa on poikkeava yksilö. Koulukiusaaminen on yksi hyvin yleinen tunnusmerkki siitä, kuinka poikkeavia käsitellään. Myös Alkulukujen yksinäisyydessä kärsitään koulukiusaamisesta. Toisaalta kirjassa koulukiusaaja saa myös nenilleen.

Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys voitti vuonna 2008 arvostetun italialaisen Strega-palkinnon, joka myönnetään vuosittain parhaalle italialaiselle proosakirjailijalle. Alkulukujen yksinäisyys on käännetty yli kahdellekymmenelle eri kielelle.

Suosittelen Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyyttä kaikille, jotka rakastavat syvällisiä kertomuksia sekä henkilöille, jotka haluavat lukea kirjan, joka pitää otteissaan. Tämä kirja on yksi ehdottomasti parhaimmista lukemistani kirjoista. 

Kirjalle annan tähtiä 5 (asteikko 1-5).

Pirjo Hassinen: Isänpäivä

Otin kirjaston kierrätyshyllystä mukaani Pirjo Hassisen Isänpäivän (Otava, 2006), koska pokkari sattui osumaan sopivasti silmiini ja näytti olevan sopivan kokoista lukemista kissan ulkoiluttamisen lomaan näin kesäaikana. Paikallisten kirjastojen lainaushyllyistä kirjaa löytyy vain kävelemällä hyllyjen ääreen.

Isänpäivän kertojaääni on kirjailija Olli Penger, jonka huippusuositut Juhani Tähtö –dekkarit ovat tehneet kirjailijasta kuuluisan. Dekkarit ovat täynnä mitä kamalimpia murhia ja raiskauksia. Väkivaltaa riittää, mutta Penger osaa luoda kirjoihinsa myös oikeanlaisen tunnelman, jota lukijat rakastavat. Yksityiselämässään Penger on eronnut, keski-ikäinen mies. Avioliitostaan Marjan kanssa Pengerillä on yksi aikuisuutta lähestyvä poika, Raul. Penger ei ole koskaan saanut luotua kunnon suhdetta poikaansa, eikä oikein edes pidä pojastaan. Poika käy isänsä luona lähinnä rahastamassa. Pengerin elämä soljuu eteenpäin miehen käydessä öisin kirjoittamassa kirjojaan paikallisen huoltoaseman, Satulan, kahviossa. Yhtäkkiä kaikki kuitenkin muuttuu, Raul murhaa miehen. Dekkarikirjailija joutuu itse keskelle murhatutkimusta, koska Raul on hänen poikansa.

Hassinen kirjoittaa mahtavaa suomen kieltä. Kuvaukset ovat loistavia ja hienoja, mutta jostain syystä en saanut otetta tästä kirjasta. Isänpäivä on proosaa parhaimmillaan, mutta tarina ei minua kuitenkaan mukaansa temmannut. En päässyt millään tavoin tarinan sisään. En tiedä, johtuiko tämä kirjailija Pengerin läpi kirjan kestävistä mietteistä ja pohdinnoista vai mistä. Ehkä olen lukijana sellainen, että kaipaisin enemmän dialogeja ja eteenpäin menoa. Isänpäivä tuntui pysähtyneen paikalleen, vaikka kirjassa koko ajan jollain tavoin edettiin.

Hassisen tekstissä on paljon seksuaalisuutta. Kirja laittaakin pohtimaan, kuinka eri tavoin mies ja nainen kokevat seksuaaliset tarpeensa. Onko kaikki pelkkää suoritusta vai voidaanko seksuaalisuuden avulla hakea jotain kaunista ja eheää? Kirjan rikkonainen perhe laittoi myös miettimään, kuinka yksin yksilö voi olla omassa perheessään siitä huolimatta, onko perhe rikkonainen tai ehjä. Lisäksi kirja antoi lisäpontta ajatukselle siitä, että perheen jokainen yksilö on oma kokonainen itsensä. Mitä perhe voi tehdä, jos yksi perheenjäsen tekee jotain julmaa. Onko se koko perheen vika? Mielestäni ei, vaikka tuskin muut perheenjäsenet jäävät vaille itsesyytöksiä.

Pirjo Hassisen Isänpäivää suosittelen henkilöille, jotka pitävät taitavasti ja kuvaillen kirjoitetusta suomen kielestä. 

Tähtiä kirja saa 3- (asteikko 1-5).

Jari Tervo: Kallellaan

Nappasin keväällä paikallisen kirpputorin kuoppajaisista Jari Tervon Kallellaan (WSOY, 2000). Kirja päätyi kissan ulkoilutuslukemiseksi näpsäkän kokonsa vuoksi. Olisin toki kirjan lukenut muutenkin, mutta koko oli tällä kertaa määräävä tekijä. Paikallisista kirjastoista kirjan saa helposti lainattua. Kirjan julkaisusta on jo viisitoista vuotta aikaa, joten kirja ei aivan tuore tapaus ole, vaikka kirjan päähenkilö vielä nuori onkin.

Kallellaan on Jari Tervon päiväkirja esikoispoikansa Kallen ensimmäisestä vuodesta. Jari ja Kati Tervon esikoinen syntyi helmikuussa 1999. Poika mullisti vanhempiensa maailman hyvin nopeasti. Kaikki asiat ja tapahtumat alkoivat pyöriä lapsen ympärillä. On suunnatonta iloa, mutta myös pelkoa. Kirjassa käydään läpi vaipparallia, ensimmäistä puhjennutta hammasta, ensimmäisiä sanoja, vauvan kehitystä taaperoikäiseksi. Tervo kertoo kirjassaan myös omasta elämästään kirjailijana. On kirjailijan markkinointimatkoja, ryyppyreissuja, tv-ohjelman tekoa, Finlandia-palkinto jännitystä. Yhteen vuoteen mahtuu suunnattomasti tapahtumia, ja etenkin, kun pieni poika on tulla tupsahtanut maailmaan.

Kallellaan on totuudenmukainen ja hauska kirja. Päiväkirjamainen teos on helppo ja nopea lukea. Kirjassa asiat pakostakin etenevät, kun seurataan Kalle-pojan kasvua ja kehitystä. Jari Tervo on osannut tuoda päiväkirjaansa sopivasti tervomaista huumoria. Kirjaan on myös kirjoitettu Nokian entisestä pääjohtaja Ollilasta fiktiota. En tiedä, oliko Ollila-tarinoinnilla tarkoitus tuoda kirjaan lisäsivuja, mutta minuun tällainen tarinointi ei oikein uponnut.

Kirjaa lukiessa tuli pakostakin mieleen, kuinka hienon lahjan Jari Tervo on pojalleen tehnyt. Vaikka Kallellaan, on kertomus Kallen ensimmäisestä vuodesta, sivuaa Tervo päiväkirjassaan myös päivän polttavia puheenaiheita, kuten esimerkiksi presidentinvaaleja, joissa Esko Aho ja Tarja Halonen kisasivat vastakkain. Lopputulos onkin historiaa ja kaikki tietävät kumpi kilpailun voitti. Tällaisesta päiväkirjasta voisivat tuoreet vanhemmat ottaa mallia, jos kirjoittaminen vain innostaa. Päiväkirja olisi mahtava lahja esimerkiksi kun lapsi täysi-ikäistyy.

Kirjaa suosittelen ehdottomasti kaikille esikoislapsen vanhemmille sekä henkilöille, jotka haluavat kurkistaa kirjailijan kulissien taakse. Kirja on tietenkin myös luettava, jos on pitänyt muistakin Jari Tervon teoksista. 

Tähtiä kirja ansaitsee 4+ (asteikko 1-5).

Paolo Giordano: Ihmisruumis

Osallistuin viime vuoden joulukuussa Kirsin Book Clubin joulukalenterivisailuun. Eräänä päivänä onni oli suosiollinen ja voitin joulukalenteripalkinnoksi Paolo Giordanon Ihmisruumis (WSOY, 2014). Italiankielinen alkuteos Il corpo umano on vuodelta 2012. Kirjan on suomentanut Helinä Kangas. Kirja on odotellut lukemista, koska halusin ottaa kirjan lukupiirin luettavaksi ja arvioitavaksi. Kirjastoissa kirja lienee melkoisen lainattu, koska osalla lukupiiriläisistä tuotti tuskaa saada kirjaa lainatuksi.

Ihmisruumis kertoo italialaisista rauhanturvaajista Afganistanin erämaassa, sotilastukikohdassa keskellä ei mitään. Vastassa ovat talebanit, vaikka sodankäyntiä ei kirjassa liiemmälti ole. Kirja keskittyy sotilaiden elämään tukikohdassa. Siihen, millaisia odotuksia ja pelkoja sotilailla on. Sotilailla on paljon aikaa miettiä oman elämänsä kulkua. Luutnantti Egitto on tukikohdan lääkäri, joka syö rauhoittavia saadakseen nukuttua. Ietri on nuorukainen, joka lapsenuskossaan uskoo kaiken, mitä itseään täynnä oleva Cederna hänelle kertoo. Ylivääpeli René, mies joka on Italiassa myynyt itseään naisille, saa kuulla juuri ennen komennukselle lähtöään, että yksi hänen naisistaan odottaa hänelle lasta. Naissotilas Zampieri joutuu tukikohdassa kapteeni Masieron sovinististen solvausten kohteeksi. Jokaisella tukikohdan jäsenellä on omat ongelmansa.

Giordano on osannut taitavasti kuvata ihmismieltä. Vaikka sodassa ollaankin, ei kirja ole perinteinen sotaromaani. Kirjassa käydään läpi sotilaiden sielunelämää ja psyykettä sekä sitä, kuinka sotilaiden kotiolot tunkeutuvat tukikohtaan. Kirjasta löytyy hyvin klassisia asetelmia. Cederna esimerkiksi kouluttaa nuorta Ietriä vähän joka asiassa. René puolestaan on taitava joukkueen johtaja. Masiero sovinistien sovinisti. Lisäksi löytyy joukko reppanoita, jotka yrittävät tulla toimeen kukin omalla tavallaan.

Kirja antaa aihetta analysointiin ja pohdiskeluun. Lukupiiriläisten mielestä kirja oli mukaansatempaava ja vaikuttava, vaikka kirjassa riittikin sulateltavaa. Omasta mielestäni kirja oli todella hyvä ja koskettava, vaikka aluksi hieman arvelutti kirjan sotamiljöö. Kirjan teki kuitenkin mielenkiintoiseksi henkilöiden persoonallisuuksien kuvaukset ja heidän erilaiset taustansa. Lukupiiriä viehätti myös se, että Egitto oli tavallaan kirjan kerronnassa välillä vain yksi kirjan henkilöistä, välillä kertoja itse. Egitton sisaren, Mariannen, suuri sivurooli kirjassa ei auennut lukupiirille ollenkaan. Kirja oli myös rankka lukukokemus, mutta kirjailijan taito kertoa asiat, teki kirjasta hienon lukupaketin. Lukupiiriläiset olivat kukin kirjan luettuaan joutuneet palaamaan kirjan alkuun lukemaan ensimmäisen luvun ymmärtääkseen kaiken.

Kirjan nimen suomennos Ihmisruumis aiheutti keskustelua lukupiirissä. Mitä kaikkea sana sisältää? Luultavasti ainakin sekä fyysisen että psyykkisen puolen. Sen, että arvoista ja asemista riippumatta ihminen on fyysisesti yhtä hyvä tai merkityksetön. Kirjan nimen perusteella yksi lukupiiriläinen oli kuvitellut kyseessä olevan rikosromaani. Erittäin monimerkityksinen sana joka tapauksessa.

Kirjaa suosittelen luettavaksi, jos haluaa pohdiskella ja analysoida lukemaansa ja jos pitää moderneista sotaromaaneista. Tämä kirja pitää otteessaan. 

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4 (asteikko 1-5).

Livbox elokuu 2015

Livboxin Facebook -sivuilla kerrottiin maanantaina, että elokuun boksit lähtevät iltakuorman mukana liikenteeseen. Tämähän aiheutti järjettömän seurantanumeron kyttäämisen Livboxin nettisivuilta. Tiistaina sivuille ilmestyi seurantanumero, jonka jälkeen piti kytätä entistä kiivaammin, milloin paketti olisi lajiteltu logistiikkakeskuksessa. Logistiikkakeskuksen kuittaus oli tehty tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Odotettavissa oli, että keskiviikkona paketti olisi hyppysissäni ja niinhän se lopulta olikin pitkän työpäivän jälkeen. Vaikuttaa hieman koukuttavalta tuollainen seurantanumeron kyttääminen.

Täyden näköinen paketti. Kynsilakkaa, naamarasvaa, hiustuotteita…

Dermosil Hiuskiinne Structure & Volume superstrong. Erittäin vahva hiuskiinne, joka viimeistelee kampauksen ja antaa kestävän pidon. Tälle on varmasti käyttöä. Kuljetan käsilaukussa pientä hiuskiinnepulloa, joten kun vanha loppuu, pääsee tämä käyttöön. Lisäpisteitä siitä, että tuote on hajustamaton. Tuotetta voi tilata netistä www.dermoshop.fi hintaan 2,70 €/50 ml.

Wella EIMI Perfect Me Lightweight BB Lotion. Okei. BB-voide hiuksille. Tuotteen pitäisi tehdä hiuksista kiiltävät ja silkinpehmeät. Tuote antaa suojan kuumuudelle sekä UV-säteilylle. Kyseessä on Wellan uutuustuote, mutta kuinka tätä käytetään? Luultavasti on pakko hieman selata nettiä ja lukea muiden kommentteja tuotteesta. Tämä menee kuitenkin ilman muuta testaukseen. Boksin tuote oli normaalikokoinen. Tuotetta saa EIMIä myyvistä Wella-salongeista, Sokokselta ja Stockmannilta hintaan 21,90 €/100 ml.

Nivea Invisible for Black & White. Näin juuri eräänä päivänä tämän bestseller-tuotteen mainoksen televisiossa ja mietin, että Livboxista voisi tulla tätä, niin pääsisi testaamaan. Toiveeni kuultiin ja näytekokoinen pullo oli pakattu boksin uumeniin. Deodorantin luvataan suojaavan vaatteeita tahroilta ja estävän hikoilua jopa 48 tunnin ajan. Ei pitäisi jäädä valkoisia tahroja tummiin vaatteisiin. Lisäksi vähentää keltaisten tahrojen syntymistä vaaleisiin vaatteisiin. Aika perus niveamainen tuoksu, mutta todellakin tulee käyttöön. Olisi muutenkin pitänyt piakkoin ostaa uusi dödö. Kaupassa tuotteen hinta on 3,05 €/50 ml.

Kubiss London Kynsilakka. Ihana jaden värinen lakka. Sävy numero 64 tai 84. En ole ihan varma. Aivan kuin numero 64 olisi korjattu 84:ksi. Tuotteen pitäisi olla huippulaadukas ja sen pitäisi antaa kiiltävä ja peittävä lopputulos. Tätä oli pakko heti testata varpaiden kynsiin. Kaksi kerrosta riitti ja kynnet ovat hienot. Tykkään tästä tosi paljon, kuten yleensäkin kynsilakoista. Kubissin kynsilakkoja voi ostaa Kubissin myyntipaikoista hintaan 4,95 €/2 kpl á 8 ml.

Lumene Arctic Aqua 3D Tehokosteuttava Voidegeeli. Naamarasva, mutta minua silti hymyilyttää. Uutuustuote, jonka kosteuttavan 3D-teknologian, suomalaisen lähdeveden ja voidegeelin uudenlaisen koostumuksen yhdistelmä antaa pitkäkestoisen kosteutuksen ja auttaa tekemään ihosta pehmeämmän. Auttaa myös supistamaan ihohuokosia ja pitää ihon mattapintaisena ja raikkaana. Lisäksi tuote kirkastaa ihon sävyä. Alun perin olin aavistuksen mietteliäs, kuinka voidegeeli toimii, mutta ainakin minä tykkään. Maaliskuun Livboxissa tuli Lumenen Bright Now Vitamin C voidegeeli, jonka otin yövoiteeksi ja se vetelee nyt viimeisiään, joten tämä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Tämäkin voidegeeli päätyy kasvoilleni yöaikaan. Tuotteen hinta on 11,90 €/50 ml.

Cutrin CARE ISM Shampoo. Värikäsitellyille ja vaativille hiuksille uutuushampoo, joka sisältää karpalonsiemenöljyä. Shampoo suojaa hiusväriä ja hoitaa hiusta. Minulla ei ole edelleenkään värjättyjä hiuksia, mutta vaativat hiukset ovat. Vaativat jatkuvasti huomiota, kun jokin hiusmutka haluaa mennä omien mieltymystensä mukaisesti, mutta sitä tuskin tarkoitetaan tällä vaativuudella. Näytekokoinen tuote pääsi kuitenkin heti testiin. Tuoksu oli todella raikas karpalo ja hiukset tulivat puhtaiksi. Tuotetta saa kampaamoliikkeistä hintaan 12,90 -14,90 €/300 ml.

Cutrin CARE ISM Conditioner. Edellisen tuotteen kaveri. Hoitoaineen antioksidantit ja kationinen aktiiviaine muodostavat suojan, joka säilyttää hiusvärin intensiteetin pidempään. Myös hoitoaine sisältää karpaloöljyä, jonka myös tunnistaa tuotteen tuoksusta. Hoitoaine kuten myös shampoo sisältävät UVA- ja UVB-suojan. Hiusten pesun jälkeen testasin hoitoainetta ja tykkäsin tästäkin. Mukavat tuotteet, joita aina tarvitsee. Tuotteen hinta on kampaamoliikkeessä 12,90- 14,90 €/200 ml.

Mitä piditte boksin sisällöstä? Itse tykkäsin taas kerran todella paljon. Perustuotteita, joita tarvitsee aina ja välillä on kiva testata jotain sellaista tuotemerkkiä, jota ei normaalisti käytä.

Milla Ollikainen: Vesiraukka

Veripailakoitten jälkeen oli pakko tarttua toiseen Milla Ollikaisen dekkariin Vesiraukka (Like, 2014). Olisin lainannut kirjan samalla kertaa kuin Veripailakat, mutta koska kirjaa ei kirjaston hyllystä löytynyt, piti käydä kirjastossa toistamiseen tämän asian tiimoilta. Kirja vaikuttaa olevan suhteellisen lainattu, vaikka varauksia kirjaan ei olekaan.

Vesiraukka jatkaa Krissen ja Eerikan tarinaa. Edellisistä tapahtumista on kulunut vajaa kaksi vuotta, kun Krisse ja Eerika palaavat Lappiin. Edellisen Lapin reissun jäljiltä Krissestä on tullut yksinhuoltajaäiti. Naisten on tarkoitus kertoa Kaapon isälle Jannelle, että hänellä on lapsi. Suunnitelmaan tulee kuitenkin mutkia matkaan. Naisten vuokramökin viereisestä Äkäslompolojärvestä löytyy kadonneen lukiolaistytön Nellin ruumis. Eerika vakuuttaa olevansa lomalla, mutta toimittaja hänessä tekee muuta kuin lomailee. Nainen alkaa kirjoittaa juttujaan lehteen. Samaan aikaan Krisse tuskailee itsensä ja ajatustensa kanssa. Kaapon isä on hävinnyt ruumiin löytymisen jälkeen. Sen sijaan Tero, Jannen tuttu kyliltä, alkaa pyöriä naisten ympärillä. Poliisit Vuontisjärvi ja Kukkola tutkivat Nellin murhaa omalla tahollaan. Löytyy toinenkin ruumis. Kyseessä vaikuttaa olevan huumebisnes ja kaikki näyttää selvältä, kunnes Äkäslompolojärvestä nousee esiin vielä yksi ruumis, ikivanha ja lähes kokonaan hajonnut. Mistä kaikessa on kyse?

Vesiraukka on mielestäni hyvin rakennettu dekkari. Kertomus on mukaansatempaava ja sivuja tulee käännettyä huomaamattaan. Murhaajaksi olisin epäillyt aivan toista henkilöä kuin se sitten olikaan. Nautin myös pienestä romantiikasta, jota kirjasta löytyy murhatutkimusten rinnalta. Ollikaisen tyyli kirjoittaa on konstailematonta ja suoraa. Kirjan tunnelma on aidontuntuinen ja ihmisten mielialat voi tuntea sisimmässään. Kirjassa viljellään myös paikallista Lapin murretta sekä otetaan tuntumaa saamelaisuuteen, jotka molemmat tuovat oman kiehtovuutensa tekstiin. Kirjassa on niin ikään mukana huumoria, joka keventää dekkarin muuten rankkaa aihetta. Itseä nauratti suuresti Vuontisjärven virka-asuttomuus. Vesiraukassa voi nähdä myös kannanottoa huumepiirien lisääntymisestä yhä pienemmissä kylissä ja lähiöissä.

Mielenkiinnolla odotan, kuinka tarina jatkuu Ollikaisen kolmannessa kirjassa Pirunkuru, joka ilmestyy syyskuussa ja samalla päättää Ollikaisen Äkäslompolon maisemiin sijoittuvan trilogian. Mielestäni Milla Ollikainen on lunastanut paikkansa suomalaisten dekkaristien joukossa.

Vesiraukkaa suosittelen sadepäivien pelastajaksi tai hellejakson iskiessä päälle lukemiseksi riippumattoon. Kirja on nopealukuinen ja kuuluu mielestäni niihin kirjoihin, joita dekkarirakastajien tulee lukea. 

Tähtiä annan kirjalle 4½ (asteikko 1-5).