Helsingin Kirjamessuilla 29.10.2016

Olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa bloggaajana Helsingin Kirjamessuilla. Messupäiväkseni valikoitui lauantai, koska nyt ei ollut mahdollisuutta olla pois päivätöistä torstaina eikä perjantaina. Toisaalta lauantai oli erinomainen messupäivä, koska kirjabloggaajille oli useampi eri tapahtuma messupäivän aikana.

Aamu alkoi WSOY:n ja Tammen bloggariaamiaisella. Aamiainen on kuulemma traditio ja nyt minäkin sain mahdollisuuden osallistua tähän mahtavaan tilaisuuteen. Tänä vuonna oli kuulemma ennätysmäärä bloggaajia aamiaisella. Hieman tunsin itseni pieneksi hiirulaiseksi kaikkien mahtavien kirjabloggaajien keskellä. Olin kuitenkin iloinen, kun moni bloggaaja tuli tervehtimään ja esittäytymään. Hienoja ihmisiä.

Mitä aamiaisella sitten tapahtui? Kuulimme loistavia kirjailijahaastatteluita ja saimme itsekin kysellä mieltä askarruttavia asioita. Aamiaistapahtuman kirjailijat olivat Claes Andersson, Tuula-Liina Varis, Riitta Jalonen, Hannu Mäkelä ja Anja Snellman.

Claes Anderssonin Hiljaiseloa Meilahdessa – Oton elämä 2 (WSOY, 2016) kertoo vanhentuneesta Otosta ja hänen ajatuksistaan lapsuudesta, vanhenevasta ruumiistaan ja maailman typeryydestä. Tuula-Liina Variksen Huvila (WSOY, 2016) on historiallinen romaani, jossa on monta limittäistä tarinaa. Riitta Jalosen Kirkkaus (Tammi, 2016) kuvaa uusseelantilaisen Janet Framen elämää samalla, kun kirja on osoitus taiteen voimasta. Hannu Mäkelän Muistan – Vapaus (Tammi, 2016) on omaelämäkertasarjan viides ja samalla viimeinen osa, joka kertoo Mäkelän elämästä vapaana kirjailijana Otavan vuosien jälkeen. Anja Snellmanin Lähestyminen (WSOY, 2016) on matkakertomus, muistokirjoitus ja paluun lokikirja.

Aamiaistilaisuudesta kiirehdin suoraan Atenan bloggaritilaisuuteen, jossa esikoiskirjailijat ja bloggarit Tiina Lifländer ja Soili Pohjalainen keskustelivat kirjoittamisesta ja etenkin blogin kirjoittamisesta. Lifländerille blogin kirjoittaminen on ajatusten virran kirjoittamista ja julkaisua. Lifländer ei myönnä miettivänsä blogipostauksen kirjoitusvirheitä, eikä muitakaan virheitä. Pohjalaisen mielestä blogissa täytyy olla faktaa, mutta romaanin kirjoittamainen on vapaampaa ilmaisutapaa, Esikoiskirjailijoiden ja kirjabloggaajien välille syntyi mielenkiintoinen keskustelu siitä, mitä bloggaajat pitävät siitä, jos kirjailija käy kommentoimassa blogikirjoitusta. Atenan ohjeistus on, etteivät kirjailijat lähde puolustelemaan omaa kirjaansa blogipostauksiin. Bloggaajat sen sijaan kertoivat pitävänsä siitä, jos kirjailija käy antamassa kommenttinsa, koska aina on mukavaa, jos joku käy antamassa jonkin kommentin keskusteluun.

Seuraavaksi olikin aika marssia messuhalliin. Oi sitä ihmismäärää. Paljon ja vieläkin enemmän. Itse pidin pääni kylmänä, enkä sortunut ostamaan mitään, vaikka kirjoja tulikin käänneltyä ja takakansia luettua. Kävin myös välillä kuuntelemassa kirjailijahaastatteluita, joita messuhallissa oli siellä ja täällä ja nonstoppina. Kirjailijahaastattelut olivat selkeästi yleisön suosiossa, mutta ehkä Laila Hirvisaari kuitenkin veti tässäkin kisassa pisimmän korren. Aivan mieletön ihmismäärä oli Hirvisaarta kuuntelemassa. Tammen ständillä ihmettelin, mitä siellä jonotetaan. Jari Sillanpäähän se siellä oli jonon toisessa päässä nimikoimassa kirjojaan. Onnea kaikille niille, jotka jaksoivat jonottaa. Jos joku tykkää julkkisten bongailusta, niin kirjamessut ovat siihen oiva paikka. Saman katon alla suuri määrä julkisuuden henkilöitä ja etenkin kirjailijoita. Täytyy kyllä sanoa, että kirjamessuilta olisi voinut tehdä hienoja joululahjalöytöjä ja edulliseen hintaan.

Kun olin saanut tarpeeksi kirjahuminaa aivoilleni, siirryin Viini ja ruoka 2016 messuille. Huh. Oli ehkä virheliike. Ei herkkujen takia, vaan sen takia, että messuhallissa oli todella tiivis tunnelma. Tunsin vain, kuinka hikipisarat alkoivat valua selkärankaani pitkin. Olipas lämmin paikka.

Messupäivän kruunasi Teoksen bloggaajatilaisuus iltapäivällä. Paikalla oli kolme kirjailijaa: Kari Hukkila, Katarina Baer ja Leena Parkkinen. Bloggaajat saivat taas mahdollisuuden kuulla hienoja kirjailijahaastatteluita. Kari Hukkila kertoi romaanistaan Tuhat ja yksi (Teos, 2016), joka on pitkään tehtyjen muistiinpanojen tulos ajankohtaisista asioista, vaikka kirjoittaminen olikin tapahtunut ilman ajatuksia ajankohtaisuudesta. Katarina Baerin He olivat natseja (Teos, 2016) on kertomus Baerin perheen vaietusta salaisuudesta. Baerin isovanhemmat ovat olleet natseja. Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa (Teos, 2016) sijoittuu 1950-luvun Helsinkiin, jossa Saara elää kotiäidin elämää ja naapurin Elisabeth on jotain aivan muuta.

Teoksen tilaisuuden jälkeen olinkin valmista kauraa eli ei muuta kuin kotiin. Huomenna en enää messuille lähde, koska yritän hieman rauhoittua ennen tulevaa työviikkoa. Kävitkö sinä Kirjamessuilla tai aiotko käydä sunnuntaina? Teitkö hyviä ostoksia? 

Kiitokset kustantajille hienoista bloggaajatilaisuuksista ja kirjapinoista. Nyt on taas, mitä lukea.

Teatterissa: just filming

Bloggariklubi kokoontui viime keskiviikkona mukavaan illanviettoon. Ensin oli vuorossa Hanna Weselius, joka kertoi esikoiskirjastaan Alma!. Mielenkiintoisen kirjailijahaastattelun jälkeen siirryimme Kansallisteatterin Willensaunaan katsomaan Kristian Smedsin ohjaamaa ja dramatisoimaa just filming -esitystä. Esityksen jälkeen bloggariklubilaisilla oli kunnia kuulla julkisuutta karttavan Kristian Smedsin omat sanat esityksestä ja hieman esityksen ulkopuoleltakin.

just filmingin voi sanoa alkavan jo siitä, kun katsoja pujahtaa verhojen välistä tiheää savua pursuvaan katsomoon. Taskulamppujen valokeilat avittavat oman paikan löytämistä. Mitä esitykseltä voi odottaa, kun alku on jo hämärääkin hämärämpi? Luvassa on esitys, jonka jokainen katsoja kokee omalla henkilökohtaisellaan tavalla ja Kristian Smedsin sanoja mukaillen: ”Ei ole oikeaa, eikä väärää vastausta siihen, kuinka esityksen näkee ja kokee.”

Annamária Láng ja Juhán Ulfsak
Kuva © Lennart Laberenz, Kansallisteatteri

Itse koin just filmingin miehen ja naisen välisinä kohtauksina; filmauksina elämän pienistä, mutta ei välttämättä niin kepeistä tapahtumista. Mies on mies ja nainen on nainen. just filmingiä pyörittää virolainen Juhán Ulfsak ja unkarilainen Annamária Láng. Lisäksi näyttämöllä on koko joukko avustajia. Ulfsakin esittämä mies yrittää saada selville jotain Lángin esittämästä naisesta. Vaikeaa on. Nainen kiertelee ja kaartelee tai esittää mykkää. Vähän siis niin kuin normaalielämän touhuja. Smeds on onnistunut luomaan kohtauksista absurdeja ja ylitseampuvia. Toisaalta kohtausten sekamelskasta löytyy myös realistisuutta ja uskottavuutta. En halua kertoa kohtausten sisältöjä tarkemmin, mutta itse ainakin pystyin näkemään itseni naisena parikymmentä vuotta sitten. Tuli hienoinen tunne paluu menneisyydestä. Huh. Onneksi nyt on nykyisyys. Esityskielenä just filmingissä on suomi, englanti, ja venäjä. Muutama lausahdus taisi olla viroksi ja yksi puheenvuoro saksaksi. Kieli ei kuitenkaan ole katsojalle ongelma, vaikkei sitä ymmärtäisikään. Näyttelijöiden vahvat tulkinnat eivät jätä epäilyksille sijaa, mistä kohtauksissa on kyse.

Juhán Ulfsak ja Annamária Láng
Kuva © Lennart Laberenz, Kansallisteatteri

Juhán Ulfsakin voimakas eläytyminen näyttämöllä sai ainakin allekirjoittaneen vakuuttumaan miehen taidoista. Mies tihkuu jonkinlaista alkukantaista voimaa koko esityksen ajan. Annamária Láng oli itselleni ensin hieman etäinen, mutta nainen paransi suoritustaan koko ajan. Myös Lángista löytyi loppujen lopuksi voimakasta eläytymistä ja heittäytymistä. Ulfsak ja Láng sopivat hienosti toistensa vastanäyttelijöiksi. Kristian Smeds kertoi, että oli itse saanut valita näyttelijät teokseensa. Hänelle valinta oli ollut helppo, koska oli halunnut nähdä Ulfsakin ja Lángin näyttelevän yhdessä. Mielestäni oli hieno idea tuoda ulkomaan eläviä Kansallisteatterin näyttämölle.

Yksi just filmingin lavaelementti ovat videot, jotka pyörivät näyttämön takaseinällä. Saksalainen Lennart Laberenz on ollut vastuussa videosuunnittelusta ja itse voin ainakin todeta, että muutaman kerran huomasin tuijottavani taustalla pyörivää liikennettä ja autonvaloja. Jollain tapaa hyvin maagisesti hoidettu elementti.

Juhán Ulfsak ja Annamária Láng
Kuva © Lennart Laberenz, Kansallisteatteri

just filming ei ole katsojalle helppo näytelmä missään tapauksessa, mutta mielenkiintoinen joka tapauksessa. Mielestäni osa kohtauksista oli hyvin voimakkaita ja sanoisin jopa, etten suosittele esitystä herkille katsojille, enkä välttämättä edes alaikäisille. Jos olet kuitenkin avoin mieleltäsi, kannattaa esitys käydä katsomassa. just filmingin esitykset päättyvät marraskuun puolenvälin jälkeen eli kannattaa kiirehtiä lippujen kanssa. Vaihtoehtoisesti esitystä voi mennä myöhemmin katsomaan joko Tallinnaan tai Budapestiin. Ei huono idea sekään.

just filming kantaesitys oli Kansallisteatterin Willensaunassa 14.10.2016.

Rooleissa: Annamária Láng ja Juhán Ulfsak.

Ohjaus: Kristian Smeds

Valosuunnittelu: Teemu Nurmelin

Videosuunnittelu: Lennart Laberenz

Äänisuunnittelu: Krisztián Vranik

Musiikki: Verneri Pohjola, Pekka Kuusisto ja Timo Kämäräinen

Naamioinnin suunnittelu: Laura Sgureva

Kiitos Kansallisteatterille medialipusta, kuten kiitos myös kuvalainauksista.

Helsingin Kirjamessujen lippuarvonnan voittaja

Helsingin Kirjamessujen voittaja on arvottu. Onnettarena toimi mies, joka täällä asuu. Virallisena valvojana toimi Herra Karvajalka. Onni suosi tällä kertaa Ullaa. Voittajaan on otettu yhteyttä sähköpostitse. Onnea Ullalle! Toivotan mielenkiintoisia ja antoisia messuhetkiä!

I Love Me -messuilla

Tällä viikolla on ollut vilskettä ja vipinää enemmän kuin normaalisti. Maanantaina olin Kissakahvila Helkatissa juhlistamassa SKS:n julkaisemaa Petri Pietiläisen Kissojen maailmanhistoriaa. Keskiviikkona olin Bloggariklubilla kuuntelemassa kirjailija Hanna Weseliusta, kun hän kertoi esikoiskirjastaan Alma! (WSOY). Mielenkiintoisen haastattelun jälkeen menimme katsomaan Kansallisteatterin Willensaunaan Kristian Smedsin ohjaamaa just filming, jonka jälkeen saimme vielä mahtavan tilaisuuden kuunnella julkisuutta kaihtavan ohjaajan tarinointia näytelmästä ja teatterimaailmasta yleensä. Tässä oli jo sen verran tapahtumaa tällaiselle tädille, että meno alkoi huimata, mutta vain hetkeksi aikaa. Perjantaina liukenin töistä melkoisen nopeasti lounaan jälkeen ja jälleen kohti Helsinkiä. Kohteena oli Helsingin Messukeskus ja I love me -messut. Messuseuraksi lähti ihananainen syyskesälomalla ollut työkaverini.

Lähdimme liikenteeseen Kauneusalueelta. Minulla oli ajatuksena ostaa vino pino ihanan tuoksuvia palasaippuoita. Ostinko? Ostin, mutta vain yhden vaivaisen, vaikkakin sitäkin ihastuttavamman Le Comptoir du Bainin persikantuoksuisen saippuan. Kauneusalueella olisi helposti saanut rahat tuhlattua, mutta olin kovanaama, enkä ostanut saippuan lisäksi muuta kuin ikääntyneelle iholle tarkoitetun Himalaya Herbalsin käsivoiteen. Kädet jäävät rasvaamisen jälkeen todella pehmeäntuntuisiksi. Kauneusalueella olisi ollut vaikka mitä kivaa tarjolla, mutta siitäkin huolimatta jäin kaipaamaan jotain, mutta en osaa tarkemmin eritellä mitä.

I love me- messujen Muoti ja Koru & Kello -osiot oli yhdistetty mukavalla tavalla samalle alueelle. Kalevala Korun alla on Lapponia Jewelry -brändi, jonka koruja himoitsen. Messuilla oli ihan vain pienesti vilkaistava Lapponia-vitriiniä. Ah, miten kallista ja kaunista, mutta tarvitsen ensin joko lottovoiton tai miehen, joka on rikkaampi kuin se, joka täällä asuu. Erikoismainintana on muuten mainittava, että messuilla jaettava Kello & Kulta -lehdessä on mielenkiintoista asiaa kellojen huollosta ja värikivien maailmasta. Muodin maailmassa minua kiinnostivat eniten kengät ja laukut. Joo, en ostanut, mutta läheltä piti. Messuilla oli esittelyssä myös Merrellin Vibram Arctic Grip talvikengät. Kengät, jotka pitävät jäisellä vesikelillä ilman nastoja. Olin lukenut kengistä Minäkö keski-ikäinen? Tiian blogista ja kengät alkoivat kiinnostaa ja kiinnostus nousi messuilla. Nyt vain ihmettelen, pitävätkö kengät jäällä, jota peittää hentoinen lumipeite. Se salakavala jään peittäjä. Jos näin on, joudun ehkä tällaiset kengät itselleni ostamaan, koska ei nastoja.

Luonnollisesti oli alue, joka yllätti minut. Alueella oli paljon superfoodia, luomu- ja lähiruokaa sekä raakaruokaa tarjoavia yrityksiä. En ole pitänyt itseäni mitenkään tällaisten asioiden kohdehenkilönä, koska olen aika konservatiivinen ruoka-asioissa, mutta nyt nappasi tai ainakin herkkujen kannalta nappasi. Arctic Choc valmistaa käsintehtyä luomusuklaata. Yrityksen konvehdit ovat todella tajunnan räjäyttäjiä, mutta tällä kertaa en sortunut konvehteihin, vaan ostin kolme suklaalevyä. Salmiakkivalkosuklaata, josta ehdin maistaa yhden palan. Levy haihtui kummallisesti jonnekin. Piparkakkusuklaata olen herkutellut tänään ja kaapissa odottaa vielä omena-kanelivalkosuklaalevy. Ja koska olen horoskoopiltani vaaka, enkä osaa tehdä päätöksiä nopeasti, jäi minua nyt kaihertamaan Arctic Chocon joulukalenteri. Olisiko ehkä mahtava joulunodotuksen pelastaja? Sivuhuomautuksena mainittakoon, että ennen Arctic Chocon näkemistä olin ehtinyt ostaa Leaderin tummaa suklaata kaksi levyä. Nyt on siis kaapissa suklaata. Vinkkinä voin myös mainita suklaanrakastajille, että kannattaa piipahtaa messuilla Tallipihan suklaapuodin ständillä.

I love me- messujen Terveysalueella on paljon nähtävää ja koettavaa asiasta kiinnostuneille. Itse olin tässä vaiheessa jo niin uupunut, että pääasia, mikä mieleeni jäi, oli Valion maistattama Gefilus-uutuusjuoma. Lähde persikkapassiohedelmämehu maistui todella hyvälle ja raikkaalle. Työkaverini kanssa juttelimme, että juoma oli niin hyvää, että luultavasti litran purkki tulisi juotua tyhjäksi kertaheitolla. Joudun kyllä luultavasti ostamaan kyseistä mehua, kun purkkiin kaupassa törmään.

Helsingin Messukeskus on kokenut uudistuksia. Yksi, mistä itse olin todella tyytyväinen, oli se, että kahvila- ja ravintolapalveluita oli tarjolla monenlaisia. Tilat eivät olleet luotaantyöntävän näköisiä, vaan viihtyisän näköisiä lepo- ja rauhoittumispaikkoja.

Jos olet menossa vielä sunnuntaina I love me -messuille, voin antaa vinkin, että jos eteläisen sisäänkäynnin narikka on täynnä, niin narikat löytyvät myös eteläisen pääsisäänkäynnin vasemmalta puolelta sekä kun menet eteläisen sisäänkäynnin oikealta puolelta alas messuhalliin, löytyy narikka oikealta seinustalta.

Minulla oli messuille bloggaajapassi, joten mikä olisi estänyt minua menemästä paikalle myös tänään ja huomenna? Ei mikään muu kuin pienoinen väsymys, joten nyt on aika ladata akkuja seuraavaa työviikkoa varten. Askeleita messukäynnillä tulee reippaasti. Itse astelen normaalina päivänä noin kahdeksantuhannen askeleen verran, mutta messupäivänä tuli askeleita puolet enemmän.

Kävitko sinä I love me -messuilla vai aiotko mennä messuilemaan huomenna?

Mielitkö Kirjamessuille? Lippuarvonta

Hip hei ja hurraa! Helsingin Kirjamessut starttaavat ensi viikon torstaina eli 27. lokakuuta. Messut kestävät neljä päivää eli aikamoiset kinkerit on tiedossa. Tämän vuoden teemana on pohjoismainen kirjallisuus ja kulttuuri. Ohjelmaa messuilta ei puutu. Kirjamessujen viidellätoista lavalla on yli 800 ohjelmaa. Todella hurja määrä.

Itse olen aivan täpinöissäni Kirjamessuista, koska sain messuille bloggaajapassin. Ainakin lauantain vietän koko päivän messukeskuksen uumenissa, mutta saatan käydä messuilla jonain toisenakin päivänä. Tällaiset messut on paha paikka kirjanrakastajalle, koska kirjapinot saattavat kotona kasvaa. Ja jos ne pinot kauheasti kasvavat, mies, joka täällä asuu, avaa sanaisen arkkunsa. Antakaapa vinkkejä, minne piilottaa kaikki ihanat ja lukemattomat kirjat.

Mutta sitten itse asiaan. Sain kaksi pääsylippua arvottavaksi blogini lukijoille. Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa kaksi pääsylippua Helsingin Kirjamessuille. Voit käydä messuilla kahtena eri päivänä tai vaihtoehtoisesti annat toisen lipun ystävällesi ja vietätte yhdessä ihanan antoisan kirjamessupäivän. Lippujen yhteisarvo on 32 euroa. Samalla lipulla voit vierailla myös Viini ja Ruoka 2016 messuilla.

Arvonnan säännöt tulevat tässä:

1. Yksi arpa jokaiselle osallistujalle.
2. Kerro kommenttikentässä, millainen kirjallisuus sinua kiinnostaa.
3. Laita kommenttisi yhteyteen sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden voiton sattuessa kohdallesi. 

Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 23.10.2016 klo 18.00. Tämän jälkeen suoritan arvonnan ja otan yhteyttä voittajaan.

Arpaonnea kaikille!

Arvonta on suoritettu. Onnetar suosi Ullaa.

I love me -messulippuarvonnan voittajat

I love me -messulippuarvonnan voittajat on arvottu. Onnettarena toimi random.org. Herra Karvajalka toimi virallisena valvojana. Onnetar suosi Jennaa ja Marikaa. Voittajiin on otettu yhteyttä sähköpostitse. Onnea voittajille ja kivoja messuhetkiä!

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Voitin keväällä Jojo Moyesin Jos olisit tässä -kirjan, joka on jatkoa Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää -kirjalle (Gummerus, 2015). Lainatessani voittokirjaani äidille, sanoin, että kannattaa ehkä lukea ensin ilmestynyt kirja. Itse en ollut kirjaa lukenut, mutta kiinnostus heräsi, koska Jos olisit tässä oli jotain aivan uskomattoman ihastuttavaa. Äiti oli löytänyt jostain alelaarista ensin ilmestyneen kirjan pokkariversion (2016), joten lainasi kirjan vuorostaan minulle. Ennen kirjan lukemista ehdin nähdä kirjasta tehdyn elokuvan. Ette voi uskoa, kuinka kyyneleet valuivat poskilleni. Olisin ehkä voinut hieman hillitä itseäni, jos olisin lukenut kirjan ennen elokuvan katsomista. Tiesin siis Kerro minulle jotain hyvää tarinan melkoisen hyvin luettuani kakkososan ja nähtyäni elokuvan, mutta eivät nämä siitäkään huolimatta latistaneet lukunautintoani. Kirjan englanninkielinen alkuteos Me Before You ilmestyi vuonna 2012. Kirjan on suomentanut Heli Naski.

Louisa Clark menettää työnsä turvallisessa ja tutussa kahvilassa. Alkaa työnhaku. Pienessä englantilaisessa pikkukaupungissa ei liiemmin ole työpaikkoja tarjolla. Louisa on melkoisen epätoivoinen, kunnes työvoimatoimistosta ehdotetaan hänelle pestiä henkilökohtaisena avustajana. Louisa saa työpaikan ja tapaa avustettavansa, neliraajahalvaantuneen Willin. Louisan ja Willin kemiat eivät tunnu kohtaavan aluksi ollenkaan. Louisa hieman arastelee miestä, joka on vuorokaudet läpeensä kiukkuinen. Lou on kuitenkin sinnikäs ja ottaa elämäntehtäväkseen Willin piristämisen. Vähitellen Will rentoutuu Loun seurassa ja alkaa joskus jopa nauttia elämän tuomista iloista. Willin ja Loun suhde kehittyy enemmäksi kuin pelkäksi työsuhteeksi. Edessä on kuitenkin Willin tekemä valinta, joka muuttaa kaiken. Kuinka Willin ja Loun lopulta käy?

Kerro minulle jotain hyvää -elokuva seurasi melko tarkasti kirjan juonta, joten kuvittelin, etten tarvitsisi nenäliinoja kirjaa lukiessa, koska olin jo kertaalleen herkistellyt, mutta väärässä olin. Nenäliinoja kului. Kirja on ihana, vaikka kirjassa käsitelläänkin todella vakavia aiheita. Jojo Moyesin kynä on toiminut loistavalla tavalla ja kirjailija on keksinyt aivan mahtavan idean kirjalleen. Henkilöhahmot ovat hyvin rakennettuja, vaikka ehkä hieman ennalta arvattavia. Lou värikkäine vaatteineen ja välillä hieman yksinkertaisine ajatuksineen. Will puolestaan komeana ja älykkäänä miehenä. Pidin myös siitä, kuinka Moyes oli ottanut kirjaan mukaan Loun ja Willin perheet. Lou tavallisesta, keskiluokkaisesta perheestä ja Will rikkaasta ja ehkä jopa hieman aristokraattisesta suvusta.

Vaikka kirja luetaan viihdekirjallisuudeksi, on kirjan yksi teema eutanasia. Onko ihmisellä oikeus päättää omasta elämästään, jos mitään toivoa ei enää ole jäljellä? Missä menee eutanasian rajat? Tekeekö lähipiiri väärin, jos hyväksyy omaisensa armokuoleman? Vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole yhtä ja oikeaa vastausta. Aina löytyy vastustajia ja puolestapuhujia. 

Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää on helppo- ja nopealukuinen kirja. Kirjaa suosittelen luettavaksi esimerkiksi syksyn pimenevissä illoissa kaakaomuki ja nenäliinapakkaus käden ulottuvilla.

Teatterissa: Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja

Niin minä mieleni pahoitin, kun jouduin menemään Kansallisteatterin ensi-iltaan 21.9.2016. Oli muka näyttämöllä Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja. Kyllä ei ollut. Kyllä oli näyttämöllä Vesa Vierikko. Kyllä ei ollut Vesalla aina kauhean iloista. Mutta niin se vain on, että Tuomas Kyrön Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja on dramatisoitu Kansallisteatterin Pienelle näyttämölle. Ohjauksesta ja dramatisoinnista on vastannut Mika Myllyaho.

Mielensäpahoittajan (Vesa Vierikko) vaimo (Maruska Verona) on joutunut hoitokotiin. Vaimo elää muissa maailmoissa, eikä tunnista sukulaisiaan. Mielensäpahoittaja alkaa valmistella omaa viimeistä lähtöään rakentamalla arkun. Testamenttikin pitää kirjoittaa. Onneksi Mielensäpahoittaja on aikaansaava. Hän ei muiden apua tarvitse, koska on aina tottunut pärjäämään omilla tiedoillaan ja taidoillaan. Mielensäpahoittajan poika (Ilja Peltonen) ja hänen vaimonsa (Maruska Verona) yrittävät aviokriisinsä keskellä saada Mielensäpahoittajan muuttamaan vanhustentaloon. Kyllä ei tämä sovi Mielensäpahoittajalle. Koti on se, jossa asutaan. Toisaalta, hieman voi ehkä Mielensäpahoittajakin joustaa.

Vesa Vierikko

Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri

Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja on surkuhupaisa näytelmä. Surullisten ja vakavien asioiden keskeltä kumpuaa koomisia tapahtumia tai sutkauksia, jotka vetävät suupielet ylöspäin. Vesa Vierikko on mahtava. En syyttä, enkä suotta, pidä miestä yhtenä kovimpana nimenä kotimaisten näyttelijöiden tähtikaartissa. Mielensäpahoittajan roolissa Vierikko on enemmän kuin vakuuttava ja vie esitystä mennen tullen. Mies eläytyy rooliinsa loistavasti ja vaikuttaa oikeasti vanhalta jääräpäältä, jonka päätä ei käännä mikään eikä kukaan. Paitsi ehkä nuori mies (Tero Koponen), jonka Mielensäpahoittaja tapaa motellin saunassa. Koposen suoritukset näyttämöllä ovat hyvää teatteria. Entä sitten Mielensäpahoittajan poika ja vaimo? Ilja Peltonen on mainio. Jollain lailla saatoin nähdä miehessä tulevan Mielensäpahoittajan. Maruska Verona taipuu näyttämöllä moneen rooliin. Hieman ensin oudoksutti Veronan rooli Mielensäpahoittajan ikääntyneenä vaimona, etenkin kun otsarypyt eivät olleet kauhean luonnollisen näköiset, mutta Verona oli hyvä, ja vaihtoi hetkessä roolista toiseen. Plussaa tulee lisäksi Veronan kauniista lauluäänestä.

Maruska Verona, Vesa Vierikko ja Ilja Peltonen

Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri

Kati Lukan lavastus on melkoisen vähäistä, mutta taas kerran niin toimivaa. Seinillä nojaa eripituisia ja -levyisiä raakalautoja, joita hyödynnetään näytelmän eri kohtauksissa. Lavastus sopii hyvin Mielensäpahoittajalle, jonka elämä on aina ollut yksinkertaista. Ei kyllä tarvitse olla monimutkaista, jotta pärjää. Videopätkät ovat hieno muistutus siitä, millaista maaseudulla on ollut entisaikoina. Ei voi myöskään sivuuttaa Samuli Laihon harmonisointuja. Kyllä vain oli hienoja.

Ilja Peltonen, Vesa Vierikko ja Tero Koponen

Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri

Pidin näytelmän rakenteesta. Nykyajasta tehdään hyppyjä menneisyyteen siten, etteivät siirtymiset haittaa katsojan eläytymistä näytelmään. Näytelmä myös etenee, eikä jää junnaamaan paikalleen. Vaikka Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja luokitellaan komediaksi, on näytelmässä pohjimmiltaan kyse vakavista asioista. Vanheneminen ja siihen liittyvät muistisairaudet sekä teknologian tuomat haasteet, lasten huoli ikääntyneistä vanhemmista, avioliitto-ongelmat. Monta aihetta on saatu sovitettua reilun parin tunnin esitykseen.

Jos Mielensäpahoittaja kiinnostaa, etkä ole vielä hankkinut lippua, niin sitten voi tulla ongelmia. Lähestulkoon kaikki näytökset ovat loppuunmyytyjä. Hyvällä onnella saatat kuitenkin vielä saada lipun. Ja kyllä voin suositella näytelmää. Kyllä vain oli hyvä ja hauska.

Rooleissa: Tero Koponen, Ilja Peltonen, Maruska Verona ja Vesa Vierikko

Muusikko: Samuli Laiho

Ohjaus ja dramatisointi: Mika Myllyaho

Lavastus: Kati Lukka

Pukusuunnittelu: Tarja Simonen

Musiikki: Samuli Laiho

Valosuunnittelu: Ville Toikka

Äänisuunnittelu: Esa Mattila

Naamioinnin suunnittelu: Petra Kuntsi

Näin esityksen medialipulla. Kiitos Kansallisteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.

I love me -messulippuarvonta

I love me -messut Helsingin messukeskuksessa ovat jo ensi viikolla 21.-23.10.2016. Messut, joita varmasti aika moni odottaa. Ainakin moni nainen. Kyseessähän on lifestyle- ja hyvinvointitapahtuma, joilla esittäytyvät Terveys 2016, Kauneus 2016, Muoti 2016, Koru & Kello 2016 sekä Luonnollisesti 2016.

Sain messuille bloggaajapassin ja ajattelinkin mennä heti perjantaina messuille kiertelemään. Täytyy ehkä varata paksu lompakko mukaan matkaan, vaikka messuilla hyviä tarjouksia onkin. Luultavasti sorrun kosmetiikkaan ja ehkä johonkin muuhunkin kivaan. Ainakin ihanat ja tuoksuvat palasaippuat ovat mielessäni. Messuilla voi tehdä myös hyviä joululahjaostoksia, koska kohtahan on joulu.

Bloggaajapassin lisäksi sain kunnian arpoa kaksi pääsylippua I love me -messuille. Päätin arpoa liput kahdelle eri osallistujalle eli yksi lippu per voittaja. Lipulla voi vierailla yhtenä messupäivänä kaikissa yleisöalueella olevissa tapahtumissa.

Säännöt ovat yksinkertaiset:

Yksi arpa jokaiselle osallistujalle.

Kerro kommenttikentässä, mikä messujen tapahtumista kiinnostaa sinua eniten: Terveys, Kauneus, Muoti, Koru & Kello vai Luonnollisesti?

Laita kommenttisi yhteyteen sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden, jos arpaonni osuu kohdallesi.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 16.10.2016 klo 18.00. Tämän jälkeen suoritan arvonnan ja otan yhteyttä voittajiin. 

Arpaonnea kaikille tasapuolisesti!

Arvonta on suoritettu. Arpaonni suosi Jennaa ja Marikaa. Onnea voittajille!

Pauli Antero Mustajärvi: Pate Ikurista

Syyskuun lopulla ilmestyi kirja, joka nosti mieleen hurjat nuoruusvuodet vai olivatko ne niin hurjat kuitenkaan? Pauli Mustajärven Pate Ikurista (Docendo, 2016) oli avattava, koska olihan Popeda kuulunut nuoruudessani 1980-luvulla kovimpaan suosikkibändiini ikinä. Ja jos on Popeda, on Pate, mutta on Pate paljon paljon muutakin. Sen tulee tietämään viimeistään, kun kirjan lukee. Kirja on kirjoitettu toimittaja Tina Finnin avustamana. Kirjassa on myös paljon kuvitusta, josta on vastannut valokuvaaja Harri Hinkka.

Pate Ikurista on rakennettu hienoksi kokonaisuudeksi. Jokainen luku läpikäy Paten elämän tärkeitä ja osin kipeitäkin merkkipaaluja. Ikurissa on Paten koti ja sieltä kaikki on alkanut. Paten mielikuvitus on ollut vilkas pienestä pojanviikarista lähtien. Musiikkikuviot alkoivat kiinnostaa nuorta miehenalkua melko varhaisessa vaiheessa, mutta vanhempien auktoriteetin sanelemana Paten oli kuitenkin opiskeltava ammatti itselleen. Popedasta Pate parhaiten tunnetaan, joten on selvää, että Popedalle on kirjassa omistettu oma lukunsa. Popedan rinnalla Pate on levyttänyt useita soololevyjä. Levyjä, joiden musiikillinen anti on Mustajärven Paulia hienoimmillaan.

Mutta on Pate muutakin kuin Popedaa ja soololevyjä. Monipuolinen Pate on myös esiintynyt valkokankaalla ja teatterin lavalla. Julkisuus on pakollinen paha, kun kyseessä on Pate Mustajärvi, mutta sekin on vain kestettävä. Onneksi elämässä on kuitenkin muutakin. Moottoripyörät ja vuosimallin 1962 Buick Electra ovat Paten kalliilta vaikuttava, mutta mahtava harrastus. Miehellä on myös pakopaikka, jonne mieli halajaa, kun meno on kiivaimmillaan. Mustajärven sukutilalla Pate voi olla oma itsensä. Täällä sukulaiset eivät nosta miestä jalustalle, vaan pudottavat nopeasti maankamaralle, jos herra itse yrittää jollain tavoin pokkuroida ja pörhistellä.

Pauli Mustajärven kirja oli minulle nostalginen lukuelämys. Nuoruusmuistot tulivat mieleeni. Oli myös sellaisia tapauksia, joiden olemassaolon olin jo unohtanut, mutta kirja herätteli mieleni muistilokeroita ja asioita muistui mieleeni. Vaikka tiesinkin Paten julkisesta elämästä erittäin paljon, oli mielenkiintoista lukea Patesta, jota koko kansa ei tunne. Arvostus miestä kohtaan nousi entisestään. Pidin myös siitä, kuinka Pate kertoo kirjassa vanhenemisesta. Vanheneminen on arvokasta. Ihmisen ei tarvitse jaksaa kaikkea sitä, mitä on nuorena jaksanut. Lisäksi vanheneminen tuo sellaista viisautta, jota nuorilta sälleiltä puuttuu.

Pate Ikurista on helppo- ja nopealukuinen kirja. Kirjan kuvitus elävöittää kirjaa ja tuo tekstin rinnalla esiin Paten monet kasvot. Pidin myös musiikkikappaleiden pätkistä, joita on siroteltu lukujen alkuihin sopiviksi iskupätkiksi. Kirja ei ole perinteisen romaanin kokoinen, vaan isompi, joten sängyssä lukeminen voi olla hankalaa. Itseäni kirjan iso koko ei kyllä haitannut yhtään. Kirjan rakenne on hyvä ja monipuolinen. Jokainen luku on omistettu omalle aiheelleen. Pate muistelee ja kertoo lukuihin liittyviä tarinoita omin sanoin. Luvusta toiseen siirtyminen on luontevaa ja kirjasta on saatu eheä kokonaisuus.

Pauli Mustajärven Pate Ikurista on mahtava lahjaidea joulupukin konttiin, jos tiedät lahjan saajan pitävän Mustajärven musiikista. Ja jos joulupukkiin ei usko, kannattaa kirja lukea ihan jo vain sen takia, että kyseessä on kuitenkin yksi Suomirockin ledengoista. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

LivBox lokakuu 2016

Sain haettua lokakuun LivBoxin heti, kun tekstiviesti kännykkääni tuli. Olen sairaslomalla, koska viikonloppuna tapahtui pienoinen tapaturma, jossa osallisina olivat lisäkseni kissa ja kirja. Oikean käden nimettömässä on tapahtuman seurauksena murtuma, joten yritän naputella tätä postausta lähinnä vasemman käden voimin. Katsotaan mitä tulee. Ja sitten itse pakettiin. Pakettiautomaatilla odotti iso, mutta kevyt paketti. Mielenkiintoista.

Siis mitä? Aika vähältä ja pieneltä sisältö näyttää paketin kokoon suhteuttettuna.

TRESemmé Heat Defence Styling Spray Lämpösuojasuihke. Tuote, joka suojaa hiukset jopa 230 asteisen lämpömuotoilun aiheuttamilta vaurioilta. Kosteuden lukitseva vitamiinikoostumus auttaa ehkäisemään hiusten haurastumista ja veltostumista. Tiesin odottaa TRESemmén tuotetta, mutta jostain syystä odotin uutuusshampoota, koska nyt minun on pakko lähteä kauppaan ostamaan shampoota. Oikeasti tämä ei kauheasti sytytä, vaikka kenties on ihan hyvä tuote. Hiustenmuotoilutuotteita on tullut aika paljon ja niitä alkaa olla kaappi pullollaan. Tämä tuote siis saattanee joutua kiertoon. Boksin tuote oli täysikokoinen. Tuotteen hinta on kaupassa noin 2,50 €/60 ml.

Moroccanoil Treatment Hoitoöljy. Bestseller, joka on käsittääkseni joskus aiemmin tullut LivBoxin mukana. Ihmetuote, joka sisältää antioksidanttirikasta arganöljyä ja kiiltoa lisääviä vitamiineja. Hoitoöljy selvittää takkuja, nopeuttaa kuivumista ja lisää hiusten kiiltoa. Varmasti ihan kiva tuote sille, joka tykkää hiusöljyistä. Itse olen todennut, että minä ja hiusöljyt ei tulla oikein toimeen. Läträän öljyä aina liian paljon, jolloin lyhyet hiukseni näyttävät ikävän likaisilta ja rasvoittuneilta. Huoh. Ehkä laitan tämänkin tuotteen kiertoon. Boksin mukana tullut hoitoöljy oli testikokoinen. Täysikokoista tuotetta saa parturi-kampaamoista ja Stockmannilta hintaan 49,- €/100 ml.

Palmolive Smooth Delight Suihkusaippua. Macadamiapähkinäöljyä sekä kookosuutetta sisältävä suihkusaippua, joka auttaa ravitsemaan ihoa jättäen sen pehmeän ja sileän tuntuiseksi. Tuttu perustuote, joka on joskus eksynyt ostoskärryihin. Tykkään, kun LivBoxista löytyy suihkusaippuoita. Se vain hieman hymyilyttää, miksi lähettää näytekoko, kun normaalikokoinenkaan tuote ei ole kovin arvokas. No, viikonloppuna on edessä naisten mökkiviikonloppu, joten tämän pakkaan matkaan mukaan. Kaupassa tuote maksaa 1,79 €/250 ml.

L’Oréal Paris Pure Clay Purify Kasvonaamio. Puhdistava ja mattapinnan antava kasvonaamio, joka sisältää yhdistelmän kolmea tarkoin valittua savityyppiä ja eukalyptusta. Syväpuhdistaa ihoa sekä poistaa iholta epäpuhtauksia ja ylimääräistä talia. Tuotteen käytön jälkeen iho tuntuu välittömästi ihanan puhtaalta ja raikkaalta. Kiva uutuustuote, mutta mikä se tällainen läpykkä on? Oikeasti olisi kiva testata tuotetta muutaman kerran, mutta tällaisesta läpykkäpussista tullee yksi kasvonaamio ja se on siinä. Täytynee testata, kun oikea käsi vapautuu siteistä. Tuotteen hinta on kaupassa 9,90 €/50 ml.

Lumene LÄHDE Pure Arctic Miracle 3in1 Micellar-puhdistusvesi. Tehokkaasti kosteuttava 3 in 1 puhdistusvesi, joka sisältää puhdasta, happipitoista pohjoista lähdevettä sekä luonnollista, tehokkaasti kosteuttavaa koivun mahlaa. Tuotetta ei tarvitse huuhdella, eikä tarvitse käyttää erillistä kasvovettä. Käytön jälkeen iho on raikas ja miellyttävän tuntuinen. Sopii kaikille ihotyypeille, myös herkälle iholle. Tämä oli boksin jes-tuote, jota testaan mielelläni. Uutuustuote, jota myydään kolmessa eri pakkauskoossa. Boksin mukana tuli pienin pakkauskoko. Keskikokoisen tuotteen hinta on 9,90 €/250 ml.

Ibero häivytyssivellin. Boksin ekstratuote yksi. Häivytyssivellin, jolle varmasti löytyy käyttöä. Tykkään. Tästä ei sen enempää.

Vichy Pureté Thermale Puhdistusgeeli. Boksin ekstratuote numero kaksi. Läpykkä virkistävää puhdistusgeeliä, joka tulee varmasti testattua. Tykkään tästäkin. Tykkään myös siitä, ettei tätä oltu merkitty LivBoxin varsinaiseksi tuotteeksi, kuten L’Oréalin läpykkä. Vichyn tuotetta saa apteekista hintaan 16,50 €/200 ml.

Nyt täytyy todeta, että olin hieman typertynyt lokakuun LivBoxin sisällöstä. Syyskuun bloggaajaboksi oli niin huippu, että odotin enemmän. Iso laatikko antoi odottaa enemmän. Toisaalta ymmärrän, että jos vuodenvaihteessa brändi ja nimi muuttuvat, niin on järkevää päästä vanhasta pakkaustarvikevarastosta eroon. Mitä sinä pidit lokakuun yllätyksistä? Mentiinkö metsään vain oliko laatikko täynnä ihanuuksia?