Voitin keväällä Jojo Moyesin Jos olisit tässä -kirjan, joka on jatkoa Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää -kirjalle
(Gummerus, 2015). Lainatessani voittokirjaani äidille, sanoin, että kannattaa
ehkä lukea ensin ilmestynyt kirja. Itse en ollut kirjaa lukenut, mutta
kiinnostus heräsi, koska Jos olisit tässä
oli jotain aivan uskomattoman ihastuttavaa. Äiti oli löytänyt jostain
alelaarista ensin ilmestyneen kirjan pokkariversion (2016), joten lainasi
kirjan vuorostaan minulle. Ennen kirjan lukemista ehdin nähdä kirjasta tehdyn
elokuvan. Ette voi uskoa, kuinka kyyneleet valuivat poskilleni. Olisin ehkä
voinut hieman hillitä itseäni, jos olisin lukenut kirjan ennen elokuvan
katsomista. Tiesin siis Kerro minulle
jotain hyvää tarinan melkoisen hyvin luettuani kakkososan ja nähtyäni
elokuvan, mutta eivät nämä siitäkään huolimatta latistaneet lukunautintoani.
Kirjan englanninkielinen alkuteos Me
Before You ilmestyi vuonna 2012. Kirjan on suomentanut Heli Naski.
Louisa Clark menettää työnsä turvallisessa ja tutussa
kahvilassa. Alkaa työnhaku. Pienessä englantilaisessa pikkukaupungissa ei liiemmin
ole työpaikkoja tarjolla. Louisa on melkoisen epätoivoinen, kunnes
työvoimatoimistosta ehdotetaan hänelle pestiä henkilökohtaisena avustajana.
Louisa saa työpaikan ja tapaa avustettavansa, neliraajahalvaantuneen Willin.
Louisan ja Willin kemiat eivät tunnu kohtaavan aluksi ollenkaan. Louisa hieman
arastelee miestä, joka on vuorokaudet läpeensä kiukkuinen. Lou on kuitenkin
sinnikäs ja ottaa elämäntehtäväkseen Willin piristämisen. Vähitellen Will
rentoutuu Loun seurassa ja alkaa joskus jopa nauttia elämän tuomista iloista. Willin
ja Loun suhde kehittyy enemmäksi kuin pelkäksi työsuhteeksi. Edessä on
kuitenkin Willin tekemä valinta, joka muuttaa kaiken. Kuinka Willin ja Loun
lopulta käy?
Kerro minulle jotain hyvää -elokuva seurasi melko tarkasti kirjan juonta, joten kuvittelin, etten
tarvitsisi nenäliinoja kirjaa lukiessa, koska olin jo kertaalleen herkistellyt,
mutta väärässä olin. Nenäliinoja kului. Kirja on ihana, vaikka kirjassa
käsitelläänkin todella vakavia aiheita. Jojo Moyesin kynä on toiminut loistavalla tavalla ja kirjailija on keksinyt aivan mahtavan idean kirjalleen. Henkilöhahmot
ovat hyvin rakennettuja, vaikka ehkä hieman ennalta arvattavia. Lou värikkäine vaatteineen ja välillä hieman
yksinkertaisine ajatuksineen. Will puolestaan komeana ja älykkäänä miehenä.
Pidin myös siitä, kuinka Moyes oli ottanut kirjaan mukaan Loun ja Willin
perheet. Lou tavallisesta, keskiluokkaisesta perheestä ja Will rikkaasta ja
ehkä jopa hieman aristokraattisesta suvusta.
Vaikka kirja luetaan viihdekirjallisuudeksi, on kirjan yksi
teema eutanasia. Onko ihmisellä oikeus päättää omasta elämästään, jos mitään
toivoa ei enää ole jäljellä? Missä menee eutanasian rajat? Tekeekö lähipiiri
väärin, jos hyväksyy omaisensa armokuoleman? Vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole
yhtä ja oikeaa vastausta. Aina löytyy vastustajia ja puolestapuhujia.
Jojo Moyesin Kerro
minulle jotain hyvää on helppo- ja nopealukuinen kirja. Kirjaa suosittelen
luettavaksi esimerkiksi syksyn pimenevissä illoissa kaakaomuki ja
nenäliinapakkaus käden ulottuvilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti