Kari Hotakainen: Luonnon laki

Ilokseni lukupiirissä ehdotettiin luettavaksi Kari Hotakaisen Luonnon laki (Siltala, 2013). Itse en ole aiemmin kyseistä teosta lukenut, joten olen kiitollinen, että nyt tämäkin puute tuli korjattua. Paikallisesta kirjastosta kirjan sai helposti lainattua, mutta jokseenkin suosittu kirja on edelleen, koska suurin osa paikallisen kirjastoverkon kirjoista on koko ajan lainassa.

Luonnon lain taustat löytyvät auto-onnettomuudesta, johon Hotakainen joutui kevättalvella 2012. Kirjailija loukkaantui pahoin, mutta selvisi onnettomuudesta pitkän sairaalassaolon ja kuntoutuksen avulla. Onnettomuus antoi sysäyksen kirjalle, jossa yksityisyrittäjä Rautala joutuu kolariin, joka vie hänet sairaalasänkyyn ja sitä kautta kuntoutukseen. Sairaalassa Rautalalla on aikaa miettiä elämäänsä, suhdetta tyttäreensä ja vanhempiinsa. Ajatusten kohteeksi joutuvat myös hyvinvointivaltio ja siihen kohdistuvat poliittiset leikkaukset sekä verotus.

Rautala on suomalainen mies, joka on kiertänyt veroja aina, kun se on ollut mahdollista. Rautalan tytär Mira on viimeisillään raskaana oleva viherpiipertäjä, jonka keskustelut isänsä kanssa eivät ota sujuakseen. Rautalan isä, Väinö, on vaimonsa Kertun, Rautalan äidin, omaishoitaja. Kertulla on omat hetkensä, mutta suurimman osan ajasta hän omissa maailmoissaan. Väinö puolestaan haaveilee Hamletista ja tulevasta teatteriretkestään. Muita kirjan keskeisiä henkilöitä ovat sairaanhoitaja Laura, sairaalan huonetoveri Niittymäki sekä muut sairaalan vakioasukit. Ei voi myöskään unohtaa Rautalan työtoveria Mikaa ja aikuistunutta Plan-kummilasta Badua.

Rautalan ja Miran suhde aiheutti lukupiirissämme paljon keskustelua. Tytär ei tunnu ymmärtävän isäänsä, eikä isä tytärtään. Osa lukupiiriläisistä oli sitä mieltä, että Mira oli kylmä ihminen, mutta osa puolestaan piti Miraa herkkänä nuorena naisena. Yksi lukupiiriläinen toi myös esiin ajatuksen, kuinka Hotakainen nostaa esiin suomalaisen hyvinvointivaltion hyvät ja huonot puolet. Sairaanhoito toimii ja kaikki hoidetaan, mutta ihmiset jätetään systeemin hoitoon ja inhimillinen läheisyys jää pois. Lähes kaikki kirjan henkilöt katselivat maailmaan lähinnä oman napansa ympäriltä. Rautalan perhesiteet olivat vaivaantuneet kolmessa sukupolvessa. Badu osasi kuitenkin tuoda esiin ajatuksia vanhempien ihmisten kunnioittamisesta ja perhesiteiden tärkeydestä. Mika oli kirjan ehdottomasti pyyteettömin ihminen ja ajatteli muita.

Lukupiiri hehkutti kirjaa yksimielisesti. Kirjan arvioitiin olevan yksi Hotakaisen parhaista. Kirja on lyhyt ja nopeatempoinen ja ehkä hieman hiomaton, mutta joka tapauksessa loistava. Luonnon laki on kaikessa raadollisuudessaan surkuhupaisa teos. Luonnon laissa on onnistuttu yhdistämään huumori vakavaan aiheeseen. Lisäksi kirjaan on saatu mahdutettua uskomattoman paljon yhteiskunnallisia, vaikeita ja ajankohtaisia asioita ja silti kirja on kevyt lukea. Yksi lukupiiriläinen sanoi, kirjan ensimmäisen virkkeen olevan yksi parhaista aluista, mitä on koskaan kirjoitettu. Jos haluat tietää, mikä virke on, ota käteen Luonnon laki ja lue kirja. Uskon, ettet tule pettymään. 

Lukupiiriläisten tähdet kirjalle olivat 5- (asteikko 1-5).

Stressiä ja rakkautta

Kiirehtiessäni torstaiaamuna juna-asemalle, huomasin alikulkutunnelin tolpassa ilmoituksen kadonneesta kissasta. Soitin miehelle, joka täällä asuu, että lukee ilmoituksen mennessään kauppareissulle ja pitää silmät auki, jos sattuisi näkemään kuvassa olevan kissan. Minua aina surettaa, kun näen tuollaisia ilmoituksia. Jonkun rakas lemmikki on karkuteillä.

Torstai olikin erilainen työpäivä. Menimme työkaverini kanssa Tampereelle alihankintamessuille. Työkaverini otti minut kyytiin toiselta juna-asemalta ja suuntasimme kohti Ideaparkia, josta oli linja-autokyyditys messuille. Kätevää, koska olimme päättäneet, että messuilta tullessamme poikkeaisimme kenkäostoksille Ideaparkiin.

Messut olivat hyvät. Paljon tuli nähtyä liikekumppaneita ja muutama hyvä ideakin tuli napattua aivokoppaan. Messuilta lähtiessämme huomasin miehen, joka täällä asuu, soittaneen. Soitin hänelle takaisin. Hän kertoi, että kotona on draama menossa. Vieras kissa oli tunkeutunut terassillemme ja herra Karvajalka oli hyökännyt kissan kimppuun. Oli syntynyt kunnon kissatappelu, jossa karvat olivat pöllynneet. Mies oli saanut verinaarmuja käsiinsä, koska oli yrittänyt erottaa tappelupukarit toisistaan. Kysyin, oliko Karvajalalle sattunut jotain. Ei ollut sattunut, mutta kissa näytti ilmoituksen kissalta, mutta ei kuitenkaan ollut se, koska valkoiset tuntomerkit puuttuivat.

Matkamme jatkui Ideaparkiin. Kiva kiertää kauppakeskuksessa, jossa ei ole aiemmin käynyt. Tapaksessa oli loppuunmyynti. Vaikka Tapaksen kengät ovat periaatteessa muovikenkiä, sorruin ostamaan yhdet kaunokaiset. Kävelykengät kympillä. Oikea hinta oli piirun verran alle 45 euroa. Kenkien sisäpuoli on nahkaa, joten se on hyvä asia. Hieman jäi kyllä harmittamaan yhdet kympin nilkkurit, jotka jätin kauppaan. Kauppakeskuksesta poistuttuamme ja suunnatessamme auton kohti kotikyliä, soi puhelimeni. Mies soitti. Herra Karvajalka mourusi taustalla. Vieraileva kissa oli päättänyt asettua vakiasukkaaksi terassillemme. Ei kuulemma lähtenyt millään ilveellä pois ja herra Karvajalka oli aivan suunniltaan. Minähän en autosta käsin asiaa pystynyt auttamaan, joten en voinut muuta kuin voivotella tilannetta.

Olin kotona vasta illansuussa kuuden aikaan. Tilanne oli se, että seitsemältä alkava vesijumppa oli jätettävä väliin. Kotona odottivat stressaantuneet mies ja kissa. Mies näytti ottamaansa kuvaa kissasta. Kaunis kissa, mutta ei näyttänyt näkemäni ilmoituksen kissalta, vaikka sitä muistuttikin. Samassa alkoi jälleen kerran mourukonsertti. Kaunis kissa oli taas tulossa kohti terassiamme. Yritin ajaa kissaa pois, mutta tuloksetta. Kissa siirtyi aina vain metrin verran ja katseli ihmeissään, miksei hän voisi tulla meille kyläilemään.

Hieman hengähdettyäni puin ulkoiluvaatteet päälleni ja lähdin Karvajalan kanssa lenkille. Suunta oli heti selvä. Sinne, minne raitakissakin meni. Kissa odotti meitä ja selvästi halusi tutustua Karvajalkaan lähemmin. Herra Karvajalka oli asiasta eri mieltä ja mourusi. Toinen kissa vain äännähteli vienosti. Soitin miehelle, ettei ulkoilusta tule mitään. Hän tuli paikalle suihkepullon kanssa. Saimme ajettua kissan pois taloyhtiömme tontilta.

Karkotuksen jälkeen asetuimme Karvajalan kanssa tähystysasemiin. Tilanne tuntui rauhoittuneen, mutta vain hetkeksi. Jossain vaiheessa huomasin, että siellähän se raitakissa taas tapittaa meitä. Karvajalka lähti oitis perään. Raitakissa perääntyi aina vähän. Oli selvästi ihmeissään, miksi olimme vihamielisiä. Minähän pidän kissoista, mutta en halua vieraita kissoja kissamme reviirille, ettei kissamme stressaannu turhaan. Mies soitteli peräämme. Kerroin, ettemme taida kotiin päästäkään, koska kissa on taas paikalla. Mies tuli taas kerran hätiin ja sai raahattua Karvajalan kotiin.

Laitoimme terassin oven säppiin ja päätimme, ettei Karvajalka mene ulos ennen myöhäisiltaulkoilua. Kaksi tuntia tuli kuunneltua melskettä, jota Karvajalka piti. Raitakissa kävi terassilla ihmettelemässä ja Karvajalka yritti mennä terassin oven läpi. Ajattelin, ettei tästä tule mitään. Olin yliväsynyt, mies oli yliväsynyt ja Karvajalka oli yliväsynyt. Eiköhän raitakissaa väsyttänyt ollenkaan?

Mies ja Karvajalka lähtivät myöhäisiltaulkoilulle. Olin jo nukkumassa, kun herrasväki palasi. Mies kävi kertomassa, että nyt kissoja oli kaksi. Raitakissa ja harmaa tai musta kissa kaverinaan. Mouruaminen oli kuulemma ollut kovaa.

Minulla oli aamulla herätyskello ennen viittä soimassa. Piti ehtiä töihin tekemään yksi yhteenveto valmiiksi ennen aamupalaveria. Väsytti kovasti. Karvajalan yö oli ollut rauhaton, koska oli pitänyt vahtia terassia, ettei raitakissa tule paikalle. Mies soitti minulle jossain vaiheessa töihin. Raitakissa is back. Naapuri oli soittanut ilmoituksessa olevaan numeroon. Ei kuulemma ollut sama kissa. Mies kertoi, että raitakissa oli ollut surkean ja väsyneen näköinen. Minua säälitti ja miestäkin oli säälittänyt.

Työpäivän jälkeen lähdin kissan kanssa ulos. Ulkoilu meni rauhallisesti, vaikka Karvajalka valpas olikin. Ei näkynyt raitakissasta jälkeäkään, eikä näkynyt tänäänkään. Ihmettelimme, minne kissa oli joutunut vai oliko mennyt kotiinsa lepäämään, kunnes tapasimme Karvajalan tyttöystävän ja tämän isännän. Isäntä kertoi soittaneensa ilmoituksessa olevaan numeroon, kuten oli tehnyt hänenkin naapurinsa. Ilmoituksen jättänyt nainen oli tullut perjantaina etsimään kissaa ja löytänytkin kissan tosi nopeasti. Ja mikä onnellinen loppu tarinalla olikaan. Kissa oli ilmoituksen kissa. Kissa oli vain hieman reissussa rähjääntynyt ja valkoiset tunnusmerkit eivät olleet selkeästi näkyvillä.

Tyttöystäväkissan isäntä kertoi myös sellaista, että kyseessä oli kaksivuotias leikkaamaton tyttökissa. Selvisi siis sekin, miksi kissa pyrki terassillemme. Yritti vokotella herra Karvajalkaa, joka on kylläkin leikattu poikakissa. Oli tietysti rakastunut meidän komistukseen kertaheitolla. Karvajalka ei kuitenkaan lämmennyt uudelle tyttöystäväehdokkaalle, koska hänellähän on jo tyttöystävä. Vanhassa vara parempi. Nyt olisi tietysti mielenkiintoista tietää, onko raitakissan perheeseen odotettavissa harmaanmustia kissavauvoja parin kuukauden kuluttua.

Syyskuun Livbox

Tullessani Turkin reissulta oli lähes ensimmäinen kysymykseni, onko Livbox tullut. Mies, joka täällä asuu, näytteli tietämätöntä, eikä muka ymmärtänyt ollenkaan, mistä puhuin. Pyöritteli silmiään ja käsiään ja sanoi, ettei ole tullut mitään paketteja. Ihmettelin asiaa, koska olin jo ehtinyt FB:stä lukea, että bokseja on alettu jaella. Lopulta mies kuitenkin heltyi ja kaivoi paketin kaapista esiin. Syyskuun Livbox oli siis tullut ajallaan ja kannettu ovelle asti. Pidin itseäni kuitenkin jännityksessä parin tunnin ajan. Ensin oli purettava matkalaukku, laitettava pyykkikone pyörimään ja ulkoilutettava herra Karvajalka. Kaiken tämän itsekidutuksen jälkeen annoin itselleni luvan avata boksin, joka oli normaalia suurempi ja painavampi. 

Violetin silkkipaperin kääröistä löytyi vähän suurta ja vähän pientä eli paras tutkia sisältöä tarkemmin.

Lumene Bright Touch. Puhdistusvaahto. Tästä tykkään. Vanha puhdistusvaahto vetelee viimeisiään, joten tämä tuote tuli tarpeeseen. Tuotteen kerrotaan olevan unelmankevyt ja pehmeä. Tuote poistaa iholta tehokkaasti meikin, lian ja epäpuhtaudet. Sen verran testasin tuotetta, että koostumukseltaan vaahto on kevyempää kuin tällä hetkellä käyttämäni puhdistusvaahto, mutta lunastaa kuitenkin puhdistuslupauksensa. Tuotteessa olevan lakan nektarin luvataan auttavan ihoa säilyttämään luonnollisen heleytensä. Tämä ihanuus oli täysikokoinen ja hintaa tällaisella on kaupassa 9,90 €/150 ml.

L’Occitane Shea Butter Hand Cream. Aurinko, lapsuuden kesät ja mummola. Nämä asiat tulevat mieleeni tästä ihanan tuoksuisesta käsivoiteesta. Sheavoita sisältävä käsivoide kosteuttaa ja ravitsee ihoa. Voiteen luvataan imeytyvän nopeasti ja sen se kyllä tekee. Tästä tulisi ehdottomasti suosikkikäsivoiteeni, jos hinta ei olisi pelästyttänyt minua. Toisaalta, voisihan sitä joskus hieman pröystäilläkin. Boksissa oleva tuubi oli näytekokoinen, eikä ihmekään, koska normaalikokoinen tuote maksaa 24,- €/150 ml.

L’Oréal Paris Elnett Satin Volume Express. Legendaarinen Elnett-hiuskiinne on muokattu rakennetta antavaksi koostumukseksi. Tuotteen luvataan tuovan hiuksiin tuuheutta ja runsautta. Tämä tuote on hyvä ja tätä voisin jopa harkita ostavani seuraavan kerran, kun hiuslakkaa ostan. Tuotteen ainoa miinuspuoli on mielestäni tuoksu. Tässä pitäisi olla uusi raikas tuoksu, mutta mielestäni tämä tuoksuu edelleen hyvin voimakkaasti vanhalle kunnon Elnettille. Itse pidän hajuttomista hiuslakoista, mutta joskus on pakko taipua, jos löytyy tuote, joka todella toimii. Boksissa oli matkakokoinen pullo, jolla on kaupassa hintaa 2,85 €/75 ml.

Näiden kolmen lisäksi paketista löytyi vielä toiset kolme tuotetta.

L’Oréal Paris Skin Perfection Unifying Day Moisturiser. Kostetuttava päivävoide. Tämä tuote aiheutti ristiriitaisia tuntemuksia. Ensinnäkin en olisi tarvinnut päivävoidetta, koska nyt alkaa olla päivävoidekiintiö täynnä. Toisaalta, lukiessani tuotekuvausta, jossa kerrottiin, että voide tasoittaa ihon sävyä ja tekee ihon laadusta paremman antaen iholle luonnollista heleyttä, mieleni teki avata pakkaus heti ja testata tuotetta. Maltoin mieleni pari päivää, kunnes eilen avasin pakkauksen. Samalla tuli huomattua, että tuotteen kohderyhmää ovat 20–30-vuotiaat. Minähän olen tällaisen nuoruusiän ohittanut jo aikoja sitten, mutta ei se haittaa. Ihana tuote. Kauniissa purkissa on hennon vaaleanpunaista, täyteläistä, miedosti tuoksuvaa voidetta. Tuotteen luvataan jättävän sametinpehmeän tunteen ja sen se tekee. Rakastuin tähän rasvaan. Boksin tuote oli normaalikokoinen. Hintaa ihanuudella on 12,90 €/50 ml.

Kate Perry Royal Revolution. Hajuvesi, joka lanseerataan syyskuussa. En testannut, enkä testaa. Tämä lähtee kiertoon, koska en ole hajuvesi-ihmisiä. Tuoksun pitäisi olla vastustamaton, raikas sekä hieman makeahko kukkaistuoksu. Normaalikokoisen tuotteen hinta on 34,- €/30 ml.

Nivea Lip Butter Blueberry Blush. Tämä taitaa olla tämän vuoden neljäs huulirasva, joka boksista on ilmestynyt. Ensin suuni oli hieman mutrussa, mutta sitten tajusin, että yöpöytähuulirasvani vetelee loppujaan eli käyttöönhän tämä päätyy. Tuote sisältää sheavoita, manteliöljyä ja mustikan aromia. Sen verran tuotetta testasin, että tuoksu on ehkä hieman liian mustikkainen minun nenääni. En anna tämän kuitenkaan häiritä, koska muuten tuote vaikutti ihan perushuulirasvalta. Boksin tuote oli normaalikokoinen ja kaupassa tällainen maksaa 3,45 €/16,7 g.

Kaiken kaikkiaan olin boksin sisältöön varsin tyytyväinen. Perustarvikkeita, joita jokainen nainen tarvitsee. Aiheuttiko boksi sinulle ihastusta vai vihastusta?

Halvamousse

Tulin juuri Turkista matkatuomisinani puoli kiloa kaakaohalvaa. Halvaa. Siis tätä unohdettua herkkua. Nam. Ja miksi juuri halvaa? Ystävättäreni kehotti tuomaan Turkista halvaa, koska se on siellä huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa. Niinhän se olikin. Puolen kilon paketti kustansi muistaakseni alle viisi Turkin liiraa, joka tekee euroissa tämän hetkisellä kurssilla reilusti alle kaksi euroa. En edes osaa kuvitella, paljonko sadan gramman paketti samaista herkkua maksaa Suomessa, mutta luultavasti ainakin saman verran kuin ostamani puolen kilon punnus.

Halva on tehty kuorituista ja murskatuista seesaminsiemenistä, johon on lisätty ainakin kasviöljyä ja sokeria. Herkku ei siis sovi kaikille, koska se sisältää allergeeneja. Lisäksi tuote on varsinainen kaloripommi, joten painontarkkailijoiden on syytä olla valppaina. Minunkin pitäisi, mutta en nyt kykene mihinkään valppauteen.

Mitä sitten halvasta tekisin? Muistelin, että lapsuudessani 70-luvulla halvalla herkuteltiin ihan sellaisenaan. En kuitenkaan halua vetää puolta kiloa halvaa ihan pelkästään, joten aivoriihi raksuttamaan. Mieleeni juolahti, että vanhassa työpaikassani oli muutaman kerran halvamoussea jälkiruokana. Halvamousse oli ihanaa, joten päätin kehitellä oman herkkuversioni. Lopputulos on kaukana vanhan työpaikkaruokalan versiosta, mutta ei häpeä sille pätkääkään. Tämä versio voi pahimmassa tapauksessa viedä järjen ja on kaiken lisäksi äärimmäisen yksinkertainen valmistaa.

Halvamousse

2 dl vispikermaa

½ dl tomusokeria

1 rkl tummaa rommia tai jotain muuta hyvää viinaa

100 g kaakaohalvaa

Paloittele tai murusta halva. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää tomusokeri vatkauksen loppuvaiheessa kermavaahtoon. Lorauta joukkoon tummaa rommia (tai jotain muuta hyvää viinaa). Lisää murustettu halva vaahtoon ja sekoita.

Annostele mousse annosmaljoihin tai tarjoiluvatiin ja laita maustumaan jääkaappiin pariksi tunniksi. Kun mousse on maustunut tarpeeksi kauan, koristele annokset lopuksi halvamuruilla.

Tämä ohje on sen verran jymäkkää tavaraa, että tästä tulee ainakin neljä annosta, ellei halua ahmia itseään ähkyyn.

Maisteltuani valmista moussea, saattaisin seuraavalla kerralla heittää kermavaahdon joukkoon purkin rahkaa. Moussea voisi laittaa myös hedelmäsalaattiannosten päälle.

Aaah, mitä herkkua! Onneksi puolen kilon punnusta on vielä reilusti jäljellä. Ties mitä kaikkea tässä tuleekaan kehitettyä halvasta. Onko teillä halvavinkkejä jaettavaksi?

Virginia Woolf: Oma huone

Lukupiirissä on ollut paljon keskustelua naisen asemasta ja feminismistä. Aiheesta innostuneena yksi lukupiiriläinen valitsi kesän viimeiseksi kesälukemiseksi Virginia Woolfin kirjan Oma huone. Minun lukemani kirja oli Kirjayhtymän painos vuodelta 1980. Kirjan suomennoksen on tehnyt Kirsti Simonsuuri. Alkuperäisen vuodelta 1928 olevan teoksen nimi on A Room of One’s Own.

Oma huone perustuu Virginia Woolfin kahteen esitelmään lokakuulta 1928. Woolf on yhdistänyt esitelmät yhdeksi kokonaisuudeksi tehden niihin hieman muutoksia ja lisäyksiä. Kirjassa Virginia Woolf pohtii naisia ja kirjallisuutta. Hän on sitä mieltä, että naisella on oltava oma huone ja 500 dollarin vuositulot ollakseen hyvä kirjailija. Kirjassa viitataan joihinkin 1700-1800-luvun naiskirjailijoihin kuten Fanny Burney, Jane Austen, Charlotte ja Emily Brontë, Mary Russell Mitford ja George Eliot (oikealta nimeltään Mary Ann Evans) ja läpikäydään heidän kauttaan ajatusta naisista kirjailijoina. Kirjailijoiden kautta läpikäydään myös sitä, miksi naiskirjailijoita oli ennen 1900-lukua kovin vähän.

Woolf vertailee myös miesten ja naisten eroja ja heidän mahdollisuuksiaan olla hyvä kirjailija. Kirjasta saa sellaisen vaikutelman, että ilman hyvää koulutusta, vain harva yltää kirjailijan uralla hyviin tuloihin. Nykypäivänä on onneksi sekä nais- että mieskirjailijoita, mutta edelleen on varmaan tosiasia se, että harva heistä yltää korkealle tulotasolle. Käsittääkseni tässä ei kuitenkaan ole kyse koulutustaustasta. Lukupiirissä keskustelimme, että nykyisin koulutus ei ole kirjailijalle välttämätöntä, mutta kertomisen palo kirjailijalla täytyy olla. Koulutus saattaa jopa kahlita kirjailijaa pysyttäytymään tietyissä rajoissa.

Pidin Omaa huonetta puuduttavana kesälukemisena ja niin pitivät muutkin lukupiiriläiset. Itselle tuli jotenkin erittäin hyvin mieleen parin vuoden takainen strategisen johtamisen kurssikirjojen pänttääminen kesällä (vinkki: älä koskaan valitse kesäkurssiksi mitään aihetta, josta et oikeasti ole todella kiinnostunut). Virginia Woolfin kirjoitustyyliin oli vaikea sujahtaa mukaan. Lisäksi kirjan luettavuus kärsi monista viittauksista ja alakommenteista. Sen sijaan lukupiiriläisten mielestä oli mielenkiintoista lukea, millaista oli naisen elämä lähes sata vuotta sitten. Pitkälle ollaan tultu noista ajoista, mutta paljon on vielä tekemistä. Myös Virginia Woolfin ajatukset saivat kiitosta lukupiiriläisiltä. Lukupiirissä keskusteltiin myös siitä, että Oma huone on kirjallisuustieteen perusteoksia.

Virginia Woolf oli feministi ja Oma huone korostaa hänen feministisyyttään entisestään. Feministisyydestä ja naisen asemasta kiinnostuneiden kannattaa tarttua tähän noin 150-sivuiseen teokseen. Kirja ei ole nopeimmin luettavia, mutta antaa hyvän kokonaiskuvan Woolfin ajatuksista. Lisäksi kirjan luettuaan kenties tunnistaa muutaman sellaisen nimen, joka ei ole aiemmin sanonut itselle mitään. Oma huone antaa myös paljon keskustelun aihetta. Se tuli hyvin huomatuksi tämänkertaisessa lukupiirissä.

Lukupiiri oli ankara ja kirja sai tähtiä vain 2½ (asteikko 1-5).