Mehevä porkkanapiirakka

Nyt on aika lunastaa lupaukseni toisesta leivontaohjeesta. Sain Confetilta kahdenlaisia koristerakeita testattavakseni. Valkosuklaamustikkakakkua koristivat kauniit violetit Scrumptious-suklaapallot. Sprinkletit päätin laittaa porkkanapiirakkaa koristamaan. On muuten hauska Halloween-teema Sprinkletti-koristerakeissa. Kurpitsoja, kummituksia ja lepakoita. Lisäksi mukana suuri joukko erivärisiä ja -kokoisia palloja sekä pitkulaisia nonparelleja.

Porkkanapiirakan ohjeen olen napannut Anna-Maija Tantun toimittamasta Hyvää ruokahalua! – Kotikokin parhaat leivontaohjeet -kirjasta (Suuri Suomalainen Kirjakerho, 2000). Kirjan ohjeet ovat peräisin Suuren Suomalaisen Kirjakerhon lukijoilta kerätystä aineistosta. Lainaamani ja omaan käyttöön muokkaamani resepti on alkujaan torniolaisen Riitta Kinnusen reseptivarastosta.

Mehevä porkkanapiirakka

5 kananmunaa

4 dl sokeria

200 g sulatettua voita tai margariinia

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl soodaa. En tiedä, miksi tämä on alkuperäisessä ohjeessa mukana, koska ohjeessa on kohotusaineena leivinjauhe. Voi varmaan halutessaan jättää poiskin.

2 tl vaniljasokeria

3 tl kanelia

2 tl kardemummaa

6 dl hienoksi raastettua porkkanaa

Kuorrutus:

300 g maustamatonta sulatejuustoa

6 dl tomusokeria

75 g pehmeää voita

Pinnalle: Sprinkletti-koristerakeita

Ihan ensi alkuun kannattaa sulattaa margariini tai voi ja antaa sen jäähtyä kunnolla. Raasta myös porkkanat hienoksi raasteeksi ennen leivontaan ryhtymistä.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen voisulan kanssa. Lisää viimeiseksi taikinaan porkkanaraaste.

Kaada taikina leivinpaperille uunipellille. Paista pohjaa noin 20 minuuttia. Kumoa hieman jäähtynyt pohja puhtaan leivinpaperin päälle ja anna jäähtyä kunnolla.

Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään sähkövatkaimella. Levitä seos jäähtyneelle pohjalle ja ripottele pinnalle koristeeksi Sprinkletti-koristerakeita.

Jos jääkaapissasi on tilaa, niin laita piirakka hetkeksi jääkaappiin ennen annospaloiksi leikkaamista. Paloista tulee siistimpiä tällä tavoin. Minulla ei ollut tilaa, joten kuorrutus hieman valui leikatessa.

Piirakka mehevöityy vanhetessaan, ja onkin parhaimmillaan parin päivän kuluttua leipomisesta. Säilytä piirakkapalat viileässä.

Myönnän, etten ole ennen tehnyt porkkanakakkua tai -piirakkaa, mutta tästä tuli todella hyvää. Jopa mies, joka täällä asuu, piti piirakan mausta, vaikka ihmettelikin porkkanaa. Sanoi, että seuraavaksi varmaan punajuurta. Sanoin, että se oli jo viime vuoden hitti, jota täällä ei testattu.

Tämä on muuten hyvä idea tulevien Halloween-juhlien varalle. Juurikin noiden Sprinkletti-koristerakeiden värityksen ja aiheen vuoksi.

Kuuluuko porkkanakakku sinun leivontarepertuaariisi vai menetkö ihan muilla linjoilla?

Valkosuklaamustikkakakku

Hakiessani Postista yhtä kivaa kirjapakettia, niin Citymarketin postivirkailija kysyi minulta, otanko tämän toisenkin paketin. Hieman ihmettelin nähdessäni aivan oudon paketin, mutta sanoin, että otanhan minä. Kun sain paketin käteeni, näin, että lähettäjä oli Confetti Oy. Olin aivan unohtanut laittaneeni heille viestiä kiinnostuksestani, kun hakivat tuotetestaajia. Olin siis päässyt mukaan tuotetestauskampanjaan.

Mitä paketista sitten löytyikään? Violetteja Scrumptious suklaapalloja ja pussillinen Sprinkletti Spooky Mix -koristerakeita. Wau! Heti alkoi mielikuvitus liikehtiä, mihin näitä voisi käyttää. Molemmat tuotteet toimivat kuten muutkin syötävät sokerikoristeet. Kermakakun päällä värit liukenevat, eivätkä tykkää liivatteesta.

Aika nopeasti mielikuvitus löysi etsimänsä. Ensimmäiseksi tekisin joulutraditioihini kuuluvasta suklaakakusta uudenlaisen version. Pitäisi vain hieman miksailla ainesosia ja toivoa hyvää lopputulosta. Tähän käyttäisin violetteja Scrumptious suklaapalloja. Sprinkletti Spooky Mixin lopullinen käyttökohde selviää myöhemmin. Siihenkin on kyllä ajatus valmiina.

Mutta mennään asiaan. Tarkoituksena oli siis tehdä valkosuklaamustikkakakku, ja kuinka siinä kävikään. Ensin ohjetta kehiin.

Valkosuklaamustikkakakku

200 g margariinia

2 dl sokeria

3 munaa

100 g valkosuklaata (tai vajaa, koska piti maistaa muutama pala)

2 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

2 tl vaniljasokeria

1½ tl leivinjauhetta

pakastekuivattuja mustikoita oman maun mukaan Voi käyttää myös mustikkajauhetta tai miksei vaikka tuoreita tai pakastettuja mustikoita.

Kostutus:

1 dl mustikkamehua

Kuorrutus:

3 rkl mustikkamehua

1½ rkl margariinia

2½ dl tomusokeria

Koristeeksi:
Violetteja Scrumptious suklaapalloja

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota kuivakakkuvuoka, ellet omista silikonista tai pinnoitettua vuokaa.

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Paloittele suklaa karkeaksi rouheeksi ja lisää taikinaan. Sekoita loput aineet keskenään ja lisää taikinaan varovasti sekoittaen. Joo, minä en sekoittanut, vaan vatkasin. Virhe, jonka toistan aina, vaikka sen tiedänkin.

Lusikoi taikina kuivakakkuvuokaan. Paista kakkua uunissa noin 55 minuuttia. Kumoa kakku jäähtyneenä.

Kostuta kakku mustikkamehulla ja anna vetäytyä seuraavaan päivään.

Kuorrutus: Sulata margariini kuumaan mehuun. Sekoita joukkoon tomusokeri. Jos kuorrute jää liian paksuksi, lisää tilkka nestettä. Jos kuorrute tuntuu puolestaan liian valuvalta, lisää hieman tomusokeria.

Kaada kuorrute kakun päälle ja koristele Scrumptious suklaapalloilla.

Täällä ei mennyt kaikki kuin Strömsössä. Laitoin kakun uuniin ja häivyin makuuhuoneeseen soittamaan äidilleni. Juteltuani aikani, palasin keittiöön ja katsahdin uuniin. Näyttipä kakku kauniisi kohonneelta, eikä yhtään revenneeltä, kuten minulle aina yleensä käy. Oudon vaaleakin kakku oli. Silmäni osuivat sattumalta uunin lämpötilan säätimeen. Mitä? Asteita vain 125! Apua. Paniikki iski. Nostin lämpötilan 175 asteeseen ja siirsin munakellon aikaa. Jännitysmomentti kympissä, kuinka kävisi. Välillä peittelin kakkua foliolla ja poistin ylälämmön, kun näytti, että alkaa tummua liikaa. Tikulla kokeilin kakkua pariin otteeseen, kunnes vain ajattelin, että nyt saa riittää. Kakku uunista ulos. Kumottuani kakun, ei näyttänyt oikeastaan niin pahalta, kuin pelkäsin. Kuorrutus pelasti tilanteen kokonaisuudessaan, ja mikä parasta; kakku maistui taivaallisen hyvälle.

Olisiko kokeilemisen arvoinen kakku? Itse olin ihan tyytyväinen, että tuli testattua.

Erilainen tiikerikakku

Leipominen on yksi sellainen juttu, joka antaa vastapainoa kaikelle arkiselle kiireelle ja stressille. Tämän työviikon jälkeen en taas muistanutkaan, että juurihan sitä oli joulu ja pitkähkö vapaa. Rasittavan työviikon takia sainkin idean leipoa jotain, jotta saisin työasiat pois mielestäni.

Kaapissa on pussi ruusunmarjajauhetta. Voisikohan sitä hyödyntää jotenkin? Googletan ruusunmarjauheen ja reseptin. Pirtelöitä, smoothieita, kiisseliä. Eikö kukaan ole hyödyntänyt ainetta leivonnassa vai eikö sitä voi tunkea taikinan sekaan? Päätän testata asian tekemällä tiikerikakun ruusunmarjajauheella tai siis korvaan kaakaojauheen ruusunmarjajauheella. Sopisikohan kaneli mausteeksi? Testing testing.

Erilainen tiikerikakku

4 kananmunaa

3 dl sokeria

3 dl voita tai leivontamargariinia sulatettuna

3 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

1-1½ dl maitoa

2 tl vaniljasokeria

2 tl kanelia

3 rkl ruusunmarjajauhetta

Sulata rasva ja anna jäähtyä. Tällä välin voit lukea vaikka kesken jäänyttä dekkaria.

Laita uuni kuumenemaan 175–180 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Lisää muna-sokerivaahtoon rasva. Tämän jälkeen sekoita jauhoja ja maitoa vuorotellen taikinaan.

Jaa taikina kahteen osaan. Mausta 2/3 taikinasta vaniljasokerilla ja loppuosa kanelilla ja ruusunmarjajauheella.

Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun rengasvuokaan ensin osa vaniljasokerilla maustetusta taikinasta. Tämän jälkeen kaada vuokaan kanelilla ja ruusunmarjajauheella maustettu taikina. Lopuksi kaada vuokaan loppu vaniljasokerilla maustettu taikina.

Paista kakkua noin 50–60 minuuttia. Kumoa kakku jäähtyneenä.

Moni kakku päältä kaunis, mutta ei menneet raidat ihan kuin Strömsössä.

Ajattelinkin, että ruusunmarjajauheella maustettu taikinaosuus oli paljon paksumpaa kuin vaniljasokerilla maustettu taikina. Seuraavalla kerralla täytyy ehkä laittaa ruusunmarjajauheella maustettuun osuuteen enemmän maitoa, jotta molempien taikinoiden koostumus olisi suhteellisen samanlaista ja raidat pysyisivät kuosissaan. Joka tapauksessa aivan taivaallisen hyvää kakkua. Jopa mies, joka täällä asuu, söi kakkua hyvällä mielihalulla, vaikka kuulemma tiikerikakun raita olikin kumman vaalea. Taidan jättää kertomatta, että kakussa on ruusunmarjajauhetta, koska mies ei kuulemma siitä pidä.

PS. Ideakeittiöltä löytyy mukava ruokasivusto. Käy kurkkaamassa.

Kirpeät valkosipulinkynnet

Tämä kirjoitus piti julkaista jo reilu viikko sitten, mutta eihän tässä ole mitään ehtinyt tehdä, koska kiireet ovat painaneet päälle. Nyt on kuitenkin hetki aikaa, koska olen tänään pitänyt liukumavapaata ja huomenna sama meininki jatkuu. Jotenkin helpottavaa, kun ei täytynyt töiden jälkeen säntäillä kauppaan ja keittiö- tai siivoushommiin.

Tämä resepti olisi sen takia ollut kiva julkaista ajoissa ennen joulua, koska valmistumisaika on vähintään viikko. Toisaalta nyt nopeimmat ehtivät vielä tehdä näitä uuden vuoden pirskeitä varten, ja ehkä nämä sopivatkin sinne paremmin kuin joulupöytään. Alkuperäinen resepti on napattu talteen lähes parikymmentä vuotta sitten työkaverin Anna-lehden välissä olevasta ruokakortista. Muistan vieläkin, kuinka naputtelin ohjetta muistiin kirjoituskoneella, ja jos joku nyt kysyy, mikä on kirjoituskone, niin Google auttaa. Ei silloin ollut tietokoneita joka työpisteessä tai puhumattakaan, että kaikilla olisi ollut kotona tietokone.

Kirpeät valkosipulinkynnet

5-7 kokonaista valkosipulia

2 laakerinlehteä

1-2 kuivattua chilipalkoa

1 rkl rosepippureita

5 maustepippuria

1 dl punaviinietikkaa

2 dl vettä

1 dl sokeria

2 tl suolaa

(chilijauhetta)

Kiehauta valkosipuleita muutama minuutti liedellä, jotta kuoret irtoavat helpommin. Itse kiehautin noin viitisen minuuttia. Tämän jälkeen laita valkosipulikattila kylmän vesihanan alle (vähän kuin keitetyt kananmunat), jottet polta seuraavassa vaiheessa näppejäsi.

Kuori valkosipulinkynnet ja mieti syntyjä syviä.

Mittaa liemiainekset ja valkosipulinkynnet kattilaan. Itse laitan aina chilijauhetta mukaan antamaan kynsille potkua. Keitä kynsiä liemessä hiljalleen noin 5 minuuttia.

Kaada kynnet liemineen lasipurkkeihin ja anna maustua jääkaapissa vähintään viikko.

Kynnet säilyvät etikkaisessa liemessään hyvinä parikin kuukautta.

Tarjoa marinoituja valkosipulinkynsiä liharuokien lisäkkeenä. Viipaloidut kynnet maistuvat hyviltä myös voileivän päällä tai salaattiin sekoitettuna.

Valmistusaika on ohjeen mukaan noin 20 minuuttia, mikä ei todellakaan pidä paikkansa. Kynsien kuoriminen vie ainakin minulla aikaa reippaamman puoleisesti. Maustumisaika valkosipulinkynsillä on vähintään yksi viikko.

Tämä ohje on yksinkertainen, mutta lopputulos on mahtava. Kannattaa ehdottomasti kokeilla. Itse tein kerralla kaksinkertaisen annoksen, jotta sain purkitettua herkkuja pieniksi jouluyllätyksiksi.

Myllyn Paras: Voitaikinatasku

Pääsin mukaan Hopottajien Myllyn Paras Voitaikinatasku –kampanjaan. Tämä tarkoittaa sitä, että olen päässyt testaamaan Hopottajien kautta Myllyn Parhaan Voitaikinataskuja. Hopottajana pääsen testaamaan erilaisia tuotteita ja kertomaan niistä rehellisen mielipiteeni. Lisätietoa Hopottajista löydät täältä.

Postin mukana saapui viikolla kirje, joka sisälsi vitosen setelin ja ohjeistuksen käydä ostamassa Voitaikinataskuja. Parhaiten tuotteita löytyy Citymarketeista ja K-supermarketeista, joten painelin perjantaina työpäivän jälkeen Citymarkettiin, vaikka en siellä normaalisti asioikaan. Ilmeisesti oli ollut joku toinenkin hopottaja liikkeellä, koska Myllyn Paras Voitaikinatasku –pakkauksia oli jäljellä enää neljä kappaletta. Yksi paketti ostoskoriin ja kassalle. Hintaa paketilla oli muistaakseni 3,07 euroa.

Perjantai-illalla pähkäilin, tekisinkö paketin kymmenestä voitaikinataskusta makeita vai suolaisia versioita. Lauantaiaamulla asia ratkesi, kun pohdittiin, mitä tänään syötäisiin. Keksin, että ostan jauhelihaa ja väsään voitaikinataskuihin ruokaisan täytteen. Tällä tavoin tuli lauantain ruokaongelma selätettyä.

Mitä sitten sainkaan aikaiseksi? Nimesin voitaikinataskutekeleeni Kilpikonnataskuiksi, koska lopputulos oli kilpikonnamainen.

Kilpikonnataskut

1 pkt Myllyn Paras Voitaikinataskuja

1 kananmuna voiteluun

juustoraastetta

Täyte:

400 g naudan jauhelihaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 prk/200 g oliiviöljy-tomaatti tuorejuustoa (voi kokeilla mitä tahansa makua)

mausteita oman maun mukaan (Mannilaisen mausteina paprikajauhe, rouhittu mustapippuri ja suola)

Koristeluun:

cocktailkurkkuja

miniluumutomaatteja

Laita uuni kuumenemaan 225 asteen. Levitä jäiset voitaikinataskut pellille leivinpaperin päälle sulamaan siksi aikaa, kun uuni lämpenee.

Voitele voitaikinataskut ennen uuniin laittamista kananmunalla. Ripottele taskujen päälle juustoraaste. Meillä sattui olemaan jääkaapissa Salaneuvos goudaa, jota raastelin raasteeksi, mutta tähän käy mikä tahansa juusto, mistä sattuu pitämään.

Paista voitaikinataskuja uunin toiseksi alimmalla tasolla 15 minuuttia tai kunnes taskut ovat kauniin värisiä. Pakkauksen ohjearvo paistolle on 15-20 minuuttia, mutta ainakin meidän uunissa tämä olisi ollut aivan liian pitkä paistoaika.

Taskujen paistuessa uunissa, silppua sipuli ja pilko valkosipulinkynnet. Voit myös murskata valkosipulinkynnet puristimella, kuten minä tein, koska en ole ammattikokki. Koska olet päässyt vauhtiin pilkkomisessa, puolita saman tien cocktailkurkut ja miniluumutomaatit pituussuunnassa puoliksi.

Ota paistuneet taskut uunista.

Ruskista jauheliha ja sipulisilppu. Mausta valkosipulimurskalla ja haluamillasi mausteilla. Itse käytin perinteistä paprikajauhetta, mustapippurirouhetta ja suolaa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut laittaa jotain voimakkaampaa maustetta antamaan hieman potkua.

Sekoita jauhelihan joukkoon tuorejuusto. Avaa voitaikinataskut varovasti ja lisää jauhelihatäyte väliin. Koristele coctailkurkuilla ja miniluumutomaateilla. Näistä tekemistäni versioista tuli siis kilpikonnataskuja.

Mies, joka täällä asuu, sanoi, että täytteessä olisi pitänyt olla jalapeñoja antamaan hieman vastakaikua voitaikinan maulle. Voitaikina itsessäänhän on aika mauton, joten jäin miettimään sellaista vaihtoehtoa, että olisin laittanut juustoraasteen päälle jotain yrttimaustetta. Kilpikonnataskujen maku parani ehdottomasti, kun taskut olivat kunnolla jäähtyneet ja maustuneet. Makeaan versioon kannattaa laittaa joko raesokeria ennen paistoa tai hunnuttaa leivonnaiset täyttämisen jälkeen tomusokerilla.

Myllyn Paras Voileipätaskut olivat helppo valmistaa. Taskut todellakin avautuivat helposti paistamisen jälkeen, vaikka sitä hieman epäilin. Taikina oli mielestäni laadukasta, kuten Myllyn Parhaan tuotteissa yleensä on. Maku oli hyvin perinteinen voitaikinamainen. Itse olisin ehkä kallistunut tekemään taskuista makeita leivonnaisia, jos en olisi keksinyt ideaa lauantairuoasta. Seuraavan kerran, kun tuotetta ostan, teen jonkin ihanan makean version. Laskin, että yhden täyttämättömän voitaikinataskun energia-arvo on 170 kcal eli eiväthän nämä mitään laihduttajien unelmia ole.

Mielestäni Myllyn Paras Voitaikinataskut ovat ihan kiva uusi lisäys valmistaikinamarkkinoille. Voitaikinataskujen täytemaailmassa on vain mielikuvitus rajana. Ja onhan se kiva joskus syödä hieman erimallista voitaikinaleivonnaista kuin perinteistä pasteijaa tai tähtitorttua.

Mitä mieltä itse olet? Onko tuote turhake vai tarpeellinen?

Halvamousse

Tulin juuri Turkista matkatuomisinani puoli kiloa kaakaohalvaa. Halvaa. Siis tätä unohdettua herkkua. Nam. Ja miksi juuri halvaa? Ystävättäreni kehotti tuomaan Turkista halvaa, koska se on siellä huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa. Niinhän se olikin. Puolen kilon paketti kustansi muistaakseni alle viisi Turkin liiraa, joka tekee euroissa tämän hetkisellä kurssilla reilusti alle kaksi euroa. En edes osaa kuvitella, paljonko sadan gramman paketti samaista herkkua maksaa Suomessa, mutta luultavasti ainakin saman verran kuin ostamani puolen kilon punnus.

Halva on tehty kuorituista ja murskatuista seesaminsiemenistä, johon on lisätty ainakin kasviöljyä ja sokeria. Herkku ei siis sovi kaikille, koska se sisältää allergeeneja. Lisäksi tuote on varsinainen kaloripommi, joten painontarkkailijoiden on syytä olla valppaina. Minunkin pitäisi, mutta en nyt kykene mihinkään valppauteen.

Mitä sitten halvasta tekisin? Muistelin, että lapsuudessani 70-luvulla halvalla herkuteltiin ihan sellaisenaan. En kuitenkaan halua vetää puolta kiloa halvaa ihan pelkästään, joten aivoriihi raksuttamaan. Mieleeni juolahti, että vanhassa työpaikassani oli muutaman kerran halvamoussea jälkiruokana. Halvamousse oli ihanaa, joten päätin kehitellä oman herkkuversioni. Lopputulos on kaukana vanhan työpaikkaruokalan versiosta, mutta ei häpeä sille pätkääkään. Tämä versio voi pahimmassa tapauksessa viedä järjen ja on kaiken lisäksi äärimmäisen yksinkertainen valmistaa.

Halvamousse

2 dl vispikermaa

½ dl tomusokeria

1 rkl tummaa rommia tai jotain muuta hyvää viinaa

100 g kaakaohalvaa

Paloittele tai murusta halva. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää tomusokeri vatkauksen loppuvaiheessa kermavaahtoon. Lorauta joukkoon tummaa rommia (tai jotain muuta hyvää viinaa). Lisää murustettu halva vaahtoon ja sekoita.

Annostele mousse annosmaljoihin tai tarjoiluvatiin ja laita maustumaan jääkaappiin pariksi tunniksi. Kun mousse on maustunut tarpeeksi kauan, koristele annokset lopuksi halvamuruilla.

Tämä ohje on sen verran jymäkkää tavaraa, että tästä tulee ainakin neljä annosta, ellei halua ahmia itseään ähkyyn.

Maisteltuani valmista moussea, saattaisin seuraavalla kerralla heittää kermavaahdon joukkoon purkin rahkaa. Moussea voisi laittaa myös hedelmäsalaattiannosten päälle.

Aaah, mitä herkkua! Onneksi puolen kilon punnusta on vielä reilusti jäljellä. Ties mitä kaikkea tässä tuleekaan kehitettyä halvasta. Onko teillä halvavinkkejä jaettavaksi?

Pannukakku mantelijuomasta

Helsingissä käväistessäni rautatieaseman läheisyydessä jaettiin Alpron mantelijuomapurkkeja. Otin purkit tietysti ahneesti vastaan miettimättä yhtään, mitä tällaisilla tuotteilla tekisin. Sen tiesin kuitenkin jo etukäteen, että tuskin tulen näitä juomaan. Sen verran erikoisilta juomat vaikuttavat tällaiselle keski-ikäiselle tallustajalle, vaikka tiedänkin joidenkin nuorten bloggaajien ja ruokahifistelijöiden hehkuttavan kyseisiä tuotteita.

Mitä sitten tehdä juomilla? Kuinka näitä voisi hyödyntää? Olin lukenut jostain, että näitä voisi käyttää esimerkiksi smoothieissa. Minä kuitenkin innovoin taas jotain aivan muuta. Millaisenkohan pannukakun juomalla saisi aikaiseksi? Ei muuta kuin toimeen ja etsimään Ireneltä saatua ohjetta maailman parhaasta pannukakusta ja vaihtamaan maidon tilalle mantelijuoma.

Pannukakku mantelijuomasta

4 dl vehnäjauhoja

1½ dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl suolaa

8 dl mantelijuomaa (maailman parhaaseen pannukakkuun tulee siis tietysti tässä vaiheessa maitoa saman verran)

2 kananmunaa

100 gr voita (reseptissä oli margariinia, mutta laitoin voita, koska sitä oli tällä kertaa riittävästi jääkaapissa ja leivontamargariinia ei oikeastaan ollut yhtään)

Sulata voi ja anna rasvan jäähtyä. Voisulan jäähtyessä voit vaikka lueskella naistenlehtiä tai jotain hyvää kirjaa.

Kun rasva on jäähtynyt tarpeeksi, laita uuni kuumenemaan 200-250 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kuiva-aineseokseen mantelijuoma ja sekoita. Lisää kananmunat ja sekoita lisää. Lopuksi lisää voisula ja sekoita edelleen hyvin.

Kaada seos leivinpaperilla vuoratulle reunalliselle uunipannulle tai ehkä parempi keino on voidella uunipannu ja kaataa seos sille. Pannukakku ei nimittäin meinannut irrota leivinpaperista. Paista pannukakkua noin 35-40 minuuttia kunnes pinta on saanut hieman väriä.

Nauti pannukakku perinteiseen tapaan esimerkiksi mansikkahillon ja kermavaahdon kera.

Poikkesiko pannukakku sitten paljonkin perinteisestä pannukakusta? Mielestäni ei. Pannukakun pinta oli rosoinen, kun se perinteisessä pannukakussa on yleensä sileähkö. Mietin johtuiko rosoisuus siitä, että mantelijuomassa on sokeria vai kenties mantelista. Eikös macaronsit tehdä mantelijauheesta ja niissä on kaunis pitsireunus? 

Hyvältä maistuu tällainenkin versio pannukakusta. Veljeni jopa söi itsensä ähkyyn, kun tarjosin koekeittiöherkkua hänelle, kun kävivät kylässä.

Heidin kasvispiirakka

Olin ystävälläni Heidillä kyläilemässä ja sain maistella mitä mainioimpia herkkuja. Kasvispiirakan ohjeen pyysin Heidiltä, koska tämä oli yksinkertaisesti niin mahtavan makuista Nyt laitan hyvän kiertämään ja jaan ohjeen teidän kanssanne. Pohja on jostain napattu peruspohja, joten tässä voit käyttää omaa lempparipohjaasi.

Heidin kasvispiirakka

Pohja:

150 g margariinia tai voita

4½ dl vehnäjauhoja

vajaa 1 tl suolaa

4½ rkl vettä

Täyte:

öljyä

2 eriväristä paprikaa

½ kesäkurpitsa

1 punasipuli

aromisuolaa

½ pkt viherpippurikoskenlaskijaa

2 dl maitoa

1 kananmuna

juustoraastetta

Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja voitele piirakkavuoka. Vaahdota rasva puuhaarukalla ja sekoita joukkoon jauhot, suola ja vesi. Minä tietysti vain sekoitin rasvan ja muut aineet sekaisin ilman puuhaarukkaa. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla taikinapohjaan reikiä. Esipaista pohjaa noin 10-15 minuuttia. Voit myös laittaa hernepussin esipaiston ajaksi taikinapohjan päälle estämään turhaa taikinan kohoilemista. Minulla ei tällaisia hienouksia ole, joten en ole kokeillut toimiiko.

Esipaiston aikana pilko kasvikset ja koskenlaskija pieniksi paloiksi. Kuullota kasvikset pienessä määrässä kasvisöljyä ja mausta pienellä määrällä aromisuolaa. Lisää kasvisten joukkoon paloiteltu viherpippurikoskenlaskija ja anna juuston sulaa kasvisten joukkoon. Lisää maitoa ½-1 dl ja sekoita tasaiseksi. Ota pannu liedeltä.

Ota esipaistettu pohja uunista, jos aikaa on jo ehtinyt kulua 10-15 minuuttia.

Sekoita muna lopun maidon joukkoon. Lisää munamaitoseos hitaasti valuttaen kasvisjuustoseoksen joukkoon. Lisää seokseen hieman juustoraastetta ja sekoita.

Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista piirakkaa vielä noin 20 minuuttia 225 asteessa. Tiskit voit jättää jonkun muun hoidettavaksi, jos et itse enää jaksa tiskata tai ei huvita oleskella kauempaa aikaa keittiössä.

Heidi sanoi, että on joskus laittanut kesäkurpitsan tilalle kaksi isoa herkkusientä. Piirakan pitäisi maistua myös lihansyöjille, mutta meillä ei lihansyöjä uskaltautunut maistamaan tätä herkkua. Niin, ja jostain kumman syystä Heidin tekemä kasvispiirakka oli kauniimman näköinen kuin minun tekeleeni.

Heidille suurkiitokset luvasta jakaa reseptiä eteenpäin.

Raparperia raparperia

Arkivapaan kunniaksi päätin ryhtyä leipomispuuhiin. Raparperipiirakka on päivän sana. Polkupyörä esiin ja polkaisu veljeni luo raparperivarkaisiin. No joo, olihan siitä ollut puhetta, että voin hakea raparpereja niin paljon kuin haluan. 

Ja mikä raparperitaivas veljeni luona odottikaan. Oho! Raparperit olivat jo kukassa. Eipä ole tainnut veljeni paljon raparperimaalla viihtyä.

Hieman tuli karsittua kukintoja, mutta en raaskinut kaikkia kukkia napsia, koska ovat oikeastaan aika upean näköisiä. Otettuani tarpeeksi raparperia, fillaroin takaisin kotiin ja hellan ääreen. Tällaisella perusreseptillä mentiin tällä kertaa.

Raparperipiirakka

4 kananmunaa

3 dl sokeria

150 g margariinia tai voita (laitoin margariinia, koska olin sitä varta vasten kaupasta ostanut)

4 tl vanilliinisokeria (laitoin vaniljasokeria, koska vanilliinisokeria ei kaapissani ole)

2 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

8 dl ohuita raparperiviipaleita (en mitannut, vaan laitoin reilulla kädellä, varmasti enemmän kuin ohjeessa)

Pinnalle: sokeria

Sulata rasva. Pese ja paloittele raparperit ohuiksi viipaleiksi. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vähän jäähtynyt rasva vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne kaapimella sekoittaen taikinaan. Minä en ikinä onnistu tuossa kunnolla, joten vatkasin jauhoseoksen taikinan sekaan pienimmällä teholla, mitä vatkaimesta lähtee. Tätä eivät tietenkään tee kuin amatöörit, mutta sellainenhan minä olenkin. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Lisää raparperiviipaleet taikinan päälle. Lopuksi ripottele sokeria pinnalle. Paista piirakkaa uunin keskiosassa noin 35-40 minuuttia.

Piirakan ollessa uunissa, tee lopuista raparperiviipaleista kiisseli, siivoa keittiö ja tiskaa, jos et omista astianpesukonetta.

Nauti valmis piirakka jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa tai ihan vain sellaisenaan, kuten minä ja mies, joka täällä asuu. Hyvää piirakkaa, mutta ei niin hyvää kuin se yksi, johon tulee kookoshiutaleita. Se vasta hyvää piirakkaa onkin. Taidankin tehdä sitä seuraavalla kerralla, vaikka edellä mainittu mies ei siitä niin paljon pidäkään

Alkuperäinen resepti on puolet pienempi ja tarkoitettu pyöreään piirakkavuokaan, mutta kuka sitä nyt niin pientä raparperipiirakkaa tekee, kun kyseessä on kevään tai oikeastaan kesän ensimmäinen raparperipiirakka.

Resepti on lainattu vanhasta koulukirjasta (jestas miten hyvät keittokirjat koulusta aikoinaan saatiinkaan) Keitämme ja leivomme 2 (1981, WSOY). Tekijöinä Aura Liimatainen, Tuula Teerikangas ja Kirsti Kunnas.