Suklainen muotoilumassa ja mokkapalat

Ennen vanhaan olin innokas kokeilemaan kaikkea uutta leivontaan liittyvää, mutta nykyään leivon melko harvoin, ja silloinkin jotain tuttua ja turvallista. Pientä twistiä voi tietysti vanhaan ja turvalliseenkin kokeilla. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kun ihminen puhuu ennen vanhasta, on hän tullut vanhaksi. Olen siis vanha. Nyt oli kuitenkin jotain hauskaa tiedossa, joten oli leivottava. Sain Confetilta testattavaksi Renshawn valkosuklaista muotoilumassaa.

Renshawn suklainen muotoilumassa sisältää oikeaa suklaata ja kaakaovoita. Muotoilumassan avulla voi valmistaa tietenkin erilaisia muotonsa pitäviä koristeita. Tässähän on vain taivas rajana, jos on näppäräsorminen ja taiteellinen kaveri kyseessä. Kaulii vain massan tarpeeksi ohueksi ja alkaa näprätä. Suklainen muotoilumassa on siitä mukavaa, etteivät koristeet kuivu kivikoviksi, vaan niitä on pehmeähkön rakenteensa vuoksi mukava syödä.

Ensinnäkin myönnän, etten ole ikinä tehnyt mitään muotoilumassoista, joten olen täysin noviisi asian suhteen. En myöskään omista minkäänlaisia koristemuotteja tai miksi niitä koristevempeleitä sanotaan. En myöskään ole taiteellinen, enkä näppäräsorminen. Confetin sivuilta löysin yhden videoklipin, jossa sain jotain käsitystä siitä, kuinka massaa voisi käsitellä. Siis ei muuta kuin asiaan.

Ja mitäs sitä sitten tekisi? Ei ainakaan kakkua. Eikä kuppikakkuja. Mitä sitten? Kuivakakku ja siihen jotain kivaa? Ei. Entä kuinka olisi mokkapalat muotoilumassalla koristeltuina? Kuulosti toteuttamiskelpoiselta. Strösseleiden tilalle omin sormin näperreltyjä koristeita.

Piti laatia sotasuunnitelma. Päätin ensin tehdä vaikeimman osuuden eli koristeet. Valkosuklainen massa on hieman tylsän näköistä, joten oli lähdettävä kauppaan ostamaan geelivärejä. Sen verran olen blogijuttuja näistä ihmeellisistä muotoilumassaleivonnaisista lukenut, että tiesin värjäyksen vaativan geeliväriä.

Kotiuduttuani valloitin keittiön ja aloin hommiin. Öö, ensimmäinen ongelma, että aika kovaa tuo muotoilumassa ensi alkuun. Onneksi massa kuitenkin pehmeni nopeasti. Videolla näytettiin, kuinka massasta saisi todella ohutta pastakoneen avulla tai ainakin sen näköinen se vempele oli. En omista pastakonetta, joten jatkoin kaulintaa. Jaa, mutta sitä väriä voisi lisätä. Punainen on kiva. Siitäkös se sotkun synnytti. Huh huh. Päätin, että teen vain pienen värjätyn erän ja loput ihan perusvärillä. Ei se värjäys ollut oikein minun juttuni.

Sitten itse koristeisiin. Oikeasti. Eihän sitä tällainen vanha ihminen oikeasti osaa tehdä mitään nättiä. Tuli kyllä supertylsät koristeet, vaikka ideoita tupsahtelikin pääkoppaan jatkuvasti lisää ja lisää. Olisi voinut tehdä punavalkoisia piparminttutankoja, mutta en tehnyt. Perinteiset pallot olivat helppoja, mutta niistäkin kehittelin jälkijunassa kivempia. Olisi pitänyt tehdä pieniä helmen kokoisia pallukoita, joista olisi voinut tehdä vaikka helminauhan. Minä olen kuitenkin minä, joten raakealla ja epätaiteellisella tavalla koristeet syntyivät.

Mokkapalojen ohjeen nappasin ikivanhasta, maailman parhaasta peruskeittokirjasta kouluajoilta. Kirja on Aura Liimataisen ja Tuula Teerikankaan Keitämme ja leivomme (WSOY, 1981). Tämän postauksen ohje on muokattu kirjan ohjeesta, koska isompi pelti ja enemmän kuorrutusta.

Mokkapalat (on ollut kirjan mukaan oppilaiden oma kiertävä ohje)

Pohja:

200 g margariinia tai voita

1½ dl sokeria

2 munaa

1½ dl maitoa

4 rkl kaakaojauhetta

3 tl leivinjauhetta

4 dl vehnä- tai hiivaleipäjauhoja

Kuorrutus:

6 dl tomusokeria

6 rkl valmista, vahvaa kahvia

75 g margariinia tai voita

3 rkl kaakaojauhetta

1. Panehan ihan ensimmäisenä uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

2. Vatkaa pehmeä margariini tai voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa munat yksitellen joukkoon.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää ne vuorotellen maidon kanssa margariinivaahtoon.

4. Levitä seos pellille.

5. Paista pohjaa uunin keskitasolla noin kymmenen minuuttia.

6. Kumoa hieman jäähtynyt pohja voipaperin päälle. Täällä ei ollut voipaperia, joten ihan leivinpaperilla mentiin.

7. Jatka kuorrutuksen teolla. Sulata margariini tai voi kattilassa. Lisää kuorrutuksen muut aineet ja jäähdytä.

8. Levitä kuorrutus pohjalevyn päälle. Allekirjoittaneella ei levittynyt kuorrutus nätisti.

10. Koristele tekemilläsi muotoilumassakoristeilla.

11. Kun kuorrutus on jähmettynyt, leikkaa levy palasiksi. Itse leikkasin ennen aikoja.

12. Nauti superimelistä herkkupaloista.

Tällaisia niistä sitten tuli. Ei ainakaan tarvitse osallistua leivontakauneuskilpailuihin näillä, mutta makuhan se ratkaisee.

Nyt on sitten kokeiltu muotoilumassan käyttöä. Ehkä ei ollut aivan minun juttuni, mutta kiva oli kokeilla. Uskon, että tosileipureille tällaisella tuotteella on käyttöä enemmänkin. Renshawn suklaiset muotoilumassakoristeet oikeasti maistuivat makoisilta.

Onko lukijoiden joukossa muita, jotka eivät ole kokeilleet muotoilumassojen käyttöä?

Hempeän mansikkaiset kuppikakut

Sain blogiyhteistyönä Confetilta pussillisen makutomusokeria, makuna mansikkapirtelö eli Strawberry Milkshake. Makutomusokeria käytetään kuten tavallista tomusokeria. Ainoa ero tavalliseen tomusokeriin verrattuna on maku. Aika hauska juttu, koska tällä tavoin saa helposti uutta twistiä esimerkiksi kuppikakkujen kuorrutteisiin. Toisaalta se oli yllätys, että tuote on valkoista, eli jos väriä haluaa, niin sitä on lisättävä purkista. Confetin valikoimasta löytyy tällä hetkellä kahdeksan eri makutomusokerivaihtoehtoa.

Pussin saatuani alkoi hirvittävä aivotyöskentely. Mitä tekisin? Vaihtoehtoja oli useita, mutta tällä kertaa päädyin kuppikakkuihin, vaikka en olekaan niiden tekemisessä mikään ekspertti, eikä näillä ole myöskään mitään tekemistä tulevan joulun kanssa.

Hempeän mansikkaiset kuppikakut

3 dl vehnäjauhoja

¾ dl tummaa kaakaojauhetta

2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1½ dl maitoa

1 muna

100 g voita sulatettuna

¾ tl ruokasoodaa

¾ tl suolaa

Täyte:

paistonkestävää mansikkamarmeladia

Kuorrutus:

150 g pehmeää voita

5 dl Strawberry Milkshake makutomusokeria

1 tl punaista elintarvikeväriä

Koristerakeita

Ota kananmuna ja kuorrutuksen voi huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen leivontahetkeä.

Sulata 100 grammaa voita ja anna jäähtyä. Tällä välin voit tehdä muita kotitöitä tai rentoutua.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot, kaakao, sokeri ja vaniljasokeri leivontakulhossa sekaisin. Lisää maito ja sekoita. Lisää kanamuna ja sekoita. Vielä lisää sekoitusta, kun lisäät voisulan taikinan joukkoon. Tämän jälkeen lisää taikinaan sooda ja suola ja sekoita voimakkaasti.

Jaa taikina 12 isoon muffinssivuokaan siten, että taikinaa jää hieman yli. Tee muffinssivuoissa olevien taikinoiden keskelle kolot. Lisää jokaiseen koloon teelusikallinen mansikkamarmeladia. Peitä marmeladit leivontakulhosta löytyvällä lopulla taikinalla ja tasoita taikinapinnat.

Paista kuppikakkuja 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Paistoaika riippuu uunista ja siitä, haluatko leivonnaisista hieman mutakakkumaisia vai täysin kypsiä. Anna leivonnaisten jäähtyä huolella ennen kuorrutteen lisäämistä.

Mittaa kuorrutuksen aineet valmiiksi ennen valmistusta. Vatkaa pehmeä voi kuohkeaksi ja vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi makutomusokeri voivaahdon joukkoon vähitellen ja vatkaa voimakkaasti. Sitä kuohkeamman kuorrutteen saat, mitä enemmän vatkaat. Vatkaa lopuksi maito ja elintarvikeväri kuorrutteen joukkoon.

Koristele kuppikakut kuorrutteella joko pursottimen avulla tai levittämällä kuorrutus veitsellä kuppikakkujen pinnalle. Jostain syystä tämän huushollin kaksi pursotinta olivat hävinneet salamyhkäisesti jonnekin, joten jouduin turvautumaan Minigrip-pussiratkaisuun. Lopputulos ei välttämättä ole kaunein, mutta makuhan se tärkein on.

Lopuksi koristele kuppikakut koristerakeilla.

Entä se maku? Mansikkapirtelö todellakin maistuu kuorrutteessa ja on makeaa. Jo yhden tällaisen syöminen taltuttaa pahimmankin makeannälän. Mies, joka täällä asuu, totesi, että voi tehdä toistekin.

Oletko sinä kokeillut makutomusokereita? Tykkäsitkö vai onko turhake? Minä tykkäsin ja päässäni onkin pieni ideanpoikanen, kuinka hyödynnän lopun makutomusokerin.

Erilainen tiikerikakku

Leipominen on yksi sellainen juttu, joka antaa vastapainoa kaikelle arkiselle kiireelle ja stressille. Tämän työviikon jälkeen en taas muistanutkaan, että juurihan sitä oli joulu ja pitkähkö vapaa. Rasittavan työviikon takia sainkin idean leipoa jotain, jotta saisin työasiat pois mielestäni.

Kaapissa on pussi ruusunmarjajauhetta. Voisikohan sitä hyödyntää jotenkin? Googletan ruusunmarjauheen ja reseptin. Pirtelöitä, smoothieita, kiisseliä. Eikö kukaan ole hyödyntänyt ainetta leivonnassa vai eikö sitä voi tunkea taikinan sekaan? Päätän testata asian tekemällä tiikerikakun ruusunmarjajauheella tai siis korvaan kaakaojauheen ruusunmarjajauheella. Sopisikohan kaneli mausteeksi? Testing testing.

Erilainen tiikerikakku

4 kananmunaa

3 dl sokeria

3 dl voita tai leivontamargariinia sulatettuna

3 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

1-1½ dl maitoa

2 tl vaniljasokeria

2 tl kanelia

3 rkl ruusunmarjajauhetta

Sulata rasva ja anna jäähtyä. Tällä välin voit lukea vaikka kesken jäänyttä dekkaria.

Laita uuni kuumenemaan 175–180 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Lisää muna-sokerivaahtoon rasva. Tämän jälkeen sekoita jauhoja ja maitoa vuorotellen taikinaan.

Jaa taikina kahteen osaan. Mausta 2/3 taikinasta vaniljasokerilla ja loppuosa kanelilla ja ruusunmarjajauheella.

Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun rengasvuokaan ensin osa vaniljasokerilla maustetusta taikinasta. Tämän jälkeen kaada vuokaan kanelilla ja ruusunmarjajauheella maustettu taikina. Lopuksi kaada vuokaan loppu vaniljasokerilla maustettu taikina.

Paista kakkua noin 50–60 minuuttia. Kumoa kakku jäähtyneenä.

Moni kakku päältä kaunis, mutta ei menneet raidat ihan kuin Strömsössä.

Ajattelinkin, että ruusunmarjajauheella maustettu taikinaosuus oli paljon paksumpaa kuin vaniljasokerilla maustettu taikina. Seuraavalla kerralla täytyy ehkä laittaa ruusunmarjajauheella maustettuun osuuteen enemmän maitoa, jotta molempien taikinoiden koostumus olisi suhteellisen samanlaista ja raidat pysyisivät kuosissaan. Joka tapauksessa aivan taivaallisen hyvää kakkua. Jopa mies, joka täällä asuu, söi kakkua hyvällä mielihalulla, vaikka kuulemma tiikerikakun raita olikin kumman vaalea. Taidan jättää kertomatta, että kakussa on ruusunmarjajauhetta, koska mies ei kuulemma siitä pidä.

PS. Ideakeittiöltä löytyy mukava ruokasivusto. Käy kurkkaamassa.

Heidin kasvispiirakka

Olin ystävälläni Heidillä kyläilemässä ja sain maistella mitä mainioimpia herkkuja. Kasvispiirakan ohjeen pyysin Heidiltä, koska tämä oli yksinkertaisesti niin mahtavan makuista Nyt laitan hyvän kiertämään ja jaan ohjeen teidän kanssanne. Pohja on jostain napattu peruspohja, joten tässä voit käyttää omaa lempparipohjaasi.

Heidin kasvispiirakka

Pohja:

150 g margariinia tai voita

4½ dl vehnäjauhoja

vajaa 1 tl suolaa

4½ rkl vettä

Täyte:

öljyä

2 eriväristä paprikaa

½ kesäkurpitsa

1 punasipuli

aromisuolaa

½ pkt viherpippurikoskenlaskijaa

2 dl maitoa

1 kananmuna

juustoraastetta

Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja voitele piirakkavuoka. Vaahdota rasva puuhaarukalla ja sekoita joukkoon jauhot, suola ja vesi. Minä tietysti vain sekoitin rasvan ja muut aineet sekaisin ilman puuhaarukkaa. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla taikinapohjaan reikiä. Esipaista pohjaa noin 10-15 minuuttia. Voit myös laittaa hernepussin esipaiston ajaksi taikinapohjan päälle estämään turhaa taikinan kohoilemista. Minulla ei tällaisia hienouksia ole, joten en ole kokeillut toimiiko.

Esipaiston aikana pilko kasvikset ja koskenlaskija pieniksi paloiksi. Kuullota kasvikset pienessä määrässä kasvisöljyä ja mausta pienellä määrällä aromisuolaa. Lisää kasvisten joukkoon paloiteltu viherpippurikoskenlaskija ja anna juuston sulaa kasvisten joukkoon. Lisää maitoa ½-1 dl ja sekoita tasaiseksi. Ota pannu liedeltä.

Ota esipaistettu pohja uunista, jos aikaa on jo ehtinyt kulua 10-15 minuuttia.

Sekoita muna lopun maidon joukkoon. Lisää munamaitoseos hitaasti valuttaen kasvisjuustoseoksen joukkoon. Lisää seokseen hieman juustoraastetta ja sekoita.

Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista piirakkaa vielä noin 20 minuuttia 225 asteessa. Tiskit voit jättää jonkun muun hoidettavaksi, jos et itse enää jaksa tiskata tai ei huvita oleskella kauempaa aikaa keittiössä.

Heidi sanoi, että on joskus laittanut kesäkurpitsan tilalle kaksi isoa herkkusientä. Piirakan pitäisi maistua myös lihansyöjille, mutta meillä ei lihansyöjä uskaltautunut maistamaan tätä herkkua. Niin, ja jostain kumman syystä Heidin tekemä kasvispiirakka oli kauniimman näköinen kuin minun tekeleeni.

Heidille suurkiitokset luvasta jakaa reseptiä eteenpäin.

Haarukkaleivät

Teki kovasti jotain makeaa mieli, eikä missään kaapissa ollut mitään. Ei edes pakastimessa. Kauppaankaan ei huvittanut lähteä. Jospa sitä sitten jotain leipoisi. Ei kyllä ollut oikein mitään aineitakaan. Selailin aikani kuluksi leivontakirjoja. Ihania täytekakkuja, piiraita pullia jne. Mutta ei tuollaisia viitsi vääntää, eikä ole edelleenkään niitä aineita. Sitten silmäni osuivat otsikkoon Haarukkaleivät. Voiko retrompaa olla? Muistan haarukkaleivät elävästi 70-luvun kahvipöydistä. Yksinkertaiset aineet. Näitähän minä sitten leivon tuosta vaan.

Tarkemmin ohjetta lukiessani huomasin, ettei mene ihan putkeen, koska siirappia ei ole tarpeeksi. Tein kuitenkin haarukkaleivistä oman versioni, joka tulee tässä:

Haarukkaleivät

150 gr voita (ei ollut leivontamargariinia tarpeeksi jääkaapissa)

1½ dl sokeria

1 kananmuna

1 rkl siirappia (piti olla 2, mutta pullosta ei saanut tätä määrää ulos)

2 rkl fariinisokeria (tämän keksin lisätä, koska siirappia ei ollut tarpeeksi)

2 tl kardemummaa (meni enemmän)

2 tl kanelia (reiluja teelusikallisia)

2 tl soodaa

5 dl vehnäjauhoja

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna joukkoon hyvin vatkaten. Lisää siirappi ja fariinisokeri. Tässä vaiheessa pitäisi varmaan luopua vatkaimesta, mutta, minä vatkasin kaiken. Sekoita mausteet ja sooda vehnäjauhoihin ja lisää seos taikinaan pienissä erissä eli kolmessa osassa. Tässä vaiheessa lue ohjetta tarkemmin ja sammuta uuni. Taikina pitääkin laittaa puoleksi tunniksi jääkaappiin vetäytymään. Siirry sohvalle lukemaan naistenlehtiä tai rakkausromaania. Minä valitsin jälkimmäisen (Jane Austen: Järki ja tunteet).

Kun olet lukenut 20 minuuttia lehteä tai kirjaa, käy laittamassa uuni uudestaan 200 asteeseen lämpenemään. Jatka lukemista vielä vartti, jonka jälkeen voit siirtyä takaisin lieden ääreen.

Ota taikina jääkaapista. Jaa taikina neljään osaan. Pyörittele vuorotellen kukin osa tangoksi ja leikkaa tangot paloiksi. Pyörittele palat Mozartin kuulan kokoisiksi palloiksi ja asettele pellille leivinpaperin päälle. Yhdelle pellille mahtuu noin 16 palloa. Meinasin ohittaa tankojen teon pyörittelemällä taikinan suoraan palloiksi, mutta noudatin tässä vaiheessa kirjan ohjetta. Paina palloihin haarukalla ristikkokuvio ja ihmettele samalla, mihin osa taikinasta hävisi. Paista pikkuleipiä 8-10 minuuttia uunin yläosassa ja siis 200 asteessa. Alkuperäisessä ohjeessa oli 10 minuutin paistoaika, mutta minun tekeleissäni aika oli hieman liian pitkä.

Kun viimeinen pellillinen on paistumassa, jatka retroilua tiskaamalla astiat käsin. Ihmettele samalla, minne osa valmiista pikkuleivistä on hävinnyt.

Reseptistä tulee noin 50 pikkuleipää, jos kukaan, joka teillä asuu, ei käy salaa syömässä taikinaa ja valmiita pikkuleipiä.

Alkuperäinen resepti lainattu Ulla Svenskin toimittamasta kirjasta Pipareista pitsikakkuun (2009, Otava).