tag:blogger.com,1999:blog-60456831003826120402024-03-14T17:28:37.860+02:00Elämä on ihanaaMannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.comBlogger859125tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-10744196757425620532022-10-22T19:37:00.005+03:002022-10-22T19:38:39.566+03:00Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille<p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Raisa Omaheimon Ratkaisuja läskeille (S&S, 2022) on
hersyvän hauska ja kipeästi sattuva tietokirja, jossa Omaheimo ammentaa
omakohtaisia kokemuksiaan läskinä olemisesta rinnastaen sitä tieteellisiin
tutkimuksiin ja tietokirjojen totuuteen. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kun lihava ihminen menee lääkäriin, saa hän eittämättä
kuulla, kuinka pitäisi laihduttaa. Itse sairauteen lääkäri ei välttämättä ota
kantaa koska sairaus paranee, kunhan läski vain laihduttaa. Eihän se näin voi
mennä. Omaheimo kertoo uniapneadiagnoosistaan, jossa ainut tie onneen oli
laihduttaa. Itse olen siinä "onnellisessa" tilanteessa, että
uniapneani on vaikea. Sain CPAP-laitteen ilman laihdutuskuuria. Toki netissä
oli jokin sovellus, jonka avulla olisin löytänyt tieni onneen ja
normaalipainoiseen elämään. En kulkenut polkua loppuun asti. Kahdelle
työkaverilleni oli lääkäri todennut samaa kuin Omaheimolle. Uniapnea on. Pitää
laihduttaa. Toisella työkaverillani se ei mielestäni ole edes tarpeellista. No,
mutta paras kuitenkin laihduttaa ennen kuin edes menee lääkäriin. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Montako dieettiä lihava ihminen elämässään käy läpi?
Lukemattomia. Myös Omaheimo ja myös minä itse. Painonvartijoiden liikennevalot
toivat aikoinaan hetken onnen. Olin jo lähes tavoittelemassani painossa, mutta
menivät kesken kaiken muuttamaan ohjelmaansa, johon en enää kuukausien jälkeen
jaksanut laittaa lisäpaukkuja. Meni motivaatio ja lihoin takaisin kartuttamani
kilot. Se siitä. Tietysti normaalipainoinen ihminen sanoisi, että se on itsestä
kiinni. Niinhän se on. Enää en jaksa laihduttaa. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Entä sitten kehopositiivisuus? Kyse ei ole yksilöistä ja
heidän kehoistaan, vaan siitä, kuinka kehopositiivisuuden pitäisi esimerkiksi
kyseenalaistaa normeja, kuten läskifobiaa. Big Brother -taloon asteli Miikka,
joka esittelyvideollaan lynkkasi kehopositiivisuuden. Hän on itse laihduttanut
reilusti, eikä ymmärrä, miksi kaikki ylipainoiset ihmiset eivät tee samoin.
Esittelyvideon lausahdus sai somen räjähtämään ja suuttumaan nuorelle miehelle.
Katsojat olivat valmiita heittämään Miikkan heti pihalle talosta. Miikka on
myöhemmin ohjelmassa selitellyt, että tarkoitti sitä, kun lihavuudesta aiheutuu
terveysongelmia. Mielenkiintoista. Suosittelen, että Miikka lukee Omaheimon
kirjan, jos vaikka saisi muita ajatuksia. Lihavuus ja sen ratkominen ei ole
niin yksioikoista kuin valtaosa väestöstä luulee. Toisaalta naurattaa kyllä
katsojienkin reagointi. Itsekin kuulun samaan ryhmään eli nauran itselleni.
Ohjelman edetessä Miikkasta on tullut yksi ohjelman suosituimmista henkilöistä. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Normaalipainoinen ihminen ei taida tietää sitäkään, millaisia
ohjelmia läski ihminen kohtaa, kun menee vaatekauppaan. Eihän sieltä mitään
vaatteita löydy, tai jos löytyy, ovat ne ylisuuria kaapuja, joissa ihminen
tuntee itsensä entistä suuremmaksi. Ei hyvä. Itse olen ainakin päätynyt siihen,
että puen sellaisia vaatteita päälleni, joissa on hyvä ja mukava olla. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lihavuus on ongelma, joka aiheuttaa ylipainoiselle ihmiselle
ongelmia päivittäisessä elämässä. Mieli on herkkänä, katsooko joku, jos vähän
otan lisää ruokaa. Mahdunko kenties istumaan tuoliin, jossa on käsinojat? Voinko
kaupassa ostaa herkkuja vai olisiko parempi täyttää ostoskärryt terveysruoilla?
Vastaan tulee koko ajan kimurantimpia ongelmia. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Yhden asian voi tietysti ajatella olevan positiivista, mutta
ei sekään ole. Läski on näkymätön. Näkymätön siten, ettei häntä huomioida esimerkiksi
työpaikalla, jos on jokin vaativampi tehtävä tarjolla. Eihän läski voi siitä
selviytyä, koska on tyhmä. Tähän on olemassa vielä huonompi vaihtoehto. Yli
50-vuotias nainen ja kaiken lisäksi ylipainoinen. Ikärasismi työpaikoilla alkaa
yleensä, kun nainen saavuttaa viidenkymmenen vuoden rajapyykin. Aivan kuin
kaikki vuosien aikana kerrytetty tietotaito olisi yhtäkkiä poispyyhitty. Läski
ihminen ei voi olla älykäs, tai jos on, niin hänet on helppo dissata. Ei nähdä
häntä. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Jestas, millainen kultakaivos Omaheimon kirja on. Aivan käsittämättömän
paljon samaistuttavuutta oman elämäni kanssa. Itse olen tätä nykyä yrittänyt
vain ajatella, että yritän olla onnellinen omassa kropassani. Mitä se kellekään
kuuluu, jos olen lihava? Jos se on jollekin ongelma, niin aivan vapaasti. Ei
tarvitse tulla kuitenkaan avautumaan. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Raisa Omaheimon <i>Ratkaisuja läskeille</i>, on kirja, jota
suosittelen aivan kaikille. Myös ihannepainossa eläville. Kirjasta löytyy
paljon sellaista, joka voi laittaa omatkin aivonystyrät liikkeelle.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgswxxSIC2EU0ji0QLschLoKLrEz0YJM3OZJ-G4295eg_xrMOTcAy141sG8zItkp9yqQpdbMEf0PTLoeKnC0TDf7WkdUFn506rtnFe2jN2PFv8Jd9sEN6FXrjW158KDiM2QNNIlLX8YSz9qORIjTGdPVWKmI-Mzeel7eXGMHs4PFM60gmI59B6MK6cEBg/s3140/20221022_181316%20(2).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3140" data-original-width="2754" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgswxxSIC2EU0ji0QLschLoKLrEz0YJM3OZJ-G4295eg_xrMOTcAy141sG8zItkp9yqQpdbMEf0PTLoeKnC0TDf7WkdUFn506rtnFe2jN2PFv8Jd9sEN6FXrjW158KDiM2QNNIlLX8YSz9qORIjTGdPVWKmI-Mzeel7eXGMHs4PFM60gmI59B6MK6cEBg/w562-h640/20221022_181316%20(2).jpg" width="562" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kiitos kustantajalle kirjasta.</p><div style="text-align: justify;"><br /></div><p></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-36550776231691575572022-09-06T19:46:00.000+03:002022-09-06T19:46:31.985+03:00Keski-Uudenmaan Teatteri: Sherwood Tigers<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kun on asunut lähes koko ikänsä Keravalla, on vanhemmiten
paikallishistoria alkanut kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän. Keski-Uudenmaan Teatterin
esittämä uutuusnäytelmä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sherwood Tigers</i><span style="mso-bidi-font-style: italic;"> tuokin nostalgisia muistoja mieleen. Toisaalta
näytelmä on myös osoitus siitä, kuinka Keravalta kumpusi uusi nuorisokulttuurin
suuntaus. Suunnannäyttäjänä tietysti Teddy & The Tigers.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjVdUaLBxQtIG7GHp394UdfQRCQm5AxYqdeuz9OfJry8AmVffrFVmz8dB3ySHRCxIU8-CvAmNdILxtXCGA0UdEwo7-dz-OyHtkLDr_PfULfMRsMLT1U07BfGFUJdpH_lMB4tZ237X8NsE8kyUzgAYkkJ1hWapp3uFKAYgBzwCKDQx9MuRz51oiRCSHog/s3688/_DSC8057.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3688" data-original-width="2459" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjVdUaLBxQtIG7GHp394UdfQRCQm5AxYqdeuz9OfJry8AmVffrFVmz8dB3ySHRCxIU8-CvAmNdILxtXCGA0UdEwo7-dz-OyHtkLDr_PfULfMRsMLT1U07BfGFUJdpH_lMB4tZ237X8NsE8kyUzgAYkkJ1hWapp3uFKAYgBzwCKDQx9MuRz51oiRCSHog/w426-h640/_DSC8057.jpg" width="426" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karoliina Isomäki ja Atso Mouhu<br />Keski-Uudenmaan Teatteri: <i>Sherwood Tigers</i> (2022)<br />Kuva © Tuomas Scholz<br /><br /></td></tr></tbody></table><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Malla (<b>Minna
Kivelä</b>) ja Pertti (<b>Seppo Halttunen</b>) tapaavat sattumalta. Edellisestä kerrasta
onkin ehtinyt vierähtää noin neljäkymmentä vuotta. Siinä he nyt kuitenkin ovat.
Nuoruusaikojen rakastavaiset. Mallu, entinen punkkari ja Pertti, entinen teddy.
Ilmassa on heti sähköä. Mallun ja Pertin muistot lennättävät heidät takaisin
nuoruuteen. Aikaan, jolloin Keravalla teddyt ja punkkarit tappelivat ja haastoivat
riitaa toistensa kanssa päivästä toiseen. Jostain kumman syystä rakkaus ei
kuitenkaan katso ideologioita. Kun rakkaus iskee, ei ole väliä, millainen
ideologia ihmisellä on. Tosin se ei tarkoita sitä, etteivätkö muut rakkautta
tuomitsisi. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">Näytelmä etenee kahdella aikatasolla. Ollaan nykypäivässä sekä Mallan
ja Pertin nuoruudessa. Nuoruuden uhoa näyttämöllä nähdäänkin paljon. On joukko
teddyjä ja joukko punkkareita. Näiden joukossa on myös nuori Malla (</span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Karoliina
Isomäki</span></b><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">) ja nuori Pertti (</span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Atso Mouhu</span></b><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">). Nyt on pakko antaa todella suuret kiitokset
näytelmän nuorelle voimalle. Aivan uskomattomia tanssiesityksiä ja rooleihin
heittäytymisiä. Karoliina Isomäki oli saanut napattua rooliinsa hienosti myös piirteitä
Minna Kivelältä vai onko se kenties mennyt toisinpäin? Joka tapauksessa upeaa
katseltavaa. Atso Mouhu nuorena Perttinä on suloisen epävarma, vaikka
esittääkin kovanaamaa. Nuoren miehen herkkyys nousee hyvin esiin kohtauksissa
Mallan kanssa.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFr5LgYseNS-qo8fh9a6335qCBk6oSHXxsxLdPk4m5z7uYjNG1Reg98RhVPt2UZ3AhmnAb9QsdZJtuZW3RtYE1Ql5kYPM0vtTGkTJBCpjHH2OKsQoNK8G69ustS8-xP5M9EbCsCg5GnCs8z4DFcbqNtsz7X4O93_OvGH9vjVXZvgaeT8BNNxMO2bzq_A/s6000/_DSC8716.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="6000" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFr5LgYseNS-qo8fh9a6335qCBk6oSHXxsxLdPk4m5z7uYjNG1Reg98RhVPt2UZ3AhmnAb9QsdZJtuZW3RtYE1Ql5kYPM0vtTGkTJBCpjHH2OKsQoNK8G69ustS8-xP5M9EbCsCg5GnCs8z4DFcbqNtsz7X4O93_OvGH9vjVXZvgaeT8BNNxMO2bzq_A/w640-h426/_DSC8716.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Minna Kivelä ja Seppo Halttunen<br />Keski-Uudenmaan Teatteri: <i>Sherwood Tigers</i> (2022)<br />Kuva © Tuomas Scholz<br /><br /></td></tr></tbody></table><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Minna Kivelän ja Seppo Halttusen roolityöt ovat tietenkin
ammattimaisia. Jollain tavoin ihastuin siihen, kuinka Kivelä ja Halttunen
näyttelivät tavallisia suomalaisia ihmisiä. Ei mitään pintaliitäjiä, eikä
rahalla mässäilijöitä. Sekä Mallu että Pertti piirtävät kuvan keskiverrosta keski-ikäisestä
suomalaisesta ihmisestä. Elämää on nähty ja koettu, mutta edelleen mielen voi
pitää avoimena. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><b><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Tiina Brännaren</span></b><span style="mso-bidi-font-style: italic;"> ohjaus on ollut taitavaa. Näytelmä on hyvin
tasapainoinen, eivätkä hypyt nykyajasta vuosikymmenten taakse ole millään
tavoin häiritsevää. Näytelmän koreografiat ovat sujuvia. Erityisesti nuorten
tanssikohtaukset ovat huikeaa katseltavaa. Kiitos koreografiasta lähtee <b>Saana
Syrjämäelle</b>. Entä sitten puvustus? Oikeasti upeita! Etenkin teddygirlsien
fiftarimekot. Puvustuksen takana on <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sinikka
Zannoni</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">.<o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"><br /></span></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0htbo9I2R3rtA0oK-lIZGMCurRRFp_6XPlsBt-uTAmqqcx_GocU3PSjqcCmtu7WtlVck_I1Zs0ZW-V3V7ymiIF07G6LjGxHzdhI4CYwvN3GlafmDNQ40UnueXEsATHRetDmfv7xp5scNaAOErA3Mf_FvfaxK7bpmw-8jwiDq3yGCL-SqqDE2g4nx1pQ/s3802/_DSC8662.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3042" data-original-width="3802" height="512" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0htbo9I2R3rtA0oK-lIZGMCurRRFp_6XPlsBt-uTAmqqcx_GocU3PSjqcCmtu7WtlVck_I1Zs0ZW-V3V7ymiIF07G6LjGxHzdhI4CYwvN3GlafmDNQ40UnueXEsATHRetDmfv7xp5scNaAOErA3Mf_FvfaxK7bpmw-8jwiDq3yGCL-SqqDE2g4nx1pQ/w640-h512/_DSC8662.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nora Taskinen ja ensemble<br />Keski-Uudenmaan Teatteri: <i>Sherwood Tigers</i> (2022)<br />Kuva © Tuomas Scholz<br /><br /></td></tr></tbody></table></span><i><br /></i></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Sherwood Tigers</i> on erittäin
onnistunut näytelmä. Pidän siitä, kuinka näytelmässä soitetaan Teddy & The
Tigersia, näytetään videomateriaalia ja vanhoja valokuvia. Nostalgiaa on
kieltämättä ilmassa, vaikka täytyy myöntää, että itse olen juuri sen ikäinen,
etten ihan päässyt Teddy & The Tigersien musiikin matkaan lapsuudessani.
Olin vasta nuoruuden kynnyksellä. Toki isoveljelläni oli Teddy & The
Tigersin kasetti tai kasetteja eli ei musiikki missään tapauksessa tuntematonta
minulle ollut, eikä se tietysti olisikaan voinut olla. Viimeistään nuorena aikuisena
opin, mikä on keravalaista aitoa nuorisokulttuuria. Siitä huolimatta myönnän
myös sen, että itse ehkä kallistuin nuoruudessani enemmän punkkareiden
suuntaan. Pitihän sitä jotenkin kapinoida. Mainittakoon myös siitä, että
näytelmässä vilahtelevat keravalaiset maamerkit loivat myös mukavaa tunnelmaa vanhan
keravalaisen katsojan perspektiiviin. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">Jos syksyyn haluaa iloa, väriä, musiikkia ja upeita tanssikohtauksia,
niin ehdottomasti kannattaa suunnistaa Keravalle Keuda-talon Kerava-saliin. <i>Sherwood
Tigers</i></span><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"> on kaikkea edellä
mainittua ja paljon muuta. Sitä paitsi rakkaustarinat ovat aina ihania.</span> </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Sherwood Tigers</span></i><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;"> sai kantaesityksensä Keski-Uudenmaan Teatterin esittämänä Keravan Keuda-talon
Kerava-salissa torstaina 1.9.2022.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">Rooleissa: Minna Kivelä, Seppo Halttunen, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Jari Vainionkukka</span></b><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">, Karoliina
Isomäki, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Nora Taskinen</span></b><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">, Atso Mouhu, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Mikael Viemerö</span></b><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Olivia
Sirén</span></b><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">,</span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;"> Roosa Kärkkäinen</span></b><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Iida Kukkonen</span></b><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Stella
Sainio</span></b><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;"> ja </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Maria Laumola</span></b><b><o:p> </o:p></b></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Punkkareita ja Teddyjä: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Henriikka Rautanen</span></b>, <b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Eeva
Öystilä</span></b>, <b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Juulia Isoherranen</span></b>, <b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Emma Virtanen</span></b>, <b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Arttu
Lavi</span></b>,
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Tuomo Virtanen</span></b>, <b>Ella Lipponen</b>, <b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Mina Törmälä</span></b> ja <b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Ella
Niinistö</span></b><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">Käsikirjoitus: </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Heikki Lund</span></b><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">Ohjaus: Tiina Brännare<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">Koreografia: Saana Syrjämäki<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">Lavastus: </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Mikko Rantanen</span></b><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">Puvustus: </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Sinikka Zannoni</span></b><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">Keuda-talon tekniikka: </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Jussi Kaatrasalo</span></b><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;"> & </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Mika
Hakkarainen</span></b><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">Graafinen suunnittelu: </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Kalle Tahkolahti</span></b><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">Valokuvat: </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Tuomas Scholz</span></b> </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">Tuotanto: </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;">Juha Suihko</span></b><span style="mso-bidi-font-style: italic; mso-bidi-font-weight: bold;">/Keski-Uudenmaan
Teatteri</span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lämmin kiitos Keski-Uudenmaan Teatterille kutsuvieraslipusta.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-30737217938209910532022-08-15T18:41:00.000+03:002022-08-15T18:41:50.311+03:00Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Elokuun lukupiirikirjaksi valkioitui Anthony Doerrin <i>Kaikki
se valo jota emme näe</i> (WSOY, 2015). Melkoisen järkälemäinen teos, jonka
kanssa oli hieman haasteita, jos kirjaa luki iltalukemisena sängyssä. Muutoin
kirjan tarina on varsin kiehtova ja mukaansatempaava. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Sokea Marie-Laure asuu Pariisissa isänsä kanssa. Päivät
kuluvat Pariisin luonnontieteellisessä museossa, jossa Marie-Lauren isä on lukkoseppänä.
Sodan syttyessä Marie-Laure ja isä pakenevat Bretagneen. Isä on saanut vastuulleen
kiven, joka saattaa olla uskomattoman arvokas tai arvoltaan mitätön. Sitä ei
kukaan muu tiedä kuin museonjohtaja, joka on valinnut museon lukkosepän yhden
kiven vartijaksi. Kiviä on nimittäin useampi ja vain yksi on aito. Kivellä
uskotaan olevan taikavoimia. Kiven omistaja on kuolematon, mutta kaikki hänen
läheisensä tulevat kärsimään tavalla tai toisella. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Samaan aikaan saksalainen orpokodin kasvatti Werner on siskonsa
Jutan kanssa kuunnellut öisin ranskankielisiä radiolähetyksiä. Ranskaa he ovat
oppineet orpokodin äitihahmolta Elenalta, joka on syntyjään ranskalainen.
Werner on matemaattisesti hyvin lahjakas. Hän rakentelee löytämistään jätteistä
radiovastaanottimia ja pian sanaa kiirii muuallekin. Werner lähetetään Saksan
valtakunnallisten poliittisten koulutusinstituuttien pääsykokeisiin. Poika
läpäisee kokeet ja tulee hyväksytyksi kouluun. Tämä tietää lähtöä orpokodista
ja eroa Jutasta. Koulu on rankka, mutta Werner saa mahdollisuuden mennä
iltaisin tekniikan laboratorioon, jossa hän voi keskittyä intohimonsa kohteeseen:
teknisten ongelmien ratkaisemiseen. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan juonikulussa seurataan siis kahta erillistä tarinaa. Marie-Lauren
ja Wernerin tarinoita, jotka alkavat ennen sotaa, mutta jatkuvat koko sodan
ajan. Nuorilla ei tunnu olevan mitään yhteistä, mutta elämähän on kummallista
ja niin vain käy, että Marie-Lauren ja Wernerin tiet kohtaavat. Aivan hetkeksi.
Ihmiselämässä voisi puhua jopa silmänräpäyksen ajaksi. Tämä pieni hetki on kuitenkin
hyvin merkityksellinen molempien elämässä. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Vaikka kirja on fyysisesti painavaa luettavaa, eikä tarinan
sodan melskeetkään aina ilahduttaneet ainakaan tätä lukijaa, on kirjan
tarinakuvio kiehtova. Se pitää hyvin otteessaan ja itse ainakin luin kirjan
melko nopeasti läpi. Toisaalta oli pakko, koska lukupiiri lähestyi ja halusin
saada kirjan luetuksi ennen sitä. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa syy. Halusin
tietää, kuinka Marie-Laurelle ja Wernerille käy, ja onko loppu onnellinen vai
ihan jotain muuta. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lukupiiriläiset olivat ihastuneita kirjaan. Marie-Laurea pidettiin
taistelijana, jota hän todellakin oli. Sokea, nuori tyttö, jonka oli pakko
selvitä eteenpäin. Wernerin intohimoa ja tekniikan taitoja sen sijaan
käytettiin selkeästi hyväksi. Keskustelua aiheutti myös se, että lapsilla ei
ollut valinnanvapauksia, vaan oli pakko tehdä sitä, mitä sanottiin. Lukupiiri
piti myös ajatuksesta, jossa kirjailija esitteli kirjan lapset fiksuina pieninä
ihmisinä. Lapset selvästi ajattelivat omilla aivoillaan, eikä heidän
ajatuksiaan ohjannut vanhempien tahto. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan loppua lukupiiri arvosteli hieman terävämmin. Kaikki
eivät pitäneet ajatuksesta, että henkilöhahmojen elämää selvitettiin muutama
vuosikymmen eteenpäin sekä ihan nykypäivään saakka. Kirjan olisi aivan hyvin
voinut päättää sodan loppumiseen. Lopusta tuli hieman vaikutelma, että oli
väkisin väännettyä tarinaa. Sitä paitsi lukijalle olisi voinut jättää sen
vaihtoehdon, että lukija miettii itse, kuinka kirjan henkilöiden elämät
jatkuivat sodan jälkeen. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan englanninkielinen alkuteos <i>All the Light We Cannot
See</i> on ilmestynyt vuonna 2014. Kirjan on suomentanut Hanna Tarkka. Anthony
Doerr kirjoitti romaaniaan kymmenen vuoden ajan. Melkoinen aika, mutta on
kirjan tarinakin uskomattoman hyvä. Anthony Doerr voitti kirjallaan
Pulizer-palkinnon vuonna 2015. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Anthony Doerrin <i>Kaikki se valo jota emme näe</i> on
kunnon lukuromaani. Tarinan aikakausi on synkkä, mutta vetoavan tarinajuonen
takia kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4½ (asteikko 1-5).<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMdWznCGQlU9yC4fGo1TfTQhiO7-WOTi9Y1MsvOJR1SJqRc0KIfmSS3tRwRfxjkzIfXGY2KJm7jIiVZyd61tPH3rCd4TzKRdouF0-2x6OsmoeYA7fYa2cpjfHHiZIYK-dqapDzWPeXkiZyb5zXHB3eMoPzPdmr2_Z9lF0Ty59r0px-VUbKWveEu8LmYA/s2910/20220815_110023%20(2).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2910" data-original-width="2671" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMdWznCGQlU9yC4fGo1TfTQhiO7-WOTi9Y1MsvOJR1SJqRc0KIfmSS3tRwRfxjkzIfXGY2KJm7jIiVZyd61tPH3rCd4TzKRdouF0-2x6OsmoeYA7fYa2cpjfHHiZIYK-dqapDzWPeXkiZyb5zXHB3eMoPzPdmr2_Z9lF0Ty59r0px-VUbKWveEu8LmYA/w588-h640/20220815_110023%20(2).jpg" width="588" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-21014940166699363662022-08-15T14:09:00.000+03:002022-08-15T14:09:11.860+03:00Öljymäen kesäteatteri: Metsolat - Urjanlinna<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kukapa ei muistaisi 1990-luvun klassikkosarjaa <i>Metsolat</i>.
Iki-ihana kotimainen draamasarja, jota oli pakko seurata, ja josta
keskusteltiin työpaikan kahvipöydissä. Öljymäen kesäteatteri Ohkolassa on tänä
kesänä esittänyt <i>Metsolat – Urjanlinna</i> -näytelmää. Itsekin pääsin
nauttimaan näytelmän dramaattisista tapahtumista.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiI_mI9LnC8v8hBz9tUWM8HP3ksYN6djCaNld-2yyIpgXBa-myek6LWjQFRZZJVAiD3UlM2D_sKw87BZHCm6gCOtvK2tAdhMaiXQJWRtHRoIoWbTj4YmMo9jNYE9V-oSDFZgrevYvYefLa62mYIHE9y07mP1N7FBboELaR7hogdvaERG46fH-GVpLmjxQ/s1504/IMG-20220805-WA0002.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1004" data-original-width="1504" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiI_mI9LnC8v8hBz9tUWM8HP3ksYN6djCaNld-2yyIpgXBa-myek6LWjQFRZZJVAiD3UlM2D_sKw87BZHCm6gCOtvK2tAdhMaiXQJWRtHRoIoWbTj4YmMo9jNYE9V-oSDFZgrevYvYefLa62mYIHE9y07mP1N7FBboELaR7hogdvaERG46fH-GVpLmjxQ/w640-h428/IMG-20220805-WA0002.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aatu Johansson<br />Öljymäen kesäteatteri: <i>Metsolat - Urjanlinna</i> (2022)<br />Kuva © Markku Sukula<br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Erkki Metsola (<b>Aatu Johansson</b>) saa riuhtaistua
itsensä irti työttömyyden ikeestä, kun hän saa perinnönjaossa haluamansa Urjanvaaran
maat. Mies päättää perustaa rinteille laskettelukeskuksen. Hoikan kunnalta on kuitenkin saatava tukea ja lainalle takaajat, jotta unelma toteutuu. Kari Kaukovaara (<b>Kimmo
Virtanen</b>) on kateellinen Erkin ideasta. Hän haluaa keplotella
laskettelukeskuksen omiin nimiinsä. Kaukovaara on muutenkin katkera mies. Hän ei
ole saanut haluamaansa naista, Eeva Metsolaa (<b>Riikka Holm</b>), omakseen.
Eeva opiskelee Tampereella ja hänen sydämensä alkaa sykkiä aivan toiselle
miehelle, Stig Eklundille (<b>Valtteri Seppänen</b>).</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0UlnzYQEHHveLK_mEwLzbRCkpKy0vZJFJs9Imh_llmFraW8QKdpF6wGx84YjQXkEDlmqKs6SVFptm7QAHDQHO_tTLWrEoGREPYeuyLCQDx--5N3bd_mlrX-84M9r8NX6OvaAAtl6_sOX6GOlRvLtxz0ySblJQ2OtsyO9fXhKZ9utGn-4G_nPxC94kBg/s1080/FB_IMG_1660286801543.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1080" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0UlnzYQEHHveLK_mEwLzbRCkpKy0vZJFJs9Imh_llmFraW8QKdpF6wGx84YjQXkEDlmqKs6SVFptm7QAHDQHO_tTLWrEoGREPYeuyLCQDx--5N3bd_mlrX-84M9r8NX6OvaAAtl6_sOX6GOlRvLtxz0ySblJQ2OtsyO9fXhKZ9utGn-4G_nPxC94kBg/w640-h426/FB_IMG_1660286801543.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tenho Oinonen<br />Öljymäen kesäteatteri: <i>Metsolat - Urjanlinna</i> (2022)<br />Kuva © Lilja Omenainen<br /><br /></td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i><br /></i></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Metsoloiden</i> yksi vahvuus on voimakasluonteiset ja
erilaiset ihmisluonteet. Erkkiä näyttelevä Aatu Johansson saa helposti renttumaisen
olemuksen, mutta samalla katsoja huomaa, kuinka miehen aivoissa suunnitelmat
käyvät kuumina. Kimmo Virtanen Kari Kaukovaarana on juuri niin niljakas mies
kuin tällaiselta mieheltä voi vain olettaa. Sympatiat menevät automaattisesti
toiselle osapuolelle, kun Kaukovaara avaa suunsa. Loistavaa heittäytymistä
Virtaselta. Eeva Metsola näyttelevä Riikka Holm luo kuvan huolehtivasta ja
tunnollisesta naisesta. Juuri sellaisesta rehdistä suomalaisnaisesta. Sen
sijaan Eevan siskoa Jaana Järvenheimoa näyttelevä <b>Anni Pesonen</b> on
uskomattoman itsekäs ja ahne. Kaikki minulle ja vain minulle -mentaliteetilla
ei kuitenkaan usein pitkälle päästä. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Näytelmän kohtaukset ovat toinen toistaan herkullisempia, ja
tähän on tietysti syynä taitava ohjaus ja näyttelijätyö. Näytelmän on ohjannut <b>Katriina
Honkanen</b>, joka itse näytteli Metsoloiden televisiosarjassa Eevaa. Honkanen
on saanut näytelmän toimimaan mainiosti Ohkolan upeissa maalaismaisemoissa, jotka
jo puitteiltaan sopivat <i>Metsoloiden</i> henkeen todella upealla tavalla. Perinteinen
suomalainen maalaismaisema. Mikä sen kauniimpi näky.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzoGhTuduipYcLIxauwdy7uIyAIb8VvrLu18rt56NSkgcYzf6EuJUCz_-9vZkKbyiQ48-BDwx2kzyku0WJZ_clrMRNAFBsKhM2ljChsKvHnlidRAu452Osiew06rGaF4ap70QRwzmNTmc-zCKkkbcqwVzriUSgXBXgCOnc9lhkn8s4oo30XCTdHzLQ-Q/s1080/FB_IMG_1660286811279.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="936" data-original-width="1080" height="554" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzoGhTuduipYcLIxauwdy7uIyAIb8VvrLu18rt56NSkgcYzf6EuJUCz_-9vZkKbyiQ48-BDwx2kzyku0WJZ_clrMRNAFBsKhM2ljChsKvHnlidRAu452Osiew06rGaF4ap70QRwzmNTmc-zCKkkbcqwVzriUSgXBXgCOnc9lhkn8s4oo30XCTdHzLQ-Q/w640-h554/FB_IMG_1660286811279.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ari Lehto<br />Öljymäen kesäteatteri: <i>Metsolat - Urjanlinna</i> (2022)<br />Kuva © Lilja Omenainen<br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Metsolat – Urjanlinna</i> nostaa esiin monia isoja
aiheita. Alkoholismi ja pitkäaikaistyöttömyys ovat ongelmia, joita ei varmasti
koskaan saada kokonaan karsittua pois. Maaseudun murros on edelleen käynnissä.
EU ja yhteiskunta asettavat niin kovia vaatimuksia, etteivät maanviljely, maito-
tai lihakarjatilallisuus enää välttämättä kannata. Tämä on surullista, mutta
ymmärrettävää, jos ajattelee pientilallisten taloudellisia rahkeita. Kansakuntamme
yksi perisynti lienee kateus ja sitähän tässäkin näytelmässä löytyy. Aina on
joku, jolla menee paremmin kuin itsellä. Rakkautta näytelmästä löytyy myös,
kuten tällaisesta näytelmästä pitää löytyäkin.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilSPN7YnE8Q-AZMRiwfHCe9v_e2RGklS2w_xfS-kFRU_O4VFxkAV49J2XuSd1M2KgoDfkoplXtvFP3kX7yOw9kJ8SfJCwnb68YsTQWGJA4oDufhWqi6KEQc1p86rf4zhf33Th01z5Av1Em1dqsbDmm2ahW4M05G1Ka84vTF9ifJYl128N95YSLynsm6g/s6372/Metsolat-2022-Ohkola-lehdisto%CC%88.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4248" data-original-width="6372" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilSPN7YnE8Q-AZMRiwfHCe9v_e2RGklS2w_xfS-kFRU_O4VFxkAV49J2XuSd1M2KgoDfkoplXtvFP3kX7yOw9kJ8SfJCwnb68YsTQWGJA4oDufhWqi6KEQc1p86rf4zhf33Th01z5Av1Em1dqsbDmm2ahW4M05G1Ka84vTF9ifJYl128N95YSLynsm6g/w640-h426/Metsolat-2022-Ohkola-lehdisto%CC%88.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Öljymäen kesäteatteri: <i>Metsolat - Urjanlinna</i> (2022)<br />Kuva © Kimmo Virtanen<br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Öljymäen kesäteatterin <i>Metsolat – Urjanlinna</i> on
näytelmä, jota ei kannata ohittaa, etenkään, jos seurasi aikoinaan <i>Metsolat</i>
-televisiosarjaa. Ainakin itse jouduin kaivamaan nenäliinat esille näytelmän
loppuminuuteilla. Dramaattisia, sykähdyttäviä ja tunteellisia hetkiä näytelmä
täynnä. Öljymäen kesäteatterin katsomo on katettu, joten mahdollinen sadekaan
ei haittaa katsojaa. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Öljymäen kesäteatterin <i>Metsolat – Urjanlinna</i> sain
ensi-iltansa perjantaina 15.7.2022.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"> </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Rooleissa: Aatu Johansson, Riikka Holm, <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Ari Lehto</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Leila Väänänen</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, Kimmo Virtanen, Valtteri Seppänen, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Johanna Kuittinen</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, Anni Pesonen,
</span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Niilo Rauhanen</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Tapio
Eronen</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Anniina Ståhlberg</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Tenho Oinonen</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Antti Ruotoistenmäki</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Timo
Vesterinen</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Helena Partanen</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sari Hämäläinen</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Antti
Johansson</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"> ja </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Emma Lehto</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Käsikirjoitus: </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Carl Mesterton</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Curt Ulfstedt</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"> ja </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Miisa Lindén</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Ohjaus: Katriina
Honkanen<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Tuotanto: </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Ohkolan Nuorisoseura</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Tanja
Lundsten</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, Aatu Johansson ja <b>Vesa
Saralehto</b></span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lavastus: Aatu Johansson, Ari Lehto ja työryhmä<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Graafinen asu: Kimmo Virtanen<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Puvustus: <b>Maarit Ruohonen</b> ja työryhmä<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Tarpeisto: työryhmä<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lämmin kiitos Öljymäen kesäteatterille kutsuvieraslipusta.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-27150219004237951432022-07-22T18:49:00.000+03:002022-07-22T18:49:24.150+03:00Katrine Engberg: Krokotiilinvartija<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Toinen dekkari <a href="https://tuijata.com/2022/03/08/naistenviikko-2022-haaste/">naistenviikolle</a>. Katrine Engbergin <i>Krokotiilinvartija</i>
(Otava, 2019) valikoitui lukemattomista kirjapinoista luettavaksi täysin
sattumanvaraisesti. Ei ollenkaan huono valinta. Dekkarit vain yksinkertaisesti
ovat oivaa kesäluettavaa.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCXxq5mvrYAfnXnx4vkmGL5ZJPDkzBUyTzC8T9p1uLg70vriDotYxa-e0TjVARzjG1ESHev_tVZiQ0d-hXDJWsM1alZfzhJx9TQNO6_KIFZeLNmTKrh9bpZpSywQ-7nOjYxSg4iPdW_lKDZO-Xz4zcMBqmQjJI3Jj6Z6RFOUtUmKtLY-knNzVchNa54A/s800/wp-1646669407005.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="593" data-original-width="800" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCXxq5mvrYAfnXnx4vkmGL5ZJPDkzBUyTzC8T9p1uLg70vriDotYxa-e0TjVARzjG1ESHev_tVZiQ0d-hXDJWsM1alZfzhJx9TQNO6_KIFZeLNmTKrh9bpZpSywQ-7nOjYxSg4iPdW_lKDZO-Xz4zcMBqmQjJI3Jj6Z6RFOUtUmKtLY-knNzVchNa54A/w400-h296/wp-1646669407005.jpg" width="400" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Ikääntynyt Gregers löytää kolmekerroksisen kerrostalon alimman
kerroksen asunnosta kuolleen nuoren naisen. Verta on joka paikassa ja naisen
kasvoilla on omituinen kaiverrus. Mitä hänen naapurilleen on tapahtunut? Toki
alakerran nuoret naiset pitävät jatkuvasti juhlia, mutta että tällaista piti
tapahtua. Kerrostalon omistaa eläköitynyt Esther, joka asuu ylimmässä
kerroksessa. Hän pitää niin ikään jatkuvasti kosteita viininmaisteluiltoja. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Rikostutkijat Jeppe Kørner ja Anette Werner saavat tehtäväksi
selvittää murhamysteerin. Jeppe on vastikään palannut pitkältä sairauslomalta.
Hänen mieltään painaa avioero, eikä hän meinaa millään jaksaa puskea elämässänsä
eteenpäin. Anette heittää tuon tuosta älyttömiä vitsejä, jotka eivät jaksa
Jeppeä naurattaa. Sitä paitsi hän inhoaa sitä, kuinka Anette syö koko ajan ja
epäterveellisesti kaiken lisäksi. Kaikesta eripurasta huolimatta työhön on
ryhdyttävä. Murhamysteeri osoittautuu sitä sekavammaksi, mitä pidemmälle
tutkimukset etenevät. Esther on kirjoittanut romaanin alkua, jonka murha on
selvä toisinto nuoren naisen murhasta. Kuka on voinut päästä lukemaan romaanin
käsikirjoitusta vai onko Esther itse syyllinen murhaan? </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Vaikka kirjan keskiössä on kaksi rikostutkijaa, nousee Jeppe
heistä enemmän kirjan päähenkilöksi. Toisaalta tämä on ymmärrettävää
kirjailijan kannalta. Elämän kolhuissa ryvettyneestä Jepestä on taatusti ollut
helpompi kirjoittaa kuin Anettesta, jolla tuntuu kaikki menevän putkeen, eikä
ongelmia ole. Henkilöhahmoja kirjassa on jonkin verran. Ei kuitenkaan liikaa,
että menisi sekaisin, kuka on kuka. Engberg on hienosti saanut loihdittua
henkilöille omat luonteenpiirteensä. Murhatun nuoren naisen isä on kaikessa
itsekeskeisyydessään ärsyttävä, mutta samalla täysin hermoraunio. Kultturelli
taideasiantuntija ja kirjailija Erik Kingo puolestaan on inhottava ja iljettävä
koko komeudessaan. Kaikkitietävä, itsensä jalustalle nostanut mies, joka
kuvittelee elävänsä elämää, jossa hän voi siirrellä ihmisiä kuin pelinappuloita. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan juoni on mielenkiintoinen. Aina kun kuvittelee, että
nyt selviää jotain, niin tulee seuraava ongelma vastaan. Johtolankoja riittää,
mutta mistä ottaa kiinni ja mikä pitää paikkansa. Engberg on heittänyt
tarinaansa täkyjä, jotka vievät harhaan, mutta näinhän se oikeassakin elämässä
menee. Ei rikoksia ratkaista suoraviivaisesti. Aina tulee mutkia vastaan. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kööpenhamina on murhamysteerin tapahtumapaikka. Pidän tästä,
vaikka en ole kuin kerran käynyt Kööpenhaminassa. Pystyin hyvin imemään kaupungin
sykkeen ja erilaiset kaupunginosat. Lisäksi pidän ajatusta mukavana, että
vaihteeksi dekkarin pääkeskus on Tanskassa ja Kööpenhaminassa. Kaikella
kunnioituksella ruotsalaisia dekkaristeja kohtaan, mutta kyllähän niitä Ruotsin
saarilla tapahtuvia rikoksia on jo melkoinen liuta. Ei sillä, etteivätkö nekin
dekkarit hyviä olisi. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan englanninkielinen alkuteos <i>Krokodillevogteren</i>
on ilmestynyt vuonna 2016. Kirjan on suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. <i>Krokotiilinvartija</i>
aloittaa sarjan, jossa Jeppe ja Anette ratkovat rikoksia. Minulle tämä oli
ensikosketus Engbergiin, enkä niin ikään ole lukenut sarjan muita osia. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Katrine Engbergin <i>Krokotiilinvartija</i> on kelpo dekkari
kesälukemistoon. Ei liian jännittävä, mutta tapahtumia riittää.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-fmVxCZy9W1Y344SNksrZhq9r4uuKBBKLqpxu2XfuSqMysBSOKUEIkpjKkVcGbCgJE-dlBzvbaWDPIiYFEhKR_ndLcZ9FLPOFXcSdzRc9x7pYG9fsvKiJAVAK0zFu4iPahsb0ojIfy_b4fzfcTNpd9IxVAlzlPMcMTiDE8_VV7JXIy5T9MAOUkldVgA/s2717/20220722_171120%20(2).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2717" data-original-width="2146" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-fmVxCZy9W1Y344SNksrZhq9r4uuKBBKLqpxu2XfuSqMysBSOKUEIkpjKkVcGbCgJE-dlBzvbaWDPIiYFEhKR_ndLcZ9FLPOFXcSdzRc9x7pYG9fsvKiJAVAK0zFu4iPahsb0ojIfy_b4fzfcTNpd9IxVAlzlPMcMTiDE8_VV7JXIy5T9MAOUkldVgA/w506-h640/20220722_171120%20(2).jpg" width="506" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-85550862569566336632022-07-21T18:25:00.000+03:002022-07-21T18:25:20.107+03:00Lucinda Riley: Orkideatarha<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Mikä muu sopiikaan paremmin <a href="https://tuijata.com/2022/03/08/naistenviikko-2022-haaste/">naistenviikkoon</a> kuin jokin
Lucinda Rileyn kirjoista? Minun valintani on <i>Orkideatarha</i> (Bazar, 2022).
Jälleen kerran ihastuttavaa ja taattua Rileyta. Näihin kirjoihin on helppo rakastua
ja onneksi näitä vielä ilmestyy, vaikka Lucinda Riley ei enää olekaan kirjoja
kirjoittamassa.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibq9Wx6PlhOtJE5_RI2WwkVD9xVI2c2yUv31NIZdDWqGa8fW_JavrSMjBubdtwIClwAuK2BZm6Pt8vACDULnxQXjsHX7iaSor5tQ7pNjWO2Oonj8VU0ESM4DmvluVKzEvm3yYcJJg3sEKr6SzKN3wrkymKaj9e_x9-LXvxDhWWouHJkZV8uwjYYjv83Q/s800/wp-1646669407005.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="593" data-original-width="800" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibq9Wx6PlhOtJE5_RI2WwkVD9xVI2c2yUv31NIZdDWqGa8fW_JavrSMjBubdtwIClwAuK2BZm6Pt8vACDULnxQXjsHX7iaSor5tQ7pNjWO2Oonj8VU0ESM4DmvluVKzEvm3yYcJJg3sEKr6SzKN3wrkymKaj9e_x9-LXvxDhWWouHJkZV8uwjYYjv83Q/w400-h296/wp-1646669407005.jpg" width="400" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Julian maailma on murtunut, kun hänen poikansa ja miehensä
ovat menehtyneet auto-onnettomuudessa. Julia on palannut Ranskasta Englantiin. Julian
sisar Alicia yrittää kanaemomaisesti huolehti pikkusiskostaan, mutta Julia ei
halua apua. Hän haluaa piehtaroida surussaan yksin. Alicia saa kuitenkin
houkuteltua Julian vierailulle Wharton Parkin sukukartanoon. Kartanoon, jossa heidän
isovanhempansa olivat töissä. Julian muistoihin tulvivat ajatukset isoisästä
Billystä, joka hoiti kartanon orkideakokoelmaa. Muistoihin nousee myös muuta.
Kit, johon Julia pikkutyttönä ollessaan törmäsi kartanossa. Hämmästys onkin
suuri, kun Julia tapaa taas Kitin. Nyt aikuisena naisena ollessaan. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Vuonna 1939 Wharton Parkin tuleva perijä Harry myöntyy
äitinsä avioliittoehdotukseen. Onhan Olivia kaikin puolin viehättävä nainen,
vaikka oikeasti Harry ei osaa olla ollenkaan luonteva naisten seurassa.
Harrylle on myös luotu upseeriura, vaikka Harry ei haluaisi asetta
käteensä ottaa. Kun Euroopassa ja ympäri maailmaa alkaa todenteolla tapahtua
taisteluita, on myös Harryn lähdettävä. Mies lähetetään Singaporeen. Harry
haluaa pataljoonaansa mukaan Billyn, koska mies on ainoita henkilöitä, joihin
hän täydellisesti luottaa. Sotavuodet kuluvat, eikä Wharton Parkissa tiedetä,
kuinka miehille on käynyt. Elossa ovat. Harry siirretään Bangkokiin saamaan
jatkohoitoa sodan aiheuttamiin terveysongelmiin. Mies toipuu, mutta kotimatka
saa siirtyä. Hän on tavannut elämänsä rakkauden Lidian. Naisen, joka on aivan
jotain muuta kuin kukaan muu nainen siihen asti. Harrya ei estä edes se, että
hän on naimisissa Olivian kanssa. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Orkideatarhassa</i> on samanlainen rakenne kuin
yleensäkin Rileyn kirjoissa. On kaksi eri aikakautta, jonka vaiheita lukija
pääsee seuraamaan. Tarinat punoutuvat jollain tavoin yhteen, jolloin moni kysymys
saa vastauksen ja nykyhetkessä elävien on helpompi ymmärtää taustaansa ja
tapahtumia. Vaikka lukija yleensä tietää jo etukäteen kirjan rakenteen, ei tämä
haittaa. On mielenkiintoista, kuinka Riley on yhdistänyt kaksi eri aikakautta
ja maailmaa. Lukijan on luontevaa hypätä toisesta maailmasta toiseen. Lisäksi on
nautittavaa, kuinka hienosti Riley on kuvannut maisemia ja tapahtumapaikkoja.
Esimerkiksi <i>Orkideatarhassa</i> saatoin haistaa ja tuntea Bangkokin pikkukujat
sekä Mekongjoen virtaamisen. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Pidän siitä, kuinka Riley on saanut eloa henkilöhahmoihin.
Heidän luonteenpiirteensä tulevat hyvin esiin. Luokkajaot ovat selvät, mutta siitä
huolimatta se ei estä ystävyyttä kahden eri luokan välillä. Tämä kertoo siitä,
kuinka ihminen voi luottaa toiseen, jos katsoo hänet luottamuksen arvoiseksi.
Silloin ei ole mitään väliä, mistä yhteiskuntaluokasta olet lähtöisin. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Jos nyt jotakin pitää oikein kritisoida, mielestäni oli outoa,
kenet Julia tapasi, kun hän palasi Ranskaan. Ikävä ja täysin turha sivujuonne
muuten hienoon tarinaan. Lucinda Riley kyllä osasi kirjoittaa vetoavia
tarinoita. Tarinoita, jotka varmasti sykähdyttävät useimpien naisten sydämiä. En
tiedä, lukevatko miehet Rileyn kirjoja, mutta jotenkin en usko, että olisivat
kirjoista yhtä haltioissaan kuin naiset. Kauniit ja salaperäiset tarinat
upeissa maisemissa uppoavat varmasti monien naisten sydämiin. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan englanninkielinen alkuteos <i>Hothouse Flower</i> on
ilmestynyt vuonna 2010. Kirjan on suomentanut Tuukka Pekkanen. Herkkien
kansipapereiden takana on Laura Noponen. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lucinda Rileyn <i>Orkideatarha</i> on varma valinta sinulle,
joka olet pitänyt muistakin Rileyn kirjoista. Säihkyvää tarinaa, jossa nenäliinapaketti
kannattaa pitää lähistöllä.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpD8OmrBwLTu3mUE_rM9TerPoMEwzHdsKlFzgvB8Gbhxi6vBflNAkNs0nap5xDRL_McJA-YvVXE0oyi1qQV7j0OrtsY0sCB4lvhr0EuX5bZ0ih107YHGR8sf7Rfn7QxHrjq1RLme69o1QSpXSPz7wVvRGDb-dxsX4nKxnztQEqNw9ZxvEX41mdIrhzoQ/s3002/20220720_183713%20(2).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3002" data-original-width="2951" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpD8OmrBwLTu3mUE_rM9TerPoMEwzHdsKlFzgvB8Gbhxi6vBflNAkNs0nap5xDRL_McJA-YvVXE0oyi1qQV7j0OrtsY0sCB4lvhr0EuX5bZ0ih107YHGR8sf7Rfn7QxHrjq1RLme69o1QSpXSPz7wVvRGDb-dxsX4nKxnztQEqNw9ZxvEX41mdIrhzoQ/w630-h640/20220720_183713%20(2).jpg" width="630" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lämmin kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-68427724753562958262022-07-20T07:00:00.004+03:002022-07-21T18:25:50.195+03:00Maria Adolfsson: Meren ja pirun välissä<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><a href="https://tuijata.com/2022/03/08/naistenviikko-2022-haaste/">Naistenviikko</a> jatkuu. Tällä kertaa tapetilla on ruotsalainen
naisdekkaristi Maria Adolfsson ja hänen kirjansa <i>Meren ja pirun välissä</i>
(Tammi, 2020). Minulle aivan uusi tuttavuus Adolfsson, mutta uskoakseni ei jää
yhdeksi kosketuksi. Sen verran tapahtumarikas dekkari oli kyseessä.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPCnJN99EqaAC5P7VthsMnc7oWKI4EjgYSQ7exsI6Z-M9D_9DT4ZTbhh_aQ9Df2ZoIDfW-05WTI-QpF_MiHuCj8ye-Vsg4gq4P4pz0lQXH_6fZFMMy_47xERq6fEcuQFpjQ5BXmgcZNZWhdk0WWUpUg5zKW-ASGFYS7LKFieeaEU8nL9IGHLAAJ5FZAg/s800/wp-1646669407005.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="593" data-original-width="800" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPCnJN99EqaAC5P7VthsMnc7oWKI4EjgYSQ7exsI6Z-M9D_9DT4ZTbhh_aQ9Df2ZoIDfW-05WTI-QpF_MiHuCj8ye-Vsg4gq4P4pz0lQXH_6fZFMMy_47xERq6fEcuQFpjQ5BXmgcZNZWhdk0WWUpUg5zKW-ASGFYS7LKFieeaEU8nL9IGHLAAJ5FZAg/w400-h296/wp-1646669407005.jpg" width="400" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Vanhempi rikoskonstaapeli Karen Eiken Hornby ei voi oloaan
hyväksi. Hän on väsynyt ja saamaton. Pienikin ele Leolta, alivuokralaiselta, nostaa
ärtymyksen kattoon. Sitä paitsi hän on raivoissaan kuullessaan, että Leon
nuoruudenrakastettu, maailmankuulu laulaja Luna on palannut Doggerlandiin. Leo liehittelee
taatusti diivaa laulajaa. Kaiken huipuksi Luna häviää ja aiheuttaa Karenille
harmaita hiuksia tempauksellaan. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Samaan aikaan pääkaupungissa riehuu sarjaraiskaaja, joka on
saatava kiinni, ettei enempää uhreja syntyisi. Poliisi yrittää
päämäärätietoisesti selvittää, kuka raiskaaja on. Karen ei jollain tavoin sovi
sellaiseen muottiin, jossa sanellaan tarkasti mitä tehdään. Hän tekee omia
tutkimuksia ja saakin kiinni ajatuksesta, kuka raiskaaja voisi olla. Vielä on
vain pehmitettävä päälliköt, jotta Karenin tutkintalinjaa voidaan jatkaa. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Mistä näitä ruotsalaisia huippudekkaristeja sikiää? Maria Adolfssonin
kirja vei ainakin tämän lukijan mennessään. Luin kirjaa kissaulkoilujen ohessa,
mutta jostain syystä huomasin, että ulkoiluilta palatessamme kirja pysyi käsissäni
pitkään. En olisi malttanut jättää tarinaa välillä kesken, mutta pakko oli,
koska yli neljäsataa sivuinen dekkari olisi vienyt liikaa aikaa yhdellä kerralla
luettuna. Pidin siitä, kuinka tarina etenee koko ajan. Kirjassa on myös
tavallaan kaksi eri mysteeriä, jotka kulkevat rinnakkain, ja vaikka toinen
tarina ikään kuin taputeltiin valmiiksi, nousee se yhtäkkiä uudestaan
parrasvaloihin. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan päähenkilö Karen on jo kypsässä keski-iässä, mutta siitä
huolimatta hän joutuu kohtaamaan yksityiselämässä asian, joka vaatii harkintaa
ja punnitsemista. Tekee hän niin tai näin, ovat paineet valtavat. Kuinka Leo
suhtautuu asiaan? Entä Sigrid? Nuori nainen, joka on Karenille kuin oma tytär.
Mikä on ystävien ja työkavereiden reaktio, jos hän päätyy vaihtoehdoista toiseen?
Tekee hän niin tai näin, valinnalla on merkitystä koko hänen loppuelämänsä ajan.
Yhteiskunnan odotukset ja oletukset eivät aina vastaa todellisuutta. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan tapahtumat sijoittuvat Doggerlandiin. Minua häiritsi
todella paljon, kun en saanut kohdistettua Doggerlandia millekään kartalle,
vaikka kirjassakin oli kartta mukana. Miksi en muka ollut ikinä aikaisemmin
huomannut kyseistä saarta Britannian ja Tanskan välissä? Oli pakko googlettaa
ja taas Google tiesi. Doggerland on kuvitteellinen pieni saarivaltio Pohjanmeressä,
Britannian ja Tanskan välissä. Täytyy kuitenkin myöntää, että hyvin Adolfsson
on kuvittanut saarensa. Näin silmieni edessä jylhät kalliot ja meren pauhunnan.
Niin, ja kerrottakoon sekin, että Doggerland on ollut oikeasti olemassa noin 10
000 vuotta sitten. Nyt paikalla on Doggerinmatalikko. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan ruotsinkielinen alkuteos <i>Mellan djävulen och havet</i>
on ilmestynyt vuonna 2020. Kirjan on suomentanut Terhi Vartia. Kirja on kolmas
osa Adolfssonin Doggerland-dekkarisarjassa. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Maria Adolfssonin <i>Meren ja pirun välissä</i> on oivaa
kesäluettavaa. Sopivan jännittävää tarinaa, jossa lukijan mielenkiinto pysyy
yllä koko ajan. Lisäpontta lukemiselle antaa särmikäs päähenkilö Karen.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaY7IV_ou_8jLjBf1RYrViI2VDvqiI-PLyVVmuv-aWeuQe1EeYBULhrutMRyG5pgET6ySXcdM63FsfkZBiekRchTCl68eWjxklz_-P0s6FMXdk6Hy85NsUzEiVLe9P0dNxIB4sErmSIKP8qAiBh_HCSs-EyIQJGIAW2HUeb5OTNxSnZ_C92QLrh0t0ew/s3393/20220719_110723%20(2).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3393" data-original-width="2491" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaY7IV_ou_8jLjBf1RYrViI2VDvqiI-PLyVVmuv-aWeuQe1EeYBULhrutMRyG5pgET6ySXcdM63FsfkZBiekRchTCl68eWjxklz_-P0s6FMXdk6Hy85NsUzEiVLe9P0dNxIB4sErmSIKP8qAiBh_HCSs-EyIQJGIAW2HUeb5OTNxSnZ_C92QLrh0t0ew/w470-h640/20220719_110723%20(2).jpg" width="470" /></a></div><div><br /></div><div><br /></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-5014777573410912962022-07-19T07:00:00.014+03:002022-07-19T07:00:00.193+03:00Kiran Desai: Menetyksen perintö<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><a href="https://tuijata.com/2022/03/08/naistenviikko-2022-haaste/">Naistenviikon haasteen</a> toisena kirjana on Kiran Desain <i>Menetyksen
perintö</i>. Heti alkuun on pakko myöntää, että kuvittelin
kirjailijan olevan mies. Kirjailijan nimi ei nimittäin sanonut minulle yhtään
mitään. Onneksi Google on viisas ja tietää minua enemmän. Kiran Desai on nainen
ja siksi oikeutettu naistenviikon kirjapostaukseen. Kirjan luimme lukupiirissä
ja se kyllä kirvoittikin melkoisia keskustelunaiheita.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7F9bYu1PldJO0aCG5RHdrUV95FnDDRQ95lG8C9D8m1Va7MqGCqFtNG3yG0aaojlcdR0ebq4Js2hdEvLrtCPoPcYv0zJa07VE-SRhIpKhYBIrT7X6z0Yi2CjzBLjOgkvLnu6a-o0WB9qU81PsnWxDHvyDyc5vaPFx2xMEg6TvoT1wXNhEUh11VL2lnWQ/s800/wp-1646669407005.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="593" data-original-width="800" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7F9bYu1PldJO0aCG5RHdrUV95FnDDRQ95lG8C9D8m1Va7MqGCqFtNG3yG0aaojlcdR0ebq4Js2hdEvLrtCPoPcYv0zJa07VE-SRhIpKhYBIrT7X6z0Yi2CjzBLjOgkvLnu6a-o0WB9qU81PsnWxDHvyDyc5vaPFx2xMEg6TvoT1wXNhEUh11VL2lnWQ/w400-h296/wp-1646669407005.jpg" width="400" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kanchenjungavuoren juurella, Himalajalla, asuu
eriskummallinen pesue. Eläkkeellä oleva tuomari, jolle maailma näyttäytyy aina
nurinkurisesti. Mikään ei ole koskaan hyvin tai oikeastaan on. Hänen koiransa
Mutt on tuomarin elämän keskipiste. Tyttärentytär Sai on joutunut olosuhteiden pakosta
muuttamaan isoisänsä luokse. Perheen kokki palvelee tuomaria ja Saita
laittamalla päivät pitkät ruokia ja ajattelemalla poikaansa Bijua, joka on
löytänyt onnensa New Yorkista. Oikeasti Biju on kaikkea muuta kuin onnekas. Hän
on laitoin siirtolainen, jonka työpaikat vaihtuvat tiuhaan tahtiin. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">16-vuotias Sai on saanut kotiopetusta lähistöllä asuvien
sisarten Nonin ja Lolan luona. Kun sisaruksilla tulee aita vastaan matematiikan
ja luonnontieteen opetustyössä, siirtävät he vastuun Gyanille, joka voisi jatkokouluttaa
tyttöä. Gyan on itsekin nuori, eikä aikaakaan, kun molempien nuorten sydämet
läpättävät toisillensa. Nuoret näkevät vain toisensa. Muu maailma on heille
ulkopuolinen. Ainakin hetken aikaa. Nepalin kansallismielisten noustessa
kapinaan, huomaa Gyan yhtäkkiä olevansa mukana lietsomassa vastarintaa. Gyan alkaa
miettiä suhdettaan Saihin tarkemmin, eikä voi ymmärtää, kuinka hän on voinut haksahtaa
johonkin Sain kaltaiseen, paremman väen tyttäreen. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Naistenviikon teemaan liittyvänä haluan nostaa Sain osuuden
enemmän esiin, vaikka kirjan muutkin henkilöhahmot olivat vahvasti mukana
juonessa. Ennen kuin Sai muutti isoisänsä luokse asumaan, oli hän ollut luostarikoulussa,
josta oli puuttunut tavallisen naisen esikuva kasvavalle tytölle. Esikuva
puuttui niin ikään tuomarinkin luona. Ainoa jollain tavoin normaali kontakti
naisten elämään oli Nonin ja Lolan luona. Sen takia ei ollut ihmekään, kuinka
hämmentyneeksi Sai itsensä tunsi, kun seksuaalisuus alkoi herätä hänessä. Sai oli aivan yksin naiseutensa kanssa. Hänellä ei ollut ystävättäriä, eikä minkäänlaista naisesikuvaa, johon olisi hieman voinut peilata omia tuntojaan.</p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kiran Desai avaa kirjassaan naiskuvaa muullakin tavoin.
Tuomarin historiaan on tietysti kuulunut vaimo, mutta millainen vaimo? Tyttö on
ollut todella nuori, kun hänet on naitettu tuomarille tai siinä vaiheessa tulevalle
tuomarille. Tuomarin lähtiessä opiskelemaan Englantiin, tuore vaimo jäi
vuosikausiksi lapsuudenkotiinsa asumaan. Vastavalmistuneen tuomarin palatessa
Intiaan, mies huomaa inhoavansa vaimoaan. Alkaa mielipuolinen väkivalta, jossa
häviäjänä on tietenkin tuomarin vaimo. Kirjan kertomus antaa kauhistuttavan
kuvan siitä, millaisiin perhehelvetteihin pakkonaitetut nuoret naiset saattava
joutua. Siitä on rakkaus kaukana. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan tarina on rankka. Todella rankka, vaikka kirjan
alkupuoli antaakin kepeää ja hieman huvittavaakin kuvaelmaa Sain ja muiden elämästä
keskellä viidakkoa. Fiktiivisen tarinan taustalla on kuitenkin historialliset
tapahtumat 1980-luvun loppupuolella, kun kansallismieliset nousivat kapinaan.
Armeijan oli lopulta pakko puuttua peliin, jotta mellakoinnit saatiin
talttumaan. Ihmishenkiä menetettiin, korruptio kukki, viranomaisiin ei ollut
luottamista, kaupat sulkivat ovensa. Aivan kaikkea mahdollista maan ja taivaan
väliltä. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lukupiiriläiset pitivät kirjaa ahdistavana, vaikka kirjassa
löytyikin paljon tragikoomisia piirteitä. Desai osaa kuitenkin kertoa tarinansa
siten, että kirjaa ei voi jättää kesken. On pakko saada tietää, kuinka jokaiselle
käy. On surua ja murhetta, mutta kirjan loppu on kuitenkin jollain tavoin hyvin
kaunis kaikesta pahuudesta huolimatta. Keskustelua aiheutti myös se, kuinka
kastijako on nykyään laitonta Intiassa, mutta sitä edelleen löytyy ympäri maata.
Kastittoman ihmisen asema on täysin arvoton, ja vaikka intialaisia koulutettaisiin
kuinka korkealle tahansa, ei koulutusmahdollisuutta ole missään tapauksessa
kaikilla. Yhtä mieltä lukupiirissä oltiin siitä, että olisi pitänyt tuntea
Intian kulttuuria ja historiaa paremmin, jotta olisi saanut vielä enemmän irti
kirjasta. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan englanninkielinen alkuteos <i>The Inheritance of Loss</i>
on ilmestynyt vuonna 2006. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi vuonna
2007 Otavan julkaisemana. Itse luin Seven-pokkareiden version vuodelta 2008.
Kirjan on suomentanut Kristiina Drews. Kiran Desai on voittanut kirjallaan
Booker-palkinnon vuonna 2006. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Naistenviikon teemaan sopii hyvin sekin, että kirjailija on
omistanut kirjansa äidilleen sanoilla: <i>”Äidilleni suurella rakkaudella</i>”. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kiran Desain <i>Menetyksen perintö</i> on ehdottomasti
lukemisen arvoinen kirja. Kirjan tarina herättää paljon ajatuksia ja halua oppia
tuntemaan Intian historiaa paremmin. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4 (asteikko 1-5).<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBU5xBoRwvuajHR7yfAwpYG1vvZZehOOoI18usdTspWk5Cvhy1OaeEXfu923kaGrhW6L20H6_XWnVuZyaoWlrJGFXeJAnLO0TLt6emMS1V05LFkVqNp8vo0Ts82fbzSbwQAVQFJh5WAiKKu3g11fCweVj4LAx9295OKdHGzQT1L7F_sUoKeTfK3NGasA/s3340/20220718_173821%20(2).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3340" data-original-width="3024" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBU5xBoRwvuajHR7yfAwpYG1vvZZehOOoI18usdTspWk5Cvhy1OaeEXfu923kaGrhW6L20H6_XWnVuZyaoWlrJGFXeJAnLO0TLt6emMS1V05LFkVqNp8vo0Ts82fbzSbwQAVQFJh5WAiKKu3g11fCweVj4LAx9295OKdHGzQT1L7F_sUoKeTfK3NGasA/w580-h640/20220718_173821%20(2).jpg" width="580" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-39882107764301237992022-07-18T07:15:00.004+03:002022-07-18T09:53:05.616+03:00Taina Latvala: Välimatka<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Koska blogi on elänyt hiljaiseloa työstressin takia, päätin
että nyt on aika ryhdistäytyä ja nousta pohjamudista. Pian alkaa kesäloma ja
sitten pitäisi olla enemmän aikaakin keskittyä omiin mukaviin harrastuksiin.
Sitä ennen on kuitenkin naistenviikko. <i><a href="https://tuijata.com/2022/03/08/naistenviikko-2022-haaste/">Tuijata. Kulttuuripohdintoja</a></i>
-blogin Tuija emännöi jokavuotiseen tapaan naistenviikon kirjallisuushaastetta.
Naistenviikolla luetaan naisten kirjoittamaa kirjallisuutta, havainnoidaan naiskuvia,
kirjan on voinut olla kirjoittanut juhlaviikon nimipäiväsankaritar tai ehkä
kirjassa seikkailee nimipäiväänsä viettävä juhlittu. Niin tai näin,
naisnäkökulma valitaan oman mielen mukaan. Taina Latvalan <i>Välimatka</i> (WSOY,
2012) on sikäli hyvä aloitus viikolle, että tämän tarinan keskiössä ovat naiset.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHxZEfAvW4CLC16zhCOSBUh-8qM7g3C_OGtNJrgnkl5b0tvxOX6YdkzmBK8vAncHsh03SMpAuO4Kk_VSKqK6TgbF6qnxb3K9PiwEYi33Tvwh9xArkqN2SwSCAS43FVDnWX8asQ5rE8X4dwX-pbW6yKzPZMs_AuuEtd4TpPyPRskHWeNCmwBUsbuZFcLA/s800/wp-1646669407005.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="593" data-original-width="800" height="297" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHxZEfAvW4CLC16zhCOSBUh-8qM7g3C_OGtNJrgnkl5b0tvxOX6YdkzmBK8vAncHsh03SMpAuO4Kk_VSKqK6TgbF6qnxb3K9PiwEYi33Tvwh9xArkqN2SwSCAS43FVDnWX8asQ5rE8X4dwX-pbW6yKzPZMs_AuuEtd4TpPyPRskHWeNCmwBUsbuZFcLA/w400-h297/wp-1646669407005.jpg" width="400" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Eteläpohjalaisessa Synkkylän kylässä asuvat äiti ja tytär,
jotka ovat toisistaan riippuvaisia. Toinen tytär asuu kaukana, joten kaikki
vastuu äidistä jää kertojaäänen omaavalle tyttärelle. Äidin mies ja tytärten
isä on hävinnyt vaimonsa ja lastensa elämästä kymmenisen vuotta sitten. Äiti ja
tytär eivät kuitenkaan ole päästäneet otettaan kaipauksesta. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Tyttäret ostavat äidilleen syntymäpäivälahjaksi Teneriffan
matkan. Matkaan lähtee tietenkin mukaan tytär, joka muutenkin huolehtii
äidistä. Äiti on vastahankainen, eikä ole valmis tällaiseen isoon asiaan. Entä
jos mies palaakin sillä välin kotiin? Matka kuitenkin toteutetaan. Vaikka äiti
ja tytär ovat toisissaan kiinni, ei se sitä tarkoita, etteikö heillä olisi omat
mielensä ja omat haaveensa. Äiti haluaa pitää tyttärestään kiinni joka
käänteessä. Hän huomaa heti, kun hotellin vastaanottovirkailija iskee silmänsä
kiinni tyttäreen. Sanomista tulee ja huolehtimista. Tytär sen sijaan haluaa antautua
pienen lomaromanssin pyörteisiin. Vahvojen eteläpohjalaisten naisten luonteet
ottavat yhteen, kun tytär uhmaa äitiään. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Välimatkassa</i> äidin ja tyttären välit nousevat
itseoikeutetusti kaiken pinnalle. Äidin ja tyttären välillä on kuilu, joka
vaikuttaa olevan ylitsepääsemättömän syvä. Äiti ihmettelee tyttären touhuja.
Milloin tytär on liian vähissä vaatteissa, milloin muuten vain käyttäytyy
oudosti. Äidin muistelmat nuoruudesta nostavat niin ikään esiin kitkoja äidin
ja äidin oman äidin välillä. Aivan samantapaisia keskusteluja tai huomautuksia
äiti on kuullut oman äitinsä suustaan. Sukupolvien välinen matka on pitkä,
mutta kuitenkin hyvin lähellä. Samaa sukuahan sitä loppujen lopuksi ollaan. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kadonnut isä ja aviomies kulkee tarinassa mukana. Äiti
kuvittelee näkevänsä miehensä joka paikassa. Hän odottaa ja odottaa. Tytärkin
kaipaa isäänsä, mutta hän yrittää ymmärtää, ettei isää ehkä enää ole
olemassakaan. Kun kirjan tarinassa äidin ja tyttären maailmat tavallaan
kääntyvät päälaelleen ja tytär tekee löydön, jollaista ei olisi voinut
kuvitellakaan, on tyttären vuoro suuttua äidilleen. Miksi äiti on salannut
häneltä jotain niin tärkeää? Eikö tytär ole ollut sen arvoinen, että asiasta
olisi voinut kertoa? </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Latvalan teksti on kaunista. Lähes proosamaista.
Yksinkertaista ja sykähdyttävää. Ei tarvitse sanoilla leikkiä, jos siihen ei
ole tarvetta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Lenkkarini ovat tahriintuneet menneiden syksyjen kuraan.
Solmin nauhat niin kuin äiti on minua opettanut, teen yhden hiirenkorvan ja kiepsautan
narun sen yli. Tekisi mieli halata äitiä, mutta jos sen teen, en pysty
lähtemään koskaan.</i> (s. 90)<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Pidän Latvalan tyylistä, kuinka hän ottaa kirjoissaan Etelä-Pohjanmaan murteen valttikortikseen. <i>Välimatkassa</i> äidin ajatelmat
ovat murteella kerrottuja. Omat sukujuureni ovat Etelä-Pohjanmaalta, joten on
hienoa maistella murresanoja suussa. Etenkin, kun tämä on harvinaista herkkua
suomalaisessa kirjallisuudessa. Muutenkin eteläpohjanmaan murretta kuulee
nykyään harvemmin, ellei lähde katselemaan Pohjanmaan lakeuksia. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lukemani kirja kuuluu BON-pokkareiden sarjaan. Pokkareilla
on aina oma paikkansa sydämessäni. Ne ovat keveytensä puolesta oivia
lukukirjoja kissaulkoiluilla ja matkoilla. Tämäkin kirja valikoitui lukemattomien
pinosta ihan vain fyysisen keveyden vuoksi. Sen sijaan kirjan tarina on syvälle
tunteisiin menevää kerrontaa. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Taina Latvalan <i>Välimatka</i> on nimensä mukainen kirja.
On maantieteellistä välimatkaa, mutta kirjan ehdoton vahvuus on äidin ja
tyttären välimatkassa ja siinä, kuinka välimatkaa voidaan kaventaa. Upea kirja
kaikille laatukirjallisuuden rakastajille.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqtJXyTKErAO4Q8vEDg1Ed9w9RYoDxggp2JLQsjSVLkCrLUVjkI1BnBoowC2N-ZDZ_mLzb5GDszgZ9oeaheL2Jqk236D8QFkWsI3f4RgvptwDkKFuxoiorSrLr5zA52lthrc131GA1djAlivLyxwL_Hm_GHFkX7br0GYhuvdDm-1uj2lFd8_HE7Aoxig/s3156/20220717_164922(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3156" data-original-width="2790" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqtJXyTKErAO4Q8vEDg1Ed9w9RYoDxggp2JLQsjSVLkCrLUVjkI1BnBoowC2N-ZDZ_mLzb5GDszgZ9oeaheL2Jqk236D8QFkWsI3f4RgvptwDkKFuxoiorSrLr5zA52lthrc131GA1djAlivLyxwL_Hm_GHFkX7br0GYhuvdDm-1uj2lFd8_HE7Aoxig/w566-h640/20220717_164922(1).jpg" width="566" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-13175301275849658872022-07-17T15:23:00.000+03:002022-07-17T15:23:38.689+03:00Jori Reijula: Lattesamurai<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lattesamurai. Hämmentävä nimi, mutta siitä huolimatta
kiinnostuin Jori Reijulan fiktiivisestä uutuusteoksesta <i>Lattesamurai </i>(Bazar,
2022). Minulla ei ollut mitään odotuksia kirjan suhteen, eikä samurai-sana
paljon innostusta nostanut, mutta ei tarvinnut pettyä. Kirja on kerrassaan
mainio ja ennen kaikkea viihdyttävä. Niin, ja sekin selviää, mikä lattesamurai
on, kunhan kirjan vain lukee. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Jiipee on puutarha-alalla työskentelevä lähes kolmekymppinen
diplomi-insinööri. Päällisin puolin tämä kuulostaa loisteliaalta, mutta mitä
Jiipeen elämä oikeasti on? Jiipeen elämä on ailahtelevaista ja jatkuvaa
haahuilua ympäriinsä. Miehellä on ollut kaksi vakavaa suhdetta. Ensimmäinen
suhde Maija-ykköseen ja toinen suhde Maija-kakkoseen. Kun suhde Maija-kakkoseen
yllättäen katkeaa, on mies aivan raunioina. Pelastus löytyy Whatsappista.
Viesti äidille, niin heti tuntuu paremmalta. Onneksi on myös loistavia ystäviä,
jotka auttavat miestä mäessä, eikä mäen alla. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Ystävät raahaavat Jiipeen kaukaiseen Kuopioon. Kauas pois
pääkaupunkiseudun pahuudesta. Ei Kuopio aivan vieras paikka ole. Asuu siellä
Jiipeen veli puolisonsa kanssa. Jiipeen ja hänen ystäviensä matka on täynnä
kohellusta ja nestemäisiä nautintoja, mutta on jotain muutakin. Paikallisessa
blettäjien menomestassa Jiipee tutustuu Raijaan. Naiseen, jonka edessä jalat
menevät spagetiksi ja kaikki muu menettää merkityksensä. Onko Raija kuitenkaan
oikea nainen Jiipeelle? Alkaa melkoinen kissa ja hiiri -leikki. Raija vierailee
pääkaupunkiseudulla, mutta Jiipee tapansa mukaan mokaa jotain tai sitten joku
hänen ystävänsä mokaa. Mistään ei tunnu tulevan mitään, mutta Jiipee ei anna
periksi. Ennen pitkää hän huomaa asuvansa Kuopiossa Raijan kanssa ja loppuelämä
on pelkkää silkkiä vain. Ei todellakaan ole. Jiipee joutuu tekemään tosissaan töitä,
jotta selviää Raijan asettamista tulikasteista ja vaatimuksista. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan henkilöhahmot ovat kutkuttavia. Jiipee jo pelkästään
antaa itsestään kömpelön kuvan, vaikka pitääkin itseänsä hirvittävänä bilehirmuna,
jonka juttuja kaikki jaksavat kuunnella. Oikeasti Jiipee nousee omasta
ahdingostaan vain iloliemen avulla. Hän miettii ja pähkäilee naisasioitaan
maailman tappiin saakka. Raijan tavatessaan hän menee entistä enemmän sekaisin.
Raija on päämäärätietoinen amatsoni, joka on tottunut saamaan haluamansa. Raija
suuttuu helposti, eikä häntä aivan helposti lepytellä. Jiipeen on opeteltava Raijan
tavoille ja osattava lukea Raijaa. Kommelluksia sattuu, mutta viisas mies oppii
tunnistamaan naisen pienetkin eleet. Se täytyy kyllä myöntää, etten aivan
pitänyt Raijan diktaattorimaisesta tavasta päättää esimerkiksi kaikesta
sisustuksesta. Tosin ehkä Raijakin kirjan loppupuolella alkoi hieman myöntyä
Jiipeen yksinkertaisimpiin ja halvempiin ratkaisuehdotuksiin. Jiipeen
kavereista voisin mainita, että ärsyttäviä. Toki miehellä pitää ystäviä olla,
mutta juuri sellaisia, jotka laukovat suustaan typeryyksiä minkä ehtii. Argh! </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Reijulan teksti on elävää ja kuvailevaa. Tekstissä ei ole
jippoja, eikä lukijan tarvitse miettiä, mitä kirjailija tahtoo jollakin asialla
sanoa. Pidän tällaisesta rehellisestä vuodatuksesta. Siinä annetaan arvoa
lukijalle, jonka ei tarvitse pinnistellä eriskummallisten lauserakenteiden viidakossa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Oli ihmeellistä, miten nopeasti ihminen saattoi muuttua
oksennustautisesta mahahaavapotilaasta maailman valtiaaksi. Jiipeen hymy
ulottui korvasta korvaan ja sydän lepatti kuin kolibri. Hän huomasi
leijailevansa metrin maanpinnan yläpuolella – kuin ilmatyynyaluksella.</i> (s.36)<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Pidän kirjan astelemasta, jossa Jiipee on päähenkilö, joka
haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Yleensähän tällainen rooli on tehty
naisille, joista tunnetuin lienee roolihahmo Bridget Jones. Jiipee kipuilee
kaikkien rakkauteen liittyvien kysymysten äärellä. Jos teen näin, tapahtuuko
näin vai noin? Mistä oikeastaan voi tietää, mitä nainen haluaa vai haluaako
nainen ylipäätään mitään? </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Lattesamurai</i> aloittaa romaanitrilogian, jossa ei
huumoria säästellä. Samalla lukija pääsee kurkistamaan kolmekymppisten nuorten
miesten elämään, millaista se oikeasti on. Onko se pullistelua ja paremmuuden
tavoittelua vai jotain ihan muuta? Voiko kolmekymppisen miehen sisältä löytyä
lämmin ja herkkä ihminen? Itse odotan mielenkiinnolla, jatkuuko sarjan toisessa
osassa Jiipeen ja Raijan yhteiselämä vai onko kertomuksen ytimessä jotkut aivan
muut henkilöt. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Jori Reijulan <i>Lattesamurai</i> on sopivan kepeää
kesälukemista. Tätä kirjaa lukiessa voi heittää aivot narikkaan ja antaa Jiipeen
hoitaa sähellykset. Aivan varmasti saa nauraa miehen edesottamuksille.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix6slyFiso3GB1LjNxD3RmhDTsGEEb91mErL4Os-Z1jJ2xvVGtIsgSixmkjeQXE1uiwfXkLFdqTOd3hULmxYAdr_Qqn54lvU02GjaBILXfh4OhFhV3ftRN_zoN6gCm0UFL1pyeHp_nbZNF-jImECn3sV7HH80NHngGZAy0JlY7Y-JKL8gMFF9aOchTIw/s3554/20220619_182148.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3554" data-original-width="2865" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix6slyFiso3GB1LjNxD3RmhDTsGEEb91mErL4Os-Z1jJ2xvVGtIsgSixmkjeQXE1uiwfXkLFdqTOd3hULmxYAdr_Qqn54lvU02GjaBILXfh4OhFhV3ftRN_zoN6gCm0UFL1pyeHp_nbZNF-jImECn3sV7HH80NHngGZAy0JlY7Y-JKL8gMFF9aOchTIw/w516-h640/20220619_182148.jpg" width="516" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lämmin kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p></o:p></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-66035169203693675892022-07-17T13:18:00.000+03:002022-07-17T13:18:12.646+03:00Järvenpään teatteri: Pekka Töpöhäntä<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Voitteko kuvitella sellaista, että menin Keravan kirjastoon
lainaamaan jonkin ihanan <b>Gösta Knutssonin</b> Pekka Töpöhäntä -kirjan, niin
hyllyt huusivat tyhjyyttä. Olisin halunnut ihan vain fiilistellä Pekan kanssa
ennen kuin menin katsomaan Järvenpään teatterin <i>Pekka Töpöhäntä</i>
-kesäteatteriesitystä. Kirjastovirkailija kertoi, että ovat niin vanhoja
kirjoja, ettei niitä enää oikein ole hyllyssä. Siis käsittämätöntä!
Klassikkoteoksia ei saa ikinä poistaa hyllystä. Onneksi Järvenpään teatteri ei
ole kääntänyt klassikolle selkäänsä. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Järvenpäähän muuttaa uusi kissa. Hännätön kissa. Kissa, jota
muut kissat karttavat, koska niin kuuluu tehdä. Oikeasti kaiken takana on Monni
(<b>Joona Majurinen</b>). Kaikkien pitää totella ilkeää Monnia ja Monni on
päättänyt, ettei hän siedä uutta kissaa, Pekkaa tai oikeammin Pekka Töpöhäntää (<b>Markus
Peltola</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">). Monnin mielestä Pekka on
sietämättömän leuhka tyyppi, joka kehuskelee kotioloillaan, eikä sellainen voi
olla edes kissa, jolla ei ole häntää.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"><br /></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirjwlXe-28j6PfGGxmfCffnDXxckqQxsou-QA2nOiRO5WM2roIVd_aj5vZEQGfb62ln0u4sYh7DctcBbQSJA8ToLpFepxZ3Y4OwjCymDToXI2Mj2Ff8QLWygfBVnqn7gu70wQFSiGM1DAP5_kamRboAxHN7hYw8P02DlH54S5ZmfweGAHn2w01vgKU_w/s5581/_X2A3225%20kopio.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="5581" data-original-width="3721" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirjwlXe-28j6PfGGxmfCffnDXxckqQxsou-QA2nOiRO5WM2roIVd_aj5vZEQGfb62ln0u4sYh7DctcBbQSJA8ToLpFepxZ3Y4OwjCymDToXI2Mj2Ff8QLWygfBVnqn7gu70wQFSiGM1DAP5_kamRboAxHN7hYw8P02DlH54S5ZmfweGAHn2w01vgKU_w/w426-h640/_X2A3225%20kopio.jpg" width="426" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Markus Peltola ja Hanna Koskinen<br />Järvenpään teatteri: <i>Pekka Töpöhäntä</i> (2022)<br />Kuva © Kapina Oy<br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Pekkaa kiusataan ja hänen
ulkonäköään arvostellaan rankalla tavalla. Hieman vetää tällaiset tempaukset
suloisen Pekan mielialaa matalaksi. Onneksi on kuitenkin epäilijöitä. Esimerkiksi
Arkadian Ulla (<b>Nita Laine</b>) ei ihan nielemättä Monnin juttuja niele.
Hän haluaa ottaa itse selvää, millainen tapaus Pekka on ja hän tulee
yllättymään positiivisesti. Pekka on mukava kaveri, eikä ollenkaan sellainen,
millaisen kuvan Monni hänestä on halunnut antaa. Tämä ei kuitenkaan tyydytä
Monnia. Ilkeä kissa suuttuu entisestään, kun hän kuulee, että Pekka matkustaa
Keravalle. Junalla. Eihän noin polleaa kissaa voi kukaan hyväksyä. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Ai jai, kuinka
upeita kohtauksia näyttämöllä nähtiinkään! Vaikka välillä mielen veti hieman
apeaksi, kun Pekkaa kiusattiin, oli näytelmään saatu juuri sopivasti draamaa. Markus
Peltola Pekan turkissa vetää hienosti kiltin kissan roolia, joka joutuu tahtomattaan
ilkeiden kissojen kiusaamaksi. Joona Majurinen Monnin karvoissa puolestaan on
ilkeä ja itsekeskeinen. Juuri sellainen ilkimys kuin Pekka Töpöhäntä -kirjoista kissa
muistetaan. Pilli (<b>Artturi Frisk</b></span>) ja Pulla (<b>Juha Latvala</b>)
puolestaan hännystelevät Monnia ja mokailevat minkä ehtii. Hauska parivaljakko.
Mukana on tietysti myös viehättävä Maija Maitoparta (<b>Hanna Koskinen</b>),
jolle on helppo menettää sydämensä.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2yusc4Qjugha4GyXiJvrOacaqS04o-bP8jQFHvfg_5_ZRssxhurhhPH5tboy2P7V3dm-NwKoAgAfXS2vwgFjxDcug8b7ViXKjS_bH0KXIlSzE626FYRtO6eq9plLGC-OEyKC-TB_nc3lsrplgQQfyahDrSliudkKU3HeB_yC5G049KopSrKTQlKJenA/s6039/_X2A2382.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4026" data-original-width="6039" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2yusc4Qjugha4GyXiJvrOacaqS04o-bP8jQFHvfg_5_ZRssxhurhhPH5tboy2P7V3dm-NwKoAgAfXS2vwgFjxDcug8b7ViXKjS_bH0KXIlSzE626FYRtO6eq9plLGC-OEyKC-TB_nc3lsrplgQQfyahDrSliudkKU3HeB_yC5G049KopSrKTQlKJenA/w640-h426/_X2A2382.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juha Latvala, Joona Majurinen ja Artturi Frisk<br />Järvenpään teatteri: <i>Pekka Töpöhäntä</i> (2022)<br />Kuva © Kapina Oy<br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><b>Samuli Reunanen</b> on sovittanut ja ohjannut näytelmän. Mies
onkin osannut tehdä keski-uusimaalaiseen atmosfääriin loistavan tarkkasilmäisen
sovituksen. Vaikka näytelmän voi ajatella olevan lapsille suunnattu, on siinä
paljon ammennettavaa aikuisillekin. Näytelmässä tuodaan upeasti kulttuuria
esille sekä tietenkin myös keravalaiseen historiaan sopivaa fiftarimeininkiä. Keski-Uusimaalaisille
on tuttu käsite Sherwood. Nimitys, jota Keravasta usein myös käytetään. Myös
tämä on nostettu mukaan näytelmän tuoksinoihin. Pidän tällaisista pienistä yllätyksellisistä
detaljeista, joista katsoja voi löytää jotain tuttua ja hauskaa, ehkä jopa hieman
eräänlaista sisäpiiritietouttakin. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Puvustuksen takana
ovat olleet </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sinikka Zannoni</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"> ja </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Tanja Lundsten</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">. Pekan
hopeanvälkkyvä discohilebileasu toi juuri sopivaa lisäpotkua Monnin antamille
kuvauksille ylimielisestä uudesta kissasta. Kissojen hännät puolestaan olivat
todella upeaa katseltavaa. Tuuheita ja paksuja. Pitkiä ja raidallisia. Kaikkea
mahdollista taivaan ja maan väliltä, paitsi tietenkin hännättömällä Pekalla,
mutta sehän ei kissaa huononna millään tavoin.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"><br /></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgby3JTeKGCd5OLK5VpnfiZMjuW4rVwBqKvbQAmsMOjIt4DdcOLkX550eJO-qFcPfMhZ3hgXtMZsUgsaQRs7zb2oknwwWHbYSLqtZkFbJAgjhLsE3bzLp_YGA0IVgkFg4t9spmts6_dLfmMKBozSoZakaUbFk82iMUaJ1byHEPb4oMLbdPlwhTub7o46Q/s6625/_X2A1653.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4417" data-original-width="6625" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgby3JTeKGCd5OLK5VpnfiZMjuW4rVwBqKvbQAmsMOjIt4DdcOLkX550eJO-qFcPfMhZ3hgXtMZsUgsaQRs7zb2oknwwWHbYSLqtZkFbJAgjhLsE3bzLp_YGA0IVgkFg4t9spmts6_dLfmMKBozSoZakaUbFk82iMUaJ1byHEPb4oMLbdPlwhTub7o46Q/w640-h426/_X2A1653.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Järvenpään teatteri: <i>Pekka Töpöhäntä</i> (2022)<br />Kuva © Kapina Oy<br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Pekka Töpöhäntä</i> on näytelmä, joka muistuttaa katsojaa siitä,
kuinka erilaisia me ihmiset, ja miksei myös kissat, olemme. Olemme erinäköisiä.
Toinen on hoikka. Toinen hieman pulskempi. Toinen säihkyy ulkoisesti. Toinen
puolestaan sisäisesti. Meillä on erilaiset luonteenpiirteet. Osa piirteistä on
vahvempia, osa heikompia. Pitäisi kuitenkin aina muistaa, että jokaisella
meillä on oikeus ihmisarvoiseen tai kissan arvoiseen elämään. Kiusaaminen ei
ole ikinä mikään vastaus mihinkään. Tämä kannattaisi muistaa taas piakkoin, kun
koulut avaavat ovensa. Ei syrjitä, eikä kiusata toisia erilaisuuden vuoksi. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Järvenpään teatterin
<i>Pekka Töpöhäntä</i> on koko perheen näytelmä, josta löytyy paljon musiikkia
ja vauhdikasta menoa. Perheen pienempiä aktivoidaan välillä näyttämöltä käsin,
niin jaksaa mielenkiinto pysyä yllä näytelmän loppuun asti. Mainittakoon vielä
se, että kesäteatterin katsomo on katettu, joten mahdollinen sadekaan ei haittaa
teatterielämystä.</span> </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Järvenpään teatterin
<i>Pekka Töpöhäntä</i> sai ensi-iltansa lauantaina 11.6.2022 Järvenpään Vanhankylänniemen kesäteatterin näyttämöllä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Rooleissa: Markus
Peltola, Joona Majurinen, Artturi Frisk, Juha Latvala, Nita Laine, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Marja Parviala</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Vesa Saralehto</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Marju
Karlsson</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Anna Tapper</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, Tanja Lundsten, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Ilpo
Halonen</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"> ja Hanna Koskinen<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Alkuteos: Gösta
Knutsson</span> </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Sovitus & ohjaus:
Samuli Reunanen<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Lavastuksen
suunnittelu: Samuli Reunanen<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Kapellimestari: </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Johannes Korpijaakko</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Puvustus: Sinikka
Zannoni, Tanja Lundsten<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Järjestäjä: Tiina
Seppänen<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Tuotanto: </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Ulla Luuk</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sari Lehtosalo</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, Järvenpään teatteri<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Valokuvat: </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kapina Oy</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Näin esityksen
kutsuvieraslipulla. Kiitos Järvenpään teatterille.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p> </o:p></span></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-24459022501647827392022-06-19T16:47:00.002+03:002022-06-19T16:50:05.180+03:00Keski-Uudenmaan Teatteri: Voi veljet!<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kesäteatterikausi on korkattu! Keski-Uudenmaan Teatterin Krapin
Kesäteatterissa pyörii tänä kesänä <b>Ray</b> ja <b>Michael Cooneyn</b>
käsikirjoittama farssi <i>Voi veljet!</i> Täytyy myöntää, että tästä
näytelmästä ei puutu kiivaita ja sekasortoisia kohtauksia. Kaikkihan menee
juuri niin kuin kunnon farssissa pitääkin mennä. </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLdgOZ3ajohAXFNBwM4PP53JbojB8E4rM2cuj92MvfecNvpvj7sTsdc68XbXm-EFY8dZHrdvlACvd8FdZRXOGT_ZkQsTIHxq69BS-09PiWyn7soN9K_UWPI4PU9XqNFV5DiBGLCnTiLCajsM0EaZP6rGGdEMokYET47Hi7hQqO9syvSwntffbeH3qmEQ/s4663/Voi%20veljet!%20Ake%20(Antero%20Nieminen),%20Make%20(Jari%20Vainionkukka),%20Pera%20(Kalle%20Tahkolahti).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3109" data-original-width="4663" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLdgOZ3ajohAXFNBwM4PP53JbojB8E4rM2cuj92MvfecNvpvj7sTsdc68XbXm-EFY8dZHrdvlACvd8FdZRXOGT_ZkQsTIHxq69BS-09PiWyn7soN9K_UWPI4PU9XqNFV5DiBGLCnTiLCajsM0EaZP6rGGdEMokYET47Hi7hQqO9syvSwntffbeH3qmEQ/w640-h426/Voi%20veljet!%20Ake%20(Antero%20Nieminen),%20Make%20(Jari%20Vainionkukka),%20Pera%20(Kalle%20Tahkolahti).jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Antero Nieminen, Jari Vainionkukka ja Kalle Tahkolahti<br />Keski-Uudenmaan Teatteri: <i>Voi veljet!</i> (2022)<br />Kuva © Kapina Oy<br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Ake (<b>Antero Nieminen</b>) ja Liisa (<b>Anni-Maija
Koskinen</b>) ovat odotusta täynnä. Heille on tulossa sosiaalityöntekijä Rouva
Porvali (<b>Sanna Saarijärvi</b>) tekemään arviota pariskunnan kelpoisuudesta
adoptoida lapsi. Kaiken pitää olla kotona viimeisen päälle kunnossa, mutta mitä
tapahtuu, kun paikalle pöllähtää Aken veli Make (<b>Jari Vainionkukka</b>). Makella
sattuu olemaan pakettiauto täynnä salaa maahantuotua viinaa ja tupakkaa. Eikä
siinä tietysti vielä kaikki. Paikalle pamahtaa myös Pera (<b>Kalle Tahkolahti</b>), joka kuuluu samaan veljeskaartiin. Pera vaikuttaa näennäisesti kunnon
mieheltä, vaikkakin ehkä hieman yksinkertaiselta, kunnes selviää, että hänellä
on mukanaan jälleenmyyntiä odottava ruumis! Ei hyvät hyssykät! Tämä ei tule
näyttämään hyvältä Rouva Porvalin silmissä. Alkaa mieletön järjestely kulissien
ylläpitämiseksi, jota sekoittamaan saapuvat pakolaiset Andreas (<b>Seppo Halttunen</b>) ja Katerina (<b>Veera
Väisänen</b>). Tietenkin paikalle tulee myös lainvalvoja konstaapeli Salo (<b>Juha Suihko</b>). </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Veljeskullat varastivat näytelmän totaalisesti ja niinhän se
tietysti pitää ollakin, koska näytelmän keskiössä ovat veljet. Pidin siitä,
kuinka veljesten kemia pelasi yhteen näytelmässä. Antero Nieminen Akena yrittää
pitää kaiken kasassa, etteivät vaimo ja vielä vähemmän Rouva Porvali, saisi
tietää, mitä taustalla tapahtuu. Jari Vainionkukka puolestaan on loistava Make.
Mies tihkuu jotain pikkurikollista konnaa, vaikka rinnassa lyö lämmin sydän.
Kalle Tahkolahti veljestrion nuorimpana on selvästi pahnan pohjimmainen, jota
ei ikinä oteta vakavasti, ja jolle on helppo huutaa ärtymyksensä. Ake yrittää
ohjailla veljiään, mutta pieleenhän kaikki menee. </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxOLca4Mk-udXmJJfib5UbDXP_UDmD21fhswHRGYNB5OgIBrB1hKg0krEcP6g8ikspo-aXtyalXkCer147vD9HEHuLPPMKpLn9eTccpka2GfvNle5xqcCSay9QmYHRIhy9R9FE91h18lfEk0BUAqLDkXG-QeyT6x4KHnUwfR0_C7C2yPhzu41rOu_exA/s4883/Voi%20veljet!%20Liisa%20(Anni-Maija%20Koskinen),%20rouva%20Porvali%20(Sanna%20Saarij%C3%A4rvi),%20Ake%20(Antero%20Nieminen).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3255" data-original-width="4883" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxOLca4Mk-udXmJJfib5UbDXP_UDmD21fhswHRGYNB5OgIBrB1hKg0krEcP6g8ikspo-aXtyalXkCer147vD9HEHuLPPMKpLn9eTccpka2GfvNle5xqcCSay9QmYHRIhy9R9FE91h18lfEk0BUAqLDkXG-QeyT6x4KHnUwfR0_C7C2yPhzu41rOu_exA/w640-h426/Voi%20veljet!%20Liisa%20(Anni-Maija%20Koskinen),%20rouva%20Porvali%20(Sanna%20Saarij%C3%A4rvi),%20Ake%20(Antero%20Nieminen).jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Anni-Maija Koskinen, Sanna Saarijärvi ja Antero Nieminen<br />Keski-Uudenmaan Teatteri: <i>Voi veljet!</i> (2022)<br />Kuva © Kapina Oy<br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Näytelmän sovituksesta ja ohjauksesta on vastannut <b>Mika
Nuojua</b>. Kohtaukset etenevät sujuvasti, eikä nopeatempoisessa farssissa tule
katkoksia. Näyttelijöiden on täytynyt hioa liikkeensä viimeisimmilleen, jotta
näytelmä toimii niin hienosti kuin Krapin Kesäteatterissa nähtiin. Näytelmän
lavastuksesta on vastannut <b>Teemu Loikas</b>. Lavastuksessa on tietysti
useampi ovi, kuten kunnon farsseissa täytyy ollakin. Rakastin näyttämöllä olevaa
sohvaa, joka varsinaisen yllätysmomentin näytelmän kulkuun järjestikin. Upeaa! </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Voi veljet!</i> on näytelmä, josta on moneksi. Mielestäni
näytelmä sopii niin aikuisten kuin kouluikäisten lastenkin katsottavaksi. Aikuisille
näytelmän anti on tietysti laajempi. Vaikka näytelmä onkin farssi, löytyy siitä
paljon puhuttelevia aiheita: vanhemmuus ja lapsen adoptointi, lähisukulaisuus,
pakolaispolitiikka, kunnalliset ja valtiolliset viranhaltijat sekä rikollisuus.
Suuria aiheita, joista löytyy niin monta mielipidettä kuin on keskustelijaa.
Lasta näytelmässä kiehtovat taatusti hullunhauskat kohtaukset, joissa Pera
joutuu melko usein kaltoin kohdelluksi, tai kun Andreas avaa kielenkantimensa
ja yrittää saada sanomansa perille, vaikka vastapuoli ei ymmärrä sanaakaan
miehen puheesta. </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ7z-hWSNzikozvhPTX54gO98L6BL8GP7bdcFlju0i5_yhxUtxL57r_pg_SK853eut8uTgQVyzVX87RqC_X9JXYEHYQrKesaXnOPKQ_S0QxFHEVPAtyr2aKI5TrYiFEMZMyvQgp29OKhPPeJArZXUxVNkDMyJ2KdssnjWqQHnCSN_vBYegkPkn-8rAXQ/s6720/Voi%20veljet!%20Pera%20(Kalle%20Tahkolahti),%20Make%20(Jari%20Vainionkukka).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4480" data-original-width="6720" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ7z-hWSNzikozvhPTX54gO98L6BL8GP7bdcFlju0i5_yhxUtxL57r_pg_SK853eut8uTgQVyzVX87RqC_X9JXYEHYQrKesaXnOPKQ_S0QxFHEVPAtyr2aKI5TrYiFEMZMyvQgp29OKhPPeJArZXUxVNkDMyJ2KdssnjWqQHnCSN_vBYegkPkn-8rAXQ/w640-h426/Voi%20veljet!%20Pera%20(Kalle%20Tahkolahti),%20Make%20(Jari%20Vainionkukka).jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kalle Tahkolahti ja Jari Vainionkukka<br />Keski-Uudenmaan Teatteri: <i>Voi veljet!</i> (2022)<br />Kuva © Kapina Oy<br /><br /></td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Loppuaplodien ja kukitusten päätteeksi Sanna Saarijärvi
huudahtaa koko yleisölle tervehdyksensä: ”Aurinkoista kesää!” Ah, miten
rakastettavaa sarkasmia. Ensi-illan sää oli kaikkea muuta kuin aurinkoinen. Vettä
satoi ja oli kylmä. Kesäteatteriin kannattaakin siis ehdottomasti pukeutua kelin
mukaisesti. Itselläni oli kevyttoppatakki, farkkujen alla sukkahousut, kengissä
villasukat, pipo päässä ja käsineet käsissä, eikä siltikään ollut liian kuuma.
Huopakin lisäksi lämmitti jalkojani. Kaikesta huolimatta rakastan Suomen kesän
monimuotoisuutta. Näyttelijöitä jaksan silti ihmetellä, kuinka ammattitaitoisesti jaksavat näytellä, vaikka taivaalta sataisi pieniä mummoja. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Voi veljet!</i> on juuri sopiva kesäteatteri-irrottelu.
Näytelmä sopii etenkin sellaisille, jotka harvemmin teatterissa käyvät. Tätä
näytelmää katsoessa ei tarvitse vilkuilla kelloa, koska meno näyttämöllä on sen
verran kiihkeää, että mukana pysyäkseen on koko ajan seurattava, mitä
seuraavaksi tapahtuu. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Keski-Uudenmaan teatterin esittämä <i>Voi veljet!</i> sai
ensi-iltansa Krapin Kesäteatterissa torstaina 2.6.2022.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"> </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Rooleissa: Antero Nieminen, Anni-Maija Koskinen, Jari
Vainionkukka, Kalle Tahkolahti, Juha Suihko, Sanna Saarijärvi, Seppo Halttunen,
Veera Väisänen ja <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Seppo Pirskanen</b> </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Käsikirjoitus: Ray
& Michael Cooney<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Suomennos: </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Pekka Kesälahti<o:p></o:p></b></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Sovitus ja ohjaus: Mika Nuojua<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lavastus: Teemu Loikas<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Puvustus: <b>Merja Thil</b><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Äänet ja tekniikka: <b>Olli Tamminen</b><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Järjestäjä: <b>Willjam Fagerström<o:p></o:p></b></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Valokuvat: <b>Kapina Oy</b></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lämmin kiitos Keski-Uudenmaan teatterille
kutsuvieraslipusta.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-87325160222702048222022-05-28T19:35:00.000+03:002022-05-28T19:35:22.333+03:00Helmi Kekkonen: Tämän naisen elämä<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lukupiirissä ehdotettiin luettavaksi Helmi Kekkosen <i>Tämän
naisen elämä</i> (Siltala, 2021), koska yhdelle lukupiiriläiselle oli toinen
asiakas vinkannut kirjastossa, että kirja on ihana. No, lukupiiriläisten mielestä
kirja oli kaikkea muuta kuin ihana, mutta mielipiteitähän on monia. Kirja on
rankka ja surullinen, mutta paljon ajatuksia herättävä ja ennen kaikkea hyvin
kirjoitettu. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">15-vuotiaan Helenan äiti on kuollut. Hautajaispäivänä hän
ajattelee kaikkea muuta kuin äitiä. Hän ei halua kohdata surua. Helena on
joutunut seuraamaan koko lapsuutensa ajan äidin omituista käytöstä. Välillä
äiti on rakastava ja hellä, mutta aivan liian usein äiti jää makaamaan päiväkausiksi
sänkyyn. Pahinta on, kun ei voi kertoa isälle, kuinka äiti ja Helena ovat
istuneet suljetussa pimeässä komerossa piilossa maailmalta. Helena on yrittänyt
aina kysyä, mikä äidillä on, saamatta vastausta. Tämä kaikki jättää Helenaan
syvät jäljet, joita häntä kantaa mukanaan aina. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Helenan aikuistuessa hän muuttaa omaan asuntoon ja opiskelee
yliopistossa vailla mitään sen kummempia kontakteja. Kaikki kuitenkin muuttuu,
kun Helena tapaa Lilin. Lili on kaikkea sitä, mitä Helena ei ole. Lilin kautta
aukeaa täysin uusi maailma, vaikka surumielisyys on edelleen läsnä Helenan
elämässä. Helenan elämään astuu myös Eero, joka tuntuu alusta lähtien tutulta
ja turvalliselta. Kaikesta huolimatta Helenan lapsuuden traumat kummittelevat
taustalla. Voiko Eero auttaa, kun Helena vaipuu syvään masennukseen? Kertautuuko
Helenassa hänen äitinsä elämä? </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kuten mainitsin heti alussa, kyseessä ei todellakaan ole
ihana kirja. <i>Tämän naisen elämä</i> on kauttaaltaan surumielinen ja
ahdistava kirja. Helmi Kekkosen kieli on kuitenkin rikasta ja kirjaa oli helppo
lukea. Ei tarvinnut takellella virkkeiden kanssa ja miettiä niiden tarkoitusta.
Osin voisi jopa sanoa, että Kekkosen teksti on runollista.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Maa jalkojemme alla on jo tummenneista omenoista täysi,
lehdet haravoimatta ja talon edustalla pitkä puinen pöytä hieman kallellaan. </i>(s.
157)<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Psykiatriset sairaudet vaikuttavat kaikkiin lähimmäisiin. Kirjan
tarinassa Helena tuntee olevansa pienestä lapsesta alkaen syyllinen ja
vastuunkantaja, joka kasvattaa hänen ympärilleen muurin, jota on vaikea murtaa.
Isä on hyvin samankaltainen. Helenan äidin sairaus oli vaiettu salaisuus, josta
ei puhuttu ääneen. Tämä kaikki aiheutti sen, että Helena katkeroitui, eikä
osannut vanhempanakaan avautua ja kertoa omista tunnoistaan. Onko
syyllistäminen perisuomalainen ominaisuus kulttuurissamme? </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan tarinassa kerrotaan myös toisesta sairaudesta, josta
ei yleensä kauheasti puhuta. Endometrioosista. Tästä vaivasta Helenakin kärsi
nuoresta tytöstä lähtien. Helenan isä yritti auttaa tyttöä, mutta hoito ei
ollut toivotunlaista. Kovat kivut tekivät Helenan olon sietämättömäksi, eikä
pahimpina päivinä voinut muuta kuin maata sängyssä tai lattialla. Onneksi tähän
asiaan Helena sai myöhemmin helpotusta. On kuitenkin totta, että tähänkään
ongelmaan ei aina osata hakea apua, koska asiasta ei haluta puhua ääneen. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Osa lukupiiriläisistä löysi Helenan tarinassa paljon
tarttumapintaa omasta elämästään. Kirja onkin ilman muuta sellainen, joka
nostattaa tuntoja ja muistoja esiin. Pakosti myös ajattelee, kuinka paljon
helpompaa olisi, jos asioista puhuttaisiin avoimesti. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Yksi lukupiiriläinen oli kuunnellut kirjan äänikirjana ja
antoi täydet pisteet Pihla Viitalalle, äänikirjan lukijalle. Viitalan ääni oli
eleetöntä ja todella hyvin sopivaa kirjan tarinalle. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Helmi Kekkosen <i>Tämän naisen elämä</i> on alakuloinen
tarina, mutta kirjan aihepiirit ovat sellaisia, jotka pakottavat jatkamaan
lukemista. Kirja ei missään tapauksessa ole huono, eikä sitä kannata sivuuttaa,
jos vastaan tulee. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3½ (asteikko 1-5).<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQaOktGkLV5t4owiKRfrb_4rEdWNtYzYPnnD7G5BF98D5B2uAB9r2j5dcsOq8RkEhGK6OaE11Q9C0dNGeB2UYxm6wYZEfCJmCx8Yk7hXmiJI3oohwp6BfbcrdFnk5XlbUhgsaiFY33g-tFId6CkdG8D7BmBHFBiikpgaI_lp6RZqtDj3NJxAZ6g3_zVg/s2912/20220528_122342%20(2).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2912" data-original-width="1928" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQaOktGkLV5t4owiKRfrb_4rEdWNtYzYPnnD7G5BF98D5B2uAB9r2j5dcsOq8RkEhGK6OaE11Q9C0dNGeB2UYxm6wYZEfCJmCx8Yk7hXmiJI3oohwp6BfbcrdFnk5XlbUhgsaiFY33g-tFId6CkdG8D7BmBHFBiikpgaI_lp6RZqtDj3NJxAZ6g3_zVg/w424-h640/20220528_122342%20(2).jpg" width="424" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-33557712404827055792022-05-27T20:04:00.000+03:002022-05-27T20:04:10.407+03:00Lucinda Riley: Italialainen tyttö<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lucinda Riley elää muistoissa, mutta onneksi voi aina
siirtyä Rileyn uskomattomiin maailmoihin. Etenkin, kun suomennoksia ilmestyy
edelleen. <i>Italialainen tyttö</i> (Bazar, 2022) osoittautui jälleen kerran
sellaiseksi kirjaksi, että nenäliinapaketti täytyi pitää vieressä. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Rosanna on vasta 11-vuotias, kun hän ihastuu tai oikeastaan
rakastuu Robertoon. Robertoon, joka on tunnettu oopperalaulaja. Robertoon,
jolla on naisia joka sormelle ja varpaalle. Robertoon, joka ei halua sitoutua.
Robertoon, jonka ulkonäkö on jotain uskomattoman karismaattista ja komeaa. Rosannan
ja Roberton kohtaaminen johtaa kuitenkin siihen, että Rosanna saa sysäyksen
lähteä harjoituttamaan laulua. Onhan tytöllä upea ääni. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Vuosien vieriessä Rosanna lähtee stipendin turvin
opiskelemaan milanolaiseen musiikkikouluun. Hänen veljensä Luca lähtee esiliinaksi
Milanoon, jossa hän puolestaan kokee uskonnollisen herätyksen. Rosannan ja
Roberton tiet risteävät vääjäämättä, eikä kolhuja voi olla syntymättä. Roberto
hakkailee edelleen kauniita naisia. Jopa Rosannan paras ystävä Abi joutuu
miehen valtoihin, vaikka tietää, ettei suhteelle ole tulevaisuutta. Rosanna on
vihainen ja mustasukkainen. Hän rakentaa itselleen suojamuurin, ettei murtuisi
joka kerta, kun kuulee Roberton uudesta valloituksesta. Suojamuurit murtuvat,
kun Roberto vihdoin huomaa Rosannan ja haluaa valloittaa hänet. Vuosisadan
rakkaustarina on syntynyt, mutta voiko tarina kestää, jos on liikaa
salaisuuksia, joita ei haluta tuoda julkisuuteen? </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Voi Rosanna! Menit sitten ja rakastuit Robertoon. Et nähnyt
miehen itserakkautta ja omahyväisyyttä. Itsekin olisin ehkä ihastunut mieheen,
mutta luulen, että melko pian olisin huomannut, mikä iljetys koko mies on. Robertohan
käytti kaikkia ihmisiä pelinappuloinaan, myös Rosannaa. Toki Roberto oli
syvästi rakastunut Rosannaan, mutta siitä huolimatta hän halusi järjestellä
kaikki asiat siten, kuten hänestä itsestään tuntui parhaimmalta. Rosannalla ei
ollut paljon sananvaltaa. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan henkilöhahmot ovat hyvin rakennettuja. Rosannan
sinisilmäisyys ja Roberton sikamaisuus puskevat joka käänteessä esiin. Abin ja
Lucan sähköiset välit puolestaan tuovat hienoa lisäpotkua kirjan tarinaan.
Rikkaan Donatellan pakan sekoittaminen ihan vain sen takia, että nainen saisi
sen, mitä havittelee. Rosannan siskon Carlottan vaiettu salaisuus.
Ihmissuhteita ja salaisuuksia. Niistä tämä kirja rakentuu. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Moni saattaa pitää <i>Italialaista tyttöä</i> tyypillisenä
rakkausromaanina ja toki kirjasta tätäkin löytyy, mutta myös paljon muuta.
Pidän sitä, kuinka Riley kuvailee oopperamaailmaa ja upeita oopperataloja.
Kirjassa on myös viittauksia kulttuurihistoriallisiin paikkoihin. Muun kuin
musiikillisen taidemaailman verhoja raotetaan myös lukijalle. Lukija voi
miettiä, pitääkö paikkansa, että maailmassa on taideteoksia, jotka ovat vain
keräilijän hallussa, ja joista muu maailman ei tiedä mitään. Luultavasti tämä
on hyvinkin totta. Olisihan se upeaa, jos omistaisi jonkin mittaamattoman
arvokkaan taideteoksen, josta muut eivät tietäisi. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan yksi teema on ilman muuta salaisuudet. Jokainen voi
vain miettiä, mitä tuhoa salaisuudet saattavat saada aikaiseksi. Hyvä tarkoitus
on, ettei vastapuolta loukattaisi salaisuuksien esiin tuomisella, mutta mitä
sitten, kun salaisuus paljastuu? Yleensä siinä vaiheessa tilanne on jo niin
herkkä, että salaisuuden paljastaminen rikkoo jotain lopullisesti. Voiko
tällaisista palasista vielä rakentaa ehjää ja toimivaa suhdetta? </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan lopputeksteissä Riley kertoo, että <i>Italialainen
tyttö</i> on julkaistu kahteen otteeseen. Ensimmäisen kerran kirja julkaistiin
kirjailijanimellä Lucinda Edmonds. Uudemman kerran kirja julkaistiin kustannustoimittajan
pyynnöstä vuonna 2014. Englanninkielisen alkuteoksen nimi on <i>The Italian
Girl</i>. Suomennoksesta on vastannut Hilkka Pekkanen. Kirjan hempeän kauniiden
kansipapereiden takana on Laura Noponen. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lucinda Rileyn <i>Italialainen tyttö</i> kannattaa ottaa
kesälukemiseksi. Kirjan tarina viihdyttää ja vie lukijan italialaisen tavernan
herkkupatojen ääreltä aivan erilaisiin maailmoihin. Ja nenäliinat on todellakin
syytä pitää käden ulottuvilla.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjn6zaxDIMSMzfe5tmrUyBcaEllCDgUU_Fmg83rVnLAQqLxr6nyRgID1oCj-c-tLHX3Col5Oo5s2LD84cnD98k2bwG7fm32IX1yotyglUm-VzDFCCwmKYFte-j0SbljR-TtE9a6ch69uxkIkJPQEPDnKlkod2PZGBR3fJ3o7F3WezSwlDnwwzBrEEKYTA/s2494/20220526_124301%20(2).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2494" data-original-width="1953" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjn6zaxDIMSMzfe5tmrUyBcaEllCDgUU_Fmg83rVnLAQqLxr6nyRgID1oCj-c-tLHX3Col5Oo5s2LD84cnD98k2bwG7fm32IX1yotyglUm-VzDFCCwmKYFte-j0SbljR-TtE9a6ch69uxkIkJPQEPDnKlkod2PZGBR3fJ3o7F3WezSwlDnwwzBrEEKYTA/w502-h640/20220526_124301%20(2).jpg" width="502" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lämmin kiitos kustantajalle kirjasta.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p></o:p></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-48731673468525347052022-05-15T18:38:00.000+03:002022-05-15T18:38:56.201+03:00Akseli Heikkilä: Hiljainen vieras<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Ihastuin muutama vuosi sitten Akseli Heikkilän
esikoisteokseen <i><a href="https://mannilainen.blogspot.com/2019/08/akseli-heikkila-veteen-syntyneet.html">Veteen syntyneet</a></i>. Siksi olinkin aivan täpinöissäni, kun
tiesin, että tänä keväänä Heikkilältä ilmestyy uusi kirja <i>Hiljainen vieras</i>
(WSOY, 2022). Kirja oli heti saatava käsiini ja täytyy myöntää, ettei
todellakaan tarvinnut pettyä. Kirja on kaikessa karmeudessaan huikean hyvä. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Oona ja Tuomas muuttavat Oonan kotiseudulle asumaan, koska
heidän kaupunkikotinsa on palanut tulipalossa asuinkelvottomaksi. Oona ei ole
kauhean innoissaan asiasta, mutta Tuomas on yltiöpositiivinen. Oonan vanhemmat
ovat antaneet heille vanhan sukukartanon, Korpikummun, asuttavaksi. Oonaa paikka
ahdistaa. Aivan kuin paikassa olisi jotain outoa. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Melko pian muuton jälkeen Oona huomaa odottavansa lasta.
Lasta, jota he olivat vuosikausia yrittäneet. Oliko maalle muutosta apua
lapsettomuuteen? Oona ei osaa iloita raskaudesta, koska hänelle on alkanut
sattua outoja asioita, joista hän ei ole halunnut puhua Tuomakselle. Tuomaksen
ollessa töissä, paikalle on tullut outo, mustiin pukeutunut nainen. Nainen
väittää Oonan odottamaa lasta omakseen. Eihän tämä voi olla mahdollista. Oonan
todellisuus alkaa sekoittua epätodelliseen. Pian nainen ei tiedä, mikä on
totta, ja mikä ei. Oonan ahdistuksen keskellä Tuomas alkaa tutkia, miksi heidän
uudella asuinseudullaan on tapahtunut järjettömän paljon lasten kuolemia. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Huh huh! Nyt täytyy sanoa, että olipas selkäpiitä karmiva
tarina. Kirjan alkuasetelma on jo melko alakuloinen, mutta ei missään
tapauksessa sillä tavoin, että kirja jäisi kesken. Päinvastoin. On pakko lukea eteenpäin,
jotta tietää, mitä tulee tapahtumaan ja kirjassahan todellakin tapahtuu.
Tapahtuu synkkiä ja kauheita asioita. Toisaalta myös historiasta alkaa tihkua
tietoja, joita Oona ei ehkä olisi ikinä halunnut tietää. Tarinaa sävyttävät melankolisuus
ja mustanharmaat sävyt. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan rakenne on selkeä. Tarina etenee kronologisesti. Toki
välillä muistellaan menneitä, mutta ihan vain sen takia, että menneisyys
selittää nykyisyyttä. Heikkilän teksti on sujuvaa ja kaunista, jos nyt kauhutarinan
yhteydessä voi puhua kauneudesta. Itse ainakin nautin lukemisesta, kun ei
tarvitse ärsyyntyä eriskummallisista lauserakenteista ja sekavista kuvauksista.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Huomasin valkoisen arkun keskellä pihaa. Se oli kaunis ja
surullinen kuin siipiensä suojaan käpertynyt joutsen. </i>(s. 11)<i><o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia. Oona ja Tuomas
vaikuttavat olevan toistensa vastakohdat. Tuomas näkee asioiden kauniit puolet
ja on onnellinen elämän pienistä iloista. Tuleva lapsi on hänen elämänsä
tärkein asia. Hänestä tulee isä. Oona puolestaan ei tunnu iloitsevan mistään.
Hän ei tunne edes odottavansa lasta, eikä hänellä tunnu olevan lapseen
minkäänlaista sidettä. Oonan vanhemmat ovat jollain tavoin outoja. Toki
heilläkin on ollut omat ristinsä kannettavinaan. Mustiin pukeutunut nainen,
Elisabet, puolestaan on itsevarma. Hän on tottunut saamaan tahtonsa läpi ja
pystyy ohjailemaan Oonaa kuin marionettia. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Heikkilän edellisen kirjan yksi teema oli äitiys. Tässä
kirjassa kuljetaan saman teeman ympärillä, mutta selkeästi tummemmilla tai
pitäisikö sanoa erilaisemmilla vesillä. Lukiessani ihailin sitä, kuinka
Heikkilä on uskaltanut tarttua tietynlaiseen äititeemaisuuteen. Ei taatusti
mikään helppo pala mieskirjailijalle, mutta se kertoo mielestäni kirjailijan
monipuolisuudesta ja rohkeudesta. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Akseli Heikkilän<i> Hiljainen vieras</i> on kirja, jota ei
kannata ohittaa, jos vähänkään pidät kauhusta. Sitä tämä nimittäin on. Kauhukirja,
joka ahdistaa, mutta jota ei malta laskea käsistään.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_Zb_3IJQK4RZ5pKEJP_I76B4relXzwqnWKY6XEzCWLsQD5aR8fmykwXa-YN7c8eIz_WC1W4K8c-m-s9Pl5cHdPCaKE60MXYEp0vykXCr6ytl_exgn64oiHqMoPQHObyzpRCjg11mA18kKrsW7Dhz4wGo192VMzYY6oy0gziqy7FEzQUz8fy-awOoFgw/s2781/20220515_120807%20(2).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2781" data-original-width="2048" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_Zb_3IJQK4RZ5pKEJP_I76B4relXzwqnWKY6XEzCWLsQD5aR8fmykwXa-YN7c8eIz_WC1W4K8c-m-s9Pl5cHdPCaKE60MXYEp0vykXCr6ytl_exgn64oiHqMoPQHObyzpRCjg11mA18kKrsW7Dhz4wGo192VMzYY6oy0gziqy7FEzQUz8fy-awOoFgw/w472-h640/20220515_120807%20(2).jpg" width="472" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lämmin kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-25030177858914014732022-04-18T19:55:00.000+03:002022-04-18T19:55:32.027+03:00Ruth Hogan: Madame Burovan kuu ja tähdet<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Ruth Hoganista on tullut yksi lempikirjailijoistani. Pidän
Hoganin tarinoiden maailmoista, jotka tuovan hymyn huulille. Kunnollisia hyvän
mielen romaaneja. Siksi olinkin enemmän kuin iloinen, kun Posti toi minulle Hoganin
uusimman suomennoksen <i>Mademe Burovan kuu ja tähdet</i> (Bazar, 2022). Aika
nopeasti kirjaan oli tartuttava, eikä todellakaan tarvinnut pettyä. Jälleen
kerran sykähdyttävä tarina Hoganilta. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Billien molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Avioero on astunut
voimaan, eikä ristinä ole enää työpaikkaakaan yliopistolla. On vain uusi alku,
mutta mitä sitä tekisi elämällään? Billien ei tarvitse kauan ihmetellä asiaa.
Hän saa lakimieheltä isänsä kirjoittaman kirjeen, jossa isä kertoo, ettei Billie
ollut heidän biologinen tyttärensä, vaan hänet oli adoptoitu. Billien elämä
suistuu raiteiltaan. Hänellä on ollut parhaat mahdolliset vanhemmat, mitä ikinä
voi toivoa, mutta hän tuntee olonsa petetyksi. Billie saa myös toisen kirjeen,
jossa joku nainen haluaa tavata hänet Brightonissa ja kertoa hänelle jotakin.
Mennäkö vai ei? Siinä Billiellä on miettimistä. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Imelda Burova on eläköitynyt selvännäkijän toimestaan. Hän
on koko elämänsä kuunnellut ihmisten murheita ja kysymyksiä rakastajista ja
pettäjistä. Yksi haluaa vauraamman elämän. Toinen on katkera koko
ihmiskunnalle. Raskas työ ja Imelda kaipaa vapautta. Tosin Imeldan on ennen
sitä hoidettava vielä yksi asia. Hän on aikoinaan tehnyt lupauksen. Nyt on
tullut lunastuksen aika. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Imeldan ja Billien tiet kohtaavat. Menneisyydestä alkaa
nousta esiin henkilöitä, joiden ympärillä leijuu salaperäisyyksien verho. Onko
Imelda Billien biologinen äiti? Onko komea Cillian Billien biologinen isä?
Miksi Imelda ei halua kertoa totuutta? Billie alkaa saada pieniä vihjeitä
syntymänsä ajoilta, mutta kaikesta huolimatta mikään tie ei tunnu vievän naista
yhtään lähemmäksi totuutta. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan henkilöhahmot ovat herkullisia. Jo pelkkä ajatus
selvännäkijästä kristallipalloineen ja tarot-kortteineen on huikea.
Uskaltaisikohan itse mennä sellaisen luokse kuuntelemaan totuuksia omasta
elämästä? Henkilöhahmoista Clive on kaikessa salaperäisyydessään uskomaton
tapaus. Mies, joka suorittaa salaperäistä tehtävää, eikä kauheasti kommunikoi
muiden kanssa. Rakastan myös sitä, kuinka Hogan kuvailee kirjan koiria.
Jokainen on oma upea persoonallisuutensa. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Pidän Hoganin tyylistä viedä tarinaa kahdessa eri
aikatasossa eteenpäin. Joku voisi sanoa, että Hoganin tarinat on rakennettu
samalla kaavalla, mutta mitä väliä, jos kaava on toimiva. Nykyisyydessä Billie
kokee ahdistusta, koska tuntee menettäneensä identiteettinsä. Aivan kuin koko
hänen elämänsä olisi rakennettu valheen päälle. Menneisyydessä ihmisillä on
ollut samanlaisia ongelmia kuin nykyäänkin. Rakkausasiat ovat ahdistaneet.
Voiko toiseen luottaa? Entä kun koko maailma romahtaa? En voi olla tykkäämättä siitä, miten Hogan
kutoo kaksi erilaista maailmaa yhteen. Vastauksia alkaa löytyä. Osa vastauksista
on hyvin yllättäviä. Joitakin vastauksia ei ehkä olisi halunnut ikinä kuulla. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Jotta kirja ei olisi pelkkää mielihyvää, on mukana painavampaakin
asiaa. Hogan ei kuitenkaan saarnaa, vaan esittää asiat siten kuin ne ovat.
Jokainen voi itse valita, ohittaako nämä asiat vain lukemalla vai miettiikö
asioita hieman pidemmälle. Kirjassa nimittäin otetaan kantaa kahteen tärkeään
kysymykseen. Rasismiin ja naisten alistamiseen. Kirjan toinen aikajana kulkee
1970-luvulla ja voin kuvitella, että silloin rasistisuus on ollut todella
näkyvää Englannissa. Tämäkin on sellainen asia, ettei rasismista päästä varmasti ikinä kokonaan eroon. Naisten alistamisella tarkoitan sitä, kuinka joku niljakas
mies puristelee naisten takapuolia ja etumuksia. Ei siis osaa pitää näppejään
irti. Kirjassa kuvatut tapahtumat tapahtuivat niin ikään 1970-luvulla, mutta
hyvin tästä pulpahti mieleen <i>Me Too</i> -kampanja. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan englanninkielinen alkuteos <i>Madame Burova</i> on
ilmestynyt vuonna 2021. Kirjan on suomentanut Susanna Tuomi-Giddings. Pakko
taas kerran hehkuttaa kirjan upeita kansipapereita, joiden takaa löytyy Laura
Noponen. Noposen kansikuvitus on joka kerta kerrassaan upeaa. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Ruth Hoganin <i>Madame Burovan kuu ja tähdet</i> on
loistavaa kirjallisuutta tähän aikaan. Kirjan tarina vie ajatukset muihin
maailmoihin. Tätä kirjaa lukiessa on lupa vain nauttia ja antaa tarinan viedä
mukanaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Aikaisemmat Ruth Hoganin kirjojen postaukset löytyvät täältä: </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i><a href="https://mannilainen.blogspot.com/2020/01/ruth-hogan-kadonneiden-tavaroiden.html">Kadonneiden tavaroiden vartija</a><o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i><a href="https://mannilainen.blogspot.com/2020/11/ruth-hogan-lauluja-variksille.html">Lauluja variksille</a><o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i><a href="https://mannilainen.blogspot.com/2021/09/ruth-hogan-queenie-malonen.html">Queenie Malonen Paratiisihotelli</a><o:p></o:p></i></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4BmkwwWO2tX43XWPPXDlNjqNxiA5fQanP6OQIDdwwLfuBOo7pNSO-A7T9InnRM1jYQ4-VlvQJFMm0-H-rhTIH51REB_Gdp2QXc6LLLQ2deXu0Yy1-nyX8bjqDWySQB9MLRDsFTDXgdWPC_FEExUA11lBZMdybVAqb_Y96AXclNCwSUuOWCviVqt34WA/s3319/20220418_110316%20(2).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3319" data-original-width="2387" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4BmkwwWO2tX43XWPPXDlNjqNxiA5fQanP6OQIDdwwLfuBOo7pNSO-A7T9InnRM1jYQ4-VlvQJFMm0-H-rhTIH51REB_Gdp2QXc6LLLQ2deXu0Yy1-nyX8bjqDWySQB9MLRDsFTDXgdWPC_FEExUA11lBZMdybVAqb_Y96AXclNCwSUuOWCviVqt34WA/w460-h640/20220418_110316%20(2).jpg" width="460" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lämmin kiitos kustantajalle kirjasta.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p></o:p></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-15081589023526816572022-04-18T18:26:00.000+03:002022-04-18T18:26:07.800+03:00Janet Skeslien Charles: Kirjasto Pariisin sydämessä<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">En tiedä, mitä ajattelin, kun aloin lukea Janet Skeslien
Charlesin kirjaa <i>Kirjasto Pariisin sydämessä</i> (Bazar, 2022). Jotenkin
kuvittelin ihania kirjastotunnelmia ja kirjanrakastajan unelmakuvia. Toki näitä
kirjasta löytyi, mutta vastaan tuli paljon muutakin. Sellaista, joka ahdistaa
tälläkin hetkellä. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Eletään vuotta 1939. Pariisissa asuvalla nuorella Odile
Soucher’lla on käynyt tuuri. Hän on saanut työpaikan unelmapaikassaan Pariisin
amerikkalaisessa kirjastossa. Odile rakastaa kirjoja. Odilen perheeseen kuuluu
poliisipäällikkönä toimiva isä, kotiäiti sekä kaksoisveli Rémy. Isän mielestä
Odilen työssäkäynti on turhaa, koska Odilen pitäisi keskittyä tulevaisuuteen ja
kotirouvana olemiseen. Isä raahaakin päivällisille poliisivoimien nuoria miehiä
ja odottaa, että rakkaus syttyy. Syttyyhän se lopulta. Paul on komea, mukava ja
juuri sellainen mies, jota Odile kaipaa. Sitä paitsi Paulia ei haittaa, että Odile käy
töissä. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Nuoruuden iloa ja eloa alkaa varjostaa Saksan suunnalta
kuuluvat uutisoinnit. Rémy värväytyy armeijan palvelukseen, mikä lannistaa
Odilen täysin. Odile on myös huolissaan kirjastosta. Amerikkalainen kirjasto on
päättänyt pysyä auki, jotta sotilaille voitaisiin lähettää rintamalle
kirjallisuutta. Kirjaston työntekijät ja asiakkaat pitävät yhtä, kunnes saksalaisten
tulo keskeyttää tämänkin. Juutalaisilla ei ole enää asiaa kirjastoon. Toki
kirjaston väki keksii keinonsa välittää uskollisille asiakkailleen luettavaa,
vaikka välillä se on turhankin riskialtista. Sodan vaikutukset alkavat näkyä
joka paikassa. Ruokaa on vaikea saada, ja jos sitä sattuu saamaan, sen mieluummin
lähettää rintamalle kuin syö itse. Missään ei tunnu näkyvän valopilkkua. Ei
edes silloin, kun sota päättyy ja verhot vedetään ikkunoiden edestä. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Vuonna 1983 Montanassa Yhdysvalloissa teini-ikäinen Lily hakee
paikkaansa elämässä. Äidin kuoleman jälkeen Lily alkaa viihtyä yhä enemmän
naapurin iäkkään rouvan Odile Gustafsonin seurassa. Isä menee uusiin naimisiin
ja kotona alkaa olla turhan vilkasta, kun pikkusisaruksia syntyy. Toki Lilyltä
vaaditaan jatkuvasti kotona auttamista, mutta Odilen luona on pakopaikka. Odile
opettaa tytölle ranskaa. Lily myös ymmärtää, mikä sanojen rakkaus heitä
molempia yhdistää. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Janet Skeslien Charlesin kerrontaa on selkeää molemmilla
kirjan aikajaksoilla. Pariisin amerikkalaisen kirjaston henkilökuntaa ja asiakkaita
koin kirjassa olevan aluksi hieman liikaa. Kirjan tarinan edetessä kaikille löytyi
kuitenkin paikkansa ja sitä odotti, mitä jollekin henkilölle on tapahtunut
sodan edetessä. Sodan raadollisuus on raskasta luettavaa, vaikka miljöönä olisi
kuinka upea kirjasto tahansa. Kirjaa lukiessa tuli tunne, että sota vyöryy joka
suunnasta. Toisaalta kirjan tarina antaa myös toivoa, että sodan melskeissäkin
voi olla elämää ja tärkeitä tehtäviä, vaikka kaikkien elämä onkin muuttanut
jollain lailla muotoaan. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan selkeästi kevyempi osuus oli nykyajan kuvaukset Montanassa.
Toki tämäkin toi kirjaan sopivaa jännitettä. Lukijana sitä tuli pohdittua,
kuinka saman tyyppisiä Odilen ja Lilyn elämät ovat olleet, vaikka eivät olekaan suoraan verrattavissa toisiinsa. Lilyn elämää kirjailija kuvaa mielestäni
juuri sopivalla tavalla. Nuoren ihmisen elämä mullistuu hetkessä, kun ollaan
aikuisuuden kynnyksellä. Nuori joutuu miettimään valintojaan. Voiko ystävyys kantaa,
vaikka tiet erkanevat? Kuinka edetä, jos pettää lähimmäisensä? Onko enää
paluuta entiseen? </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Kirjasto Pariisin sydämessä</i> perustuu todellisiin
henkilöihin ja tapahtumiin. Kirjailija on kuitenkin ottanut vapauden muuttaa joitakin
elementtejä tarinallisuuden parantamiseksi. Elämä on usein tarua ihmeellisempää
ja niin voi sanoa myös tämän kirjan kohdalla. Kirjaa lukiessa ahdistaa, koska
kirjailija on saanut kuvattua sodan raadollisuutta erittäin tarkalla tasolla.
Yleensä pidän kirjoista enemmän kuin elokuvista, mutta voisin hyvin kuvitella,
että tämän kirjan tarina olisi mahtava nähdä valkokankaalla. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan englanninkielinen alkuteos <i>The Paris Library</i>
on ilmestynyt vuonna 2021. Kirjan on suomentanut Katariina Kallio. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Janet Skeslien Charlesin <i>Kirjasto Pariisin sydämessä</i>
on kirja, joka ei ole kevyintä luettavaa. Kirjan kultaisena lankana on kuitenkin
ystävyys, rakkaus ja usko hyviin ihmisiin sekä tietysti ennen kaikkea
kirjoihin.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKXCQSqRyeZs9L24CFg411KXxzfK1tqS8r4jVwXeU58COXCSMRLigP_gW26S4Zc6OdW9cpH1ThTUgeKxsFFKle_bhbyGX2qxLw2eNumFSCt_TYOstxfade--WM0DpQVBVWtnxik8InlcJRIkx6mKGn1jbxvjMHUfGNdLQucdP8_tO5N1kcXnvuzsKlFw/s3434/20220410_150551%20(2).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3434" data-original-width="2455" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKXCQSqRyeZs9L24CFg411KXxzfK1tqS8r4jVwXeU58COXCSMRLigP_gW26S4Zc6OdW9cpH1ThTUgeKxsFFKle_bhbyGX2qxLw2eNumFSCt_TYOstxfade--WM0DpQVBVWtnxik8InlcJRIkx6mKGn1jbxvjMHUfGNdLQucdP8_tO5N1kcXnvuzsKlFw/w458-h640/20220410_150551%20(2).jpg" width="458" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: justify;"><br /><div style="text-align: left;">Lämmin kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.</div></span></div><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p></o:p></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-45095985647246831492022-04-16T16:48:00.016+03:002022-04-16T19:45:32.357+03:00Keski-Uudenmaan Teatteri: Hyviä päiviä ja säkkipillimusiikkia<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Sehän on sellainen juttu, että <b>Anna-Leena Sipilä</b> on
sanoittanut viisikymppisen naisen sielunelämän teatterin näyttämölle. Toki ikä
voi olla jotain muutakin, mutta allekirjoittaneeseen reilu 50+ naiseen monologinäytelmä
teki melkoisen samaistumiskohteen. Se ei kuulkaas naisen elämä ole kauhean
helppoa. Ihan tiedoksi vain. Toki joukkoon mahtuu mukaan myös hyviä päiviä.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi90mQbHbsZv8WbCW3qTH5UCTU1h1QlB04HvHhW5nsvZkYscHvNbGGJXU0CZnSrduaWZwsyGinZ1Ws2sUci_L2MUvwK2yC5LlUDfurw0A5OdP_t-dqbxXIMfbI8tWwR895fek50Gdc_Z31doHzrVSZ63Ip8HuW_CXb5p15osfRZW3yQEWF2UUrXJMUBsQ/s4724/Kopio%20tiedostosta%20_X2A2279.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3150" data-original-width="4724" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi90mQbHbsZv8WbCW3qTH5UCTU1h1QlB04HvHhW5nsvZkYscHvNbGGJXU0CZnSrduaWZwsyGinZ1Ws2sUci_L2MUvwK2yC5LlUDfurw0A5OdP_t-dqbxXIMfbI8tWwR895fek50Gdc_Z31doHzrVSZ63Ip8HuW_CXb5p15osfRZW3yQEWF2UUrXJMUBsQ/w640-h426/Kopio%20tiedostosta%20_X2A2279.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Anna-Leena Sipilä<br />Keski-Uudenmaan Teatteri: <i>Hyviä päiviä ja säkkipillimusiikkia</i> (2022)<br />Kuva © Kapina Oy<br /><br /></td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Anna-Leena Sipilä pohtii, miksi älypuhelinta kutsutaan
älypuhelimeksi. Oikeastihan puhelin on todella hölmö. Siinä on kaiken maailman
toimintoja, joista kukaan ei voi tietää mitään. Elävästä elämästä kerrottakoon
esimerkki, kun allekirjoittanut istui palaverissa tai mötessä, kuten
ruotsalaiset. Ruotsalaisethan istuvat jatkuvasti erilaisissa möteissä. Tähänkin
Sipilällä oli monta eri mötevaihtoehtoa. Mutta palatakseni kännykkäasiaan, niin
kuinka voi sellaistakaan tapahtua, että istut palaverissa ja artikuloit selkeäsanaisesti
jotain asiaa, niin yhtäkkiä puhelin alkaa huudella jotain. Kesken palaverin.
Google on alkanut hakea sanomaani palaveriasiaa netin syövereistä ja ohjaa
minua eteenpäin. Oikeasti! Kukaan täysjärkinen ihminen ei halua, että tällaista
tapahtuu todellisessa elämässä, mutta niin vain tapahtuu. Ja Sipilä esittää
tähänkin yksinkertaisen kysymyksen, kuinka tällaiset toiminnot saa pois päältä?
Helppoa se ei ole. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Sipilä rakastaa Turkua. Sinne on päästävä sopivin väliajoin,
koska Turussa on kaikkea. Sukulaisia siellä ei välttämättä ole, eikä niitä siellä
tarvitakaan, koska Turusta voi nauttia myös ilman sukulaisia. Allekirjoitan sataprosenttisesti
sen, että Turkuun täytyy välillä päästä. Turussa kaikki on kauniimpaa. Sitä
ikään kuin itsekin kaunistuu, kun astelee Turun jokivartta pitkin rennossa
kesäillassa. Turussa on vaikka mitä nähtävää. Turku on lähellä Tukholmaa.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaTdR3rDEdl5UO25l80kN4QGKeXZip9i4IMPxLrG5lEGD0kr1gEZbDbmh7eGAtWVMLPYQ4vVC5-xImBnnhHYQpXuWkYWSOrNd-UnvTTqO0eVVfxpLjqXzAf3tmTKhNTYOQzqAG63LmC5i66wr5QpHejwRplNfb2wERE9TsAIVLLz4WZFVBytHTFuTlyw/s6720/Kopio%20tiedostosta%20_X2A8893.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4480" data-original-width="6720" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaTdR3rDEdl5UO25l80kN4QGKeXZip9i4IMPxLrG5lEGD0kr1gEZbDbmh7eGAtWVMLPYQ4vVC5-xImBnnhHYQpXuWkYWSOrNd-UnvTTqO0eVVfxpLjqXzAf3tmTKhNTYOQzqAG63LmC5i66wr5QpHejwRplNfb2wERE9TsAIVLLz4WZFVBytHTFuTlyw/w640-h426/Kopio%20tiedostosta%20_X2A8893.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Anna-Leena Sipilä<br />Keski-Uudenmaan Teatteri: <i>Hyviä päiviä ja säkkipillimusiikkia</i> (2022)<br />Kuva © KapinaOy<br /><br /></td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Ihan sellainen pieni asia juolahti mieleeni, mitä Sipilä
ei ollut huomannut tai se oli kenties poistettu käsikirjoituksesta, mutta onko
kukaan ikinä miettinyt, miksi tavaratalojen kenkäosaston pienikokoiset kengät
on asetettu ylimmille orsille ja suurikokoisimmat kengät alimmille hyllykoukuille?
Onko tässä takana jokin tavaratalon henkilökuntaa viihdyttävä piilokamera?
Siellä se puolentoistametrin mittainen asiakas yrittää kurkotella koon 36 ja 37
kenkiä katonrajasta. Vastaavasti hieman pidemmäksi venähtänyt asiakas konttaa
lattialla ja etsii koon 45 kenkiä. Toki Sipilän sanoin tämän ikäisenä pitäisi
jo ylettyä ylähyllylle. Ikävästi monet tuotteet ovat kaupassa kuitenkin niin
korkealla, että ne jäävät kaupan hyllylle, kun ei niitä sieltä yksinkertaisesti
ylety ottamaan. Jäi pääsiäisraepussikin ostamatta, koska en ylettynyt. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Monologinäytelmä etenee sutjakkaasi kohtauksesta toiseen.
Sipilän heittämät pienet asiat saavat hetkessä suuret mittasuhteet. On suloista
rullalle menevää koiraa. On mielikuvituskoirajoukko, joka menee hulluudessaan
niin pitkälle, ettei sillä tarinalla ole oikeasti voinut olla olemassa järkevää
päätöstä. On ihanat huulirasvat. On kaunis suihkugeelipullo, jonka tuoksu
kylläkin ikävästi tuo mieleen taksikuskin tai stuertin. Kuka haluaa tuoksua stuertille?
Tampereella raikaa railakas rap, mutta haluaako joku oikeasti kuunnella
säkkipillimusiikkia? Jos haluaa, käsi ylös.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBqwh6Xfpp0URSdgB8SD-kD-Sv-c6bnSsGN_wFn4HkSyJVDfZVm3tu2xXJ_Cc88vdbAon4s_KZ6FXrTW1raOubXQf5FRtJamIdnOuUv0nkyEVMveGmBYrX4zVW8pKzQtmT_qJS0i26EcEs6YJs-BYX9XwEz2ti_TkjXzjvGo__BNdAl9olT_KMAB0YuA/s5774/Kopio%20tiedostosta%20_X2A9025.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3849" data-original-width="5774" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBqwh6Xfpp0URSdgB8SD-kD-Sv-c6bnSsGN_wFn4HkSyJVDfZVm3tu2xXJ_Cc88vdbAon4s_KZ6FXrTW1raOubXQf5FRtJamIdnOuUv0nkyEVMveGmBYrX4zVW8pKzQtmT_qJS0i26EcEs6YJs-BYX9XwEz2ti_TkjXzjvGo__BNdAl9olT_KMAB0YuA/w640-h426/Kopio%20tiedostosta%20_X2A9025.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Anna-Leena Sipilä<br />Keski-Uudenmaan Teatteri: <i>Hyviä päiviä ja säkkipillimusiikkia</i> (2022)<br />Kuva © Kapina Oy<br /><br /></td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><b>Minna Koskela</b> on ohjannut Sipilän kirjoittaman ja
näyttelemän monologinäytelmän. Näytelmän vahvuus piilee siinä, että naiset ovat
tehneet loistavaa yhteistyötä. Moni katsoja suotta pelkää monologeja, mutta
tätä näytelmää ei tarvinnut pelätä. Anna-Leena Sipilä vie roolihahmonsa tai
pitäisikö sanoa ihan oman itsensä näytelmän läpi uljaasti. Hän uskaltaa ihmetellä
asioita, joista moni ei haluaisi puhua sanaakaan, ettei vain menettäisi kasvojaan.
Ihan parastahan on, kun ihminen osaa nähdä elämän koomiset puolet. Niitä tässä
näytelmässä riittää. Pakko muuten myöntää, että olin kateellinen, ettei Sipilää
tuntunut yhtään huimaavan A-tikkailla taiteilu. Minua huimaa jo, kun ensimmäiselle
askelmalle nousen. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Hyviä päiviä ja säkkipillimusiikkia</i> on loistava
irtiotto arjen pyörteisiin. Sipilä puhuu näyttämöllä todellisesta elämästä, mutta samalla hän on osannut nähdä asioiden koomiset puolet. Ei se elämä aina niin vakavaa
ole, paitsi jos säkkipillimusiikki soi taukoamatta. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Hyviä päiviä ja säkkipillimusiikkia</i> sai kantaesityksensä
Keski-Uudenmaan Teatterissa tiistaina 12.4.2022.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Näyttelijä: Anna-Leena Sipilä </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Käsikirjoitus: Anna-Leena Sipilä<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Ohjaus: Minna Koskela<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Valot ja äänet: <b>Kalle Tahkolahti</b><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Järjestäjä ja tekniikka: Kalle Tahkolahti ja <b>Maija Tikka</b><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Valokuvat: Kapina Oy</p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lämmin kiitos Keski-Uudenmaan Teatterille
kutsuvieraslipusta.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-54743621396033154862022-04-13T19:51:00.003+03:002022-04-13T19:53:26.281+03:00Järvenpään teatteri: Broken Heart Story<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Järvenpään teatterin ja Järvenpään Opiston taiteen
perusopetus ovat lyöneet taitonsa yhteen ja antaneet nuorten valloittaa
teatterin näyttämön. Yhteistyön tuloksena on syntynyt intensiivinen
näyttämösovitus <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Saara Turusen</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"> <i>Broken Heart Storysta</i>. Näytelmä on
huikea osoitus siitä, kuinka tärkeää tällainen taideopetus on nuorille.</span> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJqFZvmqI-YD17ZeLLC5ic4BsDYMV4T16MfYVl_dcOyAIOM_SPtyTd3t1UiyBoVwUiyGVPKz1T7wkv9fe2BiqpghtLMcDnGT5sJJbRuOpiGM_9fEfm0VYkSJNVZ1f1-rXwA2Xe8obz-By6nQGEFjcDqX8xqiKhNxqDuGRgyWcFhi1KhkdSCvILULlmrg/s6168/sanna1.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4112" data-original-width="6168" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJqFZvmqI-YD17ZeLLC5ic4BsDYMV4T16MfYVl_dcOyAIOM_SPtyTd3t1UiyBoVwUiyGVPKz1T7wkv9fe2BiqpghtLMcDnGT5sJJbRuOpiGM_9fEfm0VYkSJNVZ1f1-rXwA2Xe8obz-By6nQGEFjcDqX8xqiKhNxqDuGRgyWcFhi1KhkdSCvILULlmrg/w640-h426/sanna1.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Milli Himanen, Lotta Leistola, Minnea Paalasmaa, Erika Steiner ja Lumi Huovinen<br />Järvenpään teatteri: <i>Broken Heart Story</i> (2022)<br />Kuva © Kapina Oy<br /><br /></td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Mitä tapahtuu, kun
kirjailija (<b>Erika Steiner</b>) huomaa menettäneensä Sielunsa (<b>Milli Himanen</b>)? Pelkkä mytty lattialla, eikä sielua missään. Eihän siitä voi mitään tulla.
Elämänilo katoaa, eikä kirjoittaminen suju. Äiti (<b>Nikolai Kyrö</b>) ja isä (<b>Joonatan Pekola</b>) käyvät välillä kylässä. Äiti touhuaa ja jakelee mielipiteitään. Isä juo
lähinnä kahvia. Kirjailija istuu vaiti. Ei hänellä ole mitään puhumista
vanhemmilleen.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Mitä Sielulle sitten
on tapahtunut? Nuori Sielu (<b>Lotta
Leistola</b>) on rikkonut sydämensä
vuosikausia sitten tapahtuneen tragedian vuoksi. Nuori Sielu kulkee ja kulkee,
kunnes vanhenee ja havahtuu rakastuneensa Mieheen (Joonatan Pekola). Nuoripari
muuttaa yhteen. Sielu on onnellinen, mutta eräänä päivänä jotain tapahtuu.
Sielu jättää taas kaiken taakseen. Taas vähintään yksi sydän rikkoontuu. Mitä
Sielu hakee? Mitä kirjailija hakee? Mitä kaikki etsivät? Identiteettiä. </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9C_Udq0gG6CUZURJkoGvqnqZRIlpdwWyL417thOw-6NLP1jAXMYQQGoOq-ovlB9yi0rnr7hWqO4xRBfYWjazibDhXNcuzbbfgtvMOWJ1fV4g-ykhgQpTpcU13yQkThwPzv1qX95KLCYTUCVT9UbFGMXj5Yeg-2WNitHuc9Y3LGxuFSi_pz05RLTmQbw/s6720/bhs8.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4480" data-original-width="6720" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9C_Udq0gG6CUZURJkoGvqnqZRIlpdwWyL417thOw-6NLP1jAXMYQQGoOq-ovlB9yi0rnr7hWqO4xRBfYWjazibDhXNcuzbbfgtvMOWJ1fV4g-ykhgQpTpcU13yQkThwPzv1qX95KLCYTUCVT9UbFGMXj5Yeg-2WNitHuc9Y3LGxuFSi_pz05RLTmQbw/w640-h426/bhs8.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Minnea Paalasmaa, Joonatan Pekola, Milli Himanen, Lotta Leistola ja Nikolai Kyrö<br />Järvenpään teatteri: <i>Broken Heart Story</i> (2022)<br />Kuva © Kapina Oy<br /><br /></td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Pidin siitä, millaisia
vastakohtia teos esittelee. Kirjailijan maskuliinisuus verrattuna hänen somaakin
somempaan Sieluunsa on häkellyttävä. Erika Steiner vie kirjailijan rooliaan
läpi tarkasti ja huolellisesti. Milli Himanen Sieluna sen sijaan tuntuu
leijuvan pilvilinnoissa. Molempien nuorten kyvyt tulevat hyvin esiin näytelmää
seuratessa. Nikolai Kyrön äidin rooli oli hilpeää seurattavaa. Loistavan
paheksuvia katseita silmälasien kehysten yli. Entä sitten <b>Lumi Huovinen</b> Daisyn, upean valkoisen kissan roolissa? Kissamaista sulokkuutta ja
pehmeän näköistä turkkia, jonka kätköistä saattaa löytyä terävääkin terävämmät
kynnet. Pakko myöntää, että koko nuorten näyttelijäryhmä tekee hienoa työtä.
Kuoro-osuudet olivat upeaa seurattavaa.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><b>Riikka Kasperin</b> ohjauksessa nuoret ovat joutuneet laittamaan
peliin kaiken. Näytelmä ei välttämättä ole mikään helppo näyteltävä. Paljon
erilaisia kuvioita, mutta hyvin työryhmä on onnistunut työssään. Mielestäni
siirto kirjailijan elämäntilanteesta Sielun vaeltavaan elämäntilanteeseen sujui
hienosti. Tunnin esitys on kuitenkin sen verran lyhyt, ettei virheliikkeille
ole tilaa, eikä niitä onneksi näytelmää seuratessa syntynytkään. <b>Hanne Lindströmin</b> puvustus tarvitsee erikoismaininnan. Pidin
näyttelijöiden asuista ja hirvenpää oli ehdottomasti yksi illan huikeimpia
rekvisiittoja. </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGnJM0xpaUmyTJoljDGV9SteFObR1yJE8e1r_SAoiPLXlNcLi2LjQQZA9xxjwODw0EwJY13G6Vtb4ofGKvHBSt6TApVz9QAKTvyWXDz_iCzmHEZh2ty3R76JveBSgFsqQvp9YKsarRPEuEKe5RvGTWg6PHRsjCw5_Feupi8RDVg1Q3cLVOlbZUTM4Krg/s6720/sanna2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4480" data-original-width="6720" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGnJM0xpaUmyTJoljDGV9SteFObR1yJE8e1r_SAoiPLXlNcLi2LjQQZA9xxjwODw0EwJY13G6Vtb4ofGKvHBSt6TApVz9QAKTvyWXDz_iCzmHEZh2ty3R76JveBSgFsqQvp9YKsarRPEuEKe5RvGTWg6PHRsjCw5_Feupi8RDVg1Q3cLVOlbZUTM4Krg/w640-h426/sanna2.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Minnea Paalasmaa, Milli Himanen, Lotta Leistola ja Lumi Huovinen<br />Järvenpään teatteri: <i>Broken Heart Story</i> (2022)<br />Kuva © Kapina Oy<br /><br /></td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Broken Heart Story</i> vaatii katsojalta herkeämätöntä
tarkkaavaisuutta. Ilmassa on paljon suuria kysymyksiä. Kuka minä olen? Mikä on
identiteettini? Mikä on elämän tarkoitus? Entä, jos olenkin mies naisen
ruumiissa? Vai olenko sukupuoleton? Jokaisen on löydettävä oma suuntansa
elämälleen. Onko valinta oikea vai väärä, sitä ei voi kukaan määrittää. Ihmisen
on löydettävä sisimmästään tunne, että tekee ja toimii oikein. Sielua ei saa hävittää.
Toisinaan elämän suunta muuttaa muotoaan ja silloin on löydettävä uudet polut
kulkemiseen. Tärkeintä on kuitenkin olla oma itsensä.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Järvenpään teatterin
nuorten esittämän <i>Broken Heart Storyn</i> suositusikäraja on 13 vuotta. Tämä
kannattaa ehdottomasti pitää mielessä, koska näytelmä vaatii katsojalta paljon.
Kyseessä ei ole missään tapauksessa lastennäytelmä, mutta mielelläni soisin,
että mahdollisimman moni nuori vanhempineen kävisi näytelmän katsomassa.
Näytelmä ei anna vastauksia, mutta se nostaa esiin kysymyksiä, millaisten
kysymysten kanssa nuoret joutuvat elämään. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Broken Heart
Story</span></i><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"> sai ensi-iltansa
Järvenpään-talon Kellariteatterissa perjantaina 8.4.2022.</span> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Rooleissa: Milli
Himanen, Lumi Huovinen, Nikolai Kyrö, Lotta Leistola, </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Minnea Paalasmaa</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">, Joonatan Pekola ja Erika Steiner</span> </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Kirjoittanut: Saara
Turunen<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Ohjaus: Riikka Kasper<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Puvustus ja
lavastus: Hanne Lindström<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Valosuunnittelu: </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Irina Salonen</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Tekniikka: </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Aaron Häkkinen</b><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Laulun sävellys ja
harjoitus: Aaron Häkkinen ja Minnea Paalasmaa</span> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;">Näin esityksen
kutsuvieraslipulla. Lämmin kiitos Järvenpään teatterille.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-weight: bold;"><br /></span></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-35856134887357928402022-04-10T15:52:00.050+03:002022-04-13T18:10:20.678+03:00Keski-Uudenmaan Teatteri: Buster Keaton – elämä ja teot<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Keski-Uudenmaan teatterin katsomoon astuessani Buster Keaton
(<b>Jari Vainionkukka</b>) istuu näyttämön reunalla ja soittaa huuliharppua.
Tuota pientä, mitättömän oloista soitinta, mutta mitkä soinnit esineestä
lähtevätkään. Siinä se istuu. Buster Keaton. Elävänä ja aitona. Matala
lierihattu päässään. Kuinka tämä kaikki on mahdollista?</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgam0JUmC4mBkeJkYyQq1fQtKnxRoMNOOBR1HB5enR2zutuA2HlbcvZr-ycejgEkPwhBH8qlM0ESmjfIfqFq3Io6FYgqCcjOPX-gVPipFVohwYjCxlvso9fQR1IDYh2IP8I-ZJD7ZokkN1BqGN-eOoF60RAuIHT1d0k4mEooLzrUBlvlu-kFZakOb_pSA/s3360/kut-buster-hiljaisuus.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2240" data-original-width="3360" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgam0JUmC4mBkeJkYyQq1fQtKnxRoMNOOBR1HB5enR2zutuA2HlbcvZr-ycejgEkPwhBH8qlM0ESmjfIfqFq3Io6FYgqCcjOPX-gVPipFVohwYjCxlvso9fQR1IDYh2IP8I-ZJD7ZokkN1BqGN-eOoF60RAuIHT1d0k4mEooLzrUBlvlu-kFZakOb_pSA/w640-h426/kut-buster-hiljaisuus.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jari Vainionkukka ja Sami Hult<br />Keski-Uudenmaan Teatteri: <i>Buster Keaton - elämä ja teot</i> (2022)<br />Kuva © Tuomas Scholz/Kapina Oy<br /><br /></td></tr></tbody></table><span style="text-align: justify;"><br /></span><div><div style="text-align: justify;">Buster Keaton on tietenkin kaikkien tuntema koomikko, jonka kasvojen ilmeet eivät värähdäkään, sattui sitten ihan mitä tahansa. Mutta Keski-Uudenmaan teatterin näyttämöllä on myös Buster Keaton, vantaalainen varaosamyyjä. Mutta ei siinäkään kaikki. Pian näyttämöllä nähdään Buster Keatonin perheenjäseniä, talonmies, Mike Tyson, Charles Chaplin ja Alice Miller. Heillä kaikilla on sanansa sanottavana Buster Keatonista, eivätkä ne kaikki sanat välttämättä ole kauniita. Ei etenkään oman pojan kuvailut isästään.</div><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Tällä tavoin etenee näytelmä, jonka kaikki roolisuoritukset
vetää Jari Vainionkukka. Pianoa soittava <b>Sami Hult</b> heittää välispiikkejä
ja tarina jatkuu. Katsojat imaistaan Buster Keatonin elämään vaivihkaa ja
huomaamatta. Vähän kuin Buster Keaton itse. Ei ryminällä ja kovalla huudolla,
vaan vähäeleisesti. Tästä kaikesta huolimatta yleisö purskahtelee tuon tuosta
nauruun. Buster Keaton ja hänen elämänsä tuntuu olevan täynnä tahatonta
komiikkaa. Pääasia kuitenkin on, että on musta puku ja valkoinen paita. Se tuo
turvallisuuden tuntua. Ei erotu millään tavoin porukasta, mutta antaa kuitenkin
arvokkuutta tilanteeseen kuin tilanteeseen. </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO-ODQkb5DwMqqJjJIETCsYw1zC5YPiBqBL2p5Gw268EYNw1kwGsOJ06DpXKFA_aDSPZeAZnd7OAy3pXb9bkiFAAGF6A2ZLJXDCGzp2p6_lDdShF8FHa6c-YMXcum15Y1oChmh768TdgLhzQz-DBd3_PDRbBL5qYqIG0W7OyABeE41eajLrjU3HZRfxQ/s3360/kut-buster-jamit.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2240" data-original-width="3360" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO-ODQkb5DwMqqJjJIETCsYw1zC5YPiBqBL2p5Gw268EYNw1kwGsOJ06DpXKFA_aDSPZeAZnd7OAy3pXb9bkiFAAGF6A2ZLJXDCGzp2p6_lDdShF8FHa6c-YMXcum15Y1oChmh768TdgLhzQz-DBd3_PDRbBL5qYqIG0W7OyABeE41eajLrjU3HZRfxQ/w640-h426/kut-buster-jamit.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sami Hult ja Jari Vainionkukka<br />Keski-Uudenmaan Teatteri: <i>Buster Keaton - elämä ja teot</i> (2022)<br />Kuva © Tuomas Scholz/Kapina Oy<br /><br /></td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Aivan käsittämättömän upea esitys. Jari Vainionkukan
heittäytymistä roolista toiseen oli ilo seurata. Rakastuin henkilöhahmoihin. Daryl
Valley-Keaton, Busterin vaimo, antaa itsestään liehakoivan ja hieman
ilolintumaisen kuvan. Hän kertoo miehen omituisuuksista, mutta samalla hän ei
voi olla rakastamatta miestään. Lapsuuden talonmies ei luottanut Buster
Keatoniin yhtään. Hän ei pitänyt hiljaisista lapsista, koska ne suunnittelivat
jotain, eikä sellainen voinut tietää hyvää. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Sami Hultin osuus näyttämöllä on niin ikään valtava. Hän
soittaa kohtauksiin sopivia sävelmiä näytelmän edetessä ja on hyvin läsnä. Hän
antaa Buster Keatonille ja hänen lähipiirilleen tilaa, mutta jos Jari Vainionkukka alkaa liikaa
elämöidä aiheettomuuksia, hän reippaasti ohjaa Vainionkukan takaisin Buster
Keatonin elämään. </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0GtlPgSqay0e-40f4mI5dpdnUz5J3NQcAQsl_9v24hYQumkcddaCO693wuAWjxnP31yRsK6xFt4XsuV2KQDR0N5xv3h0hrUjtfcoCZ0Qhzy2f63284RrKFa9SF-O2DWaFBFljd1OJZQMVcybmYVlGv3FxqBWfDb1Im0ZoK-foJAvfrw1CmH5nFiGRFA/s3360/kut-buster-tulta.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2240" data-original-width="3360" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0GtlPgSqay0e-40f4mI5dpdnUz5J3NQcAQsl_9v24hYQumkcddaCO693wuAWjxnP31yRsK6xFt4XsuV2KQDR0N5xv3h0hrUjtfcoCZ0Qhzy2f63284RrKFa9SF-O2DWaFBFljd1OJZQMVcybmYVlGv3FxqBWfDb1Im0ZoK-foJAvfrw1CmH5nFiGRFA/w640-h426/kut-buster-tulta.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sami Hult ja Jari Vainionkukka<br />Keski-Uudenmaan Teatteri: <i>Buster Keaton - elämä ja teot</i> (2022)<br />Kuva © Tuomas Scholz/Kapina Oy<br /><br /></td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><b>Kari Hotakaisen</b> romaaniin perustuva näytelmä on
toimiva. <b>Kalle Tahkolahden</b> ohjauksessa Jari Vainionkukan ja Sami Hultin
näyttämötyöskentely on saanut sujuvat sävelet. Kohtauksesta toiseen siirrytään sulavasti, eikä
tyhjiä hetkiä pääse syntymään. Erityisesti pidin siitä, millaisia sävelmiä
näytelmän edetessä kuultiin. Tietysti mykkäelokuviin sopivaa <b>Scott Joplinia</b>,
hieman bluesia sekä tietenkin <b>Sibeliuksen </b><i>Finlandia</i> muutamia
mainitakseni. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Buster Keaton – elämä ja teot</i> tekee luotauksen yhden
miehen elämään vai pitäisikö sanoa kahden? Vantaalaisen Buster Keatonin ja suurelle
yleisölle tunnetumman Buster Keatonin (1895-1966). Sillä ei sinänsä ole
merkitystä, koska miesten elämät ovat sujuvasti sulautuneet ikään kuin yhteen. Selvää
on kuitenkin se, että molemmat miehet ovat eleettömiä, eivätkä pyri
nostattamaan hälyä. Sen sijaan näytelmä antaa paljon aihetta miettiä,
tietävätkö sukualiset, ystävät, tuttavat, työkaverit ja kaikki muu maailma aina
paremmin, millainen joku ihminen on. Siltä aika usein vaikuttaa. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Keski-Uudenmaan Teatterin <i>Buster Keaton – elämä ja teot</i>
on ehdottomasti katsomisen arvoinen näytelmä. Itse sain hienosti nollattua
työviikon jälkeisen alavireisen olotilan. Buster Keaton nostattaa mieltä
olemalla oma itsensä. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Buster Keaton – elämä ja teot</i> sai ensi-iltansa Keski-Uudenmaan
Teatterissa perjantaina 1.4.2022.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Rooleissa: Jari Vainionkukka ja Sami Hult </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Alkuteos: Kari Hotakainen </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Dramatisointi: <b>Miko Jaakkola</b> ja <b>Rauno Ahonen</b><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Ohjaus: Kalle Tahkolahti<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Valot ja äänet: Kalle Tahkolahti<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Järjestäjä ja tekniikka: <b>Maija Tikka</b> ja Kalle
Tahkolahti<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lämmin kiitos Keski-Uudenmaan Teatterille kutsuvieraslipusta.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p></div>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-44956471413618452342022-04-02T12:19:00.003+03:002022-04-02T12:23:27.156+03:00Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto<p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;">Täytyykö Finlandia-voittajasta tykätä? Oma vastaukseni on,
ettei tarvitse, enkä kauhean innostunut ollutkaan, kun lukupiirissä haluttiin
lukea Jukka Viikilän <i>Taivaallinen vastaanotto</i> (Otava, 2021). Minulla on
asenneongelma. Olin sieltä täältä lukenut kommentteja kirjasta, enkä ollut
kirjalle yhtään vastaanottavainen, vaikka <i>Taivaallinen vastaanotto</i>
olikin kyseessä. Tosin täytyy myöntää, että pääosin kaikki lukupiiriläiset
olivat hämmentyneitä lukemastaan. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Taivaallinen vastaanotto</i> on kokeilevaa kirjallisuutta.
Lähes neljäsataa sivua käsittelevä teos koostuu pienistä tarinoista,
ajatuksista, kommenteista. Näiden takana on joukko erilaisia henkilöitä, jotka
miettivät kirjailija Jan Holmin romaania. Romaani on omakohtainen ja käsittelee
Holmin sydänleikkausta ja siitä toipumista. Jokaisella on oma vankkumaton
mielipide asiasta tai jos ei ole, niin ajatukset kiertävät asioissa, joilla on
jokin viitekehys Holmiin. On Rauno, joka on vastikään menettänyt Satu-vaimonsa.
Rauno ajelee Uber-taksia kyydissään matkustaja, joka haluaa vain nukkua ja
nukkua. Minttu haaveilee kirjailijanurasta. Samalla hän on kateellinen
ystävälleen Linnealle, jonka kirja julkaistiin, ja jota kaikki
kirjallisuuspiirit ylistävät ja hehkuttavat. Mintulla on hurja määrä
irtosuhteita, joiden päämääränä on saada edes hetken tyydytys. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Hämmentynyt oli tosiaan se tunne, jota lukupiiriläiset
tunsivat luettuaan kirjan. Toisaalta eräs lukupiiriläinen kertoi ajatelleensa,
että kirja pitäisi lukea uudestaan, jos vaikka sitä kautta avautuisi uusia
ulottuvuuksia. Luultavasti näin voi olla. Eräs lukupiiriläinen kertoi myös
kiusaantuneensa lukemastaan ja oli miettinyt, tällaisiako ne hyvät kirjat ovat.
Kirja ei ole yksinkertaisesti helposti lähestyttävä. Voidaanko edes puhua
romaanista? </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Henkilöhahmoista Rauno oli lukupiiriläisille jollain tavoin
parhaiten mieleen jäänyt. Lukupiirissä keskusteltiinkin, oliko taksin
takapenkillä nukkuva matkustaja hänen vaimonsa. Ajatuksena sillä tasolla, että
Rauno ajeli päämäärättömästi ympäri kaupunkia ja teki surutyötä. Lopulta
saavuttiin kultaiselle portille, jonne vaimo jäi, avasi portin ja lähti kulkemaan
loputonta polkua. Tämä kenties helpotti Raunon surua ja tuskaa. Jäähyväiset
vaimolle oli kenties lopulta annettu. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lukupiiriläisiä kiusasi kirjassa myös mahdottomien
sivistyssanojen käyttö. Itse en muista, googlasinko jonkin sanan, jota en
tunnistanut, mutta osa lukupiiriläisistä kertoi näin tehneensä. Pitääkö
hienoilla sivistyssanoilla kikkailla niin paljon, ettei lukija ymmärrä
lukemaansa? Itselleni ainakin teksti oli osittain liian korkealentoista. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjaa lukiessani tunsin sivistymättömyyteni, koska en
ymmärrä tämän kaltaista kirjallisuutta. Siitä huolimatta ihailen Viikilän
kerrontaa. Kirjasta löytyy upeita ajatuksia. Aforismeja, joita on vain luettava
uudelleen ja uudelleen, todetakseen, että tässä kaikki kiteytyy.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"> </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>(tikunraapaisu)<o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Kuolemassa ymmärrämme, mitkä elämämme pienistä
yksityiskohdista olivatkin suuria, mikä väliaikainen tai yhdentekevä pysyvää.
Mikä pieni ihastus olikin suuri rakkaus.<o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Teivas</i> (s.28)<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Häpeä ja epävarmuus somistavat ihmisen kasvoja paremmin
kuin varmat ajatukset.<o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Minttu</i> (s. 287)<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kuitenkin se täytyy myöntää, että <i>Taivaallisessa vastaanotossa</i>
kiehtoo erilaisuus. Kuinka erilaisia kommentoijien ja kertojien äänet ja taustat
olivat. Ihmiskirjoa parhaimmillaan. Sellainenhan maailma on. Jokainen on oma
persoonallisuutensa. Toisilla eri luonteenpiirteet korostuvat vahvemmin kuin
toisilla. Ihmisten lähtökohdat ja kulttuuritausta ovat niin erilaisia, ettei
ihmistä voida ikinä ajatella vakiomassana, vaan omina yksilöinään. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Nyt, kun maailma on sekasortoisessa tilassa, tällainen kirja
ei välttämättä ole ajalle kauhean suopea. Lukupiirissä useampi myönsi, että tällä hetkellä kaipaa luettavaksi kunnon romaaneja ja lohtuluettavaa. Ei liian vaikeaselkoisia
kirjoja. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Jukka Viikilä itse on sanonut <i>Taivaallisen vastaanoton</i>
olevan himmeli. Jokaisella on oma mielikuvansa himmelistä. Yksi lukupiiriläinen
oli pohtinut, löytyykö himmelin rakennelmasta tukilangat. Itse mietin, kuinka
himmeli koostuu oktaedreista, joiden läpi voi katsella. Kuviot toistuvat ja
himmelin läpinäkyvyys on paljastava. Kaikilla on jonkinlainen yhteys toisiinsa. Tarkoittaako tämä sitä, että <i>Taivaallisen vastaanoton</i> tarinoilla on
yhteys toisiinsa? Kevyt ja hennosti ilmavirrassa liikkuva. Läpinäkyvä. Aina uusia ulottuvuuksia saavuttava.</p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Jukka Viikilän <i>Taivaallinen vastaanotto</i> on erilainen
kirja. Jos haluaa ravistella ja kokeilla itseään, tähän kirjaan kannattaa
tarttua.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lukupiiri antoi kirjalle tähti 3- (asteikko 1-5).</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsajKav_ETw3xIBqLBvwWgPm5ZF3RGHL_VEH-h1MBX31N6XvMLjFHbFunRJXb8lf4mWNTI5vKEIWyyPt8oMY8CJ-Fa3rSYnqGgZaxWzq7HEBc54DmtfRT9AuR7ajr-ORDSc1p-RSFEtA4c2DG3S5SQcmt46228nySXfwJtjGkIbQnRNHLUDbRYgQYzzg/s2664/20220313_113038.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2664" data-original-width="1903" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsajKav_ETw3xIBqLBvwWgPm5ZF3RGHL_VEH-h1MBX31N6XvMLjFHbFunRJXb8lf4mWNTI5vKEIWyyPt8oMY8CJ-Fa3rSYnqGgZaxWzq7HEBc54DmtfRT9AuR7ajr-ORDSc1p-RSFEtA4c2DG3S5SQcmt46228nySXfwJtjGkIbQnRNHLUDbRYgQYzzg/w458-h640/20220313_113038.jpg" width="458" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-75191268080202384262022-03-27T19:30:00.004+03:002022-03-27T19:35:17.621+03:00Paratiisin lumoissa<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Maaliskuun kulttuuripäivä osui talvilomaviikolleni. Toki
kulttuuria harrastan muutenkin kuin yhtenä päivänä kuukaudessa, mutta tämä yksi
päivä on aina sellainen spesiaali tapaus, koska saan viettää sen ihanien
ystävieni seurassa. Kohteemme oli tällä kertaa Sinebrychoffin taidemuseo. Itse
en ole Sinebrychoffin museossa ennen vieraillut, mutta ihastuin täydellisesti
museon monipuolisuuteen. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Sinebrychoffin taidemuseossa on tällä hetkellä <i>Linné ja
pieni pala paratiisia</i> -näyttely sekä Jarmo Mäkilän <i>Matrix hardcore</i>
-näyttely. Lisäksi pysyvänä näyttelynä on Paul ja Fanny Sinebrychoffin
kotimuseo. Kerrassaan upea kokonaisuus. Täytyy myöntää, etten ollut tutustunut
taidemuseon nettisivuihin, joten kotimuseo oli minulle täysin uusi juttu.
Lisäksi kuvittelin, että ihastelen vain kauniita kukka-aiheisia tauluja, niin
Jarmo Mäkilän näyttely oli pelkkää plussaa tähän päälle. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Annetaan kuvien puhua puolestaan, millainen kulttuurin lumo meitä
oli tällä kertaa vastassa. Ensin katsellaan hieman pientä palaa paratiisia.
Rakastan näitä kukka-aiheisia maalauksia.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga9M2XeDUYdxpRr7sBSsZSgeWEgkLX92Piinl-l2p6MdsHAorV5UTebsmpWIbBiyFjbZA3dpWJEIgtecBJpcpa4X2E9_lS1G3bWFw9kFm7ck-Nay3yTMp1pgnSJ0AstUu8FGqvJ4aiVOhlZCSjKK9K_LQ8f5KmpfBvADcX59s895CPoA38kGC-_3O46A/s2702/20220325_113844%20(2).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2142" data-original-width="2702" height="508" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga9M2XeDUYdxpRr7sBSsZSgeWEgkLX92Piinl-l2p6MdsHAorV5UTebsmpWIbBiyFjbZA3dpWJEIgtecBJpcpa4X2E9_lS1G3bWFw9kFm7ck-Nay3yTMp1pgnSJ0AstUu8FGqvJ4aiVOhlZCSjKK9K_LQ8f5KmpfBvADcX59s895CPoA38kGC-_3O46A/w640-h508/20220325_113844%20(2).jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ambrosius Bosschaert I (1573-1621): <i>Kukkakori/Basket of Flower</i>s (1600-1620)<br /><br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhIAKaCh06rcrhE7A56A2MZuCj_sYnPXcDonPShC666d-xViZVRwWM12t3mOxzdtzqXnUWeOvRU_fcJ4zEYymqkVcTnvYKZkjVF7db5U1iADwm3HNowqigDhegwiowhgAVZ24Td77ybefOrDMm9Bil79TnQ5sOu3Wf60PbVUqrP0lfPZCbql6zlbdP_Q/s2246/20220325_114139%20(2).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1867" data-original-width="2246" height="532" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhIAKaCh06rcrhE7A56A2MZuCj_sYnPXcDonPShC666d-xViZVRwWM12t3mOxzdtzqXnUWeOvRU_fcJ4zEYymqkVcTnvYKZkjVF7db5U1iADwm3HNowqigDhegwiowhgAVZ24Td77ybefOrDMm9Bil79TnQ5sOu3Wf60PbVUqrP0lfPZCbql6zlbdP_Q/w640-h532/20220325_114139%20(2).jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jean-Michel Picart (c. 1600-1682): <i>Kukka-asetelma/Still-Life of Flowers</i><br /><br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwK4o5s9xngR4Q9ZAV3QJEAQObXOQi7LcKYvSR2nNcP1S9Y0g1uDIpymzOWgkptdbvxMurAXsYBxegKSoWOFIGKOsIndVVtc4K7RIV8NhGFoyOE8HG_yP797ZtF-7IDZclZmSX0WkjikDkrOIcK0KAk4a9yKvt3AoyVwYJlxluBmesN6wlpCQOjPNBmg/s3151/20220325_114341(1).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3151" data-original-width="2361" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwK4o5s9xngR4Q9ZAV3QJEAQObXOQi7LcKYvSR2nNcP1S9Y0g1uDIpymzOWgkptdbvxMurAXsYBxegKSoWOFIGKOsIndVVtc4K7RIV8NhGFoyOE8HG_yP797ZtF-7IDZclZmSX0WkjikDkrOIcK0KAk4a9yKvt3AoyVwYJlxluBmesN6wlpCQOjPNBmg/w480-h640/20220325_114341(1).jpg" width="480" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Georg Dionysius Ehret (1708-1770): Kuvitusta Christoph Jacob Trewin teoksesta <i>Uitgezochte Planten, Magnolia</i> (1750-1773)<br /><br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-I3f7wRIrRfasKT9lnL9m1PxYkZ2tTQ68rJ1ONUE85QtPgRAOWXdMtnPkkB3sxBDCtHHfTIaXkBxEu6GusKPuTzFrXCv-b-0tSIqScDxTUj6T3EB8VXsmyakVljXjRUdx3fZsMnnY-zJjFA9p8Y6AeljA2JbCHJ4TfmTCMGkQZ5bAS394fNvNthmgLQ/s3060/20220325_114725%20(2).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3060" data-original-width="2552" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-I3f7wRIrRfasKT9lnL9m1PxYkZ2tTQ68rJ1ONUE85QtPgRAOWXdMtnPkkB3sxBDCtHHfTIaXkBxEu6GusKPuTzFrXCv-b-0tSIqScDxTUj6T3EB8VXsmyakVljXjRUdx3fZsMnnY-zJjFA9p8Y6AeljA2JbCHJ4TfmTCMGkQZ5bAS394fNvNthmgLQ/w534-h640/20220325_114725%20(2).jpg" width="534" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Magnus von Wright (1805-1868): <i>Kukkia/Flowers</i> (1867)<br /><br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV6DSHatyLDkIaL4PAhOAVbQBRbusAqYySl4q8AJPv6HbiFQ01gVvyeDp1u6B-K5FjHhmlEsRc-jhy1VfjHpMJk__nSFqStuV6xclGt902XThq9lx_0o4S1qaQaJBhfQIHuhlNO4QQiK3TtuxeyNuffyk4oiGMUUM8wPX4yeU7magvrHPzT8q0v6oMbw/s2770/20220325_115012%20(2).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2698" data-original-width="2770" height="624" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV6DSHatyLDkIaL4PAhOAVbQBRbusAqYySl4q8AJPv6HbiFQ01gVvyeDp1u6B-K5FjHhmlEsRc-jhy1VfjHpMJk__nSFqStuV6xclGt902XThq9lx_0o4S1qaQaJBhfQIHuhlNO4QQiK3TtuxeyNuffyk4oiGMUUM8wPX4yeU7magvrHPzT8q0v6oMbw/w640-h624/20220325_115012%20(2).jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Werner Holmberg (1830-1860): <i>Linnanpuisto auringonlaskun jälkeen/German Castle Park at Sunset</i> (1856)<br /><br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXkgK4LsL7CV0Iqs7JnlAVU7DSo65ZutH_d7MaWGSSK5SkmIKiCg1ip1aQhOkvDtgvHoAl_1nCO3YyyZcGSLSMQIuTLshWZgds1yoNLOl2-xbHUYAUPKZRaZZj64FbBircMzJ_fZA8n58JqRGahTEqMPy9WZtfSMqbP3M_u0i46DHxw8e_Lnz-w_2lIQ/s2455/20220325_121525%20(2).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2455" data-original-width="2117" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXkgK4LsL7CV0Iqs7JnlAVU7DSo65ZutH_d7MaWGSSK5SkmIKiCg1ip1aQhOkvDtgvHoAl_1nCO3YyyZcGSLSMQIuTLshWZgds1yoNLOl2-xbHUYAUPKZRaZZj64FbBircMzJ_fZA8n58JqRGahTEqMPy9WZtfSMqbP3M_u0i46DHxw8e_Lnz-w_2lIQ/w552-h640/20220325_121525%20(2).jpg" width="552" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jan Brueghel I (1568-1625): <i>Kukkamaljakko/Vase with Flowers</i><br /><br /><br /></td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Seuraavaksi siirrytään kotimuseon aarteita ihastelemaan.
Sinebrychoffin taidemuseosta löytyy muuten ihastuttavia erkkereitä, jotka
kutsuvat istumaan. Itse asiassa paratiisin teoksia ihastellessa istahdimme
hetkeksi yhteen erkkeriin ja unelmoimme pienestä teehetkestä
herkkuleivonnaisten kera.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWzAI3UMu4GLx6T-I7fSU14Nmngz5bEUrTUHDH4uULCw4f9KnqE6wBdWxx-S4tSmBBQoUQEYbtFYyIszZBdfZDR0-pi2ISSpgKbIw9aWqa3skGE4YL7bnAOyU7KXIPRW2w79Gdbcidhl1EvSC3TZdgPmHH6jyGwA8NgdlZGyKnmC54j8wxdbnuxyImGg/s3893/20220325_112349%20(2).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3893" data-original-width="2919" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWzAI3UMu4GLx6T-I7fSU14Nmngz5bEUrTUHDH4uULCw4f9KnqE6wBdWxx-S4tSmBBQoUQEYbtFYyIszZBdfZDR0-pi2ISSpgKbIw9aWqa3skGE4YL7bnAOyU7KXIPRW2w79Gdbcidhl1EvSC3TZdgPmHH6jyGwA8NgdlZGyKnmC54j8wxdbnuxyImGg/w480-h640/20220325_112349%20(2).jpg" width="480" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /><br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjNcbl5LEiWRO8TOdPspxVEv1Aboo03bpyl_oolHq4tnH9s9sym8VbqvkxU-nEf2l82MDBCijydw3a-q5WQ7WaGs6CdkOv51M0UpnwCbh5LnNCY_goUmWUFzCtMwmsWX9IKBDnAym_hnVL-8EJOB0nICxYfN7YKnbg3IOacnmvhrHrdGfKqjvSWXGVcw/s3637/20220325_112422%20(2).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3637" data-original-width="2777" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjNcbl5LEiWRO8TOdPspxVEv1Aboo03bpyl_oolHq4tnH9s9sym8VbqvkxU-nEf2l82MDBCijydw3a-q5WQ7WaGs6CdkOv51M0UpnwCbh5LnNCY_goUmWUFzCtMwmsWX9IKBDnAym_hnVL-8EJOB0nICxYfN7YKnbg3IOacnmvhrHrdGfKqjvSWXGVcw/w488-h640/20220325_112422%20(2).jpg" width="488" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /><br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA9Km7mrZ3iW_bcpyDj1-Dh_5JgGZvJU2vCnngdxyMGi4VuyS3eIaq6Zr0wCY63dAQ4KUf72Sbt9XO6t5DYlz5Js7kFcVw_tT-raHkPlpB63j9RlOZei8G9dfPBhuR0SZavACCxih-N-lM5dX2uyDr_xApuW787REZPcWpBDjdZqO8M4nIVr1tuXKN3g/s3872/20220325_112528(1).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3872" data-original-width="2563" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA9Km7mrZ3iW_bcpyDj1-Dh_5JgGZvJU2vCnngdxyMGi4VuyS3eIaq6Zr0wCY63dAQ4KUf72Sbt9XO6t5DYlz5Js7kFcVw_tT-raHkPlpB63j9RlOZei8G9dfPBhuR0SZavACCxih-N-lM5dX2uyDr_xApuW787REZPcWpBDjdZqO8M4nIVr1tuXKN3g/w424-h640/20220325_112528(1).jpg" width="424" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /><br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwMkd6238j8TLvh6HFrsejk9cIH3rocwQcGnEa_1v_1T0lrOxOCnz-8z4sMLeV5m5yRFTBH6BHFO8xKxqPjWvxeYhSiE0IUjOFwd7zDd4t6ZhMyefUaPySyjQ_xU9cen9HTEz7DAhpXt8XoUFDO9g184zMYLiOS3iTFOitkkl98NONKSdwT6mk9szWeg/s2911/20220325_113521%20(2).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2394" data-original-width="2911" height="526" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwMkd6238j8TLvh6HFrsejk9cIH3rocwQcGnEa_1v_1T0lrOxOCnz-8z4sMLeV5m5yRFTBH6BHFO8xKxqPjWvxeYhSiE0IUjOFwd7zDd4t6ZhMyefUaPySyjQ_xU9cen9HTEz7DAhpXt8XoUFDO9g184zMYLiOS3iTFOitkkl98NONKSdwT6mk9szWeg/w640-h526/20220325_113521%20(2).jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tuntematon taiteilija: <i>Kissaserenaadi/Serenade to A Cat</i> (1600-luku)<br /><br /><br /></td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Vielä pari teosta Jarmo Mäkilältä. Siirrytään täysin
erilaiseen maailmaan. Kaikesta huolimatta näissä tauluissa on jotain sellaista,
joka vangitsee katseen. Sitä vain haluaa löytää lisää ja lisää yksityiskohtia.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhljsRu-q00ODkOsPuSwXCwqBVPCSVNCaH8MdckNat82Wmrsjsb0DAcrS7464CtE8IoDi5CLIgvvLs61ih5yadZZOFtxRKMPDcz7wPFxjfE5ZIPi_hfM3_fJBZWY-qkW0eLrfNEc7igBzKxf1U7PFJECec_vA4xd6Tw6Yjl73Pw3sUDNcWt_FmNFs79fg/s2307/20220325_111431(1).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1864" data-original-width="2307" height="518" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhljsRu-q00ODkOsPuSwXCwqBVPCSVNCaH8MdckNat82Wmrsjsb0DAcrS7464CtE8IoDi5CLIgvvLs61ih5yadZZOFtxRKMPDcz7wPFxjfE5ZIPi_hfM3_fJBZWY-qkW0eLrfNEc7igBzKxf1U7PFJECec_vA4xd6Tw6Yjl73Pw3sUDNcWt_FmNFs79fg/w640-h518/20220325_111431(1).jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jarmo Mäkilä: <i>Golgata</i> (2021)<br /><br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQRjU_BNzIaYgLtpAAxu2yRs27FljHXxZSPPFcrO571VrJ8yO-SP9Kau_RDdLmYcupihEJ_jWwFC79dgccOnZr9ggTMkgrMIkfdNkRCYu5jNQ3rFa7nVzangH5QgpDcsiaOB2X8P-ljvTVhNceVpVtjh2Uf6lHWhZihnR8Yfm0JOSzc0b7y8RGDiWb8Q/s2640/20220325_111527%20(2).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2640" data-original-width="2020" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQRjU_BNzIaYgLtpAAxu2yRs27FljHXxZSPPFcrO571VrJ8yO-SP9Kau_RDdLmYcupihEJ_jWwFC79dgccOnZr9ggTMkgrMIkfdNkRCYu5jNQ3rFa7nVzangH5QgpDcsiaOB2X8P-ljvTVhNceVpVtjh2Uf6lHWhZihnR8Yfm0JOSzc0b7y8RGDiWb8Q/w490-h640/20220325_111527%20(2).jpg" width="490" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jarmo Mäkilä: <i>Kuningas/The King</i> (2021)<br /><br /><br /></td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kylläpäs tuli taidenälkä taltutettua, mutta ruumiin ravintoa
oli vielä saatava. Olimme varanneet pöydän legendaarisesta Café Ekbergistä.
Ekberg on perustettu vuonna 1852 eli todella kunnioitettava ikä kahvilalla. Ekbergin
valikoima on melkoisen laaja. Itse valitsin lounaaksi lohikeiton. Jestas,
kuinka ihanan kermaista. Jälkiruoaksi herkuttelin cappuccinolla ja sitruunapailla.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDa87qLpzHMSqVW-Bz4quOrq-O_a-ToFVpNYMsIgpGMWcNunvHUJoaxbg6USyPlDq0eKI8wW_8W6gA0Wg4HxEeghmTFKeCPZcKQP4PCfEbPmtJEvWO2fvxPJYna4lw599Dc7eKDCAG8iwj3WjaCJvDiW6YGh-qJjJDJp7bXUNm0qXHlX71kqHhJO9AEw/s3910/20220325_131806.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2500" data-original-width="3910" height="410" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDa87qLpzHMSqVW-Bz4quOrq-O_a-ToFVpNYMsIgpGMWcNunvHUJoaxbg6USyPlDq0eKI8wW_8W6gA0Wg4HxEeghmTFKeCPZcKQP4PCfEbPmtJEvWO2fvxPJYna4lw599Dc7eKDCAG8iwj3WjaCJvDiW6YGh-qJjJDJp7bXUNm0qXHlX71kqHhJO9AEw/w640-h410/20220325_131806.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /><br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq25PqeyilFNkwZBODue88GEM4qvssOwwC0M7XevBGO5UoYNsiQBKQHbTNfJB__DabUpArgy86NmQaYkveP6tjCXWpj3Vo5R6FTxmzeCtT8Il0iIAJvKmyfyltHvE6Gtt1OKQ72vN5s_Xmgy6dDRIG2WeOcOhMdREx1Ua3SaYaxwc0kEGLv8l1K64QyQ/s3540/20220325_141115%20(2).jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2390" data-original-width="3540" height="432" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq25PqeyilFNkwZBODue88GEM4qvssOwwC0M7XevBGO5UoYNsiQBKQHbTNfJB__DabUpArgy86NmQaYkveP6tjCXWpj3Vo5R6FTxmzeCtT8Il0iIAJvKmyfyltHvE6Gtt1OKQ72vN5s_Xmgy6dDRIG2WeOcOhMdREx1Ua3SaYaxwc0kEGLv8l1K64QyQ/w640-h432/20220325_141115%20(2).jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Mainittakoon muuten sekin, että salaa olimme taas
haaveilleet rauhallisesta museokäynnistä ja vain taiteen ihastelemisesta. Kuinkas
kävikään? Kun museo avautui kello 11.00, tulimme sopivasti paikalle
nähdäksemme, että jokin koululuokka syöksyi museon ovista sisään. Näiden perään
asteli suuri joukko varttuneempaa väestöä. Se siitä rauhallisuudesta, mutta iloitsen
siitä, että koululaisille annetaan tällaista sivistävää kulttuurihistoriallista
opetusta. Lisäksi on aina mahtavaa, kun varttuneempi väestö on aktiivista ja
haluaa nauttia taiteen antimista. Taide kuuluu kaikille. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Huhtikuun kulttuuripäivästäkin oli jo puhetta. Siitä
myöhemmin lisää, jos ei tule mutkia matkaan.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-67119349589480015462022-03-21T15:49:00.004+02:002022-03-22T16:19:37.097+02:00Helsingin Kaupunginteatteri: Mikko Räsäsen tulevaisuus<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Helsingin Kaupunginteatterin suuren näyttämön lämpiö kuhisi
hyväntuulista porukkaa lauantai-iltapäivänä auringon porottaessa täydeltä
laidalta teatterin suurista ikkunoista. Ilmassa oli selvästikin odotuksen tuntua.
Teatterin ovet ovat vihdoinkin avautuneet suurelle yleisölle. Lisäkihelmöintiä
ilmaan toi odotus, mitä iltapäivän näytelmä <i>Mikko Räsäsen tulevaisuus</i>
toisi tullessaan. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Mikko Räsänen (<b>Martti Suosalo</b>) on alakuloinen mies.
Hänen vaimonsa on kuollut ja arjesta on nyt selvittävä kahdestaan 18-vuotiaan
pojan, Aapon (<b>Paavo Kääriäinen</b>), kanssa. Isä haluaa pojalleen parempaa
elämää. Hän haluaa, että poika opiskelee ja pääsee elämässään eteenpäin, eikä
juutu kaupungin työmieheksi, kuten hänelle itselleen kävi. Mikon tulevaisuudenkin piti olla täysin toisenlainen. Mikon edesmennyt isä (<b>Pekka Huotari</b>) toivoi
samalla tavoin pojalleen parempaa elämää, mutta toisin kävin. Mikko päätyi
samalle alalle isänsä jalanjälkiä seuraten.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi9hXlfXKRGZRtjM3BtIM4Blwl8zohvgb0bUVDkQEsXrmRR6kXCp8IfkaRKIBARNqwAttmn4Bg_XpXreKzQM-KOFUknJphyQYVMgXm5QjwcOb3QqnjcWMbnPViqfhL9QMVY8FJiG0GroMxd4GAU91ccJQcKlUX-mu1CvryUfzlDbkwNKzVns_Xjnug0DA=s3717" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2480" data-original-width="3717" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi9hXlfXKRGZRtjM3BtIM4Blwl8zohvgb0bUVDkQEsXrmRR6kXCp8IfkaRKIBARNqwAttmn4Bg_XpXreKzQM-KOFUknJphyQYVMgXm5QjwcOb3QqnjcWMbnPViqfhL9QMVY8FJiG0GroMxd4GAU91ccJQcKlUX-mu1CvryUfzlDbkwNKzVns_Xjnug0DA=w640-h428" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rauno Ahonen ja Martti Suosalo<br />Helsingin Kaupunginteatteri: <i>Mikko Räsäsen tulevaisuus</i> (2022)<br />Kuva © Otto-Ville Väätäinen<br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Räsäsen Mikon työpäivät venyvät ja paukkuvat kaupungin
vesihuollon saneeraustyömaalla. Oikeasti ei saa puhua vesihuollon työmaasta,
vaan asiaa on kaunisteltava. Kaupunkilaisille työmaa on myyty pyörätiehankkeena.
Palvelumuotoilija Lasse Kosonen (<b>Rauno Ahonen</b>) eksyy polkupyöränsä
kanssa työmaalle ja on heti napit vastakkain työntekijöiden kanssa. Kosonen ei
jätä asiaa siihen, vaan syyttää Räsästä uhkailusta ja aikoo viedä asian niin pitkälle,
että Räsänen voi heittää haalarit narikkaan lopullisesti. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Samaan aikaan kaupungin suunnittelutoimistossa insinööri
Niemi (<b>Jari Pehkonen</b>) riehaantuu omista, mielestään loistavista,
ideoista. Hän on kehittänyt keinon, jolla työntekijöiden ahkeruutta voidaan
seurata. Niemi on myös ihastunut pormestariin (<b>Vappu Nalbantoglu</b>).
Insinööri haaveilee romanttisista kohtaamisista pormestarin kanssa, vaikka
nainen ei anna miehelle minkäänlaista vastakaikua. Pormestari sen sijaan haluaa
järjestää työmaalle näyttävän striimattavan Kaupunkitapauksen, jonka avulla
kaupunkilaisille näytetään pyörätien olevan valmis. Arvatahan voi, etteivät
asiat mene hyvin, jos viemärityömaata esitellään valmiina pyörätienä.
Katastrofin ainekset ovat valmiina.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgzPGdLA6l_gDN5c8FS0-qi7nURgb9HG_n5O2As2XWv1rIkAmqyQ_R9JFrP7K8tereuSOAkpmcbO7loer2SVgcd-7mfYrJ2OwGdi7EsLsspmpw0Jfs18u6CvJg9TkAX3hMC7IA2PcHRlqqEkvGIkJLL7_S4ZZfBsW15a_fCUaEbFRbPNEpEHBsAyjcCzA=s3720" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3720" data-original-width="2480" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgzPGdLA6l_gDN5c8FS0-qi7nURgb9HG_n5O2As2XWv1rIkAmqyQ_R9JFrP7K8tereuSOAkpmcbO7loer2SVgcd-7mfYrJ2OwGdi7EsLsspmpw0Jfs18u6CvJg9TkAX3hMC7IA2PcHRlqqEkvGIkJLL7_S4ZZfBsW15a_fCUaEbFRbPNEpEHBsAyjcCzA=w426-h640" width="426" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Raili Raitala, Vappu Nalbantoglu ja Jari Pehkonen<br />Helsingin Kaupunginteatteri: <i>Mikko Räsäsen tulevaisuus</i> (2022)<br />Kuva © Otto-Ville Väätäinen<br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><b>Mika Ripatin</b> näytelmäteksti avautuu katsojalle hyvin
realistisena työmaakuvauksena. Viemärityömaalla on selkeä hierarkia. Eri
kulttuurit kohtaavat ja lyövät päitään yhteen. Suomen kieli taipuu, jos on
taipuakseen, mutta ainakin tärkein V-alkuinen täytesana on opittu työntämään
joka väliin. Hierarkkisuus ei pääty tietenkään työmaalle. Se jatkuu
suunnittelutoimistossa yliärsyttävän insinöörin pääkopassa sekä tietenkin
palvelumuotoilija Kososen ylemmyydentuntoisessa elämässä. Aivan käsittämättömän
hienoja roolivetoja näyttelijöiltä. Suosalo osaa asettua työmiehen haalareihin.
Hän on hyväksynyt paikkansa maailmassa, vaikka miestä onkin hieman liikaa
murjottu. Pehkonen osaa olla oikea nilviäinen kaikessa kehittelytyössään. Hän
ei halua kuunnella ketään, eikä nähdä metsää puilta. On vain hänen visionsa. Rauno
Ahonen puolestaan on varsinainen ällötys. Vaikka Räsänen tulee reilusti
vastaan, mies puukottaa heti, kun saa siihen mahdollisuuden. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lavastuksen takana on ollut <b>Antti Mattila</b>. Täytyy
myöntää, että lavastus on nerokkaasti tehty. Valtava työmaabarrikadi puolittaa
suuren näyttämön. Kohtauksesta toiseen siirrytään pyörittämällä näyttämöä,
jolloin voidaan hetkessä siirtyä esimerkiksi Räsästen keittiöön tai Kososten
olohuoneeseen. Barrikadilla on myös loistava tehtävä siinä, että muusikko <b>Joakim
Berghäll</b> musisoi barrikadilla näyttävästi ja kaiken yläpuolella. Upeaa
katseltavaa ja kuunneltavaa.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiowIDdNdUbXwYRFg1fMKvZv6DtOEwuWH5w5yZZqTZfFtdh2exkPnVNsz-Q9ftIZvTcci292umS4t9xLqklf_QpuFe98inz2n6h4_uGCvmjav0VLgruQEPk-9apSFxnuzFOxkUwzqRT2XO4WNzhuXht7FqNbxEGpOvs5T3mD6fv9Y6dyMFNfxo5IqUVjg=s3720" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2480" data-original-width="3720" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiowIDdNdUbXwYRFg1fMKvZv6DtOEwuWH5w5yZZqTZfFtdh2exkPnVNsz-Q9ftIZvTcci292umS4t9xLqklf_QpuFe98inz2n6h4_uGCvmjav0VLgruQEPk-9apSFxnuzFOxkUwzqRT2XO4WNzhuXht7FqNbxEGpOvs5T3mD6fv9Y6dyMFNfxo5IqUVjg=w640-h426" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rauno Ahonen ja Martti Suosalo<br />Helsingin Kaupunginteatteri: <i>Mikko Räsäsen tulevaisuus</i> (2022)<br />Kuva © Otto-Ville Väätäinen<br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><b>Heikki Kujanpään</b> ohjaama näytelmä etenee sujuvasti
kohtauksesta toiseen. Katsojan ei tarvitse kuin keskittyä näytelmän tajunnanvirtaan.
Näytelmä antaakin hyvin paljon. Se ravistelee katsojaa. Se antaa muistutuksen,
millaisia työpaikkoja ihmisillä on, ja millaisia vaikeuksia heillä saattaa olla.
Pelkkä haalariasuinen työmies ei ole insinöörimiestä tai palvelumuotoilijaa
alemmassa ihmisryhmässä, vaikka usein näin ajatellaan. Näytelmä luo myös toivoa
sille, että tuleva sukupolvi on nykyistä viisaampi ja osaa nähdä, kuinka
kaikenlaisia uurastajia tarvitaan, jotta infrastruktuurit toimivat. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Mikko Räsäsen tulevaisuus</i> on draama, joka sisältää
herkullisia komediallisia hetkiä, mutta myös synkkää alakuloa ja epätoivoa.
Näytelmän loppuhetkiin on saatu tiivistettyä dramaattisuus kaikessa syvässä
ahdingossa. Kerrassaan hieno ja ajatuksia liikkeelle laskeva esitys. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Mikko Räsäsen tulevaisuus</i> sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin
suurella näyttämöllä perjantaina 11.3.2022. </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Rooleissa: Rauno Ahonen, Pekka Huotari, <b>Sanna-June Hyde</b>,
Vappu Nalbantoglu, Jari Pehkonen, Martti Suosalo, Paavo Kääriäinen, <b>Lumi
Aunio</b>, <b>Martti Manninen</b>, <b>Maksim Pavlenko </b>ja <b>Raili Raitala</b> </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Muusikko: Joakim Berghäll<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Ohjaus: Heikki Kujanpää<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Sävellys: <b>Timo Hietala</b><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Dramaturgi: <b>Ari-Pekka Lahti</b><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lavastus: Antti Mattila<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Pukusuunnittelu: <b>Elina Kolehmainen</b><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Valosuunnittelu: <b>Petteri Heiskanen</b><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Äänisuunnittelu: <b>Eero Niemi</b><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Naamioinnin suunnittelu: <b>Jutta Kainulainen</b><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Videosuunnittelu: <b>Toni Haaranen</b> ja <b>Patrik Åhlgren<o:p></o:p></b></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Mikko Räsäsen tulevaisuus</i> on Mika Ripatin trilogian
kolmas ja itsenäinen osa. Edelliset osat ovat olleet <i>There’s No Harri</i>
(2012) ja <i><a href="https://mannilainen.blogspot.com/2016/02/teatterissa-vakavuusongelma_16.html">Vakavuusongelma</a></i> (2016). </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Näin näytelmän medialipulla. Lämmin kiitos Helsingin Kaupunginteatterille.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-5714984965464392582022-03-20T10:56:00.000+02:002022-03-20T10:56:47.168+02:00Rachel Wells: Alfie – samettitassuinen ystävä<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Viime syksynä ihastuin Rachel Wellsin <i><a href="https://mannilainen.blogspot.com/2021/10/rachel-wells-alfie-kissa-kynnyksella.html">Alfie – kissa kynnyksellä</a></i>
-kirjaan. Ihana kirja kissasta, joka joutui kodittomaksi, mutta nokkeluutensa
ansiosta selvisi. Tiesin odottaa kirjalle jatkoa, koska Wells on kirjoittanut
Alfie-sarjaan useampia teoksia. Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun huomasin
uuden suomennoksen ilmestyneen. <i>Alfie – samettitassuinen ystävä</i> (Otava,
2022) on vuorossa tällä kertaa ja kuten arvata saattaa, olen jälleen kerran
haltioitunut. Ihastuttava kirja. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Alfie on kotiutunut Edgar Roadille. Hän asuu pääasiallisesti
Clairen ja Jonathanin kanssa, mutta hänellä on myös kaksi muuta kotia. Toinen
aivan lähistöllä Mattin ja Pollyn perheen luona ja kolmas pidemmän matkan
päässä Franceskan ja Tomaszin perheen parissa. Alfie on onnekas kissa. Hänen
paras kaverinsa on Tiikeri. Elämä näyttää olevan kaikin puolin mallillaan,
kunnes pienen ja sympaattisen asuinalueen sekoittaa täysin uusi perhe. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Perheessä on jotain vallan omituista. He vaikuttavat siltä,
että pakoilisivat jotain. Verhot ovat aina vedettynä ikkunoiden eteen. He eivät
avaa ovea, jos ovikelloa soittaa. Lisää vettä myllyyn antaa naapurissa asuva
pariskunta Lohi-kissansa kanssa. Goodwinit ovat päättäneet, että uusi perhe puuhailee
rikollisia toimia ja heidät on heti häädettävä Edgar Roadilta, jotteivat
asuntojen hinnat ala laskea. Alfien perheet eivät oikein tiedä, kuinka
suhtautua asiaan. Perhe on omituinen, mutta heillä saattaa olla siihen jokin
tietty syy. Alfie haluaa tietysti laittaa tassunsa soppaan myös, mutta mikä
Alfieta odottaa. Jumalattoman kaunis valkoinen kissa, joka sähisee, pörhistelee
ja on äkäinen kuin ampiainen. Alfie on mennyttä kissaa. Ensimmäistä kertaa
elämässään hän on järjettömästi rakastunut, eikä rakkautta pysty estämään
mikään vai pystyykö? Entä mitä tästä kaikesta tykkää Tiikeri? Ja mikä on perheen tarkoin varjeltu salaisuus?</p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Aivan uskomatonta, millaisia tarinakäänteitä Rachel Wells on
saanut aikaiseksi. Nautin siitä, kuinka Alfie ja hänen kissaystävänsä ovat
kirjan pääosassa. Toki ihmisilläkin on kirjassa omat paikkansa, mutta
Alfie-kirjoissa maailmaa katsotaan kissan näkökulmasta. Jokaisella kissalla on
omanlaisensa tapansa ja luonteensa. Siinä missä Tiikeri on sulavaliikkeinen saalistajaneito,
Alfie on puolestaan kömpelö, eikä selvästikään saalistustaidot ole sitä
luokkaa, mitä parhaimmalla ystävällä. Alfie tietää rajallisuutensa ja on valmis
myöntämään ne. Siitä huolimatta Alfie tekee tekoja, jotka vaikuttavat täysin
järjettömiltä. Hän haluaa ympärilleen onnellisia perheitä ja kissoja, ja jos
jotain on tehtävä, Alfie hoitaa homman jääräpäisesti kuntoon. Tosin välillä voi
olla omat ongelmansa siinä, etteivät ihmiset puhu kissojen kanssa samaa kieltä. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Pidän kirjan lyhyistä luvuista. Tosin itse ahmin kirjaa
melkoisella vauhdilla, joten ei olisi haitannut pidemmätkään luvut. Lyhyissä
luvuissa on se hieno puoli, että nuoremmatkin lukijat jaksavat varmasti yhden
luvun verran keskittyä kirjan tarinaan. Alfie-kirjat nimittäin mielestäni
sopivat kaikenikäisille. Toki näissä kirjoissa on jännitettä, mutta mielestäni
ei liian pelottavaa. Alfien omat ihmiset ovat rakastettavia ja antavat
rakkauden näkyä jokapäiväisessä arjessa. Tällaiset seikat tuovat lohtua etenkin
näinä aikoina, kun ympärillä kuohuaa täysin järjetön pahuus. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan englanninkielinen alkuteos <i>A Cat Called Alfie</i>
on ilmestynyt vuonna 2015. Kirjan on suomentanut Elina Lustig. Toivon, että Alfie-sarjan suomennokset jatkuvat tai muuten täytyy siirtyä lukemaan kirjasarja englanniksi. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Rachel Wellsin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Alfie –
samettitassuinen ystävä</i><span style="mso-bidi-font-style: italic;"> on kirja
kaikille, jotka rakastavat kissoja. Tämä kirja tuo hyvän mielen ja antaa uskoa
siihen, että maailmassa on paljon hyviä ihmisiä ja tietenkin myös kissoja,
jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa, jotta kaikkien elämä olisi
onnellisempaa. Alfie on lohtukirja juuri tähän hetkeen.</span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="mso-bidi-font-style: italic;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgz9mcXcwQc9q257GmRW5b60ZJ3zyKmBJVPc_CpSvOppEA22kzzeWNiWX9P1kEmPR_iRItTCP_rdC9hEtPw6bJHgGFqneN2b2C0t5OP6QH7mB0nfJaqErvlDGR7kXOALEas-Qtln-0ajXFI4YRZWU5qrLfVlOkF7neQYxkPalFBy0qIH4QsRjgmO-nT2Q=s3288" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3288" data-original-width="2554" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgz9mcXcwQc9q257GmRW5b60ZJ3zyKmBJVPc_CpSvOppEA22kzzeWNiWX9P1kEmPR_iRItTCP_rdC9hEtPw6bJHgGFqneN2b2C0t5OP6QH7mB0nfJaqErvlDGR7kXOALEas-Qtln-0ajXFI4YRZWU5qrLfVlOkF7neQYxkPalFBy0qIH4QsRjgmO-nT2Q=w498-h640" width="498" /></a></div><br /><span style="mso-bidi-font-style: italic;"><br /></span><p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lämmin kiitos
kustantajalle ihanasta kirjasta.</p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-6045683100382612040.post-42571773925631596682022-03-07T19:34:00.000+02:002022-03-07T19:34:55.413+02:00Järvenpään teatteri: Gabriel, tule takaisin<p style="text-align: justify;"> </p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Vihdoinkin koronarajoituksista on luovuttu ja
yleisötilaisuudet ovat avoinna. Toki maskisuositus on edelleen päällä useimmissa
paikoissa, mutta se on pieni haitta, kun tiedossa on kulttuuria. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Järvenpään teatteri täyttää tänä vuonna hulppeat 50 vuotta.
Onnea upealle teatterille! Järvenpään teatterin juhlavuoden korkkasi <b>Mika
Waltarin</b> klassikkokomedia <i>Gabriel, tule takaisin</i>. Tarina, joka on
varmasti monelle tuttu, mutta aina se jaksaa naurattaa. Etenkin, jos
näyttelijät ovat loistavia. Toki näytelmän syvällisempää ajatusta voi kukin
miettiä sydämessään. Se ei välttämättä ole kauhean iloinen, mutta itse en nyt
sellaista jaksa ajatella. Nyt maailma tarvitsee iloa, jos joskus.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEirHdDE5lRvebFX7nZIfZPsRlu95rERz4PU49UUdFXQ5dnC7MuXqTp05rFB2wzxHIW6pC446VfVhKR2AADF2J8xXrphh3tNcE95xIzpFP60QQTKG5Fs1_qGHW5Uvz8ZdbkZsJ9ROishOJfeJN60F7BMF2shLUYqXt-HjiUdL3g8vdFkjgD8HlTpf3jIHw=s4024" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2683" data-original-width="4024" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEirHdDE5lRvebFX7nZIfZPsRlu95rERz4PU49UUdFXQ5dnC7MuXqTp05rFB2wzxHIW6pC446VfVhKR2AADF2J8xXrphh3tNcE95xIzpFP60QQTKG5Fs1_qGHW5Uvz8ZdbkZsJ9ROishOJfeJN60F7BMF2shLUYqXt-HjiUdL3g8vdFkjgD8HlTpf3jIHw=w640-h426" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eeva Jeskanen ja Marjut Kamppinen<br />Järvenpään teatteri: <i>Gabriel, tule takaisin</i> (2022)<br />Kuva © Kapina Oy<br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Vanhapiikasisarukset Ulriika (<b>Eeva Jeskanen</b>) ja Kristiina
Anger (<b>Marjut Kamppinen</b>) asuvat yhdessä. Heillä on hoidettavanaan pieni
paperipuoti. Elämän pitää olla siveellistä ja käytöstavat täytyy olla hallussa,
ettei vain kukaan pääse arvostelemaan heitä heidän selkänsä takana. Sisarusten
vastuulla on myös siskontytär Raili (<b>Laura Ylimutka</b>), joka haluaisi
antaa piupaut sisarusten säännöille. Sitä paitsi hänen haaveenaan on itsellinen
elämä ja hän haluaa opiskella. Tämä ei tietenkään sovi sisaruksille, etenkään
Ulriikalle. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Mutta mitä tapahtuu, kun eräänä iltana Kristiina on kuin
kissa pistoksissaan? Nainen on selvästi jännittynyt ja hermostunut, mutta
samalla kasvoilta huokuu mairea hymy. Kristiina on tavannut miehen, Gabrielin (<b>Pasi
Jumppanen</b>), joka on tulossa naista tapaamaan. Kun Kristiina saa lopulta
kerrottua asiasta Ulriikalle, ei isosisko ole ilahtunut. Mitä ihmiset
ajattelevat? Gabriel joka tapauksessa tulee. Ei aikaakaan, kun hän alkaa kertoa
Kristiinalle hetkellisistä talousongelmistaan. Toki mies on sitä ennen
maalaillut pariskunnalle hienon tulevaisuuden maaseudun vehreydessä. Entä
sitten, kun miehelle selviää, että oikeastaan Ulriika on rahavarantojen valvoja
ja hoitaja?<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjl6F8Ly1Fti6OsX5LNc8H-Vx-IojGx9A8WYqTIfjnlV9SaRYROyh5M-t7-MZEXss5iQkWQqnReL-h7_6-Ba43Wl9e1Ad5Cm383Db1x3xR3v0n0WCjuhIbdBI1Nhlp69nWaxRnIQmbWfmKz1HexUFOXVZhVHTBDN1l6jYLoZ5pzJQ1omWN7TuRZz7iq2g=s3969" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2646" data-original-width="3969" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjl6F8Ly1Fti6OsX5LNc8H-Vx-IojGx9A8WYqTIfjnlV9SaRYROyh5M-t7-MZEXss5iQkWQqnReL-h7_6-Ba43Wl9e1Ad5Cm383Db1x3xR3v0n0WCjuhIbdBI1Nhlp69nWaxRnIQmbWfmKz1HexUFOXVZhVHTBDN1l6jYLoZ5pzJQ1omWN7TuRZz7iq2g=w640-h426" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Laura Ylimutka ja Pasi Jumppanen<br />Järvenpään teatteri: <i>Gabriel, tule takaisin</i> (2022)<br />Kuva © Kapina Oy<br /><br /></td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Aivan mahtavaa tulitusta Järvenpään teatterin näyttämöllä.
Roolivalinnat ovat olleet mainiot. Marjut Kamppisen roolityö on vaikuttavaa. Naisen täytyy hetkessä vaihtaa tunnetiloja. Välillä rakkaus
pursuaa yli äyräiden, mutta seuraavassa hetkessä nainen saattaa olla tärisevä
hermoheikko. Ulriikan roolissa Eeva Jeskasen ylväys ja upea ryhti korostavat
naisen tiukkaa olemusta. Hän ei ole aivan helposti ostettavissa. Pasi Jumppanen
Gabrielina on niljakas. Juuri sellainen mies, joka pitäisi kiertää kaukaa. Entä
sitten Laura Ylimutka Railina? Nuori nainen on vaikuttaa hupakolta, mutta on selvästi
älykäs. Osaa laskea yksi plus yksi yhteen ja tehdä omat päätelmänsä. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Näytelmän on ohjannut <b>Katriina Honkanen</b>. Hyvää työtä
nainen on tehnytkin. Näytelmä etenee sujuvasti kohtauksesta toiseen. Katsojalle
ei tule kertaakaan tunne, että pitäisi vilkuilla kelloa. Pidän myös siitä,
kuinka Waltarin tekstiä on kunnioitettu. Skenografian takaa löytyy <b>Ia
Ensterä</b>. Muutamalla värillä on menty pitkälle. Sininen, musta ja valkoinen.
Lisäksi ihailin naisnäyttelijöiden yksinkertaisen kauniita kukkakuvioisia paitapuseroita.
Jäin miettimään, oliko joku painanut ihastuttavat kukkakuviot. Näytelmän valomaailma on tasapainoinen, mutta elävä. Näyttämön sivuilla olevat valoseinät vaihtavat väriä kohtauksen tunnelman
mukaan. Kaunista katsottavaa. Valosuunnittelun takana on <b>Iain MacIntosh</b>.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhEYgRe4AujHjeQiwp53Id7BAv119uFC2Drm3SoJc1XmbeaKirDAK633bHAmp8SXPAEpo3ly8zZnhc55UZDog6St8LVPZqazGKz-FGDKCJZxyiGMoDNXGGBrsMCzjW7guXhoKNOk_j-bsqCTHKan-j_gKTm7e49ps7TSeV_yfXbnRPx5kXbws2NV3lx5A=s3932" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2622" data-original-width="3932" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhEYgRe4AujHjeQiwp53Id7BAv119uFC2Drm3SoJc1XmbeaKirDAK633bHAmp8SXPAEpo3ly8zZnhc55UZDog6St8LVPZqazGKz-FGDKCJZxyiGMoDNXGGBrsMCzjW7guXhoKNOk_j-bsqCTHKan-j_gKTm7e49ps7TSeV_yfXbnRPx5kXbws2NV3lx5A=w640-h426" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Marjut Kamppinen ja Pasi Jumppanen<br />Järvenpään teatteri: <i>Gabriel, tule takaisin</i> (2022)<br />Kuva © Kapina Oy<br /><br /></td></tr></tbody></table><br /><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Gabriel, tule takaisin</i> toimii erinomaisesti tänäkin päivänä,
vaikka näytelmällä on jo ikää. On arvioitu, että näytelmän auervaaran esikuva
olisi oikeasti naistenhurmaaja Ruben Auervaara. Tiedä sitten, mutta auervaaroja
on varmasti aina. Aina joku nainen haksahtaa mieheen, joka lupaa hänelle kuun
taivaalta. Tämä on surullista, koska usein nainen jää puille paljaille, eikä
hän häpeän vuoksi halua kertoa tapahtuneesta kenellekään. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Järvenpään teatterin esittämä <i>Gabriel, tule takaisin</i>
on ehdottomasti näkemisen arvoinen näytelmä. Klassikko-sanaa ei missään
tapauksessa kannata pelästyä. Näytelmä on viihdyttävä, hauska ja jännitteitä
täynnä oleva. Kerrassaan suurenmoinen pakkaus. </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Gabriel, tule takaisin</i> sai ensi-iltansa
Järvenpää-talon Kellariteatterissa lauantaina 5.3.2022.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Rooleissa: Eeva Jeskanen, Marjut Kamppinen, Pasi Jumppanen
ja Laura Ylimutka </p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Ohjaus ja äänisuunnittelu: Katriina Honkanen<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Skenografia: Ia Ensterä<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Valosuunnittelu: Iain MacIntosh<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Puku- ja tarpeistoassistentti: <b>Päivi Ojakangas</b><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Lavastuksen assistentti: <b>Marjo Poijärvi</b><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Järjestäjä: <b>Irja Hemmilä</b><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Esitystekniikka: <b>Ilpo Halonen</b> ja <b>Jenni Tapaila</b><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Näin ensi-iltaesityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos
Järvenpään teatteri.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br /></p>Mannilainenhttp://www.blogger.com/profile/00203063644243956513noreply@blogger.com4