Mehevä porkkanapiirakka

Nyt on aika lunastaa lupaukseni toisesta leivontaohjeesta. Sain Confetilta kahdenlaisia koristerakeita testattavakseni. Valkosuklaamustikkakakkua koristivat kauniit violetit Scrumptious-suklaapallot. Sprinkletit päätin laittaa porkkanapiirakkaa koristamaan. On muuten hauska Halloween-teema Sprinkletti-koristerakeissa. Kurpitsoja, kummituksia ja lepakoita. Lisäksi mukana suuri joukko erivärisiä ja -kokoisia palloja sekä pitkulaisia nonparelleja.

Porkkanapiirakan ohjeen olen napannut Anna-Maija Tantun toimittamasta Hyvää ruokahalua! – Kotikokin parhaat leivontaohjeet -kirjasta (Suuri Suomalainen Kirjakerho, 2000). Kirjan ohjeet ovat peräisin Suuren Suomalaisen Kirjakerhon lukijoilta kerätystä aineistosta. Lainaamani ja omaan käyttöön muokkaamani resepti on alkujaan torniolaisen Riitta Kinnusen reseptivarastosta.

Mehevä porkkanapiirakka

5 kananmunaa

4 dl sokeria

200 g sulatettua voita tai margariinia

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl soodaa. En tiedä, miksi tämä on alkuperäisessä ohjeessa mukana, koska ohjeessa on kohotusaineena leivinjauhe. Voi varmaan halutessaan jättää poiskin.

2 tl vaniljasokeria

3 tl kanelia

2 tl kardemummaa

6 dl hienoksi raastettua porkkanaa

Kuorrutus:

300 g maustamatonta sulatejuustoa

6 dl tomusokeria

75 g pehmeää voita

Pinnalle: Sprinkletti-koristerakeita

Ihan ensi alkuun kannattaa sulattaa margariini tai voi ja antaa sen jäähtyä kunnolla. Raasta myös porkkanat hienoksi raasteeksi ennen leivontaan ryhtymistä.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen voisulan kanssa. Lisää viimeiseksi taikinaan porkkanaraaste.

Kaada taikina leivinpaperille uunipellille. Paista pohjaa noin 20 minuuttia. Kumoa hieman jäähtynyt pohja puhtaan leivinpaperin päälle ja anna jäähtyä kunnolla.

Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään sähkövatkaimella. Levitä seos jäähtyneelle pohjalle ja ripottele pinnalle koristeeksi Sprinkletti-koristerakeita.

Jos jääkaapissasi on tilaa, niin laita piirakka hetkeksi jääkaappiin ennen annospaloiksi leikkaamista. Paloista tulee siistimpiä tällä tavoin. Minulla ei ollut tilaa, joten kuorrutus hieman valui leikatessa.

Piirakka mehevöityy vanhetessaan, ja onkin parhaimmillaan parin päivän kuluttua leipomisesta. Säilytä piirakkapalat viileässä.

Myönnän, etten ole ennen tehnyt porkkanakakkua tai -piirakkaa, mutta tästä tuli todella hyvää. Jopa mies, joka täällä asuu, piti piirakan mausta, vaikka ihmettelikin porkkanaa. Sanoi, että seuraavaksi varmaan punajuurta. Sanoin, että se oli jo viime vuoden hitti, jota täällä ei testattu.

Tämä on muuten hyvä idea tulevien Halloween-juhlien varalle. Juurikin noiden Sprinkletti-koristerakeiden värityksen ja aiheen vuoksi.

Kuuluuko porkkanakakku sinun leivontarepertuaariisi vai menetkö ihan muilla linjoilla?

Valkosuklaamustikkakakku

Hakiessani Postista yhtä kivaa kirjapakettia, niin Citymarketin postivirkailija kysyi minulta, otanko tämän toisenkin paketin. Hieman ihmettelin nähdessäni aivan oudon paketin, mutta sanoin, että otanhan minä. Kun sain paketin käteeni, näin, että lähettäjä oli Confetti Oy. Olin aivan unohtanut laittaneeni heille viestiä kiinnostuksestani, kun hakivat tuotetestaajia. Olin siis päässyt mukaan tuotetestauskampanjaan.

Mitä paketista sitten löytyikään? Violetteja Scrumptious suklaapalloja ja pussillinen Sprinkletti Spooky Mix -koristerakeita. Wau! Heti alkoi mielikuvitus liikehtiä, mihin näitä voisi käyttää. Molemmat tuotteet toimivat kuten muutkin syötävät sokerikoristeet. Kermakakun päällä värit liukenevat, eivätkä tykkää liivatteesta.

Aika nopeasti mielikuvitus löysi etsimänsä. Ensimmäiseksi tekisin joulutraditioihini kuuluvasta suklaakakusta uudenlaisen version. Pitäisi vain hieman miksailla ainesosia ja toivoa hyvää lopputulosta. Tähän käyttäisin violetteja Scrumptious suklaapalloja. Sprinkletti Spooky Mixin lopullinen käyttökohde selviää myöhemmin. Siihenkin on kyllä ajatus valmiina.

Mutta mennään asiaan. Tarkoituksena oli siis tehdä valkosuklaamustikkakakku, ja kuinka siinä kävikään. Ensin ohjetta kehiin.

Valkosuklaamustikkakakku

200 g margariinia

2 dl sokeria

3 munaa

100 g valkosuklaata (tai vajaa, koska piti maistaa muutama pala)

2 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

2 tl vaniljasokeria

1½ tl leivinjauhetta

pakastekuivattuja mustikoita oman maun mukaan Voi käyttää myös mustikkajauhetta tai miksei vaikka tuoreita tai pakastettuja mustikoita.

Kostutus:

1 dl mustikkamehua

Kuorrutus:

3 rkl mustikkamehua

1½ rkl margariinia

2½ dl tomusokeria

Koristeeksi:
Violetteja Scrumptious suklaapalloja

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota kuivakakkuvuoka, ellet omista silikonista tai pinnoitettua vuokaa.

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Paloittele suklaa karkeaksi rouheeksi ja lisää taikinaan. Sekoita loput aineet keskenään ja lisää taikinaan varovasti sekoittaen. Joo, minä en sekoittanut, vaan vatkasin. Virhe, jonka toistan aina, vaikka sen tiedänkin.

Lusikoi taikina kuivakakkuvuokaan. Paista kakkua uunissa noin 55 minuuttia. Kumoa kakku jäähtyneenä.

Kostuta kakku mustikkamehulla ja anna vetäytyä seuraavaan päivään.

Kuorrutus: Sulata margariini kuumaan mehuun. Sekoita joukkoon tomusokeri. Jos kuorrute jää liian paksuksi, lisää tilkka nestettä. Jos kuorrute tuntuu puolestaan liian valuvalta, lisää hieman tomusokeria.

Kaada kuorrute kakun päälle ja koristele Scrumptious suklaapalloilla.

Täällä ei mennyt kaikki kuin Strömsössä. Laitoin kakun uuniin ja häivyin makuuhuoneeseen soittamaan äidilleni. Juteltuani aikani, palasin keittiöön ja katsahdin uuniin. Näyttipä kakku kauniisi kohonneelta, eikä yhtään revenneeltä, kuten minulle aina yleensä käy. Oudon vaaleakin kakku oli. Silmäni osuivat sattumalta uunin lämpötilan säätimeen. Mitä? Asteita vain 125! Apua. Paniikki iski. Nostin lämpötilan 175 asteeseen ja siirsin munakellon aikaa. Jännitysmomentti kympissä, kuinka kävisi. Välillä peittelin kakkua foliolla ja poistin ylälämmön, kun näytti, että alkaa tummua liikaa. Tikulla kokeilin kakkua pariin otteeseen, kunnes vain ajattelin, että nyt saa riittää. Kakku uunista ulos. Kumottuani kakun, ei näyttänyt oikeastaan niin pahalta, kuin pelkäsin. Kuorrutus pelasti tilanteen kokonaisuudessaan, ja mikä parasta; kakku maistui taivaallisen hyvälle.

Olisiko kokeilemisen arvoinen kakku? Itse olin ihan tyytyväinen, että tuli testattua.

Suklainen muotoilumassa ja mokkapalat

Ennen vanhaan olin innokas kokeilemaan kaikkea uutta leivontaan liittyvää, mutta nykyään leivon melko harvoin, ja silloinkin jotain tuttua ja turvallista. Pientä twistiä voi tietysti vanhaan ja turvalliseenkin kokeilla. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kun ihminen puhuu ennen vanhasta, on hän tullut vanhaksi. Olen siis vanha. Nyt oli kuitenkin jotain hauskaa tiedossa, joten oli leivottava. Sain Confetilta testattavaksi Renshawn valkosuklaista muotoilumassaa.

Renshawn suklainen muotoilumassa sisältää oikeaa suklaata ja kaakaovoita. Muotoilumassan avulla voi valmistaa tietenkin erilaisia muotonsa pitäviä koristeita. Tässähän on vain taivas rajana, jos on näppäräsorminen ja taiteellinen kaveri kyseessä. Kaulii vain massan tarpeeksi ohueksi ja alkaa näprätä. Suklainen muotoilumassa on siitä mukavaa, etteivät koristeet kuivu kivikoviksi, vaan niitä on pehmeähkön rakenteensa vuoksi mukava syödä.

Ensinnäkin myönnän, etten ole ikinä tehnyt mitään muotoilumassoista, joten olen täysin noviisi asian suhteen. En myöskään omista minkäänlaisia koristemuotteja tai miksi niitä koristevempeleitä sanotaan. En myöskään ole taiteellinen, enkä näppäräsorminen. Confetin sivuilta löysin yhden videoklipin, jossa sain jotain käsitystä siitä, kuinka massaa voisi käsitellä. Siis ei muuta kuin asiaan.

Ja mitäs sitä sitten tekisi? Ei ainakaan kakkua. Eikä kuppikakkuja. Mitä sitten? Kuivakakku ja siihen jotain kivaa? Ei. Entä kuinka olisi mokkapalat muotoilumassalla koristeltuina? Kuulosti toteuttamiskelpoiselta. Strösseleiden tilalle omin sormin näperreltyjä koristeita.

Piti laatia sotasuunnitelma. Päätin ensin tehdä vaikeimman osuuden eli koristeet. Valkosuklainen massa on hieman tylsän näköistä, joten oli lähdettävä kauppaan ostamaan geelivärejä. Sen verran olen blogijuttuja näistä ihmeellisistä muotoilumassaleivonnaisista lukenut, että tiesin värjäyksen vaativan geeliväriä.

Kotiuduttuani valloitin keittiön ja aloin hommiin. Öö, ensimmäinen ongelma, että aika kovaa tuo muotoilumassa ensi alkuun. Onneksi massa kuitenkin pehmeni nopeasti. Videolla näytettiin, kuinka massasta saisi todella ohutta pastakoneen avulla tai ainakin sen näköinen se vempele oli. En omista pastakonetta, joten jatkoin kaulintaa. Jaa, mutta sitä väriä voisi lisätä. Punainen on kiva. Siitäkös se sotkun synnytti. Huh huh. Päätin, että teen vain pienen värjätyn erän ja loput ihan perusvärillä. Ei se värjäys ollut oikein minun juttuni.

Sitten itse koristeisiin. Oikeasti. Eihän sitä tällainen vanha ihminen oikeasti osaa tehdä mitään nättiä. Tuli kyllä supertylsät koristeet, vaikka ideoita tupsahtelikin pääkoppaan jatkuvasti lisää ja lisää. Olisi voinut tehdä punavalkoisia piparminttutankoja, mutta en tehnyt. Perinteiset pallot olivat helppoja, mutta niistäkin kehittelin jälkijunassa kivempia. Olisi pitänyt tehdä pieniä helmen kokoisia pallukoita, joista olisi voinut tehdä vaikka helminauhan. Minä olen kuitenkin minä, joten raakealla ja epätaiteellisella tavalla koristeet syntyivät.

Mokkapalojen ohjeen nappasin ikivanhasta, maailman parhaasta peruskeittokirjasta kouluajoilta. Kirja on Aura Liimataisen ja Tuula Teerikankaan Keitämme ja leivomme (WSOY, 1981). Tämän postauksen ohje on muokattu kirjan ohjeesta, koska isompi pelti ja enemmän kuorrutusta.

Mokkapalat (on ollut kirjan mukaan oppilaiden oma kiertävä ohje)

Pohja:

200 g margariinia tai voita

1½ dl sokeria

2 munaa

1½ dl maitoa

4 rkl kaakaojauhetta

3 tl leivinjauhetta

4 dl vehnä- tai hiivaleipäjauhoja

Kuorrutus:

6 dl tomusokeria

6 rkl valmista, vahvaa kahvia

75 g margariinia tai voita

3 rkl kaakaojauhetta

1. Panehan ihan ensimmäisenä uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

2. Vatkaa pehmeä margariini tai voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa munat yksitellen joukkoon.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää ne vuorotellen maidon kanssa margariinivaahtoon.

4. Levitä seos pellille.

5. Paista pohjaa uunin keskitasolla noin kymmenen minuuttia.

6. Kumoa hieman jäähtynyt pohja voipaperin päälle. Täällä ei ollut voipaperia, joten ihan leivinpaperilla mentiin.

7. Jatka kuorrutuksen teolla. Sulata margariini tai voi kattilassa. Lisää kuorrutuksen muut aineet ja jäähdytä.

8. Levitä kuorrutus pohjalevyn päälle. Allekirjoittaneella ei levittynyt kuorrutus nätisti.

10. Koristele tekemilläsi muotoilumassakoristeilla.

11. Kun kuorrutus on jähmettynyt, leikkaa levy palasiksi. Itse leikkasin ennen aikoja.

12. Nauti superimelistä herkkupaloista.

Tällaisia niistä sitten tuli. Ei ainakaan tarvitse osallistua leivontakauneuskilpailuihin näillä, mutta makuhan se ratkaisee.

Nyt on sitten kokeiltu muotoilumassan käyttöä. Ehkä ei ollut aivan minun juttuni, mutta kiva oli kokeilla. Uskon, että tosileipureille tällaisella tuotteella on käyttöä enemmänkin. Renshawn suklaiset muotoilumassakoristeet oikeasti maistuivat makoisilta.

Onko lukijoiden joukossa muita, jotka eivät ole kokeilleet muotoilumassojen käyttöä?