Ulla-Lena Lundberg: Suureen maailmaan

Postasin syyskuussa Ulla-Lena Lundbergin Leosta. Tartuin tämän jälkeen Ulla-Lena Lundbergin Suureen maailmaan (Gummerus, 2015). Kirjan lukeminen on ollut hidasta ja hidasta ja hidasta. Olen aina välillä tarttunut johonkin toiseen teokseen palatakseni Suureen maailmaan uudestaan ja uudestaan. Nyt on kirja kuitenkin lopulta saatu luettua. Teoksen ruotsinkielinen alkuteos Stora världen ilmestyi jo vuonna 1991. Kirjan on suomentanut Leena Vallisaari. Paikallisissa kirjastoissa kaikki vuoden 2015 käännökset ovat lainassa, mutta vuoden 1991 käännöksiä hyllystä tai varastosta löytyy.

Suureen maailmaan jatkuu siitä, mihin Leo päättyi. Eletään 1900-luvun alkua, suurten purjelaivojen kulta-aikaa. Eskilsin Leonard palaa Amerikasta takaisin kotimaahansa. Mies on edelleen rauhaton sielu ja hakee paikkaansa maailmassa. Leonardin vanhin veli Isidor on suorittanut teologian opintonsa ja elää vaatimatonta pappilanelämää vaimonsa Emelien kanssa, kunnes vaimon kuoleman jälkeen mies saa seurakuntansa suunniltaan käytöksellään. Maailman merillä seilataan Eskilsin vävymiehen Ragnarin ja merikapteeni Richardin kanssa. Kirja etenee 1930-luvulle, jolloin aika menee purjelaivoista ohi ja höyrylaivat yleistyvät.

Lundberg tietää merenkulusta paljon. Suureen maailmaan antaa hyvin realistisen kuvan purjelaivojen seilaamisesta maailman merillä 1900-luvun alkupuolella. Kaupankäynti kuuluu olennaisena osana merenkulkuun ja tämä on myös hyvin esitetty kirjassa. Elämän kuvaaminen purjelaivoilla on myös kuvattu realistisesti, turhia romantisoimatta, vaikka yhdellä merimatkalla yksi palava rakkaus roihahtaakin. Kirjassa kerrotaan myös Gustaf Eriksonista, joka on oikeasti ollut olemassa. Laivanvarustaja, joka on omistanut vielä 1930-luvun lopussa useita suuria purjelaivoja. Myös tuberkuloosi on kuulunut Suomen 1900-luvun alkupuolen historiaan. Hienosti Lundberg on tämän ikävän aiheenkin kirjaansa mahduttanut. Mielestäni Suureen maailmaan ei ole pelkkä kaunokirjallinen teos, vaan sitä voidaan oikeutetusti pitää historiallisena kuvauksena.

Lundbergin Leo ei sytyttänyt minua, joten en laittanut kauheasti odotuksia Suureen maailmaankaan. Lundbergin kirjoitustyyli on kuitenkin selkeästi kehittynyt Leon jälkeen. Vaikka kirja oli välillä hyvin raskasta luettavaa, parani se mielestäni loppua kohti, ja jaksoin jopa nauttia lukemastani. Lundberg on keskittynyt ahvenanmaalaisten merenkulkuun, mutta mieluusti olisin lukenut myös enemmän tarinoita ulkomailta. Esimerkiksi Leonardin Amerikan vuosista olisi voinut olla jopa oma erillinen kirjansa. Myönnettäköön, että Leonardin Amerikan vuodet olisi kenties ollut täysin kaunokirjallinen teos.

Suureen maailmaan on Lundbergin trilogian toinen osa. Olisi loogista lukea myös trilogian viimeinen osa Mitä sydän halajaa, mutta luulen, että nyt pidän hieman taukoa Lundbergiin ja keskityn muihin teoksiin. Suosittelen kuitenkin tarttumaan Lundbergin Suureen maailmaan, jos tykkää historiallisista teoksista. Lundberg on todellakin onnistunut ajankuvauksessaan hienosti.

Tähtiä kirja saa 3+ (asteikko 1-5).

James Bowen: Bobin maailma

Joulu on vain kerran vuodessa, mutta niin on syntymäpäiväkin. Mies, joka täällä asuu, oli tänäkin vuonna muistanut minua ikääntymispäivänäni kirjalla. Viime vuonna sain syntymäpäivälahjaksi James Bowenin Katukatti Bobin. Tänä vuonna oli vuorossa James Bowenin Bobin maailma (WSOY, 2015), joka on jatkokertomus Katukatti Bobille. Bobin maailman englanninkielinen alkuteos on nimeltään The World According To Bob (2013). Kirjan suomennoksesta on vastannut Kimmo Paukku. Paikallisissa kirjastoissa kirja on suosittu, mutta sen voi hyvällä tuurilla saada lainatuksi suoraan hyllystä.

Bobin maailma jatkaa siitä, mihin Katukatti Bob päättyi. James on saanut huumevieroitushoitoa ensin metadonin avulla, josta on siirrytty lievempään Subutexiin. Vihdoin tulee se päivä, jolloin Subutexistä on luovuttava kokonaan. Luopuminen on yllättävän helppoa, vaikka James myöntääkin olevansa loppuelämänsä ajan huumeidenkäyttäjä. Aina on pelko, että jokin sysää Jamesin uudelleen huumekierteeseen. Jamesin paras tuki huumevieroituksessa on kuitenkin ollut Bob, kissa, jonka James adoptoi vai kävikö siinä toisinpäin? Bobin maailma seuraa katusoittaja Jamesin ja hänen kissansa Bobin elämää Lontoon kaduilla. Parivaljakolle käy tuuri, jollaisen vain harva saa kokea elämässään. Heistä halutaan tehdä kirja. Bobin maailmassa käydään läpi sitä, kuinka Katukatti Bob syntyi, mediakohusta ja siitä, kuinka James näki valoa tunnelin päässä monien irtolais- ja köyhyysvuosien jälkeen. Katukatti Bob mahdollisti Jamesille ja Bobille paremman ja helpomman elämän.

Bobin maailma on ihana ja sympaattinen kirja, vaikka Lontoon katuelämä osaa näyttää kurjemmatkin puolensa. Kirja antaa uskoa parempaan elämään. Syvimmästäkin suosta voi aina nousta, ja etenkin, jos seurana on hyvin erikoislaatuinen kissa, joka on täysin samalla aaltopituudella omistajansa kanssa. Kirja kertoo myös sen, kuinka harvinaislaatuisen herkkävaistoisia lemmikit voivat olla, ja kuinka valmiita ne voivat olla puolustamaan emäntäänsä tai isäntäänsä. Bob tuntuu olevan kaikkea tätä ja vielä hieman enemmän.

James Bowenin Bobin maailma ei ole maailman hienoimpia kaunokirjallisia tuotoksia, mutta kirjan lukee mielellään, koska se on koskettava. Lukija ei voi muuta kuin toivoa, että parivaljakko Jamesin ja Bobin elämä jatkuisi tulevaisuudessakin yhtä hienona, mihin se Bobin maailmassa päättyy. Vaikka itse toivonkin kaikkea parasta parivaljakolle, lukijana tulin mietineeksi, kuinka Jamesin käy, jos Bobille sattuu jotain. Kirja on myös helppolukuinen ja hauska, vaikka ikäviäkin asioita kirjasta löytyy.

James Bowenin Bobin maailmaa suosittelen kaikille kissaihmisille, mutta myös henkilöille, jotka haluavat lukea kertomuksen tosielämästä, ja siitä kuinka rankkaa se voi välillä olla. 

Kirja saa tähtiä 4 (asteikko1-5).

Hempeän mansikkaiset kuppikakut

Sain blogiyhteistyönä Confetilta pussillisen makutomusokeria, makuna mansikkapirtelö eli Strawberry Milkshake. Makutomusokeria käytetään kuten tavallista tomusokeria. Ainoa ero tavalliseen tomusokeriin verrattuna on maku. Aika hauska juttu, koska tällä tavoin saa helposti uutta twistiä esimerkiksi kuppikakkujen kuorrutteisiin. Toisaalta se oli yllätys, että tuote on valkoista, eli jos väriä haluaa, niin sitä on lisättävä purkista. Confetin valikoimasta löytyy tällä hetkellä kahdeksan eri makutomusokerivaihtoehtoa.

Pussin saatuani alkoi hirvittävä aivotyöskentely. Mitä tekisin? Vaihtoehtoja oli useita, mutta tällä kertaa päädyin kuppikakkuihin, vaikka en olekaan niiden tekemisessä mikään ekspertti, eikä näillä ole myöskään mitään tekemistä tulevan joulun kanssa.

Hempeän mansikkaiset kuppikakut

3 dl vehnäjauhoja

¾ dl tummaa kaakaojauhetta

2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1½ dl maitoa

1 muna

100 g voita sulatettuna

¾ tl ruokasoodaa

¾ tl suolaa

Täyte:

paistonkestävää mansikkamarmeladia

Kuorrutus:

150 g pehmeää voita

5 dl Strawberry Milkshake makutomusokeria

1 tl punaista elintarvikeväriä

Koristerakeita

Ota kananmuna ja kuorrutuksen voi huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen leivontahetkeä.

Sulata 100 grammaa voita ja anna jäähtyä. Tällä välin voit tehdä muita kotitöitä tai rentoutua.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot, kaakao, sokeri ja vaniljasokeri leivontakulhossa sekaisin. Lisää maito ja sekoita. Lisää kanamuna ja sekoita. Vielä lisää sekoitusta, kun lisäät voisulan taikinan joukkoon. Tämän jälkeen lisää taikinaan sooda ja suola ja sekoita voimakkaasti.

Jaa taikina 12 isoon muffinssivuokaan siten, että taikinaa jää hieman yli. Tee muffinssivuoissa olevien taikinoiden keskelle kolot. Lisää jokaiseen koloon teelusikallinen mansikkamarmeladia. Peitä marmeladit leivontakulhosta löytyvällä lopulla taikinalla ja tasoita taikinapinnat.

Paista kuppikakkuja 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Paistoaika riippuu uunista ja siitä, haluatko leivonnaisista hieman mutakakkumaisia vai täysin kypsiä. Anna leivonnaisten jäähtyä huolella ennen kuorrutteen lisäämistä.

Mittaa kuorrutuksen aineet valmiiksi ennen valmistusta. Vatkaa pehmeä voi kuohkeaksi ja vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi makutomusokeri voivaahdon joukkoon vähitellen ja vatkaa voimakkaasti. Sitä kuohkeamman kuorrutteen saat, mitä enemmän vatkaat. Vatkaa lopuksi maito ja elintarvikeväri kuorrutteen joukkoon.

Koristele kuppikakut kuorrutteella joko pursottimen avulla tai levittämällä kuorrutus veitsellä kuppikakkujen pinnalle. Jostain syystä tämän huushollin kaksi pursotinta olivat hävinneet salamyhkäisesti jonnekin, joten jouduin turvautumaan Minigrip-pussiratkaisuun. Lopputulos ei välttämättä ole kaunein, mutta makuhan se tärkein on.

Lopuksi koristele kuppikakut koristerakeilla.

Entä se maku? Mansikkapirtelö todellakin maistuu kuorrutteessa ja on makeaa. Jo yhden tällaisen syöminen taltuttaa pahimmankin makeannälän. Mies, joka täällä asuu, totesi, että voi tehdä toistekin.

Oletko sinä kokeillut makutomusokereita? Tykkäsitkö vai onko turhake? Minä tykkäsin ja päässäni onkin pieni ideanpoikanen, kuinka hyödynnän lopun makutomusokerin.

Liukumavapaa

Olen tehnyt ylipitkiä työpäiviä ja liukumasaldoa on kertynyt melkoisesti. Tänään päätin pitää liukumavapaan, koska aamulla olin menossa labrakokeisiin ja iltapäivällä hammaslääkäriin. Lisäksi tuli buukattua eläinlääkäri puolilta päivin herra Karvajalalle. Aamulla sain nukkua jopa puoli tuntia pidempään kuin normaalisti. Liikkeelle piti lähteä kuitenkin heti seitsemän jälkeen, koska halusin verikokeet pois päiväjärjestyksestä heti aamusta, jotta saisin syödä.

Pääsin laboratorioon suhteellisen lyhyellä jonotuksella tai ehkä Harry Hole viihdytti minua sen verran, etten ajatellut ajankulkua. Labrassa näytteidenottaja kysyi verikokeisiin mentyäni, olenko ollut virtsaamatta. En, miksi olisin? Lääkäri on pyytänyt ottamaan myös virtsanäytteen. Jaa, olisihan siitä ollut tietysti kiva tietää etukäteen. No, purkki mukaan kotiin ja virtsanäyte kotona tehtäväksi. Verikokeiden lisäksi minulta piti ottaa inhottava papa-koe. Siihen näytteidenottaja totesi, että olisi pitänyt varata aika. Joo-o, tutkin nettiä ja päädyin aina samaan paikkaan, jossa puhuttiin vain joukkoseulonnasta. Lisäksi löysin kohdan, josta olisi voinut varata ajan gynekologisia näytteitä varten, mutta omaa paikkakuntaa listalta ei löytynyt. Onneksi näytteidenottaja totesi, että jos minulla on aikaa odottaa, voidaan papa-koe ottaa toisessa huoneessa verikokeiden jälkeen. Tämä siis tarkoitti uutta jonotusta, mutta onneksi samalla jonotusnumerolla.

Kun lopulta päästiin itse asiaan ja verikokeisiin, totesin, että aika huonosti minulta sitten saa verikokeita otettua. Näytteidenottaja alkoi tutkia käsivarttani ja löysi lopulta verisuonen, josta alkoi verta imeä. Totesi, että asteikolla helposta hankalaan otettava verikoe, kuulun ehdottomasti hankalien kärkipäähän. Jee! Olen jossain siis huipulla, vaikka ei tuo ehkä ole tuuletuksen aihe.

Harry Hole viihdytti minua taas, kun odotin pääsyä papa-kokeeseen. Ei mennyt kauan aikaa, kun numeroni ilmaantui näytölle. Hieman huvitti, että sama näytteidenottaja oli siirtynyt huoneesta toiseen ottaakseen tämänkin näytteen. No, siitä ei sen enempää. Ei mukava kokemus.

Päästyäni kotiin aloin valmistella aamupalaa itselleni. Mies, joka täällä asuu, ilmoitti lähtevänsä apteekkiin ja Citymarkettiin ja teki samalla treffit kanssani Prismaan. Kun sain aamiaisleivän ja teen tungettua naamarin taakse, pitikin jo valmistautua Prisma-treffeille. Ja taas mentiin. Kaupassa vierähti tovi ja kotiuduimme puoli yhdentoista aikaan. Puolitoista tuntia aikaa eläinlääkäriin. Ostokset kaappeihin ja soitto veljelle, joka oli luvannut kyyditä minut ja herra Karvajalan eläinlääkäriin.

Hain herra Karvajalan kuljetuskopan vain reilua puolta tuntia ennen lähtöä varastosta, koska kissa inhoaa kyseistä muovilaatikkoa. Kissa kävi haistelemassa boksia, mutta kavahti sitä hyvin herkästi ja oli epäileväinen, erittäin epäileväinen. Kymmenen minuuttia ennen lähtöä päätimme laittaa kissan kuljetuskoppaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Kissa aavisti, että meillä on pahat mielessä. Taistelu alkoi, eikä kissaa saatu koppaan. Lopulta oli turvauduttava ihmistonnikalaan eli tonnikalaan, jota ihmiset syövät, koska kissa rakastaa sitä. Sain houkuteltua kissan syömään. Samalla laitoin sille valjaat vaivihkaa päälle. Tämän jälkeen miehen, joka täällä asuu, oli helpompaa saada kissasta kunnon ote ja kissa boksiin. Voi sitä mouruamista, kun kissa tajusi, että nalkkiin joutui.

Velikin tuli juuri sopivasti paikalle, joten minä ja kissa autoon ja eläinlääkäriin. Alkumatka meni mouruntakonserttia kuunnellessa. Sitten kissa vaikeni ja alistui kohtaloonsa. Eläinlääkärissä kissa oli kuolla pelkoon, kuten yleensäkin, vaikka eläinlääkäri on todella mukava. Onneksi emme olleet eläinlääkärireissulla kissan sairauden takia, vaan kyseessä oli vuositarkastus ja rokotus. Kaikki meni hienosti, vaikka eläinlääkärin pöydälle jäikin kasa valkoisia karvoja. Herra Karvajalka on loistava pudottamaan karvojansa, kun pelko iskee päälle.

Kotiin palattuamme nappasin aiemmin ottamani virtsanäytteen mukaani ja veli heitti minut terveyskeskukseen. Siellä sitä taas jonottelin laboratorioon jättääkseni virtsanäytteen. Kohtahan tuo jonottaminen menee jo rutiinilla. Kun sain virtsanäytteen palautettua labraan, lähdin kävelemään kotiin. Kotona totesin, että tunti aikaa, kun pitää lähteä hammaslääkäriin. Lounas ja pieni hengähdystauko ja taas matkaan.

Hammaslääkäri oli aikataulussa ja toimenpide oli kivuton minulle. Ainoat porailut ja hiomiset tehtiin purentakiskoon, jota olin koekäyttänyt pari viikkoa. On muuten sellainen juttu, josta en tule luopumaan. Kyllä ovat puremalihakset, hartiat ja niska olleet paljon paremmassa kunnossa viimeiset pari viikkoa. Kiitos purentakiskon keksijälle. Olet tehnyt loistavan keksinnön.

Hammaslääkärin jälkeen menin vielä kauppaan, koska en saanut aamuisella kauppakäynnillä katsella rauhassa joulukortteja. Kaupassa vierähti tietysti jostain kumman syystä aikaa. Kello lähenteli neljää, kun olin kotona. Jotenkin hyvin stressaava päivä, vaikka piti olla vapaapäivä. Aivan kuin olisin tehnyt supertyöpäivän. Päätin, että kissan ulkoilutuksen jälkeen relaan television ääressä, mutta kuinkas kävikään.

Kävimme herra Karvajalan kanssa normaalilla tunnin ulkoilulla. Herra oli hyvin loukkaantunut aiemmin päivällä sattuneesta tapahtumasta. En juttele teille, enkä katso teitä. Saati sitten, että tulisin puskemaan ja kehräämään luoksenne. Juuri ja juuri saatte laittaa minulle valjaat. Tätä jatkui lähes koko sateisen ulkoilumme ajan. Vasta aivan viime minuuteilla kissa hieman antoi armoa ja huomioi minutkin pienellä painilla. Hyvä, ehkä tämä tästä.

Lopultakin pääsin television ääreen. Emmerdale, tuo ihana saippuasarja. Lähes kokonaan näin molemmat osat. Mitä nyt välillä kävin pyykkiä laittamassa kuivumaan. Emmerdalen jälkeen siirryin makuuhuoneen television ääreen, koska mies halusi katsoa jotain muuta televisiosta kuin minä. Makasin sängyn päällä ja yritin rentoutua. Kuului nau. Nousin sängystä ja menin katsomaan kissaa, koska tiesin, että mies oli mennyt vessaan. Siellä se meidän valkoinen petomme oli likaisena kuin mikäkin pikkupossu, suussaan hiiri. Tuli sitten esittelemään saalista meille alamaisille, kiduttajille. Aloin tietysti mekastaa ja mies tuli paikalle myös. Kissa ja hiiri takaisin pihalle. Kissa oli loukkaantunut, koska kuka sitä nyt ulkona sateessa haluaa syödä.

Mies manasi kissan jättämää sotkua. Lattia oli täynnä roskia. Sanoin, että otan imurin esiin, mene sinä katsomaan, ettei kissa enää tuo hiirtä sisälle. Se siitä rentouttavasta tv-illasta siis. Tätä kirjoittaessa kissa marssi sisälle. Kaikki lattiat olivat hetkessä täynnä mutaisia kissantassunjälkiä. Tulipahan luututtua lattiatkin. Onneksi huomenna on työpäivä. Vaikka töissä on stressaavaa, on tällaisetkin päivät ehkä liian ohjelmantäyteisiä. Vapaapäivinä pitäisi vain olla ja nauttia joutenolosta.

Saunomisia

Asumme kerrostalossa, mutta meillä on oma sauna, kuten taitaa nykyään aika useissa kerrostalohuoneistoissa olla. Olemme kuitenkin jotenkin jumiutuneet kerran viikossa saunotteluun ja saunaillaksi on valikoitunut perjantai-ilta. Joka perjantai toistuu sama show herra Karvajalan kanssa. Kun on aika mennä saunaan, otamme kissan terassilta sisälle. Herra Karvajalka ei millään viitsisi vaivautua tulemaan sisälle. Venyttely kestää pitkään ja liikkuminen on kuin hidastetusta elokuvasta. Sisälle päästyään alkaa meteli. Kissa ei ole todellakaan valikoinut vapaaehtoisesti sisälle tulemista, joten siitä pidetään kovaa ääntä.

Kun lopulta pääsemme saunan lämpöön, herra Karvajalka tulee ensin kylpyhuoneeseen ihmettelemään. Jonkin aikaa asiaa pohdittuaan herra tulee kanssamme saunaan. Kissa asettautuu alimmille lauteille eli saunajakkaralle makaamaan. Yleensä siten, että saunasta ei niin vain lähdetä pois. Kun juttelemme niitä näitä miehen, joka täällä asuu, kanssa, muistaa herra Karvajalka kommentoida jokaiseen keskustelunpätkään oman mielipiteensä. Aika kovia mielipiteitä tuntuu kissalla olevan.

Yleensä mies luovuttaa saunomisen suhteen ensimmäisenä ja lähtee pesulle. Minä jään kissan kanssa kahdestaan saunaan tai vaihtoehtoisesti kissa seuraa miestä pois saunasta. Kun mies on peseytynyt ja laittaa kylpytakin päälleen, on joka perjantainen traditio se, että kissa alkaa mittailla miestä. Mies huomauttaa kissalle, että et hyppää selkään. Tämä on kuitenkin aivan turhaa. Heti kun miehen silmä välttää, ponkaisee kissa suorilta jaloilta miehen selkään roikkumaan. Mies tietenkin kumartuu, mutta kissa jatkaa selässä roikkumista. Selkään hyppyä säestää todella kovaääninen mau’unta. Ilmeisesti tämä on kosto siitä, että herran piti tulla sisätiloihin ja jopa saunaan asti.

Perjantaisaunomisen lisäksi kissa harrastaa päivittäin kylmäsaunomista. Vähintään kerran päivässä saunasta alkaa kuulua huutoa. Kun minä tai mies, joka täällä asuu, menemme katsomaan, mikä kissalla on hätänä, seisoo kissa ylimmillä lauteilla ja huutaa. Huutoa jatkuu niin kauan, että kissan seuraksi menee istumaan saunanlauteille. Siinä sitten istutaan ja seurustellaan kissan kanssa. Kissa kulkee pitkin lauteita ja käy välillä puskemassa. Jos herra Karvajalka ei viitsi seurustella, kehrää se todella kovaäänisesti. Välillä kissa saattaa myös kiipeillä pitkin saunanpaneeleja kielloista huolimatta. Yleensä tätä kylmäsaunomista kestää kymmenisen minuuttia. Sitten kissa vain yhtäkkiä päättää, että nyt on saunottu tarpeeksi ja lähtee muina miehinä pois saunasta.

Saunooko teidän kissa tai kissat ihan perinteiseen malliin lämpimässä saunassa vai modernisti kylmäsaunassa?

Eve Hietamies: Yösyöttö

Lukupiirin kirjavalinta marraskuiseen iltaan oli Eve Hietamiehen Yösyöttö (Otava, 2010). Itse luin kirjan pokkariversion vuodelta 2015. Mielenkiintoinen kirjavalinta ainakin itselleni, koska en muistaakseni aiemmin ole tutustunut Eve Hietamiehen tuotantoon. Paikallisista kirjastoista kirjan sai helposti lainattua. Luultavasti sen takia, että kirjan ilmestymisestä on jo jonkin verran aikaa ja pokkariversioitakin on ehditty julkaista.

Yösyöttö alkaa siitä, kun Antille ja Pialle syntyy esikoispoika, ja äiti hyppää Naistenklinikalta päästyään taksin kyytiin ja jättää isän ja pojan kahdestaan. Äiti palaa kuitenkin melko pian takaisin kotiin, seotakseen lopulta täysin. Antti jää pienen vauvan kanssa kahdestaan. On järjestettävä työasiat siihen malliin, että mies voi jäädä lapsen kanssa kotiin. Antin ja vauvan elämä tuntuu olevan aluksi pelkkää kaaosta, mutta vähitellen Antti oppii vauvanhoidon taidot. Verkostoituminen tuntuu olevan suuri haaste, mutta ylitettyään itsensä, Antti löytää itsensä ja poikansa leikkipuistosta, keskeltä äitirivistöä. Antti oppii vähitellen tietämään uskomattomia asioita naisista ja äitiydestä. Samalla poika kasvaa ja kehittyy.

Yösyöttö on hauska, kertakaikkisen hauska, vaikka välillä kirpaiseekin Antin kohtalo. Eve Hietamies on osannut kirjoittaa sujuvasanaisen romaanin äitiyden ihanuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä kurjuudesta miehen näkökulmasta. Lukupiiriläisten mielestä kirja oli koukuttava ja helppolukuinen. Hietamies on saanut hyvin myös kuvattua miesten ja naisten erilaisen ajattelutavan monissa asioissa. Myös naisten erilainen ajattelutapa on saatu kirjaan mahdutettua. Leikkipuiston naiset ovat jokainen omia persooniansa ja jokaisella heistä on omat kasvatusmetodinsa. Siitä huolimatta naiset ovat valmiita tukemaan toisiaan, jos vastassa on mies. Kirjassa on uskomattoman herkullisia kohtauksia. Lukija voi tuntea itsensä sivustaseuraajaksi, koska kohtaukset on kuvattu niin aidosti, että lukija voi nähdä erilaiset ihmiset ja tapahtumat edessään. Kirjan tarina etenee koko ajan Paavon kasvaessa ja kehittyessä.

Eve Hietamies on Yösyötöllään ottanut kantaa myös naisten synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Rankka aihe, josta aivan liian usein vaietaan. Myös yksinhuoltajaisyys on kannanotto. Vaikka yksinhuoltajaisiä on todella vähän verrattuna yksinhuoltajaäiteihin, on heitä silti, ja varmasti suurin osa heistä on omille lapsilleen juuri se paras vanhempi, joka vain voi olla.

Yösyöttö on saanut jatkoromaanin Eve Hietamiehen Tarhapäivästä, jonka kävin tänään lainaamassa kirjastosta. Mielenkiinnolla tartun jatko-osaan, koska haluan tietää, kuinka Antin ja Paavon elämä jatkuu.

Eve Hietamiehen Yösyöttöä voin suositella henkilöille, jotka kaipaavat nopeaa ja mukavaa luettavaa. Yhden lukupiiriläisen vinkki on myös se, että kirja on oivaa lomalukemista.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4 (asteikko1-5). 

Aleksis Kivi: Nummisuutarit

Lukupiirin teatteriretken innoittamana tartuin Aleksis Kiven Nummisuutareihin (1864) jo ennen teatteri-iltaa, vaikka sainkin näytelmän luetuksi loppuun vasta teatteri-illan jälkeen. Lukemani kirja oli Suomalaisen kirjallisuuden seuran painos vuodelta 1999. Hain Nummisuutareita kirjastosta jo lokakuun alkupuolella, mutta kirjaston hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Liekö osasyynsä Aleksis Kiven nimikkopäivällä 10. lokakuuta?

Nummisuutareiden tarinassa Esko lähetetään hakemaan hänelle luvattua morsianta Kreetaa. Testamentti lupaa viisisataa riksiä joko Eskolle tai Eskon isän Topiaksen ja Eskon äidin Martan hoitolapselle Jaanalle, riippuen siitä, kumpi ennättää ensin avioon. Martta ja Topias yrittävät pitää huolen siitä, että kimurantti testamentti ratkeaa Eskon hyödyksi. Eskon mukaan kosiomatkalle lähtee Mikko Vilkastus. Miesten saapuessa Karrin talolle, ovat hääjuhlat käynnissä ja morsiamena Kreeta. Eskon mieli mustenee ja tappelunnujakka on valmis syntymään. Samaan aikaan toisaalla Eskon veli Iivari kärvistelee krapuloissaan enonsa Sakerin kanssa. Iivari on juonut rahat, joilla oli tarkoitus ostaa särvintä Eskon ja Kreetan hääjuhliin. Kuinka poikien käy? Uskaltavatko he palata kotiin tyrannimaisen Martan luo?

Aleksis Kiven teksti on vielä vuonna 2015 hyvin ajassa kiinni oleva. Perisuomalainen juopottelu kulkee kautta näytelmän. Eivät ole ajat tästä paljon muuttuneet, vaikka näytelmän ensijulkaisusta on yli 150 vuotta aikaa. Henkilöhahmot ovat ilmiselviä karikatyyrejä tietynlaisista ihmistyypeistä, joihin törmäämme nykyäänkin päivittäin. Kiven näytelmäteksti on hauskaa luettavaa, vaikka teksti onkin paikoitellen hidasta luettavaa vanhan kielen vuoksi. Tekstistä löytyi myös muutamia sanoja, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Tämä kertonee jotain siitä, kuinka kieli on kehittynyt, vaikka tietyt asiat vain ovat ja pysyvät. Kiven teksti on joka tapauksessa ilmeikästä ja vahvaa.

Topiaksen lausahdus: ”Niin muuttuu maailma, Eskoni” löytyy Nummisuutareista. Täytyy myöntää, etten ollut ikinä aiemmin ajatellut asiaa, että lausahdus on täältä peräisin. Nyt sen kuitenkin tiedän, ja luultavasti tulen muistamaan tämän aina, kun joku lausuu nuo sanat. Nummisuutareissa viitataan kirkonmenoihin, joissa ihmiset kaatuilivat. Tämä on hyvin tyypillistä 1800-luvulle. joten Kivi on ollut myös loistava ajankuvaaja. Myös Jaanan isän Nikon kertomus merenkulusta maailman merillä vahvistaa Kiven viisautta ja tietämystä asioista.

Aleksis Kiven Nummisuutarien tarina pitäisi olla jokaisella suomalaisella hallussaan, mutta onko se? Ei se ole. Allekirjoittanut muistelee, että koulussa piti muistaa Aleksis Kiven tuotannosta kolme teosta, mutta ei kirjoja sen enempää luettu. Ehkä Seitsemää veljestä hieman vilkaistiin ja kenties Kullervoa, mutta Nummisuutareita ei avattu tai en ainakaan minä avannut.

Aleksis Kiven Nummisuutareita suosittelen luettavaksi kaikille suomalaisille, jotka eivät ole aiemmin teokseen tarttuneet. Ihan jo vaikka sen takia, että tulee tutustuttua edes yhteen kansalliskirjailijamme teokseen. 

Tähtiä kirja ansaitsee oikeutetusti 5 (asteikko 1-5).

Käyttö estetty

Aamupäivällä puhelimeen tuli tekstiviesti: ”Laajakaistasi käyttö on estetty maksamattoman laskun takia.” Mitä ihmettä? Kyllä kaikkien laskujen pitäisi olla maksettuina. Aloin ihmetellä asiaa ja kirjauduin operaattorin omille sivuille. Siellähän se maksamaton lasku komeili.

Muisti alkoi palailla pätkittäin. Ihmettelin syyskuussa saamaani laajakaistalaskua, joka oli kaksikymmentä euroa suurempi kuin normaalisti. Minun piti soittaa ja kysyä asiasta, mutta jotenkin ajattelin, että kyseessä on laskutusvirhe, joten maksoin vain sen, minkä joka kuukausi maksan. Lokakuussa syyskuisen laskun loppusummasta tuli karhulasku. Tulostin laskun läppäripöydälle selvittääkseni asian ensitilassa. Ensitilaa ei sitten ilmeisesti koskaan tullut tai rehellisesti sanottuna unohdin koko asian, koska laajakaista pelitti, enkä mielestäni ollut velvollinen maksamaan kahtakymmentä euroa ylimääräistä.

Tänään oli kuitenkin puututtava asiaan. Laitoin asiakaspalveluun viestin, jossa ihmettelin laskulla olevia ylimääräisiä kuluja. En ollut sopinut mistään erityisestä, enkä allekirjoittanut mitään sopimusta, enkä edes netissä kirjautunut pankkitunnuksilla siten, että sen olisi voinut olettaa olevan sama kuin jonkin asian hyväksyminen. Alkoi jo hieman naurattaa tämä lainsuojattomana olo. Ainahan sitä voi raahata töistä läppärin kotiin ja surffailla työkoneella, jos oman koneen laajakaista ei pelitä. Periaatteessa en ala maksaa mitään ylimääräistä, jos en tiedä, mistä ilosta minua laskutetaan.

Muutama tunti viestin lähettämisestä asiakaspalveluun sain operaattorilta vastauksen. Sähköpostilaatikkoni lisätilasta oli tehty veloitus, koska sähköpostiosoitteeni oli operaattorilla siirretty sisäisesti järjestelmästä toiseen, jolloin postilaatikon lisätila oli tullut maksulliseksi. No huh huh ja kaikkea kanssa. Operaattori oli tänään poistanut kyseisen lisätilan ja hyvittänyt kahdenkymmenen euron veloituksen. Myös laajakaista oli avattu uudelleen käyttööni.

Tästä tuli tietysti mieleen, monelleko muulle on näin käynyt, ja kuinka moni muu on maksanut laskun kiltisti ajattelematta asiaa sen enempää? Itseäni voin tietysti syyttää siitä, etten hoitanut asiaa heti syyskuussa kuntoon, enkä vielä edes karhukirjeen saatuani. Tuli kuitenkin taas opittua, että tarkkana saa olla, ettei viilata silmään. Onko sinulle käynyt ikinä mitään vastaavaa?

Livbox marraskuu 2015

Livboxin saapuminen on aina kuukauden tähtihetki ja sitä odottaa kuin kuuta nousevaa. Marraskuun alku meni kuitenkin jotenkin niin nopeasti, että oikeastaan vasta eilen tajusin, että Livbox on matkalla kotiinsa. Tänään sitten tulikin tekstiviesti, että paketti olisi noudettavissa. Ajoissa siis töistä kotiin ja tietysti pakettiautomaatin kautta. Oli muuten joku toinenkin automaatilla noutamassa Livboxiaan juuri ennen minua. Ja sitten itse asiaan, ja pahoittelen kuvien todella surkeaa laatua. Kamera ja pimeät ajat eivät ole minua varten.

Täyden näköinen paketti vai mitä?

Nivea Daily Essentials Double Effect Eye Make-Up Remover. Besteselleriksi kehuttu silmämeikinpoistoaine, joka sisältää ruiskaunokkiuutetta. Tuotteen pitäisi poistaa vedenkestävimmätkin ripsivärit ja silmämeikit tehokkaasti, mutta hellävaraisesti. Iho ei jää käytön jälkeen öljyisen tuntuiseksi. Tuote soveltuu myös piilolinssien käyttäjille. Tämä on ihan kiva kokeiltava. Kenties ihastunkin. Se tulee nähtäväksi. Boksissa oli täysikokoinen tuote. Tuotteen hinta kaupassa on 5,25 €/125 ml.

Lumene Bright Now Vitamin C Heleyttävä BB-voide SK 20. Livboxin marraskuun Lumene-tuote. Tämä tuote on SN Makeup –bloggaajan Sanna-Emilian luottotuote. BB-voide, joka kosteuttaa ja hoitaa sekä on koostumukseltaan kevyt. Tasoittaa ihon luonnollista sävyä ja peittää pieniä virheitä. Voi käyttää kasvoilla yksinään tai meikkivoiteen alla. Yhdysvaltalainen Good Housekeeping –lehti palkitsi tuotteen vuoden 2014 parhaana BB-voiteena. Osaa ihmisistä ärsyttää, että joka boksissa tulee Lumenea, mutta minä tykkään. Sen sijaan nyt täytyy sanoa, että olisin ehkä ottanut mieluummin jotain muuta kuin kasvovoidetta. No, mutta käyttöön tämä joka tapauksessa tulee. Livboxin tuote oli normaalikokoinen ja sävyksi minulle tuli 01 Light, joka on luultavasti ihan ok. Kaupasta tuotetta saa hintaan 14,90 €/50 ml.

RFSU Sense Me Caring Massage Glide. Tämäkin on bestseller. Liukuvoide intiimialueille ja koko vartalon hierontaan. Kosteuttavina ainesosina on puuvillauutetta ja aaloeta. Ei sisällä parabeeneja. Mitäköhän tästä nyt sanoisi? Ei ole minun juttu ja tuote lähteekin kiertoon. En edes viitsi avata tuubia ja nuuhkaista, miltä tuote tuoksuu. Plussaa kuitenkin se, että boksin kolmas tuote ja kolmas täysikokoinen. Tuotteen hinta on 7,95 €/150 ml.

Labello Care & Colour. Huulirasva, joka on uutuustuote. Tuotteen kaksi kerrosta tuovat huulille uudenlaista hoivaa. Ydinkerros sisältää tehokkaasti hoitavaa pantenolia. Ulkokerros on hennosti huulia sävyttävää. Livboxissa oleva sävy oli Red. Saatavilla on myös vaaleampi Rosé. Tällä hetkellä en tarvitse uutta huulirasvaa, joten en viitsi avata pakkausta, mutta tälle tulee olemaan käyttöä. Huulirasvoja kuluu aina. Ja boksin neljäs täysikokoinen tuote. Kaupasta tätä ihanuutta saa maksamalla 2,75 €/ 4,8 g.

Head & Shoulders Classic Clean Shampoo. Hilseshampoo, joka on kehitetty hiusten tehokkaaseen puhdistamiseen ja hoitoon. Hiuksista pitäisi tulla jopa 100 prosenttisen hilseettömät. Hiuksiin jää pitkään kestävä raikas tuoksu. En nyt oikein tiedä, mitä tästä sanoisi. Minulla ei ole hilsettä, joten en ole kauhean innostunut tuotetta testaamaan. Täytyy miettiä, jos laittaisin tuotteen kiertoon. Tämä tuote olikin vuorostaan näytekokoinen. Shampoon hinta kaupassa on 4,29 €/250 ml.

Rich Pure Luxury Argan Oil Rejuvenating Elixir. Tämä bestseller on ollut Livboxin tilaajien toivetuote. Argan-öljy, jonka kevyt koostumus ei tunnu rasvaiselta. tuote imeytyy nopeasti hiuksiin tehden hiuksista pehmeät ja kiiltävät. Useasti palkittu tuote sopii kaikille hiustyypeille ja sitä voi käyttää sekä kuiviin että kosteisiin hiuksin. Ajattelin ensin, että ei kiinnosta, mutta jos tuote ei jätä hiuksia rasvaisen tuntuiseksi, niin sitten oikeastaan kiinnostaakin. Toisaalta nyt on kasautunut kaappiin niin paljon hoitavia hiustuotteita, että tämäkin taitaa lähteä kaikesta huolimatta kiertoon. Plussaa on kuitenkin tuotteen mahtava tuoksu. Boksin tuote oli näytekokoinen. Täysikokoisia tuotteita saa ostaa kampaamoista sekä salon24.eu hintaan 16,90 €/70 ml.

Jordan Easy Reach Flosser. Boksin yllätystuote numero 1: hammaslankainpussi. Jordanin tuotteella hammasvälien puhdistamisen pitäisi olla helppoa. Tuote on suunniteltu erityisesti hammasvälien puhdistukseen suun takaosasta. Hammaslanka on rispaantumatonta ja vahvaa. Plussana raikas mintun maku. Nämä tulevat ehdottomasti käyttöön. Kotona käytän hammaslankainta, jossa on vaihdettava hammaslankaimen pää. Olipa vaikea selitys, mutta ehkä tiedätte tämän perustuotteen. Livboxista tulleen pussin vien kuitenkin töihin. Lounaan jälkeen usein tarvitsisi hammastikkua, jota ei tietenkään ole saatavilla, joten mikä parempaa kuin oma hammaslankainpussi työpöydän laatikossa. Tykkään kovasti. Täysikokoinen tuote, jota saa kaupasta hintaan 3,79 €/25 kpl.

Calvin Klein Eternity Now EdP. Boksin yllätystuote numero 2: romanttinen tuoksu naiselle. Alkutuoksussa leijuu litsi, nektariini ja kvittenisorbetti. Sydäntuoksussa voi aistia pionin, persikankukan, nerolin terälehdet. Lopputuoksussa huumaa kashmirhuntu, ambrosia ja myski. Tuoksut eivät ole minun juttu, joten tämä lähtee varmasti kiertoon. En edes ala koetuoksutella tätä. Täysikokoista tuotetta myyvät Stockmann, Sokos, Emotion ja Kick hintaan 45,- €/30 ml. 

Täysi laatikko tuotteita, mutta jotenkin jäi hieman valju olo. Odotin enemmän tai tällä kertaa tuotteet eivät olleet minulle tarkoitettuja. Löytyikö sinun paketista samat tuotteet? Mitä pidit? Mies, joka täällä asuu, jaksaa marmattaa näistä paketeista, mutta muistaa joka kerta kysyä, eikö tullut jalkavoidetta. Äh, minä odotan edelleen sitä maailman parasta käsivoidetta.

Meidän viikonloppu lippuarvonnan voittajat

ELMA-messupostauksen lippuarvonta päättyi tänään puolilta päivin. Mies, joka asuu täällä, toimi arpojana eli miespuolisena Onnettarena, koska herra Karvajalalla ei tuntunut olevan kiinnostusta asiaa kohtaan. Onni potkaisi Ameliaa ja Haaruhaista, joihin on otettu yhteyttä sähköpostitse. Onnea voittajille ja mukavia messuhetkiä!

Teatterissa: Nummisuutarit

Lukupiirissämme alkoi jo kesäkuussa keskustelu mahdollisesta teatteriretkestä Kansallisteatteriin, koska ohjelmistoon oli tulossa Aleksis Kiven legendaariseen huvinäytelmään perustuva Nummisuutarit (1864). Elokuussa yksi ihana lukupiiriläinen varasi liput, koska alkoi näyttää siltä, että liput vietäisiin käsistä. Kiitokset Heidille näin bloginkin välityksellä lippuvarauksesta. Pyhäinpäivänä 31.10.2015 oli sitten h-hetki ja teatteri odotti meitä. Näytelmä sai ensi-iltansa Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 23.9.2015.

Nummisuutarit on ohjannut Janne Reinikainen. Sovituksesta on vastannut niin ikään Janne Reinikainen sekä Eva Buchwald. Rooleissa nähdään Inga Björn, Aku Hirviniemi, Johannes Holopainen, Leo Honkonen, Olli Ikonen, Paavo Kääriäinen, Juhani Laitala, Karin Pacius, Seppo Pääkkönen, Tuomas Rinta-Panttila, Markus Riuttu ja Maruska Verona. Kati Lukka on vastannut lavastuksesta ja Tarja Simonen pukusuunnittelusta. Musiikki on Timo Hietalan käsialaa ja valosuunnittelu Max Wikströmin. Äänet Jani Peltola ja Esko Mattila, koreografia Milla Koistinen sekä naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi. 

Maruska Verona, Tuomas Rinta-Panttila, Paavo Kääriäinen, Johannes Holopainen, Leo Honkonen, Inga Björn, Seppo Pääkkönen, Karin Pacius, Olli Ikonen, Juhani Laitala, Aku Hirviniemi ja Markus Riuttu. 

Kuva © Stefan Bremer, Kansallisteatteri

Nummisuutarien Esko (Aku Hirviniemi) lähtee kosiomatkalle hakemaan hänelle luvattua morsianta Kreetaa (Johannes Holopainen). Puhemieheksi matkaan lähtee Mikko Vilkastus (Inga Björn). Miesten saapuessa määränpäähänsä ovat juhlat ylimmillään. Kreeta on lupautunut vaimoksi ulkomaan kieltä puhuvalle Jaakolle (Paavo Kääriäinen). Vietetään hääjuhlaa. Siitäkös Eskon mieli mustenee. Olo on petetty. Samaan aikaan Eskon veli Iivari (Leo Honkonen) ja hänen enonsa Sakeri (Seppo Pääkkönen) ovat juopotelleet rahat, joilla on ollut tarkoitus kestitä häävieraat Eskon ja Kreetan häissä. Kuinka kaikki päättyy, kun veljekset Esko ja Iivari tahoillaan ovat ikävässä tilanteessa?

Aku Hirviniemi Nummisuutareiden Eskona. Täytyy myöntää, että olin aluksi hieman skeptinen. Tunnustan, etten ole ikinä seurannut Putousta, ja jotenkin yhdistin herran kyseiseen tv-sarjaan, vaikka Hirviniemen ansioluettelo koostuu paljosta muustakin. Onneksi olin skeptisyyteni kanssa väärässä. Aku Hirviniemi oli todella vakuuttava. Hääjuhlan ollessa ylimmillään, mies sai aikaiseksi surullisen painostavan ilmapiirin pelkällä istumisella pöydän ääressä. Tunnetilojen vaihtuminen hetkessä yhdestä toiseen oli vakuuttavaa ja mahtavaa katseltavaa. Kreetan roolissa oli yllättäen mies: Johannes Holopainen. Holopaisen fyysinen ilmaisuvoima on hienoa seurattavaa. Tanssikohtaukset antaisivat olettaa, että mies on tanssija, mutta näyttelijä hän on.

Eskon isää Topiasta esittää Juhani Laitala. Karismaattinen mies, joka ei paljon esittelyjä tarvitse. Mies vetää roolinsa rautaisella ammattitaidolla. Karin Pacius esittää puolestaan Eskon äitiä Marttaa. Nainen on osannut hienosti ottaa tiukan roolin itselleen. Ei ole ihme, jos veljeksiä hieman pelottaa äidin suhtautuminen, kun miehet retkiltään kotiin palaavat. Leo Honkonen esiintyy Iivarina, Eskon renttuna veljenä. Miehen nimi oli minulle vieras, mutta ei varmasti enää tämän jälkeen. Honkosen roolitus on hengästyttävää (ja komeaa) katseltavaa. Miehen vimmaisa eläytyminen lavalla ei jätä taatusti ketään kylmäksi. Seppo Pääkkönen tekee Sakerina tasaisen hyvää jälkeä. Miehen rauhallisen varma olemus Iivarin rinnalla tuo näytelmään tasapainoa.

Aku Hirviniemi ja Johannes Holopainen

Kuva © Stefan Bremer, Kansallisteatteri

Inga Björn Mikkona jää ehkä hieman etäiseksi voimakkaan Eskon rinnalla, mutta toisaalta Eskon rinnalla ei olisi voinut olla toista yhtä voimakasta roolitusta, koska silloin esityksestä olisi helposti tullut liian sekava. Björnille on kuitenkin myönnettävä tunnustus kohtauksesta, jossa hän viettelee Eskon. Olli Ikosen rooli on pieni, mutta ammattimainen. Talonisäntä Karrina hän pitää hääpuhetta nuorelleparille juuri niin vakuuttavasti kuin hääjuhlissa on tapana. Paavo Kääriäinen on Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksen opiskelija. Hän on mielestäni hyvä valinta Jaakoksi Kreetan rinnalle. Miesten tanssiesitys on hieno ja ammattimainen. Koska kansallisen Nummisuutarit on moderni esitys, on lukkari Sepeteuskin vaihtanut sukupuoltaan miehestä naiseksi. Lukkarina mylvii Maruska Verona. Nainen, jonka saarnaaminen on voimakasta ja pelkoja aiheuttavaa. Merimies Nikoa esittävä Tuomas Rinta-Panttila tekee taitavaa työtä. Mies on vakuuttava ja sopii hyvin rooliinsa. Markus Riuttu kraatari Antreaksena joutuu Eskon hampaisiin aivan syyttä ja suotta. Mies eläytyy rooliinsa juuri niin hölmistyneenä kuin tuollaisessa kohtauksessa voisi olettaa tapahtuvankin.

Kansallisteatterin Nummisuutarit on moderni sovitus Aleksis Kiven teoksesta. Janne Reinikainen on vienyt teoksen todella kauaksi syntyjuuriltaan, mutta alkuperäinen tarina on siitäkin huolimatta löydettävissä näytelmästä. Tämä kertonee sen, että Aleksis Kiven teksti elää ja on voimissaan tänä päivänäkin. Nummisuutareiden legendaarinen sitaatti ”niin muuttuu maailma, Eskoni” on osattu kääntää myös näytelmän muotoon. Onhan Nummisuutareiden ilmestymisestä yli 150 vuotta aikaa, joten on selvää, että maailmaa on muuttunut, vaikka perusasiat eivät ehkä olekaan. Hienoa työtä Reinikainen on tehnyt. Pidin myös siitä, kuinka vanhempia konkarinäyttelijöitä oli laitettu lavalle rinnakkain nuorten näyttelijätulokkaiden kanssa.

Leo Honkonen ja Seppo Pääkkönen

Kuva © Stefan Bremer, Kansallisteatteri

Näytelmän lavastus oli huikeaa. Iivarin krapulakohtaus oli pitkä, mutta todella vaikuttava. Kaiken maailman demonit pyörivällä lavalla tekivät kohtauksesta hyvin aidon. Sivukommenttina huomautettakoon, että meni myös hyvin Halloween-teemasta. Erikoismaininnan saa myös lavalle ilmestynyt metsä. Missä ihmeessä niitä puunrunkoja säilytetään? Esityksen koreografia oli mielestäni huikea. Näytelmän alussa esitetty tanssikohtaus oli todella tehokas mustine ihmishahmoineen. Nummisuutareissa käytetty musiikki täydentää eri kohtauksia hienosti. Etenkin Iivarin deliriumin aikaiset kuvat oli täydennetty todella pitkällä ja painajaismaisella musiikkiosuudella.

Kansallisteatterin Nummisuutarit on kaiken kaikkiaan hieno toteutus, joka kannattaa käydä katsomassa, jos ei ole ennakkoluuloinen. Näytelmä rikkoo perinteitä, joten en kuitenkaan suosittele sitä perinteitä rakastaville. En myöskään suosittele näytelmää lapsille, koska osa kohtauksia oli todella voimakkaita. Aku Hirviniemi ei todellakaan ole tässä näytelmässä sama kuin hassunhauskassa Putouksessa.

Kiitos Kansallisteatterille kuvalainauksista.