Ulla-Lena Lundberg: Suureen maailmaan

Postasin syyskuussa Ulla-Lena Lundbergin Leosta. Tartuin tämän jälkeen Ulla-Lena Lundbergin Suureen maailmaan (Gummerus, 2015). Kirjan lukeminen on ollut hidasta ja hidasta ja hidasta. Olen aina välillä tarttunut johonkin toiseen teokseen palatakseni Suureen maailmaan uudestaan ja uudestaan. Nyt on kirja kuitenkin lopulta saatu luettua. Teoksen ruotsinkielinen alkuteos Stora världen ilmestyi jo vuonna 1991. Kirjan on suomentanut Leena Vallisaari. Paikallisissa kirjastoissa kaikki vuoden 2015 käännökset ovat lainassa, mutta vuoden 1991 käännöksiä hyllystä tai varastosta löytyy.

Suureen maailmaan jatkuu siitä, mihin Leo päättyi. Eletään 1900-luvun alkua, suurten purjelaivojen kulta-aikaa. Eskilsin Leonard palaa Amerikasta takaisin kotimaahansa. Mies on edelleen rauhaton sielu ja hakee paikkaansa maailmassa. Leonardin vanhin veli Isidor on suorittanut teologian opintonsa ja elää vaatimatonta pappilanelämää vaimonsa Emelien kanssa, kunnes vaimon kuoleman jälkeen mies saa seurakuntansa suunniltaan käytöksellään. Maailman merillä seilataan Eskilsin vävymiehen Ragnarin ja merikapteeni Richardin kanssa. Kirja etenee 1930-luvulle, jolloin aika menee purjelaivoista ohi ja höyrylaivat yleistyvät.

Lundberg tietää merenkulusta paljon. Suureen maailmaan antaa hyvin realistisen kuvan purjelaivojen seilaamisesta maailman merillä 1900-luvun alkupuolella. Kaupankäynti kuuluu olennaisena osana merenkulkuun ja tämä on myös hyvin esitetty kirjassa. Elämän kuvaaminen purjelaivoilla on myös kuvattu realistisesti, turhia romantisoimatta, vaikka yhdellä merimatkalla yksi palava rakkaus roihahtaakin. Kirjassa kerrotaan myös Gustaf Eriksonista, joka on oikeasti ollut olemassa. Laivanvarustaja, joka on omistanut vielä 1930-luvun lopussa useita suuria purjelaivoja. Myös tuberkuloosi on kuulunut Suomen 1900-luvun alkupuolen historiaan. Hienosti Lundberg on tämän ikävän aiheenkin kirjaansa mahduttanut. Mielestäni Suureen maailmaan ei ole pelkkä kaunokirjallinen teos, vaan sitä voidaan oikeutetusti pitää historiallisena kuvauksena.

Lundbergin Leo ei sytyttänyt minua, joten en laittanut kauheasti odotuksia Suureen maailmaankaan. Lundbergin kirjoitustyyli on kuitenkin selkeästi kehittynyt Leon jälkeen. Vaikka kirja oli välillä hyvin raskasta luettavaa, parani se mielestäni loppua kohti, ja jaksoin jopa nauttia lukemastani. Lundberg on keskittynyt ahvenanmaalaisten merenkulkuun, mutta mieluusti olisin lukenut myös enemmän tarinoita ulkomailta. Esimerkiksi Leonardin Amerikan vuosista olisi voinut olla jopa oma erillinen kirjansa. Myönnettäköön, että Leonardin Amerikan vuodet olisi kenties ollut täysin kaunokirjallinen teos.

Suureen maailmaan on Lundbergin trilogian toinen osa. Olisi loogista lukea myös trilogian viimeinen osa Mitä sydän halajaa, mutta luulen, että nyt pidän hieman taukoa Lundbergiin ja keskityn muihin teoksiin. Suosittelen kuitenkin tarttumaan Lundbergin Suureen maailmaan, jos tykkää historiallisista teoksista. Lundberg on todellakin onnistunut ajankuvauksessaan hienosti.

Tähtiä kirja saa 3+ (asteikko 1-5).

Ulla-Lena Lundberg: Leo

Keväällä Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kuukaudenkirjapakettina oli Ulla-Lena Lundbergin Leo (Gummerus, 2015) ja Suureen maailmaan (Gummerus, 2015). Itse peruutin kirjapaketin, mutta äitini antoi kirjojen tulla tai kävi lunastamassa ne kirjakaupasta. Kirjat luettuaan äitini lainasi kirjat minulle. Tartuin Leoon ensimmäisenä, koska Leo on Lundbergin trilogian ensimmäinen osa. Kaksi muuta osaa ovat Suureen maailmaan ja Mitä sydän halajaa. Ulla-Lena Lundbergin Leon ruotsinkielinen alkuteos on ilmestynyt vuonna 1989. Leon on suomentanut Leena Vallisaari ja kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1989. Paikallisista kirjastoista vuoden 2015 painosta joutuu hieman jonottamaan.

Leon tapahtumat sijoittuvat 1800-luvulle, jolloin ahvenanmaalaiset talonpojat alkoivat rakentaa ja varustaa laivoja. Laivat purjehtivat ensin Ruotsiin, josta matkat alkoivat suuntautua kauemmaksi Venäjälle, Saksaan sekä vielä kauemmaksi Tanskan salmen läpi maailman ääriin. Leon kertojaäänenä on Leander, joka kuvaa kahden mahtisuvun, Simonsin ja Eskilsin, elämää pienessä Granbodan kylässä. Kirjan tarina lähtee Simonsin Erik Petteristä, joka 14-vuotiaana ottaa kuolleen isänsä velat harteilleen ja ryhtyy uskomattomiin tekoihin. Nuorukainen neuvottelee velkojiensa kanssa ja ottaa lisää velkaa rakentaakseen laivoja. Vähitellen Erik Petterin uurastus tuottaa tuloksia. Erik Petteristä tulee kyläyhteisön arvostetuin henkilö. Eskilsissä on myös yksi erittäin arvostettu mies. Carl Gustaf, joka osaa nousta alkoholisti-isänsä varjosta. Carl Gustaf nai Erik Petterin tyttären Kristinan, jolloin Simonsin ja Eskilsin sukujen tarinat yhdistyvät.

Ulla-Lena Lundberg on osannut taitavasti kertoa 1800-luvun merenkulusta ja kansainvälisestä kaupasta. Kirjassa otettiin jopa tuntumaa uuteen sanaan ekonomia. Laivojen rakentamiset ja varustelut ovat myös hyvin kuvattuina kirjassa. Sähkösanoma on maailmaa mullistava keksintö, joka helpottaa myös ahvenanmaalaisten elämää. Simonsin ja Eskilsin tarinoiden kautta päästään myös kurkistamaan perhe-elämään 1800-luvulla. Perheet olivat suuria ja kaikesta tuntui olevan pulaa. Lapsikuolleisuus oli korkea, eikä kuolleita lapsia ehditty kauheasti surra. Yksi 1800-luvun vitsaus oli lavantauti, joka myös vei mennessään ihmishenkiä.

Tartuin Leoon innolla, koska lukupiirissä alkuvuodesta luettu Ulla-Lena Lundbergin Jää nosti odotukset korkealle. Mielestäni Leo oli kuitenkin hidassoutuinen ja hitaasti luettava. En jotenkin päässyt kirjaan sisälle, vaikka kirjassa mielestäni olikin mielenkiintoisia asioita. Leo pitäisi osata lukea historiallisena romaanina, jota minä en osannut tehdä. Lundbergin teksti on joka tapauksessa taidokasta ja hän tuntee asian, josta kirjoittaa.

Leoa suosittelen kaikille historian ystäville sekä henkilöille, jotka haluavat lukea entisaikojen merenkulusta. 

Tähtiä kirja saa 3- (asteikko 1-5).

Ulla-Lena Lundberg: Jää

Helmikuussa lukupiirin luettavana ja arvioitavana oli Ulla-Lena Lundbergin Jää (Teos & Schildts & Söderströms, 2012). Alun perin Jää julkaistiin ruotsiksi nimellä Is. Kirjan suomennoksesta on vastannut Leena Vallisaari. Kirjan sai paikallisesta kirjastosta lainattua jonottamatta, vaikka kirja olikin viimeinen hyllyssä lukijaansa odottava yksilö.

Jää kertoo ulkosaaristoon Luodoille heti sotien jälkeen saapuvasta nuoresta pappisperheestä. Petter Kummel on pappi, josta koko Luotojen yhteisö tulee pitämään. Petter ei halua tehdä seurakuntaansa suuria muutoksia, vaan kuuntelee seurakuntalaisten neuvoja siitä, kuinka asiat on aina ennen hoidettu. Petterin vaimo, pastorska Mona, vaikuttaa olevan Petterin vastakohta. Pastorska on uuttera nainen, joka haluaa tehdä itse kaiken. Mona kuitenkin hyväksytään uuteen yhteisöön nopeasti, koska hän osaa järjestää seurakuntalaisille hyvät tarjoilut aina, kun tilanne sitä vaatii ja tilannehan vaatii sitä aina, kun joku pappilassa käväisee. Pariskunnalla on pieni, viisas tytär Sanna. Myöhemmin perheeseen syntyy toinen tytär Lillus, joka tuntuu olevan pienestä pitäen oman tiensä kulkija. Kirjan yhtenä kertojaäänenä on Luodoille postia tuova posti-Anton, jonka mietteet tuovat kirjaan lisäsyvyyttä ja avartavat näkymää ulkosaaristoon.

Pappisperhe kotiutuu Luodoille varsin nopeasti. Pastorin aikaa vievät erilaiset yhteisölliset työt. Samalla hän yrittää päntätä pastoraalitutkintoa varten. Pastorska pitää kotia pystyssä, vaikka välillä ajatteleekin, että on yksin vastuussa kaikesta kotiin liittyvästä. Jää etenee aluksi hidassoutuisesti, mutta kun kirjassa alkaa tapahtua, tapahtuu siinä paljon. Tapahtuu traagisia asioita, jotka tekevät kirjasta mielenkiintoisen. Jos tarina olisi ollut vain auvoista elelyä Luodoilla, olisi lukijan mielenkiinto luultavasti herpaantunut aika nopeasti.

Kirjassa luonto on alati läsnä. Lukija voi tuntea meren läsnäolon ja myrskytuulen voiman. Myös vuodenaikojen vaihtelut on kuvattu kirjassa erittäin onnistuneesti. Lukupiirissä luontoa ja säätä pidettiin jopa yhtenä henkilöhahmoista. Ympäristökuvauksista tuli eräälle lukupiiriläiselle elävästi mieleen Myrskyluodon Maija.

Lukupiiriläiset pitivät lähes yksimielisesti kirjasta todella paljon. Kirjan tekstiä pidettiin runollisena, vaikka välillä löytyi ronskimpaakin ilmaisua. Hitaasti syntyvä tarina, jonka vanhempi lukija tulkitsee hieman eri tavoin kuin nuorempi lukija. Posti-Antonin mietelmiä pidettiin siteenä lukija ja tarinan välillä. Lukupiirissä paljon keskustelua herätti Pastorin ja pastorskan erilaisuudet. Petter ei osannut vetää omia rajojaan, mutta pastorskalla taitoa siihen asiaan tuntui löytyvän enemmänkin kuin tarpeeksi. Monaa pidettiin yleisesti uutterana arjen toimijana, mutta samalla hän vaikutti siltä, ettei ollut lapsilleen läsnä. Vaikutti jopa siltä, että Mona oli mustasukkainen lapsilleen Petterin huomiosta.

Presidentti Tarja Halonen valitsi vuoden 2012 Finlandia-palkinnon saajaksi Ulla-Lena Lundbergin. Halonen kertoi, että Jää tempaisi hänet mukaansa ja hän rakastui kirjaan kirjana. Jää on todellakin kunnon vanhan hyvän ajan kirja. Kirjaa suosittelen ehdottomasti henkilöille, jotka pitävät konstailemattomasta, hienosta ja sujuvasta tekstistä. 

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4+ (asteikko 1-5).