Raparperia raparperia

Arkivapaan kunniaksi päätin ryhtyä leipomispuuhiin. Raparperipiirakka on päivän sana. Polkupyörä esiin ja polkaisu veljeni luo raparperivarkaisiin. No joo, olihan siitä ollut puhetta, että voin hakea raparpereja niin paljon kuin haluan. 

Ja mikä raparperitaivas veljeni luona odottikaan. Oho! Raparperit olivat jo kukassa. Eipä ole tainnut veljeni paljon raparperimaalla viihtyä.

Hieman tuli karsittua kukintoja, mutta en raaskinut kaikkia kukkia napsia, koska ovat oikeastaan aika upean näköisiä. Otettuani tarpeeksi raparperia, fillaroin takaisin kotiin ja hellan ääreen. Tällaisella perusreseptillä mentiin tällä kertaa.

Raparperipiirakka

4 kananmunaa

3 dl sokeria

150 g margariinia tai voita (laitoin margariinia, koska olin sitä varta vasten kaupasta ostanut)

4 tl vanilliinisokeria (laitoin vaniljasokeria, koska vanilliinisokeria ei kaapissani ole)

2 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

8 dl ohuita raparperiviipaleita (en mitannut, vaan laitoin reilulla kädellä, varmasti enemmän kuin ohjeessa)

Pinnalle: sokeria

Sulata rasva. Pese ja paloittele raparperit ohuiksi viipaleiksi. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vähän jäähtynyt rasva vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne kaapimella sekoittaen taikinaan. Minä en ikinä onnistu tuossa kunnolla, joten vatkasin jauhoseoksen taikinan sekaan pienimmällä teholla, mitä vatkaimesta lähtee. Tätä eivät tietenkään tee kuin amatöörit, mutta sellainenhan minä olenkin. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Lisää raparperiviipaleet taikinan päälle. Lopuksi ripottele sokeria pinnalle. Paista piirakkaa uunin keskiosassa noin 35-40 minuuttia.

Piirakan ollessa uunissa, tee lopuista raparperiviipaleista kiisseli, siivoa keittiö ja tiskaa, jos et omista astianpesukonetta.

Nauti valmis piirakka jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa tai ihan vain sellaisenaan, kuten minä ja mies, joka täällä asuu. Hyvää piirakkaa, mutta ei niin hyvää kuin se yksi, johon tulee kookoshiutaleita. Se vasta hyvää piirakkaa onkin. Taidankin tehdä sitä seuraavalla kerralla, vaikka edellä mainittu mies ei siitä niin paljon pidäkään

Alkuperäinen resepti on puolet pienempi ja tarkoitettu pyöreään piirakkavuokaan, mutta kuka sitä nyt niin pientä raparperipiirakkaa tekee, kun kyseessä on kevään tai oikeastaan kesän ensimmäinen raparperipiirakka.

Resepti on lainattu vanhasta koulukirjasta (jestas miten hyvät keittokirjat koulusta aikoinaan saatiinkaan) Keitämme ja leivomme 2 (1981, WSOY). Tekijöinä Aura Liimatainen, Tuula Teerikangas ja Kirsti Kunnas.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Lukupiirin uusin lukututtavuus oli Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (2013, Otava). Ami oli saanut kirjasta suosituksia, joten hän halusi lukupiirin tarttuvan teokseen ja niinhän me sitten teimmekin. Kirja on jokseenkin suosittu ja yhdellä lukupiiriläisellä tuotti hieman vaikeuksia saada kirja lainatuksi, joten lukuaikaa tuli hieman pidennettyä. Kirjaa on painettu myös miki-kirjana eli minikirjana. Osa lukupiiriläisistä lukikin teoksen tällaisessa muodossa. Tällä kertaa lukupiiriläiset olivat yksimielisiä kirjan miellyttävyydestä. Kaikki pitivät lukemastaan. Omasta mielestäni kirja koukutti ja halusin tietää, mitä tuleman pitää.

Mia Kankimäki on täysin kyllästynyt työhönsä kustantamossa, kyllästynyt yksitoikkoiseen elämäänsä, kyllästynyt kaikkeen. Mia on 38 vuotta, lapseton ja sinkku. Mia tekee rohkean päätöksen. Hän jää vuodeksi vuorotteluvapaalle tarkoituksenaan kirjoittaa japanilaisesta Heian-kaudella eläneestä hovinaisesta Sei Shōnagonista. Sei Shōnagon on kirjoittanut teoksen Makura no sōshi, jonka englanninkielinen nimi on Ivan Morrisin kääntämänä The Pillow Book of Sei Shōnagon. Kankimäki puolestaan käyttää kirjasta epävirallista suomenkielistä nimeä Päänaluskirja tai Tyynynaluskirja. Kankimäen kirja on päiväkirjamainen matkakirja sekä hovielämän tulkitsija. Samalla teos on kokoelma erilaisia listoja, runoja, juoruja ja huomioita.

Kirjaa varten Mia matkustaa apurahojen turvin Japaniin päästäkseen lähemmäksi Sei Shōnagonia. Japania taitamattomana Mia törmää jatkuvasti ongelmiin. Sei Shōnagonista ei tiedetä tai ei haluta tietää mitään. Toisaalta taas Kioton jääkylmät tai tuskaisan kuumat yöt pitävät Mian hereillä. Mia pitää Sei Shōnagonia ystävänään, jolle hän purkaa sydämen salojaan ja ajatuksiaan. Hän vertailee nykyelämää Heian-kauteen. Etsii paikkoja, joissa Sei Shōnagon olisi mahdollisesti voinut oleskella. Kertoo omasta elämästään kiotolaisessa yhteisasunnossa ja tekee erilaisia listoja. Nauttii ja kertoo japanilaisesta ruoasta niin paljon, että nämä kuulostavat herkullisilta, vaikkei olisi aavistustakaan, millaista ruoka oikeastaan olisi. Puhumattakaan ihastuttavilta kuulostavista teehetkistä. Mian tekemät pyöräretket Kiotossa ovat myös hyvin kuvattuina. Käydäänpä kirjan matkassa Thaimaassa ja Lontoossakin.

Kankimäen teksti on helppolukuista ja vie mukanaan. Yhtä lukijaa hieman oudoksutti kirosanojen käyttö, koska se ei välttämättä sopinut kirjan tyyliin. Lukupiirissä keskusteltiin siitä, että jos hovielämää olisi kuvattu laajemmin, olisi se voinut syventää vielä enemmän tietämystä Heian-kaudesta. Kankimäen kuvaukset ovat kauniita. Tuntuu, että itsekin olisi ollut paikan päällä ihastelemassa kirsikankukkasadetta tai luumupuiden kukintaa tai kenties käyskentelemässä varjoisilla temppelikujilla. Kankimäki on loistavasti osannut sitoa yhteen historian ja nykypäivän.

Kirja on sekoitus matkakertomusta ja tietokirjaa. Kirja antaa loistavan kuvauksen nykypäivän Japanista ja etenkin Kiotosta, josta itse sain hyvin kotoisan kuvan. Kirjan luettuaan tietää myös aikamoisen paljon Heian-kaudesta ja sen aikakauden kirjailijoista. Vaikka kirjaa voi pitää tietokirjana, se ei kuitenkaan missään tapauksessa ole raskasta luettavaa. Kirjaan kannattaa ehdottomasti tarttua, jos haluaa irtioton arkisista ajatuksista. Sitä paitsi kirja innoitti lukupiirin tekemään listoja erilaisista asioista ja haaveilemaan Japanin matkasta.

Lukupiirimme antoi tähtiä yhteensä 4½- (asteikko 1-5).

Miellyttäviä asioita (Sei Shōnagon):

Kun löytää ison kasan tarinoita joita ei ole lukenut. Tai saadessaan käsiinsä toisen osan tarinasta jonka ensimmäisestä osasta piti. Mutta usein se osoittautuu pettymykseksi.

Joku on repinyt kirjeen ja heittänyt sen pois. Kerätessään palaset sitä huomaa, että monet niistä voi sovittaa takaisin yhteen.

Lainattu: Mia Kankimäen teoksesta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Taas jatketaan Austenilla. Tällä kertaa siitä syystä, että aiemmin, kun menin kirjastoon lainaamaan Austenin Järki ja tunteet –kirjaa tulevaa teatteriesitystä silmälläpitäen, lainasinkin ensiksi vahingossa Ylpeyden ja ennakkoluulon. Jotenkin en kirjastossa muistanut, mitä teatterikappaletta olemme menossa katsomaan, enkä viitsinyt raahautua minkään netin ääreen kirjastolla, joten tulin lainanneeksi väärän kirjan. Niin ja kännykkäni on vuodelta niks ja naks. Sillä kyllä pääsee nettiin, mutta ei ole mikään varsinainen älylaite, joten en viitsi leikkiä sen kanssa. Kirjastolla oli kyllä jotenkin sellainen fiilis, ettei mukaani tullut oikeaa opusta. Kotona huomasin virheen ja palasin kirjastolle lainaamaan oikeaa opusta. Onneksi on lyhyt matka tuonne kulttuurin kehtoon eli kirjastoon ja onneksi tämä väärä kirja tarttui matkaani.

Ylpeys ja ennakkoluulo on Austenin toinen julkaistu teos. Englanninkielinen Pride and Prejudice ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1813. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran suomen kielellä vuonna 1922. Lukemani teos on ollut Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kuukaudenkirjana vuonna 1996. Tämän kirjan suomennoksen ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1947. Lukemani kirjan suomennoksen on tarkistanut Päivö Taubert.

Ylpeys ja ennakkoluulo kertoo Bennetin perheen elämästä. Sarkastinen isä Bennet siirtyy usein kirjastohuoneeseen saadakseen olla rauhassa. Hänen naiivin vaimonsa elämäntehtävä on naittaa tyttäret rikkaisiin ja ylhäisiin naimisiin. Jane on tyttäristä vanhin ja kaunein. Tyttäristä toiseksi vanhin, älykäs ja nokkelasanainen Elizabeth nousee kirjan päähenkilöksi. Keskimmäinen tytär, opintoihin uppoava Mary jää kirjassa taka-alalle. Kitty on tyttäristä toiseksi nuorin. Hän menee nuorimman tyttären Lydian vanavedessä siihen asti, kunnes Lydia aiheuttaa perheelle aikamoisen skandaalin.

Kirja keskittyy Elizabethin ja rikkaan herra Darcyn rakkaustarinaan. Tarina on kaunis ja kyyneleet silmiin nostattava. Kirjassa on myös toinen hieno rakkaustarina. Jane rakastuu heti kirjan alkumetreillä komeaan herra Bingleyhin. Lisäksi kirjassa on myös tarina ihmisen häikäilemättömyydestä ja ahneudesta. Kirjassa on paljon samankaltaisuuksia Järki ja tunteet –teoksen kanssa. Luokkaeroja korostetaan. Ihmiset asuvat hienoissa kartanoissa palvelusväkineen. Herrasväen rouvien päätehtävänä on juorujen levittäminen ja kutsujen pitäminen. Mielestäni Ylpeys ja ennakkoluulo on kuitenkin selvästi kehittyneempi teos kuin Järki ja tunteet. Pidin lukemastani erittäin paljon.

Austen on saanut aikaiseksi erilaisten tarinoiden yhteenpunoutumisella kirjan, joka jaksaa ihastuttaa 200 vuotta ensijulkaisun jälkeenkin. Koska olen Austenin kirjamaailmassa untuvikko, huomasin, että Ylpeydestä ja ennakkoluulosta on tehty uusi suomennos vuonna 2013. Uteliaisuuteni heräsi. Tämä Kersti Juvan suomennos täytynee lukea jossain vaiheessa läpi ja tehdä hieman vertailuja, koska lukemani kirjan suomennokset olivat toisinaan kankeita ja vaikeasti ymmärrettäviä. Suosittelen kirjaa jo ihan sen vuoksi, että tämähän kuuluu yleissivistykseen. Sitä paitsi kirja vie mukanaan.

Tähtiä kirja saa 4+ (asteikko 1-5).

Etanat ja kotilot

Toukokuussa on saatu kokea erilaisia säätiloja auringonpaisteesta raekuuroihin ja kaikkea siltä väliltä. Keskiviikkona töistä tultuani iski kova vesisade. Ilma olikin ollut sen verran painostava, etten yhtään ihmetellyt vesisadetta. Vesisade loppui kuitenkin illansuussa ja pääsin lähtemään lenkille herra Karvajalan kanssa. Tässä vaiheessa iltaa ilma oli ehkä kuitenkin mahtavin ikinä.

Vedenpitävä ulkoilupuku päälle ja kumisaappaat jalkaan, koska lenkkimme suuntautuisi kuitenkin jonnekin märkään pusikkoon. Ja näinhän siinä kävikin, mutta onneksi ilma oli kertakaikkisen hieno. Tiedätte varmasti sen tuoksun, joka on kunnon kesäisen vesisateen jälkeen. Sitä ei voi sanoin kuvailla. Se on vain yksinkertaisesti jotain niin mahtavaa. 

Siinä ilmaa haistellessani ja nauttiessani alkukesän vihreydestä sekä kaikista kukkivista pensaista ja puista, mieleeni tulivat sanat, jotka mies, joka täällä asuu, mainitsi ennen lenkille lähtöämme. Hän sattui mainitsemaan, että oli nähnyt neljä ukkoetanaa edellisenä iltana parin neliömetrin kokoisella alueella. Voi ällötys. Tämän muistaessani aloin tuijotella jalkoihini ja luonnon kauneus jäi taka-alalle. Ei mennyt kauankaan, kun törmäsimme kissan kanssa jättimäiseen kotiloon.

Huh! Tuollaisen olin nähnyt aiemmin samana päivänä työmatkallani. En tykkää. En sitten yhtään tykkää tuollaisista kotiloista. Siinä se paistatteli päivää (tai iltaa) edellissyksyisen lehden päällä sarvet ojossa. Onneksi kissaa ei tällainen kiinnostanut, vaan hän halusi jatkaa matkaa. Tästä näystä riemastuneena minä tuijotin maahan entistä tarkemmin. Etanat ja kotilot kuuluvat samaan kastiin kuin käärmeet eli maailman suurimmat ällötykset tai oikeastaan käärmeet ovat inhotuksia. Joka tapauksessa mitkään näistä eivät ole millään tavoin suosikkejani. Matkamme kuitenkin jatkui ja seuraavan pusikon läpi mennessämme näin jättietanan.

Ei! Näitä jättietanoita on tuolla lenkkeilyalueellamme joka kesä pilvin pimein. Inhoan niitä. Inhoan niitä yli kaiken. Ja mikä pahinta! Huomaatteko, että kuvassa on kaksi etanaa! Onko tuo vaaleanruskehtava nilviäinen ison etanan sarvien välissä etananpoikanen? Ja ovatko kuvassa olevat etanat sukua toisilleen? Ja ovatko nämä ukkoetanoita vai tappajaetanoita? Sen vaan haluan tietää, koska sitä ihmettelen joka kesä. Ällötyksiä molemmat. Kissa halusi onneksi jatkaa taas matkaa. Minulla katse edelleen tarkasti maanrajassa, eikä kauaksi tarvinnut mennä, kun taas nappasi.

Taas kotilo sarvet pystyssä! Inhottavuuden inhottavuus. Kylmät väreet menevät pitkin selkärankaa nähdessäni nilviäisiä. Kuinka minä aina löydän kaikki etanat ja kotilot? Yritin ryhdistäytyä ja katsella horisonttiin. Ei ollut tästäkään apua.

Siinähän taas on kotilo. Siinä se kieppuu vadelman oksalla. Enkö saa olla missään rauhassa etanoilta ja kotiloilta? Etanoissa on lisäksi sellainen ongelma, että ne kun tarttuvat herra Karvajalan karvoihin, niin niitähän ei sitten kukaan meinaa irti saada. Tunnin tarvottuamme pusikoissa etanoiden ja kotiloiden keskellä, kissa lopulta päätti lähteä korttelikierrokselle. Ilman hienoudesta ja luonnon vihreydestä välittämättä suuntasin mielihyvin asfalttitielle, jossa en onneksi törmännyt edellä mainittuihin olioihin. Kastematoja sen sijaan jouduin väistelemään.

Voisiko joku muuten kertoa, onko tuollainen kotilo etana vai kotilo vai kotiloetana vai kenties etanakotilo?

Teatterissa: Järki ja tunteet

Järki ja tunteet –kirjapostauksessa kerroin, että lukupiiri on tekemässä teatteriretkeä Helsingin Kaupunginteatteriin. Nyt se sitten tehtiin. Teatterilauantai 10.5.2014 oli oikein onnistunut ja mukava. Eturivin paikoilla oli käsin kosketeltava tunnelma teatteriesityksessä. Kiitos lukupiiriläisille kivasta päivästä.

Teatterikappale perustuu Jane Austenin romaaniin Järki ja tunteet. Suomennos Aino Piirola. Ohjauksesta vastaa Laura Jäntti. Lavastus ja puvut ovat Sari Salmelan käsialaa. Valosuunnittelu Mika Ijäs. ja äänisuunnittelu Antero Mansikka. Naamioinnista vastaavat Henri Karjalainen, Tuula Kuittinen ja Taina Tervo. 

Rooleissa ovat Sara Melleri, Kreeta Salminen, Pekka Strang, Heidi Herala, Kari Hevossaari, Sanna-June Hyde, Jouko Klemettilä, Mika Piispa, Jussi Puhakka, Ursula Salo, Aino Seppo, Ville Tiihonen ja Leena Uotila.

Kreeta Salminen ja Sara Melleri, Järki ja tunteet

Kuva © Charlotte Estman-Wennsrtöm, Helsingin Kaupunginteatteri

Kreeta Salminen hienotunteisena ja järkevänä Elinorina ja Sara Melleri kiihkeänä Mariannena loistivat rooleissaan. Näistä nuorista neidoista tulemme kuulemaan tulevaisuudessa enemmänkin. Heidi Heralan rooli Mariannen ja Elinorin äitinä rouva Dashwoodina oli uskottava ja hieno. Leena Uotila on nappivalinta rouva Jenningsin rooliin. Aivan hysteerisen hauska tapaus. Näytelmän miessankarit Edward Ferrars (Mika Piispa), John Willoughby (Pekka Strang) ja eversti Brandon (Ville Tiihonen) vievät roolinsa vakuuttavasti läpi koko esityksen. Kirjassa Willoughby kuvataan komeaksi nuorukaiseksi. Hän on sitä myös näytelmässä, mutta lukupiiriläiset ihastuivat kuitenkin eversti Brandoniin flanelliliiveistä huolimatta. Jouko Klemettilä Sir John Middletonina oli odotetusti hulvattomassa hauskuuttajan roolissa, mutta hieman ihmettelin sitä, että myös rouva Middleton (Aino Seppo) esitettiin esityksen huvittajana. Esitykseen oli kuitenkin myös saatu mukaan se, että rouva Middleton rakastaa lapsiaan hysteerisesti. John Dashwoodia näyttelevä Jussi Puhakka antaa oikeutta kirjalle olemalla juurikin niin tossun alla kuin kirjassa. Hänen vaimoaan Fanny Dashwoodia esittävä Ursula Salo oli sietämätön. Aivan kammottava tapaus eli hyvin Ursula Salo osansa vetää. Lucyn roolissa viihtyvä Sanna-June Hyde osasi olla juurikin niin inhottava kuin oli ennakko-olettamukseni. Ylimielistä Robert Ferrarsia esittävä Kari Hevossaari onnistuu myös roolissaan. 

Jouko Klemettilä, Aino Seppo, Heidi Herala ja Leena Uotila, Järki ja tunteet

Kuva © Charlotte Estman-Wennsrtöm, Helsingin Kaupunginteatteri

Kirjassa sisaruksilla on kolmaskin sisko Margaret, joka on mielestäni oikeutetusti jätetty pois teatteriversiosta. Kirjassa Margaretilla oli hyvin pieni rooli, joten näytelmä ei häntä kaivannut. Kirjaversiosta poikkeaa myös sisarusten paluu Lontoosta kotiin. Teatteriversiossa sisarukset palaavat suoraan kotiin ilman rouva Jenningsiä, mutta se ei mielestäni ollut lainkaan häiritsevää. Odotin myös mielenkiinnolla, kuinka teatteriversiossa on toteutettu Elinorin ja Edwardin sekä Mariannen ja eversti Brandonin kihlaukset. Kirjan lopussa nämä ohitetaan jotenkin yliolkaisesti. Mielestäni teatteriversiossa oli loppu toteutettu paremmin kuin kirjassa.

Kreeta Salminen ja Mika Piispa, Järki ja tunteet

Kuva © Charlotte Estman-Wennsrtöm, Helsingin Kaupunginteatteri

Hieman etukäteen arvelutti, onko esitys kovinkin modernisoitu, mutta toteutus oli erittäin hieno ja kirjaa mukaileva. Esityksessä oli kuitenkin enemmän huumoria mukana kuin alun perin kuvittelin. Näytelmän lavastus oli hyvin minimalistista, mutta ei mitenkään häiritsevää. Roolisuoritukset olivat sen verran loistavat, että lavastuksen puute ei ollut häiritsevä.

Arvuuttelin kirjapostauksessa, joudunko kaivamaan nenäliinat esiin esityksen aikana, mutta säilyin kuivin silmin, vaikka läheltä piti. Yksi lukupiiriläisistä sen sijaan oli ollut kyynel silmässä useampaan otteeseen. Esitystä voin kyllä lämpimästi suositella kaikille Austenin ystäville. Olen myös sitä mieltä, että sain esityksestä enemmän irti, kun olin juuri lukenut kirjan.

Kiitokset Helsingin Kaupunginteatterille kuvalainauksista.

Toukokuun Livbox

Taas saapui kotiin kuukauden odotetuin posti, Livbox. Tämän kuun värinä oli violetti ja paketin sisältö näytti tältä:

Näyttää kivalta. Mitäs kaikkea laatikko pitikään sisällään? Ainakin tällaiset kolme näytekokoista tuotetta:

Cutrin Professional Reflection Color Boost Shampoo. Värjätyille hiuksille tarkoitettu shampoo. Minulla ei ole tällä hetkellä värjättyjä kutreja, mutta mielelläni tätä olen testannut. Ehkä jonkun mielestä tällaista syntiä ei saisi tehdä, mutta minä vaan teen. Shampoo on mielestäni värjäämättömille hiuksille ihan perustuote. Värjätyille hiuksille annetaan lupaus, että tuote auttaa säilyttämään hiusvärin pidempään. Shampoossa on UV-suoja ja toivon mukaan se suojaa värjäämättömiäkin hiuksia. Tuotteen hinta on 15,90 €/300 ml.

Cutrin Professional Reflection Color Boost Conditioner. Tämä on samaa sarjaa kuin edellinenkin, mutta hoitoaineen muodossa. Tässäkin tapauksessa olen tehnyt syntiä ja testaillut syväkosteuttavaa värjätyille hiuksille tarkoitettua hoitoainetta. Tehoaa mainiosti värjäämättömissäkin hiuksissa. Antaa kivasti kiiltoa ja hiukset on helppo kammata. Hintaa tuotteella 15,90 €/200 ml.

Dermalogica MultiVitamin Power Firm. Silmänympärysvoide! Taas! Tammikuun Livboxissa tuli täysikokoinen silmänympärysvoide, joka odottaa edelleen korkkaamista, koska kaapissa on kaksi avattuakin tuubia. Annoin tälle kuitenkin mahdollisuuden ja hyvä, että niin tein. Tästä tuli paketin lempparituote. Luin tuubin toisella puolella olevaa tekstiä ja siinä kerrottiin, että tuotetta voi levittää myös huultenympärysiholle. Näinhän minä olen nyt sitten tehnyt. Ihana vadelmainen tuoksu. Tuoksun ei pitäisi edes olla keinotekoinen, mutta en tiedä mistä se tulee, koska voide sisältää punaista merileväuutetta. Onkohan tuotteessa vadelmaakin vai valehteleeko hajuaistini? Voide imeytyy tosi nopeasti, vaikka näyttää rasvaiselta. Huultenympärysiho tuntuu todella pehmeältä ja sileältä tuotteen käytön jälkeen. Tämä näyte oli 5 ml:n tuubi, ja jos täysikokoisen tuotteen hinta ei olisi niin järkyttävä kuin se on, tilaisin tätä heti. Boksissa oli myös 10,- euron etuseteli Dermalogican nettikauppaan, mutta silti tuotteelle jäisi kova hinta. Normikokoisen tuotteen hinta on 70,- €/15 ml.

Loput paketin tuotteista näyttävät tältä:

Clarins Be Long Mascara. Näytekokoinen ripsiväri. Tosi kiva. Tykkäsin paljon. Lupaa pidentää ripset välittömästi ja sen se myös tekee. Lupaa myös hoitaa ripsiä aktivoiden kasvua sekä vahvistaen niitä. Se nyt jää sitten nähtäväksi, onko minulla kohta omasta takaa pitkät räpsyripset. Räps räps. Täysikokoisen tuotteen hinta on 32,- €/7 ml.

Paese Rouge With Argan Oil –poskipuna. En ole poskipunatyyppiä tai siis en osaa käyttää poskipunia, koska kasvot punoittavat muutenkin, vaikka olisi mitkä mönjät tahansa laitettu kasvojen iholle. Ehkä tämä silti saa joskus mahdollisuuden. Vein poskipunan kylpyhuoneen kaappiin ja kenties joskus testaan tuotetta. Kaunis väri joka tapauksessa. Uskon, että sävy sopisi minulle hyvinkin. Poskipuna sisältää arganöljyä ja mielestäni tämä ihanuus myös tuoksuu tuotteessa. Tämä oli ihan normaalikokoinen tuote ja hintaa tällaisella on 5,95 €/6 g.

Ibero helmikorvakorut. Boxin tuote, joka ei ole yhtään minua. Kokeilin korviksia korviini, niin mies, joka täällä asuu, sanoi, että onpa hirvittävät pallot. Itse olin ajatellut ihan samaa. Helmikorvakorut eivät vaan sovi minulle, eivätkä oikeastaan muutkaan helmikorut. En vaan ole sen sortin nainen. Minulle sopivat toisenlaiset korut. Korvakorut lähtenevät kiertoon, jos joku ne vaan huolii. Korvakorujen hinta on kaupassa 9,90 €/pari.

Aco Sun Cerat SPF 30 eli 30 suojakertoimen huulirasva. Tämän heitin heti takkini taskuun, koska nyt on kevät ja kohta on kesä ja nyt, jos joskus tarvitsee suojakertoimia. Vaikuttaa ihan perushuulirasvalta. Minulla on ollut käytössäni Acon vaaleansinisessä hylsyssä oleva hoitava huulirasva, josta olen tykännyt tosi paljon. Uskon, että tämä suojakertoimella varustettu keltahylsyinen sisar on yhtä taattua kamaa. UV-suojan pitäisi olla pitkävaikutteinen. Lisäksi tuote myös kosteuttaa ja pehmentää huulia. Näitä saa apteekeista hintaan 3,27 €/5 g.

Dolce & Gabbana EdP. Tämäkin näyte lähtenee kiertoon. En vaan tule käyttäneeksi tuoksuja. En ole tätä tuoksutellut, mutta paketin mukana tulleen lapun mukaan tuoksu on raikas, pehmeä ja erittäin naisellinen sekoitus valkoisia kukkia. Tuoksu sopii huolettoman täydelliselle ja sensuellille naiselle. Hintaa tällaisella vedellä on 73,50/30 ml ja 95,90/50 ml.

Lopuksi laaduntarkkailijakin tuli paikalle ihastelemaan boxin sisältöä.

Mitä piditte tuotteista? Minä pidin, vaikka pari tuotetta lähteekin jakoon. On Livbox kuitenkin sen verran kiva juttu, että vaikka kaikki tuotteet eivät olisi ihastuttavia, on boksissa yleensä aina sellaisia mahtavia juttuja, joita ei ole ennen tiennyt tarvitsevansa.

Jane Austen: Järki ja tunteet

Lukupiiri on menossa katsomaan Helsingin Kaupunginteatteriin Jane Austenin romaaniin perustuvaa näytöstä Järki ja tunteet. Häpeäkseni on tunnustettava, etten ole tainnut aiemmin tarttua Austenin tuotantoon tai en ainakaan ole tehnyt sitä vuosikausiin. Olen tietysti nähnyt elokuvia ja tv-sarjoja Ylpeydestä ja ennakkoluulosta sekä Järjestä ja tunteista, joten täysin tiedostamaton en Austenin suhteen ole, ja jos olisin, olisin luultavasti elänyt pellossa. Teatterikappaleen innoittamana marssin kirjastoon ja lainasin kirjan. Sattuipa vielä niin, että WSOY oli julkaissut huhtikuussa Järki ja tunteet pokkariversiona. Uunituore painos teoksesta, joka alun perin julkaistiin vuonna 1811 nimellä Sense and Sensibility. Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 1952.

Kirjan päähenkilöinä ovat sisarukset Elinor ja Marianne, vaikka kirja kuvataankin Elinorin ajatusten pohjalta. Kirjaa lukiessani en voinut välttää ajatusta siitä, onko Jane Austen itse ollut samankaltainen, huolehtiva, järkevä ja hyväkäytöksinen, kuten Elinor kirjassa on. Elinorilla ja Mariannella on vielä yksi nuorempi sisko Margaret, joka kuitenkin jää kirjassa vieraaksi ja epämääräiseksi hahmoksi. Elinor ihastuu ujoon Edwardiin ja Marianne puolestaan rakastuu tulisesti komeaan Willoughbyyn. Molemmat sisarukset kokevat pettymykset rakkauden saralla. Marianne menee täysin pois tolaltaan. Elinor puolestaan yrittää pitää suhdesotkunsa omana tietonaan. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja niin käy myös tässä. Kirja ei olisi kunnon rakkausromaani, jos tarinassa ei olisi onnellista loppua. Voin jo kuvitella, kuinka kyyneleet vierivät teatterissa.

Kirjan henkilökuvaukset ovat mainioita. Helposti samaistaa itsensä esimerkiksi Elinorin rooliin. Rouva Jennings osoittautuu myös loistavaksi henkilöksi, vaikka ehkä hieman höpsöksi. Hän rakastaa juoruja aivan liikaa ja tykkää kiusoitella sisaruksia heidän ihastuksistaan. Sisarusten velipuoli John on vaimonsa Fannyn tossun alla. Aluksi Johnista saa epämiellyttävän kuvan, mutta kirjan lopussa John kuitenkin jollain tasolla osoittaa lämminsydämisyyttään. Kirjassa esiintyvä Lucy puolestaan oli ehdoton inhokkini, eikä varmasti syyttä.

Austen on osannut oivallisesti kuvata aikakaudelle tyypillisiä piirteitä. Kulkumatkat hevosvaunuissa kestävät useita päiviä. Nimikorttien jättäminen ystäville ja sukulaisille tiedoksi siitä, että henkilö on paikkakunnalla. Kartanot ovat mahtavia ja huvilat mukavia. Nämä myös kertovat paljon asukkaan elintasosta. Aatelismies on tietenkin korkeammalla tasolla kuin pelkkä herrasmies. Elintasolla on tärkeä rooli naimakaupoissa ja tuttavuuksissa. Kaikkea ei hyväksytä. Jos toinen osapuoli katsoo, ettei toinen ole tarpeeksi varakas, ei häneen kannata tuhlata enempää aikaa. Ihmetystä herätti myös se, että pappisvirkaa ei pidetty juuri minään.

Järki ja tunteet on Austenin ensimmäinen julkaistu teos. Tapahtumat kirjassa etenivät loogisesti. Kirja oli nopealukuinen, vaikka kieli olikin vanhahtavaa ja välillä joutui pinnistelemään, jotta ymmärsi, mitä virkkeessä haluttiin sanoa. Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille romantiikan nälkäisille, vaikka kirjan loppukuviot ovatkin ennalta arvattavissa. 

Tähtiä kirja saa yhteensä 4 (asteikko 1-5).

Haarukkaleivät

Teki kovasti jotain makeaa mieli, eikä missään kaapissa ollut mitään. Ei edes pakastimessa. Kauppaankaan ei huvittanut lähteä. Jospa sitä sitten jotain leipoisi. Ei kyllä ollut oikein mitään aineitakaan. Selailin aikani kuluksi leivontakirjoja. Ihania täytekakkuja, piiraita pullia jne. Mutta ei tuollaisia viitsi vääntää, eikä ole edelleenkään niitä aineita. Sitten silmäni osuivat otsikkoon Haarukkaleivät. Voiko retrompaa olla? Muistan haarukkaleivät elävästi 70-luvun kahvipöydistä. Yksinkertaiset aineet. Näitähän minä sitten leivon tuosta vaan.

Tarkemmin ohjetta lukiessani huomasin, ettei mene ihan putkeen, koska siirappia ei ole tarpeeksi. Tein kuitenkin haarukkaleivistä oman versioni, joka tulee tässä:

Haarukkaleivät

150 gr voita (ei ollut leivontamargariinia tarpeeksi jääkaapissa)

1½ dl sokeria

1 kananmuna

1 rkl siirappia (piti olla 2, mutta pullosta ei saanut tätä määrää ulos)

2 rkl fariinisokeria (tämän keksin lisätä, koska siirappia ei ollut tarpeeksi)

2 tl kardemummaa (meni enemmän)

2 tl kanelia (reiluja teelusikallisia)

2 tl soodaa

5 dl vehnäjauhoja

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna joukkoon hyvin vatkaten. Lisää siirappi ja fariinisokeri. Tässä vaiheessa pitäisi varmaan luopua vatkaimesta, mutta, minä vatkasin kaiken. Sekoita mausteet ja sooda vehnäjauhoihin ja lisää seos taikinaan pienissä erissä eli kolmessa osassa. Tässä vaiheessa lue ohjetta tarkemmin ja sammuta uuni. Taikina pitääkin laittaa puoleksi tunniksi jääkaappiin vetäytymään. Siirry sohvalle lukemaan naistenlehtiä tai rakkausromaania. Minä valitsin jälkimmäisen (Jane Austen: Järki ja tunteet).

Kun olet lukenut 20 minuuttia lehteä tai kirjaa, käy laittamassa uuni uudestaan 200 asteeseen lämpenemään. Jatka lukemista vielä vartti, jonka jälkeen voit siirtyä takaisin lieden ääreen.

Ota taikina jääkaapista. Jaa taikina neljään osaan. Pyörittele vuorotellen kukin osa tangoksi ja leikkaa tangot paloiksi. Pyörittele palat Mozartin kuulan kokoisiksi palloiksi ja asettele pellille leivinpaperin päälle. Yhdelle pellille mahtuu noin 16 palloa. Meinasin ohittaa tankojen teon pyörittelemällä taikinan suoraan palloiksi, mutta noudatin tässä vaiheessa kirjan ohjetta. Paina palloihin haarukalla ristikkokuvio ja ihmettele samalla, mihin osa taikinasta hävisi. Paista pikkuleipiä 8-10 minuuttia uunin yläosassa ja siis 200 asteessa. Alkuperäisessä ohjeessa oli 10 minuutin paistoaika, mutta minun tekeleissäni aika oli hieman liian pitkä.

Kun viimeinen pellillinen on paistumassa, jatka retroilua tiskaamalla astiat käsin. Ihmettele samalla, minne osa valmiista pikkuleivistä on hävinnyt.

Reseptistä tulee noin 50 pikkuleipää, jos kukaan, joka teillä asuu, ei käy salaa syömässä taikinaa ja valmiita pikkuleipiä.

Alkuperäinen resepti lainattu Ulla Svenskin toimittamasta kirjasta Pipareista pitsikakkuun (2009, Otava).