Jane Austen: Järki ja tunteet

Lukupiiri on menossa katsomaan Helsingin Kaupunginteatteriin Jane Austenin romaaniin perustuvaa näytöstä Järki ja tunteet. Häpeäkseni on tunnustettava, etten ole tainnut aiemmin tarttua Austenin tuotantoon tai en ainakaan ole tehnyt sitä vuosikausiin. Olen tietysti nähnyt elokuvia ja tv-sarjoja Ylpeydestä ja ennakkoluulosta sekä Järjestä ja tunteista, joten täysin tiedostamaton en Austenin suhteen ole, ja jos olisin, olisin luultavasti elänyt pellossa. Teatterikappaleen innoittamana marssin kirjastoon ja lainasin kirjan. Sattuipa vielä niin, että WSOY oli julkaissut huhtikuussa Järki ja tunteet pokkariversiona. Uunituore painos teoksesta, joka alun perin julkaistiin vuonna 1811 nimellä Sense and Sensibility. Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 1952.

Kirjan päähenkilöinä ovat sisarukset Elinor ja Marianne, vaikka kirja kuvataankin Elinorin ajatusten pohjalta. Kirjaa lukiessani en voinut välttää ajatusta siitä, onko Jane Austen itse ollut samankaltainen, huolehtiva, järkevä ja hyväkäytöksinen, kuten Elinor kirjassa on. Elinorilla ja Mariannella on vielä yksi nuorempi sisko Margaret, joka kuitenkin jää kirjassa vieraaksi ja epämääräiseksi hahmoksi. Elinor ihastuu ujoon Edwardiin ja Marianne puolestaan rakastuu tulisesti komeaan Willoughbyyn. Molemmat sisarukset kokevat pettymykset rakkauden saralla. Marianne menee täysin pois tolaltaan. Elinor puolestaan yrittää pitää suhdesotkunsa omana tietonaan. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja niin käy myös tässä. Kirja ei olisi kunnon rakkausromaani, jos tarinassa ei olisi onnellista loppua. Voin jo kuvitella, kuinka kyyneleet vierivät teatterissa.

Kirjan henkilökuvaukset ovat mainioita. Helposti samaistaa itsensä esimerkiksi Elinorin rooliin. Rouva Jennings osoittautuu myös loistavaksi henkilöksi, vaikka ehkä hieman höpsöksi. Hän rakastaa juoruja aivan liikaa ja tykkää kiusoitella sisaruksia heidän ihastuksistaan. Sisarusten velipuoli John on vaimonsa Fannyn tossun alla. Aluksi Johnista saa epämiellyttävän kuvan, mutta kirjan lopussa John kuitenkin jollain tasolla osoittaa lämminsydämisyyttään. Kirjassa esiintyvä Lucy puolestaan oli ehdoton inhokkini, eikä varmasti syyttä.

Austen on osannut oivallisesti kuvata aikakaudelle tyypillisiä piirteitä. Kulkumatkat hevosvaunuissa kestävät useita päiviä. Nimikorttien jättäminen ystäville ja sukulaisille tiedoksi siitä, että henkilö on paikkakunnalla. Kartanot ovat mahtavia ja huvilat mukavia. Nämä myös kertovat paljon asukkaan elintasosta. Aatelismies on tietenkin korkeammalla tasolla kuin pelkkä herrasmies. Elintasolla on tärkeä rooli naimakaupoissa ja tuttavuuksissa. Kaikkea ei hyväksytä. Jos toinen osapuoli katsoo, ettei toinen ole tarpeeksi varakas, ei häneen kannata tuhlata enempää aikaa. Ihmetystä herätti myös se, että pappisvirkaa ei pidetty juuri minään.

Järki ja tunteet on Austenin ensimmäinen julkaistu teos. Tapahtumat kirjassa etenivät loogisesti. Kirja oli nopealukuinen, vaikka kieli olikin vanhahtavaa ja välillä joutui pinnistelemään, jotta ymmärsi, mitä virkkeessä haluttiin sanoa. Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille romantiikan nälkäisille, vaikka kirjan loppukuviot ovatkin ennalta arvattavissa. 

Tähtiä kirja saa yhteensä 4 (asteikko 1-5).