Ilmaista jäätelöä

Piip piip. Kännykkä piippaa kesken kiireisen työpäivän. Kuka lähestyy? VR Veturi. ”Kiitos hyvästä asiakkuudestasi! Saat Ingman-vohvelin, Pingviini- tai Ingman-tuutin Ärrältä 12.7.2013 asti koodilla FVVXXXX Aurinkoista kesää. T. VR Veturi.” Kivaa. Tällaisia tekstareita voisin vastaanottaa vaikka joka päivä.

Joudun lähtemään töistä kesken työpäivän hoitaakseni pakollisia henkilökohtaisia menoja. Lounas jää väliin ja nälkä alkaa olla kova, koska olen tottunut syömään joka arkipäivä yhdentoista jälkeen. Junassa matkalla kohti Pasilaa keksin, että nappaankin aseman Ärrältä ilmaisjäätelön terveyslounaaksi.

Asemalla marssin siis ensimmäiseksi Ärrälle ja pakasteallasta tuijottamaan. Mitä ihmettä minä ottaisin? Pingviinin jätän heti väliin, koska kannatan Ingmanin tuotantoa ja onhan Ingmanin jäätelö kermaisempaa. Tuutti vai vohveli? Vohveli on tosi pieni, mutta en ole ikinä maistanut sellaista, joten päädyn siihen. Vilkaisen hintaa. Kaksi euroa moisesta vohvelijäätelöstä. Onneksi ei tarvitse maksaa.

Seuraavaksi kassalle. Pasilan Ärrä on siitä mielenkiintoinen paikka, että siellä on aina asiakkaita ja jonoa. Oli kello mitä tahansa. Jonotan nätisti vuoroani. Kun tulee minun vuoroni, näytän kassatytölle kännykkääni ja sanon, että tuli tällainen tekstari, että saa ilmaista jäätelöä. Tyttö nyökkää ja aloittaa koodin naputtelun kassalaitteeseen. Ei onnistu. Uusintayritys, eikä vieläkään laite hyväksy jäätelökoodiani. Tyttö kysyy toiselta myyjältä, onko näpytellyt koodin oikein. Koodi on oikein FVVXXXX. Laite ei hyväksy saamaani koodia. Molemmille VR:n ilmaisjäätelöt ovat uusi juttu, vaikka ilmaiskoodituotteet sinänsä tuttuja ovatkin. Kassatyttö kertoo soittavansa jonnekin ja kysyvänsä neuvoa. Jono takanani kasvaa.

Kuuntelen puhelua, mutta en tule siitä hullua hurskaammaksi, eikä taida tulla tyttökään. Lopetettuaan puhelun, tyttö sanoo minulle, että jostain syystä saamani koodi ei toimi. Ärrä on luvannut selvittää asiaa VR:n kanssa. Tyttö ei myöskään voi antaa minulle jäätelöä. Koska jäätelö on jo sulanut kassatiskillä aikansa ja jono takanani kasvanut, sanon, että no, minä nyt kuitenkin sitten vaikka maksan tuon jäätelön, mutta laitan kyllä palautetta VR:lle. Sanon myös kassatytölle, että tämä ei tietenkään ole teidän vikanne, vaan VR:n. Kiva saada tällainen tekstari, joka ei toimikaan. 

Kaivan lompakkoni esiin ja maksan katkeransuolaisen kaksi euroa vohvelijäätelöstä. Luikin ulos Ärrältä ja avaan jäätelöpakkauksen. Jäätelö on sulanut sopivasti ja vohvelin välissä on ihanan pehmeää vaniljajäätelöä. Ainut haitta oli se, että vohvelista olisi pitänyt pitää kiinni ja aloittaa syöminen suklaakuorrutteisesta päästä. En vain ymmärtänyt tätä ahmiessani herkkua. 

Jatkettuani Pasilasta matkaa seuraavaan junaan kävin tapahtumaa mielessäni läpi ja kaivoin kännykkäni esille. Mieleeni tuli ajatus, olikohan tyttö naputellut sittenkään koodin oikein. Onko koodissa kaksi V-kirjainta vai yksi W-kirjain? Ennen kuin teen asiasta palautteen VR:lle, taidan käydä uudestaan testaamassa koodia lähimmässä Ärrässä.

PS. Orvokit poikki juhannuksen kunniaksi.

Järjen käyttö sallittua

Kesäinen arkiaamu. Tallustan kohti rautatieasemaa. Ihmiset ovat kesäisissä asuissa ja vaikuttavat tyytyväisiltä. Kerrassaan seesteinen aamu, vaikka onkin maanantai. Asematunnelin rapuissa kuulen, kuinka joku tulee takanani polkupyörää kantaen. Onpa siinä urheilullisen näköinen mies. Viimeisen päälle pyöräilyvarusteet, mutta silti epäilen miehen olevan matkalla töihin. Ihaillen ajattelen, kuinka joku on niin reipas, että raahaa polkupyörän junaan ja pyöräilee määränpäässään työpaikalle. Itsehän käytän vain kahta jalkaa kodin ja lähtöaseman sekä määränpääaseman ja työpaikan välillä. Onhan sekin tietysti arkiliikuntaa parhaimmillaan.

Junakin tulee ajallaan. Voi kuinka nautinkaan rauhallisista työmatkoista. Pohjoisen suuntaan matkustettaessa eivät ruuhkat haittaa. Junavaunussa on tilaa vaikka muille jakaa. Itsekin saan lähes oman loossin. Vain yksi nuori neito tulee toiselle puolelle istumaan, mutta toiseen reunaan niin, että voimme oikaista jalkamme suoriksi ja nauttia aamun rauhasta.

Kuulen kuinka polkupyörämies tulee viimeisenä junavaunun eteiseen ja on aikeissa asettaa polkupyöränsä toisen eteistilassa olevan polkupyörän seuraksi. Samassa kuuluu kuulutus: ”Polkupyöriä ei saa kuljettaa ruuhkajunissa. Poistukaa välittömästi junasta polkupyörien kanssa”. Siis mitä? Ruuhkajunassa? Uusi kuulutus tulee tiukempaan sävyyn. ”Poistukaa välittömästi polkupyörien kanssa junasta. Ruuhkajunissa ei saa kuljettaa pyöriä”. Mitä ihmettä? Onko pohjoiseen menevä paikallisjuna ruuhkajuna, jos junavaunussa istuu maksimissaan seitsemän henkilöä? Jo on aikoihin eletty. 

Kuulen, kuinka polkupyörämies peräytyy pyöränsä kanssa junasta. Samoin lähtee toisen polkupyörän omistaja. Kuinka tällaista voi tapahtua? Samassa loossissa istuva neitonen sanoo, että onpa kummallista. Vastaan hänelle, että pikkusieluista. Ihan voisi kuuluttaja, joka lienee veturinkuljettaja tai lipunmyyjä, käyttää tervettä järkeä ja omaa harkintakykyä tällaisessa tapauksessa. Pahoitan mieleni polkupyörämiehen ja sen toisen polkupyörän omistajan vuoksi. Epäilen, ettei muualla maailmassa tällaista voisi tapahtua. Junassa ei ole hauska matkustaa, vaan junassa on komentoa toteltava.

PS. Muurahainenkin on löytänyt voikukkansa.