Annie Proulx: Näin on hyvä

Valitsin lukupiirin luettavaksi Annie Proulxin Näin on hyvä –teoksen (Otava 2011). Kirjan on suomentanut Juhani Lindholm. Englanninkielinen alkuteos on nimeltään Fine Just the Way It Is (2008). Ensimmäisen luvun luettuani totesin, että tämähän on novellikirja. Onneksi se ei kuitenkaan haitannut lukupiiriläisiämme. Kiva lukea välillä novelleja, vaikkei kirja aivan suurta suosiota lukupiirissämme saavuttanutkaan. Kirja on helposti saatavilla kirjastoista. Itselläni kirjasta oli pokkariversio (2012), jonka olin ostanut jostain kirja-alesta.

Kirjassa on yhdeksän eri novellia, jotka sijoittuvat Wyomingiin eri aikakausille. Kahdessa novellissa seikkailee sama päähenkilö, Paholainen. Muiden tarinoiden päähenkilöt ovat kukin jollain tavalla elämän murjomia yksilöitä. Ikääntynyt Ray Forkenbrock, joka yrittää kertoa tyttärentyttärelleen sukunsa salaisuutta. Lapseton pariskunta, joka ottaa lapsekseen kammottavan marunapuun. Nuoren pariskunnan Archien ja Rosen surullinen rakkaustarina. Hi ja Helen Alcorn, jotka kärvistelevät lapsikatraansa kanssa ja yrittävät järjestää elämäänsä siten, että perheen taloudellinen tilanne olisi tyydyttävä. Patikointia harrastavat Marc ja Catlin ja heidän tarinansa. Sisukkaan Dakotahin kummallinen elämä. Tarina ikiaikaisesta biisoninmetsästyksestä, joka syntyi siitä, kun Proulxin taloa rakennettaessa löydettiin noin 2500 vuotta vanha tulisija.

Annie Proulxin kirjat ovat yleensä tykättyjä, jos on sattunut jonkin kirjan lukemaan. Lukupiiriläisistämme neljä viidestä oli aiemmin tutustunut Proulxin tuotantoon, joten odotukset olivat korkealla. Novellikokoelma oli kuitenkin pettymys lähes jokaiselle lukupiiriläiselle. Itse tykkäsin osasta novelleista ja olisin voinut lukea tarinoista pidempiäkin versioita ja tämä tuntui olevan myös muutaman muun lukupiiriläisen tunnetila. Osa tarinoista puolestaan ei sytyttänyt yhtään. Paholaistarinoista ei pitänyt kukaan lukupiiriläinen yhtä lukuun ottamatta. Suurimmat suosiot saivat novellit Maha pystyssä ojassa ja Suku on rakkain.

Yleensä novellikokoelmissa on jokin punainen lanka, joka sitoo novellit jollain lailla yhteen. Näin on hyvä ei tätä olettamusta lunastanut. Yhteinen tekijä oli Wyoming, mutta muuten tarinoilla ei mielestämme ollut mitään muuta yhteistä kuin masentavuus ja sekavuus. Keskustelua herätti myös se, miksi paholaistarinat olivat kokoelmassa mukana. Proulx on teksteissään satiirinen, mutta lukemassamme novellikokoelmassa ei meinannut löytyä edes satiirisuutta kaiken kurjuuden keskeltä. Henkilöhahmot kyllä olivat loistavia kaikessa surkeudessaan.

Näin on hyvä on jatkoa Proulxin kertomuksille Wyomingista. Tunnetuin Wyoming-kertomus on luultavasti elokuvamuodonkin saanut Brokeback Mountain, joka löytyy Proulxin suomennetusta novellikokoelmasta Lyhyt kantama. Proulx tunnetaankin maailmalla parhaiten nimenomaan novelleista. Annie Proulx on myös useasti palkittu kirjailija. Näin on hyvä kannattaa lukea, jos on lukenut Proulxin aiemmat novellikokoelmat Wyomingista. Kirja sopii luettavaksi myös, jos tuntuu siltä, että kaipaa elämäänsä jotain surkeutta ilon keskelle.

Lukupiiri oli tällä kertaa ankara ja antoi tähtiä vain 2½ (asteikko 1-5).

Uusi leikki

En tiedä, onko muilla kuin minulla aamuisin minuuttiaikataulu. Arkiaamuisin herätyskello soi 5.30 ja sen jälkeen aamun minuutit ovatkin hyvin käytettyjä siihen asti, kunnes kello 6.57 lähden kohti rautatieasemaa. Pienikin kömmähdys aamurutiineissa sekoittaa aikataulun ja kaikki tuntuu menevän sekaisin. Kuinkas sitten kävikään tänä perjantaiaamuna?

Kissa meni terassin ovesta edestakaisin sisään ja ulos. Yritin ehtiä irrottamaan fleksiä ja jatkaa touhujani. Jostain syystä ruokapöydän tabletti oli sen näköinen, että jokin kissa oli käynyt istumassa sen päällä, koska tabletin päällä oli multaa ja karvoja. Aivan multaa ja karvoja! Herra Karvajalka oli käynyt ulkona kaivelemassa kuoppaa ja sen jälkeen marssinut sisälle saamaan joka aamuisen jogurttipurkin kannen nuoltavakseen. Kyllä. Tällaista on elämä kissaperheessä, jos joku tätä ihmettelee. Kissa hyppää sinne minne haluaa ja meillä on ruokapöytä kova sana.

Otin tarranauhan esiin ja aloin vedellä pahimpia sotkuja tabletista pois. Samassa kissa taas ryntäsi sisälle ja meni istumaan tuolilleni. Tuolinvaltaaja iski jälleen kerran. Huokaisin ja menin itse pöydän toiselle puolelle istumaan. Otin meikkipeilin käteeni ja aloin laittamaan ripsiväriä silmiini. Kyllä, meikkaan ruokapöydän ääressä, koska siinä on parempi valaistus kuin kylpyhuoneessa. Siinä sitten ripsaria sukien ja kelloa tuijottaen ihmettelin, miksi kissa alkoi ryntäillä pitkin lattioita.

Jatkoin meikkaamista ja yritin varoa, etten saa kissankynsistä paljaisiin varpaisiini. Sanoin miehelle, joka täällä asuu, mitä tuo kissa oikein säntäilee tuolla tavoin. Mies alkoi nauraa ja totesi, että peilistä lähtee varjovalo lattialle, jota kissa yrittää pyydystää. Vähän niin kuin laservalo, jollaisella kissa myös leikkii. Kissa oli aivan into piukeana uudesta viihdykkeestä ja minä tuskailin kellon kanssa. Aamupalakin oli syömättä ja kello tikitti tik tak tik tak.

Ei auttanut muu kuin aloittaa kissan viihdytys. Peili käteen ja varjovaloa lattialle luomaan. Kissa säntäili ympäri lattioita ja nautti uudesta kivasta leikistä. Viisi minuuttia ja leikki vaan jatkui. Eikö kissa väsy ikinä? Ei, leikki jatkukoon ja kello kävi edelleen. Aloin tuskailla oikeasti. Mies, joka täällä asuu, sanoi, että voithan ottaa leivän mukaan ja syödä sen eväänä junassa. Hieno idea. Kymmenen minuutin junamatka ja meikäläinen vetää eväsleipää. Ehkä ei kuitenkaan.

Lopulta mies tuli pelastamaan tilanteen ja jatkoi leikkiä kissan kanssa. Minä yritin tunkea leipää ja banaania suuhuni ja huuhtoa kaiken hyvin jäähtyneellä haudutetulla inkivääriteellä. Samalla silmäilin päivän sanomalehteä. Vessassakin täytyi vielä ehtiä käymään. Sanomalehti jäi lopulta tänäkin aamuna puolitiehen, koska kello oli jo 5.54 ja vielä piti laittaa korut ja pukea ulkovaatteet päälle. Onneksi on kesä ja ulkovaatetus on vähäisempää kuin talvella.

Lopulta pääsin matkaan. Kipitin kohti asemaa. Vilkaisin kelloa. Hyvin ehdin. Samassa tajusin yhden asian. Kotiavaimet jäivät kotiin. Tällainen aamu tällä kertaa. Ei saisi tulla yhtään poikkeusta aamurutiineihini, koska muuten kaikki menee aivan sekaisin.

Arto Paasilinna: Ulvova mylläri

Tartuin Paasilinnaan pitkästä aikaa, koska olen menossa katsomaan Keski-Uudenmaan teatterin kesäteatteriesitystä Ulvova mylläri. Olen aiemmin lukenut paljonkin Arto Paasilinnan tuotantoa, mutta nykyään en juurikaan. Ulvova mylläri oli minulle uusi tuttavuus, joten oli ihan mielenkiintoista lukea tarina. Ulvova mylläri ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1981. Lukemani kirja oli Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kustannus vuodelta 1982. Kirjan sai paikallisesta kirjastosta suhteellisen helposti, vaikka saamani kirja olikin varastokappale. Joku oli ilmeisesti kähveltänyt pokkarin, jonka piti olla hyllyssä. Sitä ei kuitenkaan kirjastosta löytynyt, vaikka kirjaa etsittiin henkilökunnan avustuksella.

Paasilinnan Ulvova mylläri kertoo sodanjälkeisestä ajasta Keminjokivarren pienessä kyläyhteisössä. Kirjan päähenkilönä on mylläri Gunnar ”Kunnari” Huttunen. Gunnar ostaa vanhan rappioituneen myllyn ja kunnostaa sen. Kyläläiset pitävät hanketta järjettömänä, mutta Gunnar näyttää taitonsa. Hän on ahkera ja osaava mies. Gunnarilla on kuitenkin omituisuutensa. Hän ulvoo öisin ja näyttelee metsän eläimiä. Tällainen on pelottavaa ja outoa käytöstä kyläläisten mielestä. Gunnaria aletaan vainota omituisuuksiensa takia ja häntä pidetään hulluna. Niin hulluna, että hänet passitetaan mielisairaalaan Ouluun. Gunnar pääsee kuitenkin mielisairaalasta livohkaan ja kuinkas sitten kävikään? Jätetään tämä salaisuudeksi, ettei tule paljastettua kaikkea.

Vihamielisestä kyläyhteisöstä Gunnar onnistuu saamaan muutaman hyvän ja luotettavan ystävän. Poliisi Portimo katsoo Gunnarin temppuja sormiensa läpi niin paljon kuin pystyy. Viinaan menevä postinkantaja Piittisjärvi puolestaan pysyy ystävälleen lojaalina ja uskollisena. Kerhoneuvoja Sanelma Käyrämön ja Gunnarin välille syntyy rakkaussuhde, joka joutuu koetukselle useaan otteeseen, mutta kaiken se rakkaus kestää.

Arto Paasilinnan henkilökuvaukset ovat aina olleet vahvoja, niin myös Ulvovassa myllärissä. Henkilöt ovat karismaattisia ja huvittavia. Jokaisella henkilöllä on omat erityispiirteensä, jotka tekevät henkilöhahmosta mielenkiintoisen. Kaiken huvittavuuden keskeltä voi kuitenkin löytää tyypillisiä karikatyyrejä erilaisista ihmishahmoista.

Ulvovaa mylläriä lukiessa ei tiedä itkisikö vai nauraisi. Teos on huvittava ja hauska, mutta toisaalta myös hyvin surullinen. Luultavasti nuorempana olisin lukenut teoksen pelkästään hymy huulillani, mutta nyt vanhempana ja keski-ikäistyneenä, en voinut välttää ajattelemasta kirjan sanomaa laajemmalti. Kirja ottaa kantaa mielenterveysongelmiin, yksinäisyyteen ja ihmisten suvaitsemattomuuteen. Teoksessa kuvataan hyvin myös se, kuinka ihmiset käyttävät valtaa ja millaisia voimia joukkotyhmyys saa aikaan. Kirjaa lukiessa ei voi olla pohtimatta sitä, kuka oikeastaan olikaan hullu. Kyläläiset vai mylläri?

Paasilinnan Ulvova mylläri on käännetty ainakin 23 kielelle. Kirjasta on tehty myös elokuva vuonna 1982. Kirja on nopealukuinen ja sopii etenkin kesälukemiseksi. Kirja kannattaa lukea, koska mielestäni kyseessä on yksi Arto Paasilinnan klassikkoteoksista.

Tähtiä annan kirjalle 3½ (asteikko 1-5).

Juhannusheila

Vietimme juhannusta kotona. Ihanan rauhallista. Ei ole paljon meteliä kuulunut mistään. Keskikesän juhlaa siis kaupungissakin.

Kissan kanssa ulkoilut ovat olleet mukavan leppoisia. Olemme saaneet nauttia toistemme seurasta. Ei ole juuri mikään häirinnyt ulkoiluamme, ellei rusakonpoikasta lasketa mukaan. Herra Karvajalka huomasi juhannusaaton iltalenkillä pupun. Sitä olisi pitänyt jahdata, mutta en päästänyt kissaa valloilleen. Parempi pysyttäytyä valmisruoissa.

Juhannuspäivän iltaulkoilu sujui samaiseen verkkaiseen malliin. Tutkimme edellisen päivän pupupaikan. Haistelimme ilmaa. Kuuntelimme räkättirastaiden ja varisten mekastusta ja nautimme olostamme. Sitten kuuluikin lähistöltä ääntä. Kissa lähti saman tien ääntä kohti ja minä perässä. Siellä se oli. Naapurin tyttökissa. Meidän kissan tyttöystävä. Tyttökissan seurassa oli kissan omistaja eli palvelijaisäntä.

Herra Karvajalka mourusi pari kertaa. Kissat nuuhkivat toisiaan ja nostivat etutassujaan ystävällismielisesti. Tämän jälkeen olikin vuorossa pienoista tappelunhakuisuutta. Herra Mouruaja päätti siirtyä takavasemmalle. Hän ei tuollaisista tytöistä välitä. Tyttöpä kuitenkin välitti pojasta. Yritti lähestyä tavalla ja toisella, mutta poika vaan esitti vaikeasti tavoiteltavaa. Yleensähän se on toisinpäin, että tyttö esittää ja poika kerjää huomiota.

Aikansa nahisteltuaan tyttökissa luovutti ja päätti siirtyä omiin touhuihinsa. Kipaisi mäntyyn ja alas, söi heinää, työnsi päätään hiirenkoloon. Herra Karvajalka seurasi touhua sivusta ja mourusi välillä. Hiirenkoloon pään työntäminen oli viimeinen pisara. Herra meni hieman ojentamaan neitiä, kuinka hiiriä oikeasti pyydystetään. Neiti siirtyi syrjään ja herra jäi haistelemaan neidin jälkiä. Siitä herra vähitellen hivuttautui kauemmas neidin jäädessä ihmettelemään.

Tyttökissan palvelijaisäntä nappasi tytön lopulta kainaloonsa ja lähti viemään kissaa kotiin, koska ilma oli koleahko, eikä poikakissa tuntunut enää kaipaavan tyttökissan seuraa. Poikakissapa oli eri mieltä. Herra Karvajalka syöksyi heinikosta kovaa ääntä pitäen ja mouruten tyttökissan ja hänen palvelijansa perään. Tyttökissan palvelija ei kuullut poikakissan mouruamista, mutta ihmetteli, miksi tyttökissa aloitti potkimisen. Oli pakko laskea kissa maahan. Tyttökissa syöksyi heti poikakissaa vastaan iloiten. Mukava jälleennäkeminen. Voi sitä riemua. Tyttökissa pinkaisi lähimpään puuhun ja poikakissa perässä. Mitkä juhannusjuhlat tästä syntyikään, mutta vain hetkeksi, koska poikakissa muisti, ettei hän oikeastaan tykkää tyttökissasta. 

Herra Mouruaja päätti lähteä kotiin tai ainakin esittää kotiinlähtöä. Tyttökissa kipitti sirosti perässä. Poikakissa oli varuillaan, koska olihan kyseessä epäilyttävä olento. Aikansa kissat leikkivät kissa-ja-kissa –leikkiä, kunnes tyttökissan omistaja jälleen nappasi kissan syliin ja sanoi, että nyt on pakko lähteä kotiin lämmittelemään. Tyttökissa sähisi. Juhannusheila olisi halunnut vielä jatkaa leikkejä poikakissan kanssa. Poikakissa katsoi tytön perään ja kääntyi mennäkseen kotiin. Onneksi kotona odotti seitiateria.

Kesäkuun Livbox

Livbox on täällä taas. Olin jo ehtinyt spoilaantua netissä kesäkuun Livboxin sisällöstä, koska paketti tuli hieman jälkijunassa. Tai ehkä paketti tuli ihan ajallaan, mutta meille vaan jaettiin se hieman myöhemmin. Ärsyttävää tässä oli tietysti se, että ensimmäiset saivat pakettinsa jo perjantaina ja minä jouduin kärvistelemään viikonlopun yli. Toisaalta olihan se sitten kiva, kun maanantaina raahauduin töistä kotiin, oli paketti odottamassa.

Ja miltä se paketti näyttikään? Ihanan kesäisen vihreältä ja täydeltä.

Tutkitaanpa laatikon sisältöä hieman tarkemmin.

Hansaplast Anti Callus Intensive Serum. Jalkojen hoitoseerumi, joka säännöllisesti käytettynä poistaa kovettumia. Jalkojen pitäisi tulla jälleen sileiksi ja pehmeiksi. En nyt oikein tiedä, mitä sanoisi. Koska olin ehtinyt lukea muiden saamien pakettien sisältöjä, odotin saavani jalkojen kuorinta-aineen. Minulla ei ole kovettumia jalkapohjissa, eikä mies, joka täällä asuu, innostunut tuotteesta, koska olisihan tämä vaatinut peräti kaksi kertaa päivässä huomiota. Jotenkin tästä tulee hieman lääkemäinen olo, mutta yritän silti sivellä seerumia jalkapohjien sivuille. Saattaa olla, että jalkapohjien sivuille on jokin virallinen nimitys, mutta en tiedä sitä. Seerumipaketissa luki, että olisi uutuus, mutta tiedä sitten onko. Boksissa tullut seerumiputkilo oli täysikokoinen. Hintaa tällaisella ihmetuotteella on 10,75 €/6 ml.

Neutrogena Visibly Clear^® Pore & Shine Daily Scrub. Boksin virallinen uutuustuote. Sitrustuoksuisen kuorintavoiteen luvataan vähentävän ihon kiiltoa ja antavan iholle pitkäkestoisen mattapinnan. Ihosta pitäisi myös tulla raikkaan ja virheettömän näköinen, koska tuote auttaa supistamaan ihohuokosia. Ainakin raikkaan tuntuinen tämä tuote on, mutta en nyt kertakokeilun perusteella voi sanoa, täyttääkö tuote lupaukset. Pitäisi testata päivittäin, mutta haluan hieman säästellä tätä vihreitä kuorintarakeita sisältävää ihmeainetta. Ensimmäinen kokeilu vaikutti kyllä hyvinkin lupaavalta. Täysikokoisen tuotteen hinta on 8,55 €/150 ml.

Nivea In-Shower Body Milk. Kuivalle iholle tarkoitettu manteliöljyä sisältävä vartaloemulsio, jota käytetään suihkussa normaalin peseytymisen jälkeen. Ensin mietin, että tämä on varmaan kiva juttu, mutta nyt muutamia kertoja tuotetta kokeilleena, en niin kauheasti tästä tykkääkään. Onneksi kyseessä on testikokoinen tuubi. Muuten saattaisi jäädä tuubi käyttämättä. Ensinnäkin tuubi tulee liukkaaksi, kun sitä yrittää käyttää suihkumärkänä. Toisekseen tämä on veden tuhlausta. Kosteusemulsion levittämisen jälkeen iho täytyy vielä kertaalleen huuhdella. Kolmanneksi suihkun lattia tulee liukkaaksi ja on varottava, ettei kaadu. Tuotteen kyllä luvataan kosteuttavan ihoa, mutta minua tämä ei vakuuttanut. Hintaa tuotteella on 4,95 €/250 ml.

Entä sitten boksin loput tuotteet?

Bic Soleil Bella Varsiterä. Huoh. 4-teräinen joustavilla terillä varustettu varsiterä eli ihokarvojen sheiveri. Itse käytän epilaattoria, joten tämä tuote on sinänsä minulle turha. Annan tälle kuitenkin mahdollisuuden eli otan tämän jonnekin reissuun mukaan. Sheiverissä on kookosmaitoa sisältävä voidenauha, jonka luvataan antavan mukavan ajokokemuksen ja sileän lopputuloksen. No, sileäthän niiden säärien tuleekin olla sheivauksen jälkeen. Tuotteen hinta on 8,- €/3 kpl:n paketti.

Rimmel Apocalips. Tämä tuote pelasti boksin sisällön. Tämä on huulilakka. Tässä yhdistyy huulipunan ja huulikiillon parhaat puolet. Aivan ihana tuote. Juuri sopivasti loppuikin aiemmin keväällä Livboxista tullut Cliniquen huulipuna, joten olin ollut aikeissa ostaa jonkin kivan kesäpunan. Kaapissa ja meikkipussissahan ei tietenkään ole oikein mitään kivaa väriä, joten olisi ollut hyvä syy ostaa uusi huulipuna. Nyt ei sitten kuitenkaan tarvinnut ostaa. Saamani sävy on 300 Out Of This World, joka on aivan mielettömän kiva. Värin pitäisi pysyä huulilla pitkään ja tämä on kyllä totta. Eräänä aamuna olin laittanut tätä ihanuutta huulilleni ja ehdin vasta iltapäivällä katsoa peilistä itseäni, niin sävyä oli vieläkin ihan mukavasti jäljellä. Tämä oli täysikokoinen tuote ja hintaa tällaisella on 8,55 €/5,5 ml.

Ecotools Pesukukka. En käytä pesukukkaa. Olen vanhanaikainen ja käytän pesusientä. Parasta tässä tuotteessa oli kuitenkin vihreä väri, joka on lempivärini. Boksissa ollut pesukukka on kuitenkin ekologinen vaihtoehto. Tuote on tehty kierrätetyistä raaka-aineista eli kaikkea ne viisaat keksii. Tätä voisi käyttää tavallisen peseytymisen lisäksi kuivaharjaukseen. Tämäkin tuote saa mahdollisuuden jollekin matkalle. Tuotteen hinta on 5,95 €.

Lisäksi boksissa oli ekstrana Viaplay-alennuskortti. Kortilla voi aktivoida itselleen kahden kuukauden Viaplayt ilmaiseksi, jonka jälkeen tilaus jatkuu normaalihintaisena. En tule tätä käyttäneeksi, joten joku tämän saa, jos haluaa. 

Tällainen boksi tällä kertaa. Ei mitään suuria riemunkiljahduksia, mutta jaksan silti iloita tuosta Rimmelin huulilakasta. Tuleeko sinulle boksi ja tykkäsitkö tuotteista?

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Nyt täytyy sanoa, että ruotsalaiset dekkarikirjailijat ovat saaneet pahan suomalaisvastustajan. Sain lainaksi äidiltäni Kati Hiekkapellon Kolibrin pokkariversion (2014, Otava), joten kirjaan tuli tartuttua tämän takia. Muuten olisi saattanut Hiekkapelto jäädä minulta kirjaston hyllylle. Olin lukenut uudesta suomalaisesta dekkarikirjailijasta, mutta ohittanut asian tylsästi mielessäni toteamalla, että taas yksi uusi kirjailija. Täytyy kyllä myöntää, että hämmästyin, kuinka koukuttava kirja oli. Ensimmäisen kerran teos ilmestyi vuonna 2013.

Anna Fekete on kolmikymppinen poliisi. Suomeen hän on muuttanut nuorena tyttönä Jugoslaviasta. Jugoslaviassa hän on kuulunut vähemmistöön Serbian unkarilaisena ja Suomessa maahanmuuttajana. Anna palaa vanhaan kotikaupunkiinsa, koska on saanut viran poliisin väkivaltaosastolta. Uusista työkavereista hän saa parikseen rasistisen, alkoholiin mieltyneen Esko Niemen. Sarin muut työkaverit yrittävät vakuutella Eskon olevan hyvä tyyppi, kunhan häneen tutustuu paremmin.

Heti ensimmäisenä työpäivänä Anna joutuu kahden jutun syövereihin. Lenkkipolulta on löytynyt kuollut nainen, jonka pää on ammuttu haulikolla tohjoksi. Miksi nuori nainen on murhattu raa’asti? Onko kyseessä entinen poikaystävä vai joku muu? Toisena tapauksena on hätäkeskukseen yöllä tullut puhelu, jossa 17-vuotias kurdityttö Dijar on kertonut henkeään uhattavan. Tapaus meinaa joutua selvitettyjen asioiden pinoon, mutta Anna tutkii juttua itsepäisesti ja itsenäisesti muiden tietämättä.

Annan työtaakkaa eivät helpota menneisyyden varjot. Vanhassa kotikaupungissa alkoholisoitunut veli tarvitsee tukea. Entisen rakastetun kaulaan on helppo kietoutua uudelleen. Äiti on muuttanut takaisin vanhaan kotimaahansa. Anna tuntee olevansa erilainen. Kuuluuko hän Suomeen vai vanhaan kotimaahansa? Annan juoksulenkit vaihtuvat melko pian tupakkaan ja muutamaan kaljaan illassa. Unettomia öitä. Olotilaa eivät helpota salaisesta numerosta lähetetyt tekstiviestit. Annan elämä tuntuu olevan täyttä usvaa.

Hiekkapelto on osannut kuvata Annan elämää realistisesti. Henkilökuvaukset ovat aidon tuntuisia ja kirjan juoni etenee hyvin. Kirjaan uppoutuu hyvin helposti ja voi jopa aistia syksyn tuoksut ja kosteuden. Kaksi erilaista tarinaa etenevät kirjassa loistavasti, eikä kumpikaan juttu jää toisen varjoon. Kirjassa otetaan myös kantaa maahanmuuttajakysymykseen kertomalla, millaista kohtelua maahanmuuttaja joutuu Suomessa kokemaan, vaikka hän osaisi suomenkieltä täydellisesti. Välillä hieman häiritsivät unkarinkieliset kommentit, mutta onneksi niitä ei sentään ollut kirja täynnä.

Kirjaa voin suositella etenkin kesälukemiseksi laiturin nokkaan. Sen sijaan pururadat saattanevat jäädä minulta ensi syksynä väliin. 

Tähtiä kirja saa 4+ (asteikko 1-5).

Erilaisia listoja

Mia Kankimäen kirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin innoittamana lukupiiri päätti tehdä erilaisia listoja. Listoja erilaisista asioista. Miellyttävistä, ikävistä, epämääräisistä. Mitä nyt mieleen sattui juolahtamaan. Kokosin tähän yhteenvedon aikaansaannoksistamme.

Ilahduttavia asioita

Kissa kävelee ohitsesi niin että samalla hipaisee nilkkaa.

Lettujen paistaminen sadepäivänä.

Kun yli vuoden eron jälkeen tapaa perhepiiriin kuuluvan kissarouvan, ja kun tämä ensin katselee kuin muistellen, sitten hyppää syliin, nuuhkii suun ja nenän seutuvia ja yhtäkkiä alkaa hillittömästi kehrätä ja puskea: ”Mummo, sinä!”

Kun työkaverisi ihailee kynsilakkaasi, jonka värinä on pirteä oranssi.

Kun huomaa, että joku paneutuu huolellisesti siihen mitä tekee.

Kun ihan tavallisena tiistaina illansuussa istuu lukemassa, ja kun kauppaan lähtöä hankkiva puoliso tulee antamaan suukon ja sanoo: ”Kun meillä on ollut niin hyvä päivä."

Auringonsäteet kaihdinten välistä aamukahvipöydässä.

Kun jazzyhtye musisoi kirjaston portailla raahautuessasi töistä kotiin.

Kun itsenäisyyspäivänä on kyläilemässä vieraassa maassa asuvan poikansa 40v luona, ja kun tämä oma-aloitteisesti virittää Linnan juhlat näkymään television ruudulle, istuu viereen koko lähetyksen ajaksi ja kommentoi ja keskustelee. Ensimmäistä kertaa elämässään.

Matkustamisen suunnittelu.

Kun luet blogistasi kommentin, jossa tekstejäsi kehutaan.

Kun tytär 36v kaupungilta ostosreissultaan soittaa ja kysyy: ”Äiti, olisiko sinulla aikaa tulla makutuomaroimaan yksi mekko?” Ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneenviiteen vuoteen.

Kun syyssateisena aamuna on suureksi harmikseen joutunut lähtemään liikkeelle totuttua aiemmin, ja kun tutulla puistotiellä ventovieras pieni westi-koira jää odottamaan, ja kohdatessa kertoo aamun iloisimmat uutisensa. Yksinoikeudella.

Kun kissasi kohtaa ensi kertaa pitkän talven jälkeen tyttöystävänsä.

Saunavesien kantaminen mökillä.

Uuden kahvipaketin avaaminen.

Ärsyttäviä asioita

Kun kissa nappaa samana päivänä kaksi linnunpoikasta, vain ja ainoastaan leikkiäkseen niillä. Lisäksi naapurit todistavat tapahtumaa.

Kun kapselikoneen kapseli ryttääntyy, eikä sitä voi enää käyttää.

Kun tyttärellä on ystävyyshuolia ja tekisi kerrankin mieli olla puolueellinen ja soimata toista osapuolta, mutta ei voi.

Kun menet kopiokoneelle ja huomaat sen vilkuttavan punaista. Kukaan muu ei ole muka huomannut koneen paperitukosta tai virhetilaa.

Kun olet ulkoilemassa ja tunnet keltiäisen pistoksen ihollasi, eikä sinulla ole mitään hoitosalvaa mukanasi.

Kun koulukaverit eivät tee tehtäviä ajoissa ja sitten pyytävät apua, kun olet itse jo lomalla.

Kun varis hyökkää kimppuusi pelotellaksesi sinua, etkä ehdi väistää.

Kun luet Facebookista, että teinit ovat jahdanneet kirjaston altaalla sorsanpoikasia tarkoituksenaan tappaa pienokaiset.

Kun korotat töissä äänesi huomauttaaksesi tiskaamattomista astioista, saatkin vihat niskoillesi.

Ovikellon soidessa naapuri seisoo oven takana kahden kirjekuoren kanssa ja pahoittelee, että ehti avata kuoret lukematta osoitteita. Kirjeet oli tarkoitettu avomiehelleni ja toisessa kuoressa sattui olemaan pankkikortti.

Epämääräisiä asioita

Loman suunnittelu on hauskaa ja ärsyttävää yhtä aikaa. Aika ja raha eivät kohtaa. Aina ei voi olla siellä missä haluaa.

Aina kun ajattelee mökkiä, siinä mielikuvassa ei ole ötököitä. Todellisuus on toinen!

Kun menee maaseutukaupunkiin ja haluaa paikallisia ruokia, mutta huomaa että siellä myydään vain pizzaa.

Hämmentäviä asioita

Kun junassa sinua vastapäätä tulee istumaan komea mies, vaikka vapaita paikkoja olisi yllin kyllin. Kaiken lisäksi mies hieman kääntää lukemaasi kirjaa nähdäkseen, mitä luet. Tästä kehkeytyy kirjapainotteinen keskustelu, joka päättyy liian nopeasti junan tullessa asemalle, jolla sinun täytyy jäädä pois junasta.

Ostaessasi jalokärhön ja tutustuessasi kukan hoito-ohjeisiin netissä, menet täysin sekaisin, mitä sinun oikeastaan pitäisikään tehdä kukan siirtyessä talvehtimaan.

Mitä piditte? Itse huomasin, että ensin kertyi enemmän negatiivisia asioita, joten oli pakko hieman sinnitellä, että sain listattua mukavia ja ilahduttavia asioita.

Buzzador: Post-it -viestilaput

Olen ollut muutaman vuoden ajan Buzzador-yhteisön jäsen. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että saan kutsuja erilaisiin kampanjoihin, joissa testataan tuotteita ja palveluita. Testattuani tuotteita tai palveluita, kerron niistä rehellisen mielipiteeni ystävilleni ja jaan mahdollisesti näytteitä. Kampanjakutsuja tulee, jos kuuluu sopivaan kohderyhmään. Välillä menee pidempiä aikoja ilman kutsun kutsua, mutta joskus taas kutsuja tulee useampi peräkkäin. Kampanjakutsun saatuaan voi itse päättää, haluaako lähteä mukaan vai ei, eli tämä on täysin vapaaehtoista toimintaa. Pelkkä kutsun saaminen ei takaa pääsyä kampanjaan, koska kampanjaan saattaa olla rajoitettu määrä paikkoja ja tulijoita saattaa olla enemmän. Jos kampanjaan pääsee mukaan, on siitä raportoitava kampanjan aikana ja sen päätteeksi.

Tällä kertaa onnistuin pääsemään mukaan Sano se Post-it^® -viestilapulla –kampanjaan. Kaikkihan tietävät nämä mukavat tarralaput, joita voi liimailla ympäriinsä muistuttamaan tärkeistä asioista. Kaikkein legendaarisin väri viestilapuissa on aina ollut keltainen, mutta nykyäänhän värejä löytyy vaikka millaisia. Itse tykkään viestilapuista, koska ne ovat yksinkertaisesti niin käteviä. Töissä kun kollega huikkaa jonkun asian, jota en heti ehdi hoitaa, mutta joka on jossain vaiheessa hoidettava, on Post-it^® –lappu paikallaan. Kirjoitan asian parilla sanalla Post-it^® –lapulle ja liimaan lapun näytön reunaan, näppäimistön päälle, pöydälle tai seinälle tai ihan minne vaan, josta silmäni lapun tavoittavat. Voisihan muistutuksen laittaa sähköpostiinkin, mutta itselläni ainakin on sellainen tapa, että siirrän sähköpostimuistutuksia aina vaan eteenpäin, enkä ikinä tule hoitaneeksi asiaa, josta sähköposti muistuttaa. Olen myös huomannut, että töissä viestilapun jättäminen työkaverille, on parempi keino saada asia hoidettua kuin sähköpostin lähettäminen. Post-it^® –laput ovat myös käteviä kauppalistoja laadittaessa. Työkaverini kuulemma liimaa lapun ostoskärryihin, josta on helppo seurata, mitä kaikkea on kärryihin kerännyt.

Onko sinulle ikinä käynyt niin, että tarralapun liima ei ole pitänytkään? Minulle on, ja aika monta kertaa. Testaamani tarralaput olivat Post-it^® Super Sticky –viestilappuja. Nyt täytyy kyllä myöntää, että liima pitää. Post-it^® Super Sticky –viestilappujen liima-aine on vahvempaa kuin perinteisissä Post-it^® -lapuissa, mutta se ei silti jätä mitään jälkeä kiinnityspintaan. Nyt voi luottaa, ettei viestilappu irtoa näytön reunasta ja leijaile jonnekin pöydän alle silmiltä piiloon.

Post-it^® Super Sticky –viestilaput ovat ilman muuta käteviä muistuttajia, mutta niillä voi viestittää myös omaa olotilaansa esimerkiksi työkavereille tai miehelle, joka täällä asuu. Miltä tällaiset näyttäisivät?

Lapun nähdessään kukin tietäisi, kuinka lähestyä; iloisesti vai varovaisesti vai olisiko paras pysyä pois kokonaan.

Mitä mieltä olet, ovatko Post-it^® -laput käteviä vai luotatko pelkästään nykytekniikkaan?

Jos kiinnostuit Buzzadorista ja haluaisit mukaan buzzadoriksi, ota yhteyttä minuun. Kerron asiasta tarkemmin.

Varis ja sen poikanen

Kesä on ihanaa aikaa, mutta on siinä varjopuolensakin. Varikset. Nuo isot, mustanharmaat linnut ovat tänäkin kesänä kiitettävästi hoitaneet velvollisuutensa jatkaa sukua. Tämä tietää ongelmia kissan ulkoilutukseen. Pari viikkoa sitten ongelmat alkoivat. Olin kissan kanssa normaalilla iltaulkoilullamme. Porhaltaessamme karvajalan kanssa parkkipaikan poikki, lensi varis turhan läheltä päälakea. Tunsin vain ilmavirran ja siipien kahinan. En tiedä, millä muulla nimellä sitä ääntä voisi kuvailla. Tästäkös kissa riemastui. Vaikka herra Karvajalka onkin kaupungin komein kolli ja kingi, on hänellä rajansa ja se raja meni tässä. Tämän jälkeen ulkoilu onkin ollut vaikeahkoa, koska kissa pelkää ilmahyökkäystä.

Mies, joka täällä asuu, oli aluksi sitä mieltä, ettei variksilla vielä ole poikasia. Vannoin, että varmasti on, koska ei varis muuten hyökkäilisi kimppuumme ja raakkuisi meille. Ei mennyt kauankaan, kun mies totesi saman kuin minä. Variksilla on poikaset. Ehdottipa minulle, että laittaisin lippiksen päähäni mennessäni ulkoilemaan, mutta en ole totellut. Ainoastaan pipon olen laittanut päähäni, jos on ollut todella kylmä ilma.

Viimeisen viikon aikana varis-show on pahentunut. Ei tarvitse kuin lähteä terassiltamme suuntaan A tai B, niin jostain varis syöksyy paikalle ja huutaa. Mistä ihmeestä se voi aina huomatakin meidät? Taidamme olla jotenkin vetovoimaisia tyyppejä. Olemme yrittäneet jatkaa ulkoilua ja jotenkin siinä onnistuneetkin. Aikansa varis huutelee ja sitten lentää pois.

Mies kertoi, että olivat päässeet pitkästä aikaa viereiseen puistikkoon ilman variksen ilmaantumista paikalle. Toisaalta silloin oli iltamyöhä ja luulen, että varis oli nukkumassa. Kai niidenkin täytyy joskus levätä. Mies kertoi, että olivat törmänneet pusikossa variksenpoikaseen. Variksenpoikanen oli nuokkunut matalalla olevalla oksalla huomaamatta kissaa ja miestä. Kissa olisi saanut napattua poikasen, jos olisi sen huomannut, mutta ei ollut herra Karvajalan aistit tällä kertaa aivan kohdallaan. Variksenpoikanen oli saanut pitää henkensä. Hyvä niin, koska muuten koko kortteli olisi herännyt raakkumiseen ja huutoon.

Seuraavana päivänä minä onnistuin menemään päiväsaikaan samaan puistikkoon kissan kanssa ilman hyökkäystä. Siellä se variksenpoikanen istui pihlajan oksalla, eikä tehnyt elettäkään. Huvittavan näköinen pyöreä otus. Pörröinen ja vaarattoman näköinen, mutta ei mene kauankaan, kun tämäkin yksilö raakkuu taivaalla. Ja nyt, jos joku ihmettelee, miksi suuntaamme ulkoilumme variksen pesintäalueelle, niin me olimme siellä ensin. Kyseinen alue on meidän vakioulkoilualuettamme, emmekä halua tylsistyä asfaltin keskellä, kun vihreyttäkin on lähellä. Miksi varis pesii sinne joka kesä? Menisi muualle pesimään, niin kaikilla olisi kivempaa.

Variksen hyökkäilyt ja huudot ovat jatkuneet, mutta viimeisin ja ehkä pahin tapahtui tänään. Lähdin kissan kanssa jälleen kerran ulkoilemaan. Kissa nautti olostaan saadessaan hieman vaania räkättirastasta saamatta sitä kuitenkaan kiinni. Räkättirastaan hävitessä taivaalle, otimme suunnan kohti taloyhtiön grillipaikkaa, kunnes se tapahtui. Varis hyökkäsi kimppuumme. Läheltä piti tilanne, mutta selvisimme. Kissa kylläkin päätti juosta takaisin terassillemme, mutta minä iskin jarrut pohjaan. Varis lensi läheisen männyn oksalle jatkamaan huutoa. Sen verran suivaannuin, että otin maasta kävyn ja heitin sillä varista. Olen kuitenkin maailman huonoin heittäjä, joten käpy lensi jonnekin aivan muualle kuin varikseen päin. Varis kuitenkin lennähti hieman kauemmas. Käännyin ja lähdin kissan kanssa kotiin. En ehtinyt ottaa kuin pari askelta ja olin saamassa uuden kampauksen. Varis hyökkäsi aivan kohti takaraivoani. Siipien läiskintä hiusrajassani ja kovaääninen huuto päälle. Olen kyllä kampaajan tarpeessa, mutta mielelläni valitsen itse kampaajani. Ryntäsimme terassillemme. Varis raakkui ja lensi ympäri terassiamme. Arvatkaa jatkuiko ulkoilumme tämän jälkeen? Ei todellakaan.

Voi kun varis saisi poikasensa nopeasti maailmalle, jotta maailmanrauha säilyisi korttelissamme. Tämä ei ole yhtään kivaa kissalle, eikä minulle, eikä edes miehelle, joka täällä asuu. Sitä paitsi minulle mainittiin toisen kerran lippiksen käytöstä.