Aamulla pukeutuessani, mies, joka täällä asuu, huudahti,
missä kissa on. Siellähän se terassilla fleksin päässä. Mies huutaa uudestaan,
että täällä on pelkkä fleksi ja valjaat, mutta ei kissaa. Säikähdin ja juoksin
terassille ja sanoin, että nyt etsimään. Ei tarvinnut kaukaa etsiä. Kissa oli
terassin edustallamme olevan katajan juurella kurkottamassa kohti katajaa. Ilmeisesti
valjaitten lukot eivät olleet napsahtaneet kunnolla kiinni, koska kissa oli jotenkin
onnistunut saamaan lukot auki. Ei ole tällaistakaan ennen tapahtunut. Harmi
kissalle, joka olisi saanut hieman lisävapautta ilman valjaita. Onni meille,
ettei kissa ollut häipynyt muille maille.
Illalla lähdin normaaliin tapaan kissan kanssa ulkoilemaan.
Kun kissa oli aikansa istunut kannon nokassa, kuuli se, että naapurin pihalla
miehet juttelevat. Sinne oli lähdettävä heti, koska siellä olisi varmasti
Tikru, kissamme tyttöystäväkissa, jota naapurin mies ulkoiluttaa. Kissa lähti
juoksemaan kovaa vauhtia naapuritontille ja mourusi mennessään. Mikä pettymysten
pettymys, kun naapuritontilla olikin vääriä miehiä, eikä Tikrua lähimaillakaan.
Kissa mourusi hetken ja tuijotti miehiä. Petankia pelaavat miehet tuijottivat
puolestaan meitä. Ihmettelivät varmasti, mikä hätä meillä oli. Kissa päätti
poistua paikalta kovasti mouruten.
Seuraavaksi suuntasimme kulkumme kohti taloyhtiömme grillipaikkaa.
Pikkulinnut lensivät ja siitäkös kissa oli riemuissaan. Kiihdytys ja hyppy,
mutta pikkulintu oli jo kaukana metsikössä. Kissaa harmitti. Seuraavassa
hetkessä mustarastas lensi vieressämme olevan männyn oksalle ja melkein teki
jätöksensä päällemme. Ei kivaa sekään. Matka jatkui. Uusintakiihdytys ja
hyökkäys. Ohi meni tälläkin kertaa. Lintu sai pitää henkensä ja kissa jäi
nuolemaan tassujaan.
Vastoinkäymisistä huolimatta menimme läheiseen metsikköön.
Taas kissa hyökkäsi jonkin kimppuun, mutta jäi ilman saalista. Siirryimme
heinää kasvavan rinteen viereen. Ei mennyt kauaakaan, kun kissa oli taas
elementissään. Takapää heilui ja tassut leipoivat maata. Kissa oli kiihdyksissään.
Ihmettelin, mikä siellä heinikossa on, koska jos se olisi ollut mustarastaan
poikanen, olisivat poikasen vanhemmat kirkuneet meille kovaan ääneen. Punaruskea
hiirihän se siellä kipusi vadelmanvartta pitkin. Hyökkäys ja aika pysähtyi
hetkeksi. Kysyin kissalta, saitko saaliin, kunnes totesin, ettet siis saanut,
koska hiiri vilisti minua kohti. Hiiri teki äkkikäännöksen ja ryntäsi
vadelmapensaitten ja nokkosten alle piiloon ja kissa perässä. Kissa tuli myös pensaikosta äkkiä pois ja istuutui jalkojeni viereen ja aloitti silmän hankaamisen. Saalis
oli päässyt karkuun ja kissa oli satuttanut silmäkulmansa vadelmiin ja
nokkosiin. Yritin tutkia silmää, mutta ei sitä saanut katsoa.
Kissa ei lannistunut tästäkään, vaan vielä oli yritettävä
hommata lihaa ruokapöytään. Kiivetessämme rinnettä ylös, kissa kuuli taas
jotain ja taas sitä mentiin. En tiedä, mikä tällä kertaa oli kyseessä, koska
rapina oli sen verran kova. Enkä halunnut jäädä tutkimaan asiaa, vaan nappasin
kissan syliini ja vein kotiin, jotta sain silmän puhdistettua. Mietin myöhemmin
illalla, tuntuiko kissasta missään vaiheessa siltä, että olisi ollut parempi
nukkua koko päivä. Ei mennyt kissan päivä ihan niin kuin Strömsössä.
PS. Kannon päällä olevan lentokyvyttömän mustastaan poikasen kissa olisi saanut napattua eräänä toisena päivänä, jos omistaja olisi moisen elkeen sallinut tapahtua.
