Teatterissa: Einsteinin rikos

Helsingin Kaupunginteatteri on ottanut pienelle näyttämölleen varsin tuoreen näytelmän, Éric-Emmanuel Schmittin Einsteinin rikos (La trahison d’Einstein), jonka kantaesitys oli Pariisissa tammikuussa 2014. Onnistuin saamaan Einsteinin rikokseen kultaposseliput tiistaille 18.11.2014, josta olen hyvin kiitollinen. Luultavasti muuten olisi jäänyt kohdallani erittäin hyvä näytelmä näkemättä.

Einsteinin rikoksen on suomentanut Timo Torikka. Kari Heiskanen on vastannut näytelmän ohjauksesta. Näytelmän rooleissa ovat Pekka Huotari, Santeri Kinnunen ja Joachim Wigelius. Lavastus on Markku Hakurin käsialaa. Sari Salmela puolestaan on vastannut puvustuksesta. Valosuunnittelu Mika Ijäs ja äänisuunnittelu Eradj Nazimov. Naamioinnista on vastannut Tuula Kuittinen.

Pekka Huotari, Santeri Kinnunen ja Joachim Wigelius, Einsteinin rikos

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Einsteinin rikoksen tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan molemmille puolille. Einstein (Santeri Kinnunen) on muuttanut Yhdysvaltoihin. Hän kohtaa New Jerseyssä järven rannalla kulkurin (Pekka Huotari). Einsteinin ja kulkurin välille syntyy luja ystävyyssuhde. Einstein haluaa varoittaa Yhdysvaltoja natsien ydinaseohjelmasta ja hänen pyrkimyksenä on estää Hitlerin toimet, mutta samalla hän tulee antaneeksi sysäyksen Yhdysvaltojen ydinasevarusteluun. Kaiken tämän keskellä FBI:n agentti O’Neill (Joachim Wigelius) yrittää pakottaa kulkurin ottamaan selvää Einsteinin perimmäisistä tarkoituksista.

Minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia näytelmän suhteen, vaikka näyttelijät ovatkin kovan luokan ammattilaisia. Santeri Kinnunen on loistava valinta Einsteinin rooliin. Kinnunen vetää puolitoistatuntisen esityksen hyvin vakuuttavasti. Einsteinin tuska on aistittavissa. Tällaista ei tietenkään pitäisi mainita, mutta näytelmän aikana tulee huomioitua myös sellainen seikka, kuinka paljon Santeri Kinnunen alkaa muistuttaa isäänsä Heikki Kinnusta. Karisma kasvaa iän myötä.

Santeri Kinnunen, Einsteinin rikos

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Pekka Huotari on nappivalinta kulkurin rooliin. Huotari vetää roolinsa hienosti. Välillä jopa mietin, onko kulkuri näytelmän pääosassa vai Einstein. Einsteinin ja kulkurin ystävyyssuhteen kehittyminen on todella hienoa katsottavaa. Olen aina viehättynyt Pekka Huotarin ammattitaidosta ja tämä oli yksi esimerkki lisää, miksi tykkään Pekka Huotarin työskentelystä. Joachim Wigelius on näyttelijöistä minulle vierain, mutta vakuuttavasti Wigelius roolinsa vetää. Agentti O’Neill on oikeasti pelottava ilmestys lavalla. Einsteinin rikokseen on valittu todella hyvät näyttelijät.

Joachim Wigelius ja Pekka Huotari, Einsteinin rikos

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Einsteinin rikos on hyvin intensiivinen esitys. Näytelmän dialogi on vahvaa ja vetää katsojan mukaan tarinaan. Puolentoista tunnin esityksessä ei ole väliaikaa ja turhaa se olisi ollutkin. Näytelmä olisi taatusti kärsinyt keskeytyksestä. Näytelmä antaa myös paljon ajateltavaa. En ole erityisen kiinnostunut sota-ajoista, mutta näytelmä herättää kyllä ajatusmaailmani käyntiin toisesta maailmansodasta ja siihen liittyneestä politiikasta.

Näytelmän äänitoteutukselle pitää antaa erityiskiitokset. Ääniefekteillä saatiin todella vakuuttavaa lisämaustetta esitykseen. Lavastus oli suhteellisen vähäistä, mutta ei mielestäni kaivannut yhtään enempää, koska muutoin esityksen intensiivisyys olisi saattanut kärsiä.

Einsteinin rikosta suosittelen etenkin niille, joita viehättää voimakas dialogi. Esitys antaa myös paljon ajateltavaa, joten jos haluat ajatukset pois arkisista asioista, käy katsomassa Einsteinin rikos.

Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille kuvalainauksista.

Kulmakunnan julkkis

Perinteiseen tapaan lauantain aamupäiviin meillä kuuluu kauppareissu. Yleensä ei mikään mieltä ylentävä nautinto, vaan pakollinen paha. Joskus kuitenkin sattuu ja tapahtuu. Kävelymatka kauppaan taittuu oikaisemalla paikallisen lukion pihan poikki. Tänään oikaisureitin varrella valkoisessa hangessa loistaa jotain. Kännykkä.

Nostan puhelimen hangesta ja katselen ympärilleni. Ei näy ketään. Mies, joka täällä asuu, pyörittelee myös päätään. Puhelin on vanhanmallinen nokialainen. Näyttö on hengissä, joten alan painella nappuloita. Ensin puhelinluettelo. Vain kaksi nimeä tallennettuna. Entä viimeksi vastatut ja soitetut puhelut? Täältä nimiä löytyy enemmän eli en osannut käyttää puhelinluetteloa tai sitten kännykän näytöllä näkyivät ainoastaan joko puhelimen tai sim-kortin muistissa olevat numerot.

Jotainhan tässä on tehtävä. Poliisiasema on viikonloppuisin suljettuna eli puhelinta ei voi viedä sinnekään. Valitsen numeron, johon on soitettu viimeksi. Annan soida pitkään. Ei vastausta. Valitsen seuraavan numeron, johon on soitettu muutama päivä sitten. Muutaman soiton jälkeen puhelimeen vastaa nainen. Esittelen itseni ja kerron tilanteen. Nainen alkaa pähkäillä, kuinka puhelin saataisiin takaisin omistajalleen. Hän keksii, että joku täti oli juuri käynyt heillä ja on menossa Prismaan. Kerron meidänkin matkan olevan kohti Prismaa. Nainen lupaa soittaa tädille ja pyytää häntä soittamaan kännykkään, niin voidaan sopia treffit.

Kävelen vieraan ihmisen kännykkä kourassa ja odotan puhelua. Ei kuulu. Ajattelen, etten ehkä vaan kuule puhelua, koska keskustassa on meteliä. Jokin joulurieha meneillään. Astumme lopulta Prisma-keskukseen sisälle. Mies vie loton (olenko kohta lottomiljonääri?). Minä astelen Alkoon. Ihan vain mausteeksi käväisen ostamassa puoli litraa tummaa rommia.

Odotan edelleen puhelua, ja koska sitä ei kuulu, haen kännykästä lisää soittotietoja. Löydän samannimisen naisen nimen, joka edellä mainitun tädin nimi on. Soitan numeroon. Soi soi soi. Vastaaja vastaa. Jätän viestin ja kerron jättäväni puhelimen Prisman infopisteeseen. Lopetan puhelun ja samassa kännykkä soi. Nainen, jonka kanssa olin aiemmin puhunut, soittaa. Vastaan puhelimeen. Sovimme, että jätän puhelimen Prisman infopisteeseen, josta hän lupaa kännykän noutaa. Nainen pyytää, että jättäisin yhteystietoni, koska hänen äitinsä haluaa varmasti kiittää minua jollain tavoin. Kieltäydyn tällaisesta. Pienen vänkäämisen jälkeen lupaan jättää yhteystietoni infopisteeseen.

Lopulta saan jätettyä puhelimen yhteystietojeni kanssa Prisman infopisteeseen. Onneksi on palvelualtista henkilökuntaa, joka ottaa puhelimen vastaan mukisematta. Sitten pääsemme itse asiaan eli kauppareissulle täyttämään ostoskärryjä. Ostamme ihan perustarpeita, ei mitään erikoista, ja silti kauppalaskun loppusuma jaksaa ihmetyttää.

Kotimatkalla ollessamme puhelimeni soi. Vastaan puhelimeen. Minulle esittäytyy nainen, joka kertoo olevansa puhelimen omistaja. Nainen kiittelee vuolaasti ja kysyy, kuinka hän voi tämän korvata. Sanon, ettei tarvitse mitenkään korvata. Kerron myös olevani iloinen, että puhelin löysi omistajansa. Harmittaisi, jos puhelin häviäisi, koska siitä on aina ylimääräistä vaivaa. Juttelemme naisen kanssa jonkin aikaa. Nainen kertoo asuvansa ihan meidän lähellä. Sanoessaan kadunnimen, totean, että rouva asuu aivan naapurissa. Kerron olevani nainen, joka kulkee valkoisen kissan kanssa. Nainen vastaa heti, että ai se olet sinä. Rouva on monta kertaa ikkunasta katsonut minun ja herra Karvajalan menoa. Kerron, ettei ole tarkoitus katsella ihmisten ikkunoista sisälle, mutta minkäs teet, kun herra Karvajalka haluaa istahtaa sellaiseen paikkaan, että näet väistämättä ihmisten asuntoihin sisälle. Yleensä kyllä pyrin kääntämään katseeni. 

Aikamme juteltuamme rouvan kanssa, lopetamme puhelun. Molemmille tuli hyvä mieli löytyneestä puhelimesta. Minua lisäksi alkoi huvittaa herra Karvajalka. Valkoinen kissa, josta on ilmeisesti tullut kulmakunnan julkkis, jonka kaikki tunnistavat.

Marraskuun Livbox

Livboxin Facebook-sivulla kerrottiin, että marraskuun Livboxit olivat lähteneet matkaan maanantaina. Odotin pakettia tietenkin kuin kuuta nousevaa. Onneksi en kuitenkaan ehtinyt spoilaantua, vaikka mies, joka täällä asuu, kertoikin mustan paketin saapuneen soittaessaan minulle töihin. Jännitys säilyi paketin avaamiseen saakka. Onko itsekurini siis kasvanut?

Kotiin tulin kuitenkin kiireesti suorinta tietä ja otin paketin heti hyppysiini. Mitä? Miten paketti tuntuu oudon kevyeltä? Sakset käsiin ja paketti auki. Marraskuun paketin sävymaailma on suoraan Hollywoodista. Kultainen. Hienoa ja enteilee kovasti tulevaa joulua. Minä niin tykkään näistä kauniista paketeista. Paketin sisältö näytti siltä, miltä tuntuikin. Pieneltä ja kevyeltä.

Kuvausassistentti saapui myös paikalle tutkimaan tilannetta. Korvat luimussa. Eivätkö tuotteet miellyttäneet vai eikö Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa alentaminen kuvausassistentiksi tyydyttänyt Herra Karvajalkaa?

Paras tutkia paketin sisältöä tarkemmin.

Ibero irtoripset. Pakkaus sisältää irtoripset ja liiman. En ole ikinä käyttänyt irtoripsiä, enkä luultavasti tule käyttämäänkään. Käyttöohje vaikuttaa helpolta, mutta epäilen silti. Luulen, että minulle kävisi irtoripsien kanssa kuitenkin jotenkin hullusti. Ripset lähtenevät kiertoon, elleivät sitten joudu mukaan johonkin hullunhauskaan tempaukseen. Ripsipaketin hinta on 7,90 €.

Bangerhead BangerTweezer. Pinsetit. Kivaa. Nämä ovat olleet kauppalistalla, mutta en ollut vielä saanut ostettua. Pinseteissä on leveä tartuntapinta ja vino, kapeakärkinen pää. Pinsetit ovat tukevan tuntuiset kädessä ja vaikuttavat laadukkailta. Näiden avulla kulmien muotoilun pitäisi hoitua huolettomasti ja kivuttomasti. Kivuttomuudesta olen eri mieltä. Aina se hieman nipistää, vaikka olisi mitkä pinsetit käsissä. Hintaa tuotteella on 8,80 €.

Sitten vielä lisäkurkistusta loppuihin tuotteisiin.

Bernard Cassiere Bilberry Overnight Cream Mask. Mustikkavoide-naamio yöksi. Tuotteen avulla iho on aamulla raikkaan pehmeä ja joustava. Tuotteen luvataan myös vähentävän ihon punakkuutta ja tasoittavan ihon väriä. Tätä oli heti testattava. Etenkin vesijumppailtojen jälkeen kasvoni loistavat punaisina kuin tomaatti, joten testi-ilta/-yö oli mitä sopivin tähän tarkoitukseen. Aamulla herätessäni ja katsoessani itseäni peilistä en huomannut mitään muutosta kasvojeni värissä. Samanlainen läikikäs punanaama peilistä katseli kuin illallakin. Tuote itsessään on miedon tuoksuinen. Iho jäi pehmeäksi, joten kyllä tuo tuubi varmasti tulee kulutettua loppuun saakka. Boksin tuubi oli näytekokoinen. Normaalikokoisen tuotteen hinta on 48,- €/50 ml.

Natural Code By Lumene Candy Smile. Huulikiiltokynä sävyssä 1 Cotton Candy. Kynän avulla pitäisi saada huulille upea väri, kiilto ja rajaus. Hoitavia, kosteuttavia ja suojaavia ainesosia ovat ratamon siemenöljy, E-vitamiini ja karitevoi. Yleensä innostun tällaisista, mutta nyt en jotenkin innostunut. Väri ei ole yhtään minua. Liian pinkki minulle. Ehkä tämä menee kuitenkin kevät-/kesäkäytössä tai miksei oikein aurinkoisena pakkaspäivänä. Tuotteen luvataan tuntuvan huulilla miellyttävältä ja kestävän pitkään. Annan tuotteelle mahdollisuuden. Tuotteen hinta on 9,90 €/1,8 g.

Marvis Cinnamon Mint. Kanelille ja mintulle maistuva hammastahna. Hihkuin ilosta nähdessäni tuotteen. Olen halunnut testata Marviksen hammastahnaa. Lukiessani boksin mukana tullutta tuoteselostetta, koin kuitenkin pienoisen pettymyksen. Tuote ei sisällä fluoria. Tyhmä kysymys, mutta mikä ainesosa tuotteessa sitten estää reikiintymistä? En antanut fluorittomuuden kuitenkaan häiritä itseäni, vaan harjasin heti hampaani kaneliminttuhammastahnalla. Täytyy myöntää, etten kokenut mitään wau-tunnetta. Hampaat tulivat puhtaiksi ja näytekokoinen tuubi tulee kyllä käytettyä loppuun saakka, mutta en usko, että yhteinen taipaleemme Marviksen kanssa jatkuu. Täysikokoisen tuotteen hinta on 4,55 €/25 ml.

Tällainen Livbox tällä kertaa. Mitä piditte? Minä semitykkäsin. Kivaa on kuitenkin joka kuukausi saada tällainen yllätysboksi.

Voihan vanupuikko!

En ole millään tavoin aamuihminen. Haluaisin herätä kaikessa rauhassa. Viettää aamiaispöydän ja sanomalehden ääressä kiireettömästi pari tuntia. Totuus on kuitenkin se, ettei se ole oikeastaan ikinä mahdollista. Arkiaamuisin on pakko herätä herätyskellon ääneen. Viikonloppuisin sen sijaan herra Karvajalka toimii elävänä herätyskellona.

Lakkaan kynteni yleensä sunnuntaisin, jolloin lakkaus pysyy suhteellisen siistinä keskiviikkoon, torstaihin saakka. Keskiviikkona ajattelin ennen vesijumppaa, että otankin kynsilakat pois kynsistä ja lakkaan kynteni uudelleen vesijumpan jälkeen. Yleensä pidän muutaman lakattoman päivän loppuviikosta, mutta koska töissä oli torstaina tiedossa yksi tärkeä palaveri, halusin kynsieni olevan siistit ja kauniit. Siis tuumasta toimeen. Valitsin kynsilakan, joka kuivuu nopeasti, koska useamman kuin kerran, olen herännyt aamulla peitonjäljet kynsissä. Lakkasinpa samalla varpaankynnetkin. Nättiä illan hämyssä katsottuna.

Aamulla normaalit aamutoimet pienen kiireen kera kuten tavallisesti. Päivävoidetta levittäessäni huomasin, että olen taas kerran levitellyt kynsilakat pitkin poikin. On samalla tullut lakattua kynsinauhat ja hieman ihoakin. Äkkiäkös ne vanupuikolla ja kynsilakanpoistoaineella puhdistaa. Aseet esiin ja taisteluun. Vasemman käden sotkut on äkkiä hoidettu. Jatkan touhua ottamalla kynsilakanpoistoainepullon vasempaan käteen. Työnnän vanupuikon puhdasta päätä pullon sisälle ja kallistan pulloa. Sitten iskikin aamupiru. En tiedä, mitä tapahtui, mutta tajuan, että kynsilakanpoistoaineet lentelevät pitkin poikin. Paita on märkänä aineesta. Vanupuikko lentänyt ties minne.

Revin paidan pois päältäni. Kaadan lavuaarin reunalla olleen kissan juomaveden lavuaariin. Pesen mukin huolellisesti ja laitan uuden, tuoreen veden tilalle. Sitten alan etsiä vanupuikkoa. Ei näy lattialla. Ei näy peilikaapissa. Ei ole lentänyt pyykkikoneeseen. Ei ole pyykkitelineen päällä. Mysteerio. Ryntään ulos kylpyhuoneesta ärräpäitä päästellen ja sanon miehelle, joka täällä asuu, että kylppäriin hävisi käytetty vanupuikko.

Mies häviää kylpyhuoneeseen taskulampun kanssa. Etsin puhtaan paidan kastuneen tilalle. Samassa vilkaisen sormiani. Oikean käden kynnet ovat sen näköiset kuin olisivat uitetut kynsilakanpoistoaineessa ja niinhän ne ovatkin. Ryntään kylpyhuoneeseen hakemaan kynsilakkapulloa. Korjauslakkaan oikean käden kynnet ja  siltä ne näyttävätkin. Tuijotan kelloa, joka etenee taas liian nopeasti. Silmälasien pesua ei voi suorittaa, koska kynnet ovat juuri lakatut. Väsään itselleni kiireesti aamupalaleivän. Teen haudutus jää tänä aamuna muutamaan minuuttiin.

Ruokapöydän ääreen leivän ja teen kanssa. Meikkaan kasvojani ja vilkuilen kelloa. Kolme minuuttia aikaa lukea lehti, syödä leipä ja juoda tee. Kuinka sanomalehti on tänä aamuna normaalia paksumpikin? Mies tulee kylpyhuoneesta ja sanoo, että ei löydy vanupuikkoa. Vastaan, että kai se sitten kahden kuukauden kuluttua löytyy, kuten löytyi se yksi herra Karvajalan leluhiirikin, joka mystisesti katosi ja yhtä mystisesti löytyi.

Lopulta pääsen lähtemään junalle. Olen auttamattomasti myöhässä, joten joudun oikeasti pitämään kiirettä ehtiäkseni junaan. Tänään oli sinä suhteessa onni myötäinen, että kun tulen laiturille, juna saapuu paikalle ja voin kävellä suoraan sisälle junaan. Ei tarvinnut seisoa asemalaiturilla palelemassa ja odottamassa junaa. 

Iltapäivällä mies, joka täällä asuu, soittaa minulle. Kertoo, että sinulle tuli musta laatikko. Jee! Livbox-päivä! Seuraavaksi mies kertoo löytäneensä vanupuikon. Kysyn, missä se oli. Mies vastaa: ”Kynsilakanpoistoainepullossa.”

Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin

Valitsin lukupiirin luettavaksi Kjell Westön Älä käy yöhön yksin (Otava, 2009), koska olin ostanut kirjasta pokkariversion jostain kirja-alesta ja kirja odotteli lukijaansa. Ruotsinkielisen alkuteoksen nimi on Gå inte ensam ut i natten. Suomennoksen käsikirjoituksesta on tehnyt Katriina Huttunen. Kirjaa tuntui olevan kirjaston hyllyssäkin yllin kyllin, koska olin yhden lukupiiriläisen mukana, kun hän kirjaa kirjastosta haki.

Älä käy yöhön yksin –teoksessa kertojaäänenä on Frank Loman. Hän kertoo tarinan, joka ulottuu 1940-luvulta aina 2000-luvulle asti. Tarinassa ovat pääosissa hänen itsensä lisäksi Jouni Manner, Ariel Wahl, Adriana Mansnerus ja Eva Mansnerus. Kirjassa matkataan ensin Jounin, Arielin ja Adrianan matkassa lähinnä 1960-luvulla. Jouni on vihainen ja väkivaltainen nuori, Ariel herkkä ja Adriana surumielinen, mutta kaunis. Yhtä kaikki heidän tiensä ovat kohdanneet ja he ovat perustaneet yhtyeen. He pääsevät levyttämään esikoissinglensä Älä käy yöhön yksin, joka jää myös trion ainokaiseksi levytykseksi. Kolmikon teiden näennäisesti erotessa, kirjassa aletaan käydä läpi Frankin elämää. Frank on ollut 13-vuotiaasta lähtien rakastunut itseään muutaman vuoden vanhempaan Evaan, joka on Adrianan pikkusisko. Tämä vaikuttaa kaikkeen ja kertomuksesta muodostuu lopulta mieletön ihmissuhdevyyhti, jonka lukemista ei malttaisi keskeyttää.

Kjell Westö on mielestäni osannut kuvata hienolla tavalla ajankuvauksia. Helsingin kuvaukset ovat niin ikään loistavia. Itselleni ainakin tuli se tunne, että olisin itse dallaillut pitkin Helsingin katuja ja lähiöitä. Myös lukupiiriläiset tykkäsivät Helsinki-kuvauksista, vaikka paljon keskustelua aiheuttikin se, missä Männistö sijaitsi. Sijainnille saatiin suurin piirtein yhtä monta veikkausta kuin oli keskustelijoita. Olisi siis hienoa, jos kirjailija hieman valaisisi tätä hämminkiä aiheuttanutta paikkaa. Kirjan henkilökuvaukset olivat erittäin uskottavia ja realistisia. Välillä tuli tunne, että täytyy tarkastaa internetistä tarkempia tietoja Jouni Mannerista.

Kirjaa varjosti surumielisyys, mutta se ei ollut häiritsevää. Sodan vaikutukset näkyivät kirjassa usean sukupolven ajan. Westön teksti on taidokasta ja monipuolista. Tästä lukupiiriläiset saivat aiheen jälleen kerran keskustella, mikä vaikutus on tekstin kääntäjällä. Kirjassa oli paljon viittauksia musiikkiin kitarasoinnuista lähtien. Itselleni tämä tuotti hieman tuskaa ja hankaluuksia, mutta onneksi nämä kohtaukset pystyi vain lukemaan läpi. Luultavasti musikaaliset henkilöt saisivat näistäkin huomattavasti enemmän irti ja kirja olisi vielä antoisampi lukukokemus. Toisaalta yhdellä lukupiiriläisellä kirjassa mainitut musiikkikappaleet toivat muistoja mieleen.

Vaikka kirja olikin yli 600 sivua pitkä, ei se tuottanut tuskaa ainakaan itselleni. Yksi lukupiiriläinen piti kirjasta jopa niin paljon, että luki sen kerralla läpi. Kirja eteni kronologisesti, vaikkakin välillä pitkin aikaharppauksin. Keskustelua aiheutti myös se, että usein Westön kirjoista joko pidetään tai ei pidetä. Älä käy yöhön yksin –kirjaan kannattaa kuitenkin tarttua. Ihan jo pelkästään laadukkaan tekstin takia. 

Tähtiä lukupiiri antoi yhteensä 4 (asteikko 1-5).