Teatterissa: Einsteinin rikos

Helsingin Kaupunginteatteri on ottanut pienelle näyttämölleen varsin tuoreen näytelmän, Éric-Emmanuel Schmittin Einsteinin rikos (La trahison d’Einstein), jonka kantaesitys oli Pariisissa tammikuussa 2014. Onnistuin saamaan Einsteinin rikokseen kultaposseliput tiistaille 18.11.2014, josta olen hyvin kiitollinen. Luultavasti muuten olisi jäänyt kohdallani erittäin hyvä näytelmä näkemättä.

Einsteinin rikoksen on suomentanut Timo Torikka. Kari Heiskanen on vastannut näytelmän ohjauksesta. Näytelmän rooleissa ovat Pekka Huotari, Santeri Kinnunen ja Joachim Wigelius. Lavastus on Markku Hakurin käsialaa. Sari Salmela puolestaan on vastannut puvustuksesta. Valosuunnittelu Mika Ijäs ja äänisuunnittelu Eradj Nazimov. Naamioinnista on vastannut Tuula Kuittinen.

Pekka Huotari, Santeri Kinnunen ja Joachim Wigelius, Einsteinin rikos

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Einsteinin rikoksen tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan molemmille puolille. Einstein (Santeri Kinnunen) on muuttanut Yhdysvaltoihin. Hän kohtaa New Jerseyssä järven rannalla kulkurin (Pekka Huotari). Einsteinin ja kulkurin välille syntyy luja ystävyyssuhde. Einstein haluaa varoittaa Yhdysvaltoja natsien ydinaseohjelmasta ja hänen pyrkimyksenä on estää Hitlerin toimet, mutta samalla hän tulee antaneeksi sysäyksen Yhdysvaltojen ydinasevarusteluun. Kaiken tämän keskellä FBI:n agentti O’Neill (Joachim Wigelius) yrittää pakottaa kulkurin ottamaan selvää Einsteinin perimmäisistä tarkoituksista.

Minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia näytelmän suhteen, vaikka näyttelijät ovatkin kovan luokan ammattilaisia. Santeri Kinnunen on loistava valinta Einsteinin rooliin. Kinnunen vetää puolitoistatuntisen esityksen hyvin vakuuttavasti. Einsteinin tuska on aistittavissa. Tällaista ei tietenkään pitäisi mainita, mutta näytelmän aikana tulee huomioitua myös sellainen seikka, kuinka paljon Santeri Kinnunen alkaa muistuttaa isäänsä Heikki Kinnusta. Karisma kasvaa iän myötä.

Santeri Kinnunen, Einsteinin rikos

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Pekka Huotari on nappivalinta kulkurin rooliin. Huotari vetää roolinsa hienosti. Välillä jopa mietin, onko kulkuri näytelmän pääosassa vai Einstein. Einsteinin ja kulkurin ystävyyssuhteen kehittyminen on todella hienoa katsottavaa. Olen aina viehättynyt Pekka Huotarin ammattitaidosta ja tämä oli yksi esimerkki lisää, miksi tykkään Pekka Huotarin työskentelystä. Joachim Wigelius on näyttelijöistä minulle vierain, mutta vakuuttavasti Wigelius roolinsa vetää. Agentti O’Neill on oikeasti pelottava ilmestys lavalla. Einsteinin rikokseen on valittu todella hyvät näyttelijät.

Joachim Wigelius ja Pekka Huotari, Einsteinin rikos

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Einsteinin rikos on hyvin intensiivinen esitys. Näytelmän dialogi on vahvaa ja vetää katsojan mukaan tarinaan. Puolentoista tunnin esityksessä ei ole väliaikaa ja turhaa se olisi ollutkin. Näytelmä olisi taatusti kärsinyt keskeytyksestä. Näytelmä antaa myös paljon ajateltavaa. En ole erityisen kiinnostunut sota-ajoista, mutta näytelmä herättää kyllä ajatusmaailmani käyntiin toisesta maailmansodasta ja siihen liittyneestä politiikasta.

Näytelmän äänitoteutukselle pitää antaa erityiskiitokset. Ääniefekteillä saatiin todella vakuuttavaa lisämaustetta esitykseen. Lavastus oli suhteellisen vähäistä, mutta ei mielestäni kaivannut yhtään enempää, koska muutoin esityksen intensiivisyys olisi saattanut kärsiä.

Einsteinin rikosta suosittelen etenkin niille, joita viehättää voimakas dialogi. Esitys antaa myös paljon ajateltavaa, joten jos haluat ajatukset pois arkisista asioista, käy katsomassa Einsteinin rikos.

Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille kuvalainauksista.