Drama King

Kiivastahtisen työpäivän päätteeksi käyn kaupassa ja raahaudun kotiin. Reppu on täynnä kissanruokaa ja appelsiineja. Kotioven avattuani kissamme ryntää iloisena tervehtimään minua. Kissa pyörii jaloissa. Yritän tasapainotella, etten vaan tallaisi kissan tassuja. Reppu painaa selässä. Paksut talvivaatteet ahdistavat ja olo on muutenkin tönkkö. Silmälasit huurussa. Nenä vuotaa. Pipo valahtaneena silmille. Kissa pyörii onnellisena jaloissani ja maukuu. Nostan toista jalkaani avatakseni talvikengän vetoketjun. Samassa huomaan, että kissa syöksyy eteisestä suoraan makuuhuoneeseen. Tajuan, että kenkäni osui kissan otsaluuhun. Kissaa ei taatusti sattunut, mutta draaman aineet ovat valmiina.

Otan repun pois selästä ja riisun kengät. Talvitakki päällä ryntään kissan perässä makuuhuoneeseen. Kissa lymyilee sängyn alla. Yritän pyydellä anteeksi. Kissa siirtyy keskemmälle sängyn alustaa, etten vaan saisi kosketettua arvon herraa. Nyt on kissaa loukattu sydänjuuria myöten. Voi minua ja kissaa. Minulle tulee paha mieli. Tekisi mieli itkeä. Työpäivä oli rankka ja tämä ei yhtään kevennä oloani.

Menen riisumaan loput ulkovaatteet päältäni ja siirryn keittiöön tyhjentämään reppuani. Yritän samalla huhuilla kissaa. Kissa tulee sängyn alta olohuoneeseen. Menee sohvan taakse piiloon kurkkiakseen minua sieltä hyvin loukkaantuneen näköisenä. Yritän lahjontaa. Valkoiselle kissalle valkoisen kissan nameja eli valkoisia kuivattuja kanapaloja. Kissa siirtyy kukkajakkaran alle, jotta en saisi kosketettua häntä. Olenhan sen verran epäluotettava tyyppi, että saatan milloin tahansa potkaista päähän. Annan kissalle namit. Ne kelpaavat, mutta samalla minua katsellaan alta kulmien.

Yritän anella kissalta anteeksiantoa, mutta turhaan. Minulla on tosi paha mieli. Käyn pesemässä kasvoni ja vaihdan kissanulkoilutusvaatteet päälleni. Epäilen, lähteekö kissa kanssani ulkoilemaan. Kissa kuitenkin suostuu tähän. Ennen uloslähtöä kissa vielä varmuuden vuoksi säntää karkuun, kun otan kengät esiin. Ulkona kissa ei kertaakaan katso minua. Emme ole siis kavereita.

Kissa kyräilee minua koko illan. Ei tule yöllä jalkoihini nukkumaan. Aamulla jatkuu sama meno. Kissa ei lähesty minua kuin siinä tapauksessa, että pääsee ulos. Kissaa on loukattu syvästi ja tunnen sen nahoissani. Kissa kohtelee minua kuin ilmaa. Kun olen lähdössä töihin, kissa tulee nurkan taakse seuraamaan tilannetta. Normaalisi kissa pyörisi jaloissa ja heittäytyisi eteisen lattialle selälleen makaamaan, mutta ei nyt. Olen mustalla listalla ja siellä pysyn.

Työpäivän jälkeen sama tilanne. Kissa nukkuu eteisen lattialle, mutta herätessään ja minut nähdessään syöksyy makuuhuoneeseen sängyn alle. Mies, joka täällä asuu, kertoo, että häntä on alettu kohtelemaan samalla tavoin. Olemme siis molemmat pettureita ja kissankiduttajia. Alan olla epätoivoinen, kuinka pitkään tätä jatkuu? Kolmantena päivänä tilanne on edelleen sama. Kissa kyräilee meitä, ei halua rapsutuksia, eikä tule nukkumaan makuuhuoneeseen. Kissa on ilmeisesti päättänyt pysyä kannassaan. 

Neljännen päivän aamuna herään siihen, että kuulen kissan venyttelevän makuuhuoneen matolla. Kissa keskustelee miehen kanssa maukuen vastauksiaan miehen kysymyksiin. Minua hymyilyttää. Silmäni painuvat takaisin kiinni ja uni on tulossa uudelleen. Havahdun siihen, että kissa kävelee tyynylläni ja maukaisee korvaani. Ilmeisesti meidät on jälleen kerran hyväksytty hoviin, koska kissa vaikuttaa suopeammalta. Suloiset kissamaiset ja välillä terävätkin piirteet alkavat jälleen tulla esiin ja kissa alkaa hyväksyä minun ja miehen, joka täällä asuu, läsnäolon. Sen verran pitää kuitenkin vielä dramatisoida, että eteisessä ollessa saatetaan saada syöksykohtaus, koska mehän saatamme taas yhtäkkiä keksiä päähän potkaisun.

PS. Tämän jutun otsikko ei voi olla Drama Queen, koska kyseessä on poikakissa.

Kissojen yö

Suljen kirjan ja vilkaisen kelloa. Äh, meni taas myöhäiseksi. Jää vain 6,5 tuntia nukkumisaikaa. Ehkä kuitenkin selviän tulevasta työpäivästä lyhyemmilläkin yöunilla. Alta aikayksikön olen ihanassa unessa. En tiedä maailman menosta mitään, kunnes alkaa kolina. Pomppaan sängystä ylös. Silmälasit päähän ja torumaan kissaa. Kissa on matalan kirjahyllyn päällä ja heiluttaa tassullaan seinällä olevaa taulua. Varma keino saada omistajat tai ainakin toinen omistajista hereille.

Tullessani paikalle kissa hyppää hyllyltä alas. Suuntaan askeleeni kohti wc:tä. Unihiekkaa silmissäni havaitsen sen verran, että kissa on repinyt puoli rullallista vessapaperia wc:n lattialle. Päätän siivota jäljet aamulla. Nyt ei jaksa. Väsyttää kovasti. Wc:stä tullessani heitän kissalle rikkoutuneen lelunallen jalan, joka muistuttaa erehdyttävästi hiirtä. Lisäksi kaivan kurkkukaramellikulhosta yhden makeisen. Heitän karkin kissalle, joka rakastaa kyseisten makeisten minttumentolieukalyptusmakuhajuja. Ei kissa karkkia syö, mutta heittelee makeista ympäri asuntoa ja kivaa on.

Takaisin sänkyyn. Katson kelloa. Ihan liian vähän nukkumisaikaa jäljellä. Kello on 01.40. Uni ei tule heti. Kuuntelen kissan ilakointia. Makeinen lentelee. Paperipussi rapisee. Makeinen lentelee pitkin seiniä. Kissa juoksee. Sitten kuuluu surkea maukaisu. Arvaan mitä on tapahtunut. Makeinen on kiitänyt arkun alle kissan ulottumattomiin. Yritän olla reagoimatta asiaan.

Seuraavaksi havahdun siihen, että kuulen kissan hyppäävän sohvan selkänojalle. Meinaako se taas mennä hyllyn päälle rämisyttelemään taulua? Nousen sängystä. Kissa seisookin sohvan selkänojalla ja tassu on juuri ojentautumassa kohti viherkasvin juurella olevaa koristetta. ”Eipäs kosketa sinne. Nyt nukkumaan.” Siirryn takaisin sänkyyn. Kissa seuraa minua makuuhuoneeseen.

Käyn pitkäkseni sängyn päälle ja suljen silmät. Nyt on pakko saada unen päästä kiinni. Sänkyni alta alkaa kuulua rapinaa. Voi ei. Kissa keksi uuden kidutuskeinon. Olemme laittaneet sängyn alle tyhjät joulukoristelaatikot odottamaan sitä, että joulukoristeet voidaan ottaa pois. Tämän jälkeen laatikot viedään varastoon säilytykseen. Kissa repii laatikoita. Tiputan toisen jalan sängystä ja sanon, että nyt loppuu tällainen peli. Seuraavaksi kissa roikkuukin sääressäni. Jalka takaisin peiton alle. Kissa jatkaa laatikoiden tuhoamista. Jalka uudestaan sängystä alas. Kissan tassut jalan ympärille. Peli voisi luultavasti jatkua loputtomiin.

Nousen sängystä ja laitan silmälasit jälleen kerran päähäni. Kissa kehrää jaloissani. Menemme olohuoneeseen. Kissa hyppää olohuoneen pöydälle ja tuijottaa kirjahyllyssä olevaa laatikkoa. Herra tietää erittäin hyvin, että laatikossa säilytetään kissan nameja. Antaudun ja annan kissalle muutaman namin. Kissa ahmii namit ja kehrää edelleen. Otan kissan syliini. Kehräys jatkuu, mutta samalla tunnen hännän paiskinnan vatsaani vasten. Kehräys on vaan hämäytystä. Kissalla ei ole aikomustakaan ryhtyä yöpuulle, vaan meno on kova.

Kaivan lelulaatikosta kovakuorisen saksanpähkinän, jonka heitän lattialle. Siinä olisi kissalle sopivan kova pala purtavaksi. Kissaa ei pähkinä kiinnosta. En jaksa kaivaa aiemmin heittämääni makeista arkun alta. Otan uuden makeisen ja heitän sen lattialle. Kissa säntää makeisen perään. Takajalat sätkivät ja kissa saa makeisen tungettua pitkälle maton alle. Menen kaivamaan makeisen maton alta ja heitän sen kissalle. uudestaan. Tämä leikki on jo niin nähty. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Kissa säntää ikkunalaudalle ihmettelemään yöllistä katuelämää.

Raahaudun sänkyyn. En edes uskalla vilkaista kelloa. Mies, joka asuu täällä, kuorsaa, eikä tiedä tuon taivaallista kissojen yöstä. Uni ei tulekaan enää helposti. Tulevan päivän työtehtävät alkavat kummitella mielessäni. Ahdistaa, kun tiedän, että tulossa on vaikea työpäivä, eikä pelkästään unenpuutteen vuoksi. Työasiat pyörivät mielessäni, kunnes kuulen seuraavan episodin kissojen yöstä. Sälekaihtimia heilutellaan ja maukuminen on kova. Päätän olla nousematta sängystä.

Vihdoin unikin tulee. Tuskin kuitenkaan ehdin edes ensimmäistä unileffaa aloittaa, kun kuulen jälleen kerran maukaisun ja läheltä. Kissa on tullut makuuhuoneeseen ja istuu miehen yöpöydällä. Seuraavaksi kissa marssi päittemme yli minun yöpöydälleni. Levittää takapuolensa yöpöydälle. Tiputtaa jonkin rasvapurkin. Kurottautuu kohti naamaani ja karjaisee korvaani ”MAU”. Mitä seuraavaksi? 

Aamulla en meinaa ymmärtää, että herätyskello soi, vaikka normaalisti herään heti ja sammutan kellon. Aamu alkoi todella tahmeasti kissojen yön jälkeen. Kaiken huippu oli se, että mies, joka täällä asuu, sanoo herätessään, että joka paikkaa särkee. Olen valvonut koko yön. Juurikin näin. Herra on valvonut koko yön.

PS. Olisikohan leikkihiirestä apua seuraavassa kissojen yössä?