Lukupiirin uusin lukututtavuus oli Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään
nopeammin (2013, Otava). Ami oli saanut kirjasta suosituksia, joten hän
halusi lukupiirin tarttuvan teokseen ja niinhän me sitten teimmekin. Kirja on
jokseenkin suosittu ja yhdellä lukupiiriläisellä tuotti hieman vaikeuksia
saada kirja lainatuksi, joten lukuaikaa tuli hieman pidennettyä. Kirjaa on
painettu myös miki-kirjana eli minikirjana. Osa lukupiiriläisistä lukikin
teoksen tällaisessa muodossa. Tällä kertaa lukupiiriläiset olivat yksimielisiä
kirjan miellyttävyydestä. Kaikki pitivät lukemastaan. Omasta mielestäni kirja
koukutti ja halusin tietää, mitä tuleman pitää.
Mia Kankimäki on täysin kyllästynyt työhönsä kustantamossa,
kyllästynyt yksitoikkoiseen elämäänsä, kyllästynyt kaikkeen. Mia on 38 vuotta,
lapseton ja sinkku. Mia tekee rohkean päätöksen. Hän jää vuodeksi
vuorotteluvapaalle tarkoituksenaan kirjoittaa japanilaisesta Heian-kaudella
eläneestä hovinaisesta Sei Shōnagonista. Sei Shōnagon on
kirjoittanut teoksen Makura no sōshi,
jonka englanninkielinen nimi on Ivan Morrisin kääntämänä The Pillow Book of Sei Shōnagon. Kankimäki puolestaan käyttää
kirjasta epävirallista suomenkielistä nimeä Päänaluskirja
tai Tyynynaluskirja. Kankimäen kirja
on päiväkirjamainen matkakirja sekä hovielämän tulkitsija. Samalla teos on
kokoelma erilaisia listoja, runoja, juoruja ja huomioita.
Kirjaa varten Mia matkustaa apurahojen turvin Japaniin päästäkseen
lähemmäksi Sei Shōnagonia. Japania taitamattomana Mia törmää jatkuvasti
ongelmiin. Sei Shōnagonista ei tiedetä tai ei haluta tietää mitään. Toisaalta
taas Kioton jääkylmät tai tuskaisan kuumat yöt pitävät Mian hereillä. Mia pitää
Sei Shōnagonia ystävänään, jolle hän purkaa sydämen salojaan ja ajatuksiaan.
Hän vertailee nykyelämää Heian-kauteen. Etsii paikkoja, joissa Sei Shōnagon
olisi mahdollisesti voinut oleskella. Kertoo omasta elämästään kiotolaisessa
yhteisasunnossa ja tekee erilaisia listoja. Nauttii ja kertoo japanilaisesta
ruoasta niin paljon, että nämä kuulostavat herkullisilta, vaikkei
olisi aavistustakaan, millaista ruoka oikeastaan olisi. Puhumattakaan ihastuttavilta kuulostavista teehetkistä. Mian tekemät
pyöräretket Kiotossa ovat myös hyvin kuvattuina. Käydäänpä kirjan matkassa
Thaimaassa ja Lontoossakin.
Kankimäen teksti on helppolukuista ja vie mukanaan. Yhtä
lukijaa hieman oudoksutti kirosanojen käyttö, koska se ei välttämättä sopinut
kirjan tyyliin. Lukupiirissä keskusteltiin siitä, että jos hovielämää olisi
kuvattu laajemmin, olisi se voinut syventää vielä enemmän tietämystä
Heian-kaudesta. Kankimäen kuvaukset ovat kauniita. Tuntuu, että itsekin olisi
ollut paikan päällä ihastelemassa kirsikankukkasadetta tai luumupuiden kukintaa
tai kenties käyskentelemässä varjoisilla temppelikujilla. Kankimäki on
loistavasti osannut sitoa yhteen historian ja nykypäivän.
Kirja on sekoitus matkakertomusta ja tietokirjaa. Kirja
antaa loistavan kuvauksen nykypäivän Japanista ja etenkin Kiotosta, josta itse
sain hyvin kotoisan kuvan. Kirjan luettuaan tietää myös aikamoisen paljon
Heian-kaudesta ja sen aikakauden kirjailijoista. Vaikka kirjaa voi pitää
tietokirjana, se ei kuitenkaan missään tapauksessa ole raskasta luettavaa.
Kirjaan kannattaa ehdottomasti tarttua, jos haluaa irtioton arkisista
ajatuksista. Sitä paitsi kirja innoitti lukupiirin tekemään listoja erilaisista
asioista ja haaveilemaan Japanin matkasta.
Lukupiirimme antoi tähtiä yhteensä 4½- (asteikko 1-5).
Miellyttäviä asioita (Sei
Shōnagon):
Kun löytää ison kasan
tarinoita joita ei ole lukenut. Tai saadessaan käsiinsä toisen osan tarinasta
jonka ensimmäisestä osasta piti. Mutta usein se osoittautuu pettymykseksi.
Joku on repinyt
kirjeen ja heittänyt sen pois. Kerätessään palaset sitä huomaa, että monet
niistä voi sovittaa takaisin yhteen.
Lainattu: Mia Kankimäen teoksesta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti