Ulla-Lena Lundberg: Suureen maailmaan

Postasin syyskuussa Ulla-Lena Lundbergin Leosta. Tartuin tämän jälkeen Ulla-Lena Lundbergin Suureen maailmaan (Gummerus, 2015). Kirjan lukeminen on ollut hidasta ja hidasta ja hidasta. Olen aina välillä tarttunut johonkin toiseen teokseen palatakseni Suureen maailmaan uudestaan ja uudestaan. Nyt on kirja kuitenkin lopulta saatu luettua. Teoksen ruotsinkielinen alkuteos Stora världen ilmestyi jo vuonna 1991. Kirjan on suomentanut Leena Vallisaari. Paikallisissa kirjastoissa kaikki vuoden 2015 käännökset ovat lainassa, mutta vuoden 1991 käännöksiä hyllystä tai varastosta löytyy.

Suureen maailmaan jatkuu siitä, mihin Leo päättyi. Eletään 1900-luvun alkua, suurten purjelaivojen kulta-aikaa. Eskilsin Leonard palaa Amerikasta takaisin kotimaahansa. Mies on edelleen rauhaton sielu ja hakee paikkaansa maailmassa. Leonardin vanhin veli Isidor on suorittanut teologian opintonsa ja elää vaatimatonta pappilanelämää vaimonsa Emelien kanssa, kunnes vaimon kuoleman jälkeen mies saa seurakuntansa suunniltaan käytöksellään. Maailman merillä seilataan Eskilsin vävymiehen Ragnarin ja merikapteeni Richardin kanssa. Kirja etenee 1930-luvulle, jolloin aika menee purjelaivoista ohi ja höyrylaivat yleistyvät.

Lundberg tietää merenkulusta paljon. Suureen maailmaan antaa hyvin realistisen kuvan purjelaivojen seilaamisesta maailman merillä 1900-luvun alkupuolella. Kaupankäynti kuuluu olennaisena osana merenkulkuun ja tämä on myös hyvin esitetty kirjassa. Elämän kuvaaminen purjelaivoilla on myös kuvattu realistisesti, turhia romantisoimatta, vaikka yhdellä merimatkalla yksi palava rakkaus roihahtaakin. Kirjassa kerrotaan myös Gustaf Eriksonista, joka on oikeasti ollut olemassa. Laivanvarustaja, joka on omistanut vielä 1930-luvun lopussa useita suuria purjelaivoja. Myös tuberkuloosi on kuulunut Suomen 1900-luvun alkupuolen historiaan. Hienosti Lundberg on tämän ikävän aiheenkin kirjaansa mahduttanut. Mielestäni Suureen maailmaan ei ole pelkkä kaunokirjallinen teos, vaan sitä voidaan oikeutetusti pitää historiallisena kuvauksena.

Lundbergin Leo ei sytyttänyt minua, joten en laittanut kauheasti odotuksia Suureen maailmaankaan. Lundbergin kirjoitustyyli on kuitenkin selkeästi kehittynyt Leon jälkeen. Vaikka kirja oli välillä hyvin raskasta luettavaa, parani se mielestäni loppua kohti, ja jaksoin jopa nauttia lukemastani. Lundberg on keskittynyt ahvenanmaalaisten merenkulkuun, mutta mieluusti olisin lukenut myös enemmän tarinoita ulkomailta. Esimerkiksi Leonardin Amerikan vuosista olisi voinut olla jopa oma erillinen kirjansa. Myönnettäköön, että Leonardin Amerikan vuodet olisi kenties ollut täysin kaunokirjallinen teos.

Suureen maailmaan on Lundbergin trilogian toinen osa. Olisi loogista lukea myös trilogian viimeinen osa Mitä sydän halajaa, mutta luulen, että nyt pidän hieman taukoa Lundbergiin ja keskityn muihin teoksiin. Suosittelen kuitenkin tarttumaan Lundbergin Suureen maailmaan, jos tykkää historiallisista teoksista. Lundberg on todellakin onnistunut ajankuvauksessaan hienosti.

Tähtiä kirja saa 3+ (asteikko 1-5).