Aleksis Kivi: Nummisuutarit

Lukupiirin teatteriretken innoittamana tartuin Aleksis Kiven Nummisuutareihin (1864) jo ennen teatteri-iltaa, vaikka sainkin näytelmän luetuksi loppuun vasta teatteri-illan jälkeen. Lukemani kirja oli Suomalaisen kirjallisuuden seuran painos vuodelta 1999. Hain Nummisuutareita kirjastosta jo lokakuun alkupuolella, mutta kirjaston hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Liekö osasyynsä Aleksis Kiven nimikkopäivällä 10. lokakuuta?

Nummisuutareiden tarinassa Esko lähetetään hakemaan hänelle luvattua morsianta Kreetaa. Testamentti lupaa viisisataa riksiä joko Eskolle tai Eskon isän Topiaksen ja Eskon äidin Martan hoitolapselle Jaanalle, riippuen siitä, kumpi ennättää ensin avioon. Martta ja Topias yrittävät pitää huolen siitä, että kimurantti testamentti ratkeaa Eskon hyödyksi. Eskon mukaan kosiomatkalle lähtee Mikko Vilkastus. Miesten saapuessa Karrin talolle, ovat hääjuhlat käynnissä ja morsiamena Kreeta. Eskon mieli mustenee ja tappelunnujakka on valmis syntymään. Samaan aikaan toisaalla Eskon veli Iivari kärvistelee krapuloissaan enonsa Sakerin kanssa. Iivari on juonut rahat, joilla oli tarkoitus ostaa särvintä Eskon ja Kreetan hääjuhliin. Kuinka poikien käy? Uskaltavatko he palata kotiin tyrannimaisen Martan luo?

Aleksis Kiven teksti on vielä vuonna 2015 hyvin ajassa kiinni oleva. Perisuomalainen juopottelu kulkee kautta näytelmän. Eivät ole ajat tästä paljon muuttuneet, vaikka näytelmän ensijulkaisusta on yli 150 vuotta aikaa. Henkilöhahmot ovat ilmiselviä karikatyyrejä tietynlaisista ihmistyypeistä, joihin törmäämme nykyäänkin päivittäin. Kiven näytelmäteksti on hauskaa luettavaa, vaikka teksti onkin paikoitellen hidasta luettavaa vanhan kielen vuoksi. Tekstistä löytyi myös muutamia sanoja, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Tämä kertonee jotain siitä, kuinka kieli on kehittynyt, vaikka tietyt asiat vain ovat ja pysyvät. Kiven teksti on joka tapauksessa ilmeikästä ja vahvaa.

Topiaksen lausahdus: ”Niin muuttuu maailma, Eskoni” löytyy Nummisuutareista. Täytyy myöntää, etten ollut ikinä aiemmin ajatellut asiaa, että lausahdus on täältä peräisin. Nyt sen kuitenkin tiedän, ja luultavasti tulen muistamaan tämän aina, kun joku lausuu nuo sanat. Nummisuutareissa viitataan kirkonmenoihin, joissa ihmiset kaatuilivat. Tämä on hyvin tyypillistä 1800-luvulle. joten Kivi on ollut myös loistava ajankuvaaja. Myös Jaanan isän Nikon kertomus merenkulusta maailman merillä vahvistaa Kiven viisautta ja tietämystä asioista.

Aleksis Kiven Nummisuutarien tarina pitäisi olla jokaisella suomalaisella hallussaan, mutta onko se? Ei se ole. Allekirjoittanut muistelee, että koulussa piti muistaa Aleksis Kiven tuotannosta kolme teosta, mutta ei kirjoja sen enempää luettu. Ehkä Seitsemää veljestä hieman vilkaistiin ja kenties Kullervoa, mutta Nummisuutareita ei avattu tai en ainakaan minä avannut.

Aleksis Kiven Nummisuutareita suosittelen luettavaksi kaikille suomalaisille, jotka eivät ole aiemmin teokseen tarttuneet. Ihan jo vaikka sen takia, että tulee tutustuttua edes yhteen kansalliskirjailijamme teokseen. 

Tähtiä kirja ansaitsee oikeutetusti 5 (asteikko 1-5).