Lukupiirin teatteriretken innoittamana tartuin Aleksis Kiven
Nummisuutareihin (1864) jo ennen
teatteri-iltaa, vaikka sainkin näytelmän luetuksi loppuun vasta teatteri-illan
jälkeen. Lukemani kirja oli Suomalaisen kirjallisuuden seuran painos vuodelta
1999. Hain Nummisuutareita
kirjastosta jo lokakuun alkupuolella, mutta kirjaston hyllyt ammottivat
tyhjyyttään. Liekö osasyynsä Aleksis Kiven nimikkopäivällä 10. lokakuuta?
Nummisuutareiden
tarinassa Esko lähetetään hakemaan hänelle luvattua morsianta Kreetaa. Testamentti
lupaa viisisataa riksiä joko Eskolle tai Eskon isän Topiaksen ja Eskon äidin Martan
hoitolapselle Jaanalle, riippuen siitä, kumpi ennättää ensin avioon. Martta ja Topias
yrittävät pitää huolen siitä, että kimurantti testamentti ratkeaa Eskon hyödyksi.
Eskon mukaan kosiomatkalle lähtee Mikko Vilkastus. Miesten saapuessa Karrin talolle,
ovat hääjuhlat käynnissä ja morsiamena Kreeta. Eskon mieli mustenee ja
tappelunnujakka on valmis syntymään. Samaan aikaan toisaalla Eskon veli Iivari
kärvistelee krapuloissaan enonsa Sakerin kanssa. Iivari on juonut rahat, joilla
oli tarkoitus ostaa särvintä Eskon ja Kreetan hääjuhliin. Kuinka poikien käy?
Uskaltavatko he palata kotiin tyrannimaisen Martan luo?
Aleksis Kiven teksti on vielä vuonna 2015 hyvin ajassa
kiinni oleva. Perisuomalainen juopottelu kulkee kautta näytelmän. Eivät ole ajat
tästä paljon muuttuneet, vaikka näytelmän ensijulkaisusta on yli 150 vuotta
aikaa. Henkilöhahmot ovat ilmiselviä karikatyyrejä tietynlaisista
ihmistyypeistä, joihin törmäämme nykyäänkin päivittäin. Kiven näytelmäteksti on
hauskaa luettavaa, vaikka teksti onkin paikoitellen hidasta luettavaa vanhan
kielen vuoksi. Tekstistä löytyi myös muutamia sanoja, joita en tiennyt olevan
olemassakaan. Tämä kertonee jotain siitä, kuinka kieli on kehittynyt, vaikka
tietyt asiat vain ovat ja pysyvät. Kiven teksti on joka tapauksessa ilmeikästä
ja vahvaa.
Topiaksen lausahdus: ”Niin muuttuu maailma, Eskoni” löytyy Nummisuutareista. Täytyy myöntää, etten
ollut ikinä aiemmin ajatellut asiaa, että lausahdus on täältä peräisin. Nyt sen
kuitenkin tiedän, ja luultavasti tulen muistamaan tämän aina, kun joku lausuu nuo
sanat. Nummisuutareissa viitataan
kirkonmenoihin, joissa ihmiset kaatuilivat. Tämä on hyvin tyypillistä 1800-luvulle.
joten Kivi on ollut myös loistava ajankuvaaja. Myös Jaanan isän Nikon kertomus
merenkulusta maailman merillä vahvistaa Kiven viisautta ja tietämystä asioista.
Aleksis Kiven Nummisuutarien
tarina pitäisi olla jokaisella suomalaisella hallussaan, mutta onko se? Ei se
ole. Allekirjoittanut muistelee, että koulussa piti muistaa Aleksis Kiven
tuotannosta kolme teosta, mutta ei kirjoja sen enempää luettu. Ehkä Seitsemää veljestä hieman vilkaistiin ja
kenties Kullervoa, mutta Nummisuutareita ei avattu tai en
ainakaan minä avannut.
Aleksis Kiven Nummisuutareita
suosittelen luettavaksi kaikille suomalaisille, jotka eivät ole aiemmin
teokseen tarttuneet. Ihan jo vaikka sen takia, että tulee tutustuttua edes yhteen
kansalliskirjailijamme teokseen.
Tähtiä kirja ansaitsee oikeutetusti 5 (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti