Olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa bloggaajana Helsingin
Kirjamessuilla. Messupäiväkseni valikoitui lauantai, koska nyt ei ollut
mahdollisuutta olla pois päivätöistä torstaina eikä perjantaina. Toisaalta
lauantai oli erinomainen messupäivä, koska kirjabloggaajille oli useampi eri
tapahtuma messupäivän aikana.
Aamu alkoi WSOY:n ja Tammen bloggariaamiaisella. Aamiainen
on kuulemma traditio ja nyt minäkin sain mahdollisuuden osallistua tähän
mahtavaan tilaisuuteen. Tänä vuonna oli kuulemma ennätysmäärä bloggaajia
aamiaisella. Hieman tunsin itseni pieneksi hiirulaiseksi kaikkien mahtavien
kirjabloggaajien keskellä. Olin kuitenkin iloinen, kun moni bloggaaja tuli
tervehtimään ja esittäytymään. Hienoja ihmisiä.
Mitä aamiaisella sitten tapahtui? Kuulimme loistavia
kirjailijahaastatteluita ja saimme itsekin kysellä mieltä askarruttavia
asioita. Aamiaistapahtuman kirjailijat olivat Claes Andersson, Tuula-Liina Varis,
Riitta Jalonen, Hannu Mäkelä ja Anja Snellman.
Claes Anderssonin Hiljaiseloa
Meilahdessa – Oton elämä 2 (WSOY, 2016) kertoo vanhentuneesta Otosta ja
hänen ajatuksistaan lapsuudesta, vanhenevasta ruumiistaan ja maailman
typeryydestä. Tuula-Liina Variksen Huvila
(WSOY, 2016) on historiallinen romaani, jossa on monta limittäistä tarinaa.
Riitta Jalosen Kirkkaus (Tammi, 2016)
kuvaa uusseelantilaisen Janet Framen elämää samalla, kun kirja on osoitus
taiteen voimasta. Hannu Mäkelän Muistan –
Vapaus (Tammi, 2016) on omaelämäkertasarjan viides ja samalla viimeinen
osa, joka kertoo Mäkelän elämästä vapaana kirjailijana Otavan vuosien jälkeen.
Anja Snellmanin Lähestyminen (WSOY,
2016) on matkakertomus, muistokirjoitus ja paluun lokikirja.
Aamiaistilaisuudesta kiirehdin suoraan Atenan bloggaritilaisuuteen,
jossa esikoiskirjailijat ja bloggarit Tiina Lifländer ja Soili Pohjalainen
keskustelivat kirjoittamisesta ja etenkin blogin kirjoittamisesta.
Lifländerille blogin kirjoittaminen on ajatusten virran kirjoittamista ja
julkaisua. Lifländer ei myönnä miettivänsä blogipostauksen kirjoitusvirheitä,
eikä muitakaan virheitä. Pohjalaisen mielestä blogissa täytyy olla faktaa,
mutta romaanin kirjoittamainen on vapaampaa ilmaisutapaa, Esikoiskirjailijoiden
ja kirjabloggaajien välille syntyi mielenkiintoinen keskustelu siitä, mitä
bloggaajat pitävät siitä, jos kirjailija käy kommentoimassa blogikirjoitusta.
Atenan ohjeistus on, etteivät kirjailijat lähde puolustelemaan omaa kirjaansa
blogipostauksiin. Bloggaajat sen sijaan kertoivat pitävänsä siitä, jos kirjailija
käy antamassa kommenttinsa, koska aina on mukavaa, jos joku käy antamassa
jonkin kommentin keskusteluun.
Seuraavaksi olikin aika marssia messuhalliin. Oi sitä ihmismäärää.
Paljon ja vieläkin enemmän. Itse pidin pääni kylmänä, enkä sortunut ostamaan
mitään, vaikka kirjoja tulikin käänneltyä ja takakansia luettua. Kävin myös
välillä kuuntelemassa kirjailijahaastatteluita, joita messuhallissa oli siellä
ja täällä ja nonstoppina. Kirjailijahaastattelut olivat selkeästi yleisön
suosiossa, mutta ehkä Laila Hirvisaari kuitenkin veti tässäkin kisassa pisimmän
korren. Aivan mieletön ihmismäärä oli Hirvisaarta kuuntelemassa. Tammen
ständillä ihmettelin, mitä siellä jonotetaan. Jari Sillanpäähän se siellä oli
jonon toisessa päässä nimikoimassa kirjojaan. Onnea kaikille niille, jotka
jaksoivat jonottaa. Jos joku tykkää julkkisten bongailusta, niin kirjamessut
ovat siihen oiva paikka. Saman katon alla suuri määrä julkisuuden henkilöitä ja
etenkin kirjailijoita. Täytyy kyllä sanoa, että kirjamessuilta olisi voinut
tehdä hienoja joululahjalöytöjä ja edulliseen hintaan.
Kun olin saanut tarpeeksi kirjahuminaa aivoilleni, siirryin
Viini ja ruoka 2016 messuille. Huh. Oli ehkä virheliike. Ei herkkujen takia,
vaan sen takia, että messuhallissa oli todella tiivis tunnelma. Tunsin vain,
kuinka hikipisarat alkoivat valua selkärankaani pitkin. Olipas lämmin paikka.
Messupäivän kruunasi Teoksen bloggaajatilaisuus
iltapäivällä. Paikalla oli kolme kirjailijaa: Kari Hukkila, Katarina Baer ja
Leena Parkkinen. Bloggaajat saivat taas mahdollisuuden kuulla hienoja
kirjailijahaastatteluita. Kari Hukkila kertoi romaanistaan Tuhat ja yksi (Teos, 2016), joka on pitkään tehtyjen muistiinpanojen
tulos ajankohtaisista asioista, vaikka kirjoittaminen olikin tapahtunut ilman
ajatuksia ajankohtaisuudesta. Katarina Baerin He olivat natseja (Teos, 2016) on kertomus Baerin perheen vaietusta salaisuudesta. Baerin isovanhemmat ovat olleet natseja. Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa (Teos, 2016) sijoittuu 1950-luvun Helsinkiin,
jossa Saara elää kotiäidin elämää ja naapurin Elisabeth on jotain aivan muuta.
Teoksen tilaisuuden jälkeen olinkin valmista kauraa eli ei
muuta kuin kotiin. Huomenna en enää messuille lähde, koska yritän hieman rauhoittua
ennen tulevaa työviikkoa. Kävitkö sinä Kirjamessuilla tai aiotko käydä
sunnuntaina? Teitkö hyviä ostoksia?
Kiitokset kustantajille hienoista bloggaajatilaisuuksista ja
kirjapinoista. Nyt on taas, mitä lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti