Teatterissa: just filming

Bloggariklubi kokoontui viime keskiviikkona mukavaan illanviettoon. Ensin oli vuorossa Hanna Weselius, joka kertoi esikoiskirjastaan Alma!. Mielenkiintoisen kirjailijahaastattelun jälkeen siirryimme Kansallisteatterin Willensaunaan katsomaan Kristian Smedsin ohjaamaa ja dramatisoimaa just filming -esitystä. Esityksen jälkeen bloggariklubilaisilla oli kunnia kuulla julkisuutta karttavan Kristian Smedsin omat sanat esityksestä ja hieman esityksen ulkopuoleltakin.

just filmingin voi sanoa alkavan jo siitä, kun katsoja pujahtaa verhojen välistä tiheää savua pursuvaan katsomoon. Taskulamppujen valokeilat avittavat oman paikan löytämistä. Mitä esitykseltä voi odottaa, kun alku on jo hämärääkin hämärämpi? Luvassa on esitys, jonka jokainen katsoja kokee omalla henkilökohtaisellaan tavalla ja Kristian Smedsin sanoja mukaillen: ”Ei ole oikeaa, eikä väärää vastausta siihen, kuinka esityksen näkee ja kokee.”

Annamária Láng ja Juhán Ulfsak
Kuva © Lennart Laberenz, Kansallisteatteri

Itse koin just filmingin miehen ja naisen välisinä kohtauksina; filmauksina elämän pienistä, mutta ei välttämättä niin kepeistä tapahtumista. Mies on mies ja nainen on nainen. just filmingiä pyörittää virolainen Juhán Ulfsak ja unkarilainen Annamária Láng. Lisäksi näyttämöllä on koko joukko avustajia. Ulfsakin esittämä mies yrittää saada selville jotain Lángin esittämästä naisesta. Vaikeaa on. Nainen kiertelee ja kaartelee tai esittää mykkää. Vähän siis niin kuin normaalielämän touhuja. Smeds on onnistunut luomaan kohtauksista absurdeja ja ylitseampuvia. Toisaalta kohtausten sekamelskasta löytyy myös realistisuutta ja uskottavuutta. En halua kertoa kohtausten sisältöjä tarkemmin, mutta itse ainakin pystyin näkemään itseni naisena parikymmentä vuotta sitten. Tuli hienoinen tunne paluu menneisyydestä. Huh. Onneksi nyt on nykyisyys. Esityskielenä just filmingissä on suomi, englanti, ja venäjä. Muutama lausahdus taisi olla viroksi ja yksi puheenvuoro saksaksi. Kieli ei kuitenkaan ole katsojalle ongelma, vaikkei sitä ymmärtäisikään. Näyttelijöiden vahvat tulkinnat eivät jätä epäilyksille sijaa, mistä kohtauksissa on kyse.

Juhán Ulfsak ja Annamária Láng
Kuva © Lennart Laberenz, Kansallisteatteri

Juhán Ulfsakin voimakas eläytyminen näyttämöllä sai ainakin allekirjoittaneen vakuuttumaan miehen taidoista. Mies tihkuu jonkinlaista alkukantaista voimaa koko esityksen ajan. Annamária Láng oli itselleni ensin hieman etäinen, mutta nainen paransi suoritustaan koko ajan. Myös Lángista löytyi loppujen lopuksi voimakasta eläytymistä ja heittäytymistä. Ulfsak ja Láng sopivat hienosti toistensa vastanäyttelijöiksi. Kristian Smeds kertoi, että oli itse saanut valita näyttelijät teokseensa. Hänelle valinta oli ollut helppo, koska oli halunnut nähdä Ulfsakin ja Lángin näyttelevän yhdessä. Mielestäni oli hieno idea tuoda ulkomaan eläviä Kansallisteatterin näyttämölle.

Yksi just filmingin lavaelementti ovat videot, jotka pyörivät näyttämön takaseinällä. Saksalainen Lennart Laberenz on ollut vastuussa videosuunnittelusta ja itse voin ainakin todeta, että muutaman kerran huomasin tuijottavani taustalla pyörivää liikennettä ja autonvaloja. Jollain tapaa hyvin maagisesti hoidettu elementti.

Juhán Ulfsak ja Annamária Láng
Kuva © Lennart Laberenz, Kansallisteatteri

just filming ei ole katsojalle helppo näytelmä missään tapauksessa, mutta mielenkiintoinen joka tapauksessa. Mielestäni osa kohtauksista oli hyvin voimakkaita ja sanoisin jopa, etten suosittele esitystä herkille katsojille, enkä välttämättä edes alaikäisille. Jos olet kuitenkin avoin mieleltäsi, kannattaa esitys käydä katsomassa. just filmingin esitykset päättyvät marraskuun puolenvälin jälkeen eli kannattaa kiirehtiä lippujen kanssa. Vaihtoehtoisesti esitystä voi mennä myöhemmin katsomaan joko Tallinnaan tai Budapestiin. Ei huono idea sekään.

just filming kantaesitys oli Kansallisteatterin Willensaunassa 14.10.2016.

Rooleissa: Annamária Láng ja Juhán Ulfsak.

Ohjaus: Kristian Smeds

Valosuunnittelu: Teemu Nurmelin

Videosuunnittelu: Lennart Laberenz

Äänisuunnittelu: Krisztián Vranik

Musiikki: Verneri Pohjola, Pekka Kuusisto ja Timo Kämäräinen

Naamioinnin suunnittelu: Laura Sgureva

Kiitos Kansallisteatterille medialipusta, kuten kiitos myös kuvalainauksista.