Otin kirjaston kierrätyshyllystä mukaani Pirjo Hassisen Isänpäivän (Otava, 2006), koska pokkari
sattui osumaan sopivasti silmiini ja näytti olevan sopivan kokoista lukemista kissan
ulkoiluttamisen lomaan näin kesäaikana. Paikallisten kirjastojen
lainaushyllyistä kirjaa löytyy vain kävelemällä hyllyjen ääreen.
Isänpäivän kertojaääni
on kirjailija Olli Penger, jonka huippusuositut Juhani Tähtö –dekkarit ovat
tehneet kirjailijasta kuuluisan. Dekkarit ovat täynnä mitä kamalimpia murhia ja
raiskauksia. Väkivaltaa riittää, mutta Penger osaa luoda kirjoihinsa myös
oikeanlaisen tunnelman, jota lukijat rakastavat. Yksityiselämässään Penger on
eronnut, keski-ikäinen mies. Avioliitostaan Marjan kanssa Pengerillä on yksi
aikuisuutta lähestyvä poika, Raul. Penger ei ole koskaan saanut luotua kunnon
suhdetta poikaansa, eikä oikein edes pidä pojastaan. Poika käy isänsä luona
lähinnä rahastamassa. Pengerin elämä soljuu eteenpäin miehen käydessä öisin kirjoittamassa
kirjojaan paikallisen huoltoaseman, Satulan, kahviossa. Yhtäkkiä kaikki
kuitenkin muuttuu, Raul murhaa miehen. Dekkarikirjailija joutuu itse keskelle
murhatutkimusta, koska Raul on hänen poikansa.
Hassinen kirjoittaa mahtavaa suomen kieltä. Kuvaukset ovat
loistavia ja hienoja, mutta jostain syystä en saanut otetta tästä kirjasta. Isänpäivä on proosaa parhaimmillaan,
mutta tarina ei minua kuitenkaan mukaansa temmannut. En päässyt millään tavoin
tarinan sisään. En tiedä, johtuiko tämä kirjailija Pengerin läpi kirjan
kestävistä mietteistä ja pohdinnoista vai mistä. Ehkä olen lukijana sellainen, että
kaipaisin enemmän dialogeja ja eteenpäin menoa. Isänpäivä tuntui pysähtyneen paikalleen, vaikka kirjassa koko ajan
jollain tavoin edettiin.
Hassisen tekstissä on paljon seksuaalisuutta. Kirja
laittaakin pohtimaan, kuinka eri tavoin mies ja nainen kokevat seksuaaliset
tarpeensa. Onko kaikki pelkkää suoritusta vai voidaanko seksuaalisuuden avulla
hakea jotain kaunista ja eheää? Kirjan rikkonainen perhe laittoi myös
miettimään, kuinka yksin yksilö voi olla omassa perheessään siitä huolimatta,
onko perhe rikkonainen tai ehjä. Lisäksi kirja antoi lisäpontta ajatukselle
siitä, että perheen jokainen yksilö on oma kokonainen itsensä. Mitä perhe voi
tehdä, jos yksi perheenjäsen tekee jotain julmaa. Onko se koko perheen vika? Mielestäni
ei, vaikka tuskin muut perheenjäsenet jäävät vaille itsesyytöksiä.
Pirjo Hassisen Isänpäivää
suosittelen henkilöille, jotka pitävät taitavasti ja kuvaillen kirjoitetusta
suomen kielestä.
Tähtiä kirja saa 3- (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti