Kesäteatterissa: Särkelä itte

Kesäteatterikausi on avattu. Postasin jokin aika sitten lukemastani Ilmari Turjan näytelmästä Särkelä itte. Nyt tuli sitten käytyä katsomassa Keski-Uudenmaan Teatterin (KUT) esitys kyseisestä näytelmästä. Hieman jännitti etukäteen, millainen sää olisi, mutta kunnon varustuksella ei katsojalla ollut hätäpäivää. Tuuli oli aikamoinen, mutta onneksi ei satanut.

Särkelä itte –esityksen on ohjannut Toni Wahlström. Pääroolissa esiintyy Pertti Koivula ja muissa rooleissa ovat Seppo Halttunen, Anna-Leena Sipilä, Johannes Korpijaakko, Jari Pahkin-Hämäläinen, Juha Svahn, Susanna Roine, Ville Mustonen, Elina Varjomäki ja Metsälintu Pahkin.

Särkelä itte -ryhmä

Kuva © Keski-Uudenmaan Teatteri

Särkelä itte on kuin tehty kesäteatteriin. Tapahtumat keskittyvät kylän uuden sillan vihkijäisten ympärille, mutta samalla mukana on romantiikkaa. Särkelän tytär Saara ja naapurin Martti Fallsten ovat ihastuneita ja jopa rakastuneita toisiinsa. Särkelä ittehän ei vain voi hyväksyä tällaista, koska ei ole väleissä Fallstenien kanssa. Särkelän mielestä hänen lapsiensa pitäisi olla ja asua vain kotona, koska kotona on paras olla. Saaran aviomiehenkin Särkelä haluaisi luultavasti itse valita. Juonikuviot ovat tietenkin hyvin ennalta arvattavia, vaikka ei olisi elokuvaa ikinä nähnytkään tai saati sitten näytelmää lukenut.

Pertti Koivula on loistava valinta Särkelän rooliin. Moni-ilmeinen mies, joka osaa laittaa suun väärälleen juuri oikeissa paikoissa. Onhan Julius Särkelä mies, joka tietää ja osaa kaiken paremmin kuin muut. Koivulan näyttelijäntyötä on mukava seurata. Ammattitaitoista ja vakuuttavaa. Särkelän Emmi-vaimoa puolestaan esittää Anna-Leena Sipilä. Nainen, joka tuntuu olevan näytelmän ensimmäisellä puoliskolla aina hysteerisessä murtumispisteessä. Toisella puoliskolla rouva sen sijaan hihkuu riemukkaasti, kun Julius Särkelä on hoitanut puheensa sillanavajaistilaisuudessa ja kaikki muutkin perheasiat tuntuvat loksahtaneen paikoilleen. Sipilän ylinäyttely sopii esitykseen mahtavasti. Särkelän tytärtä esittävän Elina Varjomäen suu on leveässä hymyssä lähes koko esityksen ajan. Rakastunut ihminenhän hymyilee ja säteilee. Varjomäen vastanäyttelijänä esiintyy Ville Mustonen, joka esittää nuorta herra Martti Fallstenia. Mustosen ja Varjomäen kisailua oli kiva seurata. Nuoret löytävät aina tilaisuuden halailla ja suukotella. Kunnanlääkäri Kososta esittävä Seppo Halttunen on KUT:in perusnäyttelijäkaartia. Ammattitaitoa ja eleitä löytyy. Miehelle sopivat tällaiset hieman arvovaltaisemmat roolit. Susanna Roine esittää Särkelän Fiina-piikaa. Ylileveän takamuksen omaava Fiina tulee taatusti aina huomattua, vaikka palvelusväkeä onkin. Velkoja Herojaa näyttelee Johannes Korpijaakko. Taitava näyttelijä, jolla on hämmästyttävän hieno lauluääni. Juha Svahn on saanut näytelmässä kaksoisroolituksen. Hän näyttelee vanha herra Fallstenia sekä maaherraa. Etenkin maaherran esityksen läpivienti sai itseltäni naurunremahduksia aikaiseksi. Hauskasti esitetty. Metsälintu Pahkin ylinäyttelee Amerikasta saapunutta Margit Grankvistia. Kesäteatteriesitykseen tällainen uppoaa täydellisesti, vaikka silmäni eivät meinanneet irrotakaan Margitin kullanvärisistä saapikkaista. Huh! Jari Pahkin-Hämäläinen puolestaan pääsi esittelemään tanssijan taitojaan lavalle useissa tanssiesityksissä. Hienoa liikehdintää.

Susanna Roine

Kuva © Keski-Uudenmaan Teatteri

KUT on mielestäni tuonut hyvin Ilmari Turjan näytelmän lavalle. Näytelmästä löytyvät kesäteatteriin kuuluvat rakkaus, hullunhauskuus ja alkoholijuomien ryypiskely. Esityksessä on mukana myös yllättävän paljon musiikkia, laulua ja tanssiesityksiä. Ensin hieman ihmettelin, mutta loppujen lopuksi nämä sopivat hyvin kesäteatteriesitykseen. Nakuilua näytelmässä ei nähty ja hyvä niin, koska se ei millään muotoa olisi mielestäni tähän näytelmään kuulunut. Hauska näytelmä, jonka aikana saa heittää aivot narikkaan.

Näytelmän lavastus on yksinkertaista. Seinät muuttuvat hetkessä Särkelän tuvasta puhujalavaksi. Naivina ihmisenä edelleen ihmettelen, kuinka oli toteutettu laudasta rakennetun flyygelin koskettimet, koska flyygelihän soi aidosti. Oliko flyygelin sisään upotettu oikea kosketinsoitin?

Särkelä itte –näytelmää voin suositella kaikille. Hauska irtiotto arkeen ja sitä paitsi kesäteatterissa on aina se jokin oma fiiliksensä.

Katsojalle vielä lisävinkki. Katsojan vaatetuksen määrää ei voi aliarvioida. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Itse unohdin huivin kaulasta ja sitä olisin kuitenkin vielä kaivannut, vaikka muuten vaatetusta tarpeeksi olikin. Mukanaolijani nauroivat, kun kerroin, että minulla on pipo mukana. Hymyt kuitenkin hyytyivät, kun huomasivat, kuinka tarpeellinen vaatekappale pipo on kesäteatterin katsomossa.

Kiitos Keski-Uudenmaan Teatterille kuvalainauksista.

Ilmari Turja: Särkelä itte

Olen menossa katsomaan Keski-Uudenmaan Teatterin kesäteatteriesitystä Särkelä itte. Vaikka tarina on tuttu, halusin lukea näytelmän kirjana ennen teatteriesitystä. Paikallisista kirjastoista löytyi näytelmäkokoelmia, joista Särkelä ittekin olisi löytynyt, mutta löytyi myös yksi kirja, jossa oli vain kyseinen näytelmä. Tämän siis halusin lainata, joten varaus päälle ja lainaus muutaman päivän kuluttua.

Ilmari Turjan Särkelä itte (WSOY, 1961) teos on ennemminkin vihkonen kuin kirja. Kahdeksankymmentäkuusi sivua tekstiä, näytelmämuotoon kirjoitettuna tietenkin. Kirjan ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1944 ja minun lukemani kirja oli kolmas painos. Ilahduin kirjasta myös siten, että kirjan takasivulle oli kaunokirjoituksella kirjoitettu tietoja Ilmari Turjasta. Vaikka en hyväksykään tällaista kirjaston kirjojen tuhoamista, tämän hyväksyin, koska kyseessä oli kirjastolle tehty lahjoitus. Ihanaa, että kirjastot ottavat edes joitakin lahjoituksia vastaan, vaikka nykyään puhutaan, että kirjat vanhenevat nopeasti ja ovat kertakäyttöisiä.

Särkelä itte kertoo itseään täynnä olevasta Särkelästä, joka tietää ja osaa kaiken. Mies on naama väärällään, jos asiat eivät lutviudu hänen mielensä mukaan. Näytelmän juoni kietoutuu kylän uuden sillan vihkiäisiin. Särkelän flyygeli haluttaisiin lainata vihkiäistilaisuuteen, mutta tästä Särkelä kieltäytyy. Hän ei omaisuuttaan anna toisten tärveltäväksi. Erilaisten juonikuvioiden kautta kunnanlääkäri keksii, että Särkelää vaivaa julkisuudentauti. Pitää vain osata vetää oikeista naruista ja Särkelää viedään.

Minua hieman arvelutti tarttua näytelmätekstiin, koska kouluajoilta muistelin, ettei näytelmätekstien lukeminen ollut mitenkään helppoa. Jotain on kuitenkin tapahtunut vuosien aikana. Näytelmätekstin lukeminen ei ollutkaan hankalaa. En sitten tiedä, edesauttoiko lukemista Turjan rikas kieli. Tarinahan oli tietenkin ennalta arvattavissa ja tiedossakin, mutta ilahduin lukemisesta silti. Koska näytelmä on kirjoitettu 1940-luvulla, löytyy siitä paljon vanhahtavaa kerrontaa ja vanhoja, jo melkeinpä unohdettuja sanoja.

Särkelä itte on yksi Turjan tunnetuimpia näytelmiä. Näytelmää on esitetty monissa teattereissa ympäri Suomenmaan. Näytelmästä on tehty myös komediaelokuva, joka on ilmestynyt vuonna 1947. Turja itse ei kuitenkaan pitänyt elokuvaversiosta, vaan oli sitä mieltä, että hyvästä aiheesta syntyi huono tuotos.

Jos näytelmätekstit kiinnostavat, kannattaa tähän klassikkoon tarttua jo pelkästään Turjan mahtavan sanailun vuoksi. Samalla voi aistia historian havinaa ja todeta, että jotkut asiat eivät vanhene ikinä. 

Tähtiä annan kirjalle 4- (asteikko 1-5).