Ilmari Turja: Särkelä itte

Olen menossa katsomaan Keski-Uudenmaan Teatterin kesäteatteriesitystä Särkelä itte. Vaikka tarina on tuttu, halusin lukea näytelmän kirjana ennen teatteriesitystä. Paikallisista kirjastoista löytyi näytelmäkokoelmia, joista Särkelä ittekin olisi löytynyt, mutta löytyi myös yksi kirja, jossa oli vain kyseinen näytelmä. Tämän siis halusin lainata, joten varaus päälle ja lainaus muutaman päivän kuluttua.

Ilmari Turjan Särkelä itte (WSOY, 1961) teos on ennemminkin vihkonen kuin kirja. Kahdeksankymmentäkuusi sivua tekstiä, näytelmämuotoon kirjoitettuna tietenkin. Kirjan ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1944 ja minun lukemani kirja oli kolmas painos. Ilahduin kirjasta myös siten, että kirjan takasivulle oli kaunokirjoituksella kirjoitettu tietoja Ilmari Turjasta. Vaikka en hyväksykään tällaista kirjaston kirjojen tuhoamista, tämän hyväksyin, koska kyseessä oli kirjastolle tehty lahjoitus. Ihanaa, että kirjastot ottavat edes joitakin lahjoituksia vastaan, vaikka nykyään puhutaan, että kirjat vanhenevat nopeasti ja ovat kertakäyttöisiä.

Särkelä itte kertoo itseään täynnä olevasta Särkelästä, joka tietää ja osaa kaiken. Mies on naama väärällään, jos asiat eivät lutviudu hänen mielensä mukaan. Näytelmän juoni kietoutuu kylän uuden sillan vihkiäisiin. Särkelän flyygeli haluttaisiin lainata vihkiäistilaisuuteen, mutta tästä Särkelä kieltäytyy. Hän ei omaisuuttaan anna toisten tärveltäväksi. Erilaisten juonikuvioiden kautta kunnanlääkäri keksii, että Särkelää vaivaa julkisuudentauti. Pitää vain osata vetää oikeista naruista ja Särkelää viedään.

Minua hieman arvelutti tarttua näytelmätekstiin, koska kouluajoilta muistelin, ettei näytelmätekstien lukeminen ollut mitenkään helppoa. Jotain on kuitenkin tapahtunut vuosien aikana. Näytelmätekstin lukeminen ei ollutkaan hankalaa. En sitten tiedä, edesauttoiko lukemista Turjan rikas kieli. Tarinahan oli tietenkin ennalta arvattavissa ja tiedossakin, mutta ilahduin lukemisesta silti. Koska näytelmä on kirjoitettu 1940-luvulla, löytyy siitä paljon vanhahtavaa kerrontaa ja vanhoja, jo melkeinpä unohdettuja sanoja.

Särkelä itte on yksi Turjan tunnetuimpia näytelmiä. Näytelmää on esitetty monissa teattereissa ympäri Suomenmaan. Näytelmästä on tehty myös komediaelokuva, joka on ilmestynyt vuonna 1947. Turja itse ei kuitenkaan pitänyt elokuvaversiosta, vaan oli sitä mieltä, että hyvästä aiheesta syntyi huono tuotos.

Jos näytelmätekstit kiinnostavat, kannattaa tähän klassikkoon tarttua jo pelkästään Turjan mahtavan sanailun vuoksi. Samalla voi aistia historian havinaa ja todeta, että jotkut asiat eivät vanhene ikinä. 

Tähtiä annan kirjalle 4- (asteikko 1-5).