Kotikaupungissani kuopattiin yksi kirpputori varsin
suureleisesti ja huomiota herättäen. Viimeisenä siivouspäivänä paikallislehdessä
kerrottiin, että kirpputorilla olisi 10.000 kirjaa ottajaansa vailla. Mies,
joka täällä asuu, mainitsi asiasta, mutta en sen enempää lotkauttanut korvaani.
Kauppareissulta tullessamme suurjako oli käynnissä. Mies ehdotti paikalla käväisemistä.
Olihan se mentävä. Matkaani tarttui kaapin täytteeksi viisi kirjaa.
Ensimmäisenä otin kirjapinosta työmatkalukemiseksi Henning Mankellin Comédia infantil -pokkarin (Otava, 2005).
Pokkariversio on vuodelta 2006 ja ruotsinkielinen alkuteos Comédia infantil vuodelta 1995. Kirjan suomennoksen on tehnyt Päivi
Kivelä. Paikallisesta kirjastosta kirjan saa lainattua ilman varauksia.
Kirjan kertojaäänenä on José Antonio Maria Vaz, entinen
leipuri, nykyinen kerjäläinen. José Antonio Maria Vaz löytää
leipomorakennuksessa sijaitsevasta teatterista haavoittuneen katulapsen,
Nelion. Mies vie Nelion teatterin katolle ja alkaa hoitaa ampumahaavaista, noin
kymmenvuotiasta poikaa. Nelio ei halua, että hänet vietäisiin sairaalaan. Hän
haluaa kertoa tarinansa miehelle. Nelion tarina on koskettava. Poika on paennut
kotikylänsä tuhonnutta rosvojoukkoa ja löytänyt tiensä lopulta mosambikilaiseen
satamakaupunkiin. Nelio löytää itselleen katulapsijoukon, jonka johtajan paikan
hän saa, kun edellinen johtaja haluaa lähteä merille. Nelio on hämmentävä
ihminen. Häntä pidetään profeettana ja kerrotaan, että hänellä olisi
salaperäisiä voimia. Tarina jatkuu yö yöltä. Yhdeksäntenä yönä, kertomuksen loputtua, Nelio kuolee.
Henning Mankellin Comédia
infantil on koskettava ja riipaiseva kertomus katulapsen elämästä. Katulapsen
tärkein tehtävä elämässä on pysyä hengissä. Nelion tarina kertoo, kuinka
jokainen katulapsi on omalla tavallaan ainutlaatuinen. Maailma on aina eriarvoinen
paikka. Aina tulee olemaan rikkaita ja köyhiä, parempiosaisia ja
huonompiosaisia. Kirjan sanoma ei kuitenkaan jätä kylmäksi. Kirjan tarina
töytäisee lukijaansa ja muistuttaa, että köyhinkin kerjäläinen on ihmisarvon
ansainnut. Comédia infantil on myös
kaunis tarina siitä, kuinka hyvä ihminen voi olla.
Kirjan teksti on sujuvaa ja imaisee lukijansa mukaansa.
Tarinaa haluaisi lukea tauotta, koska Nelion tarina on kiehtova ja uskomaton. Mankell
on todella lahjakas ja monipuolinen kirjailija. Itse tunnen Mankellin lähinnä
Wallander -rikosromaaneista, joten on mukava saada syvyyttä kirjailijan tuotantoon
lukemalla jotain sellaista, joka poikkeaa totutusta.
Comédia infantilia
pidetään yhtenä parhaimpana Henning Mankellin Afrikka-aiheisista romaaneista,
enkä yhtään ihmettele. Kirjasta on tehty myös elokuvaversio vuonna 1998.
Elokuvaa en ole nähnyt, enkä tiedä, haluaisinko edes nähdä. Luultavasti tulisin
hyvin surulliseksi elokuvan nähtyäni.
Mankellin Comédia
infantilia suosittelen kaikille. Kirja on muistutus siitä, millaista elämä
voi myös olla. Likaista ja ainaista taistelua siitä, että selviää hengissä
päivästä toiseen. Toisaalta tällainenkin elämä voi olla omalla tavallaan
rikasta ja hienoa.
Kirjalle annan pisteitä 5- (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti