Aamutuimaan

Normaali arkiaamu. Kissa tulee herättämään reilusti ennen herätyskelloa. Sanon unisesti, että vielä vartti ja suljen silmäni. Vartti kuluu nopeammin kuin tajuankaan tai taju kankaallahan minulla tietysti onkin, koska on varhainen aamu. Nousen sängystä. Kissa pyörii jaloissani ja maukuu äänekkäästi vaatien ulospääsyä. Käyn ensin vessassa, jonka jälkeen harjaan kissan turkin ja päästän herran ulos. Joka aamuinen traditio.

Siirryn keittiöön ja alan laittaa kissalle aamuruokaa. Vilkuilen välillä ikkunasta. Kissa on vetänyt itsensä niin pitkälle kuin fleksiä riittää. Jatkan rauhassa aamutoimia. Sitten terassinovelta kuuluu äkkinäistä liikettä ja ääntä. Syöksyn ovelle katsomaan, onko kissa säikähtänyt naapurissa vierailevia isoja hurttia. En ehdi vetämään henkeäkään, kun kissa jo ryntää sisälle. Sen ehdin kuitenkin havaita, että kissalla on harmaa möykky suussaan. Kissa juoksee niin pitkälle kuin piuhaa riittää. Samalla minä kiljun miestä, joka täällä asuu. Kissa toi hiiren sisälle!

Mies astelee pöllämystyneen näköisenä makuuhuoneesta ja kysyy: ”Mikä huuto täällä on?” Osoitan kissaa ja sanon, että kissa toi hiiren sisälle. Mies irrottaa kissan fleksistä, eikä ymmärrä kuulemaansa. Toistan, että täällä on hiiri. Kissa maukuu kovaäänisesti ja kiehnaa miehen jaloissa. Lopulta sanomani menee perille miehen aivoihin. Sanon, että kissa tiputti hiiren ja hiiri livisti jonnekin päin olohuonetta. Mies yrittää etsiä hiirtä kissa jaloissaan. Lopulta mies toteaa, että ensin on syötävä jotain. Kissa puolestaan päättelee, että hiiri taisi karata ulos ja päättää painua takaisin terassille etsimään hiirtä.

Huokaan syvään ja päätän jatkaa aamutoimia. Töihin on joka tapauksessa lähdettävä, eikä aikaa ole hukattavaksi. Mennessäni makuuhuoneeseen pukeutumaan, kuulen olohuoneesta rapinaa. Yritän olla välittämättä äänestä ja pysyn rohkeana. Mies saa jogurttinsa syötyä. Katselee minua olohuoneen puolelta ja sanoo, että tuollahan se hiiri on sängyn alla. Iik! Apua! Nostan jalkani sängyn päälle. Mies nauraa ja sanoo: ”Vitsi vitsi.” Minua ei jostain syystä naurata lainkaan.

Pukeuduttuani menen kylpyhuoneeseen jatkamaan aamutoimia. Ollessani lähdössä kylpyhuoneesta pois, olen kuulevinani piipitystä. Avaan kylpyhuoneen oven ja näen miehen käsissä työmiehen rukkaset ja rukkasten välissä harmaan hiirulaisen. Mies on löytänyt hiiren kirjahyllyn alta. Mies sanoo, että hiiri taitaa olla kuollut. Samassa hiiri jälleen piipittää. Ei ollut kuollut tämä hiiri. Kissa ryntää sisälle kuullessaan hiiren piipityksen. On se hyvä, että mies jahtaa hiiriä sisällä ja kissa ulkona. Sanon miehelle, että vie hiiri ulos. Kissa maukuu ja seuraa miestä. Mies laittaa hiiren terassille ja miettii, että tässä vaiheessa hiiri on viimeistään saanut sydänkohtauksen. Tämäpä hiiri ei pienistä hätkähtänyt. Hiiri ampaisee saman tien karkuteille ja kissa jää ilman tuoreruokaa. 

Kello on aivan liian paljon, joten survon leivän suuhuni. Syön kuivan appelsiinin ja juon kylmenneen yrttiteen. Missä ovat ne paljon puhutut seesteiset ja harmoniset aamut? Missä ovat raikkaat smoothiet? Missä ovat croissantit Brie-juuston ja cantaloupemelonin kera? Ei ainakaan tässä huushollissa.

PS. Johan oli hiirelläkin aamuseikkailut.