Teatterissa: Palvelija

Kevään viimeiset kultaposseilut tuli koettua Palvelijan ensimmäisessä ennakkonäytöksessä tiistaina 14. huhtikuuta Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä. Olin todella iloinen saadessani mahdollisuuden nähdä Kari Hotakaisen Martti Suosalolle kirjoittaman Palvelijan ensimmäisten joukossa, koska tässä näytelmässä, jos jossain, on klassikon aineksia. Palvelijan kantaesitys oli Arena-näyttämöllä torstaina 16. huhtikuuta kuluvaa vuotta.

Ennen esitystä Kari Hotakainen oli pitämässä teatterin lämpiössä teosesittelyä. Menimme ystävättäreni kanssa paikalle kuuntelemaan Hotakaista, mutta valitettavasti saavuimme paikalle liian viime tipassa, vaikka emme olekaan myöhästelevää sorttia. Lämpiö oli aivan täynnä kuuntelijoita, joten meille ei riittänyt istumapaikkoja. Jäimme seisomaan takavasemmalle, jonne ei ikävä kyllä kuullut Hotakaisen selostusta, joten Hotakaisen oma tarinointi teoksesta jäi kuulematta. Harmi sinänsä, mutta toisaalta saimme ystäväni kanssa päivitettyä omat kuulumisemme, kun siirryimme vielä kauemmas, ettemme häirinneet muuta paikalla olevaa yleisöä.

Mutta sitten varsinaiseen asiaan. Palvelijan on ohjannut Martti Suosalo ja Raila Leppäkoski. Palvelijassa on vain yhden miehen roolitus, jonka vetää Martti Suosalo. Visuaalinen suunnittelu on Max Wikströmin käsialaa. Äänisuunnittelusta ja musiikista on vastannut Jussi Kärkkäinen. Tuula Kuittinen on vastannut naamioinnista.

Martti Suosalo

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri/Arena-näyttämö

Palvelija on tragikoominen monologi, joka on puettu seminaarin muotoon. Rikosylikomisario Arto Jylhämö (Martti Suosalo) on tullut Arena-näyttämölle pitämään luentoa ”Ihmisen luonne rikospoliisin näkökulmasta”. Seminaari käsittelee aihetta palvelijuuden kautta. Onko joku ihminen luonnostaan palvelija vai onko se pelkkä ammatti? Jylhämö eläytyy luentoonsa niin paljon, että rikosylikomisario muuttuu hetkessä kätilöksi, papiksi, parturikampaajaksi. Lista jatkuu monella muulla ja Suosalon rooli samalla hetkellä, kun henkilöhahmo vaihtuu. 

Martti Suosalo

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri/Arena-näyttämö

Martti Suosalo on yksinkertaisesti hyvä, parempi, paras. Hän on ilman muuta Suomen näyttelijäkavalkadin kärkijoukoissa. Mies joka taipuu moneen. Palvelija osoittaa jälleen kerran sen, kuinka mies yksinkertaisen loistavasti vaihtaa roolia hetkessä henkilöstä toiseen. Ei voi muuta kuin ihmetellä, kun katselee miehen työskentelyä lavalla. Suosalo ei yliesitä. Hän vain eläytyy kulloiseenkin rooliinsa täydellisesti. Esimerkiksi vähäinen pään heilautus saattaa tuoda sillä hetkellä olevaan rooliin sen jonkin, joka tekee kyseisestä roolista täydellisen. Martti on mahtava. Ylistyssanoja voisi jatkaa loputtomiin.

Palvelija, joka on puettu seminaarin muotoon, saa välillä koomisia piirteitä, välillä jännittäviä, välillä saattaa jopa hieman itkettää. Palvelija on monipuolinen esitys, vaikka näyttelijöitä on vain yksi. Näytelmässä riittää vauhtia, eikä tylsiä hetkiä taatusti tule. Seminaarissa on punainen lanka, joka vie näytelmän vääjäämättä kohti loppua, joka saattaa olla yllättävä. Palvelijassa on myös mahdollisuus interaktiivisuuteen. Rikosylikomisario Jylhämö heittää yleisölle aina välillä kysymyksiä tai pappi pyytää yhtymään virrenveisuuseen. Harmi, että suomalainen yleisö, minä mukaan luettuna, on kankeaa, eikä helposti tällaiseen taivu. Jos siis olet menossa katsomaan Palvelijaa, ole rohkea ja heittele Jylhämölle vastauksia ja veisaa virttä. 

Martti Suosalo

Kuva © Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri/Arena-näyttämö

Näytelmän visuaalisuus on yksinkertaista, mutta tehokasta. Värien ja musiikin tai äänien yhdistelmillä saadaan näytelmään paljon lisätehoja aikaiseksi. Nämä tukevat Suosalon esitystä loistavasti.

Palvelija herätti paljon ajatuksia. Kuinka pienestä on kiinni, että ihminen saattaa joutua syöksykierteeseen. Kuinka toiset ihmiset jaksavat kuunnella päivästä toiseen toisten ihmisten minäkeskeisiä tarinointeja. Kuinka paljon palvelualan ammattilaisia oikeastaan onkaan, kun asiaa tarkemmin ajattelee.

Teatteri-ilta arkiviikon keskellä on aina mukava ja rentouttava kokemus. Palvelijaa voin suositella kaikille. Martti Suosalon ammattitaito tekee illasta todellisen nautinnon.

Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille kuvalainauksista.