Sulkia hattuun

Hetki sitten tuli mieleeni ajatus, voiko juhannusaattoa enää hullummin viettää kuin seisomalla roskakatoksen vieressä hoo moilasena ja vieläpä selvinpäin. Olin kissamme Mannin kanssa ulkoilemassa ihanan lempeässä juhannusaaton illassa. Herra Pörhöhäntä päätti majoittua kytikselle roskakatoksen viereiseen pusikkoon siten, ettei vaan kukaan näkisi häntä. Minä sitten seison paikallani ja mietin syntyjä syviä. Onnekseni Kerava on lähes tyhjentynyt ihmisistä. Kukaan ei nähnyt minua tai ei ainakaan lähestynyt minua. Voi tietysti olla, että joku näki, mutta päätti kiertää kaukaa. Onhan se hieman epäilyttävää, jos joku seisoskelee roskakatoksen vieressä tekemättä mitään. Ei kyllä näkynyt valkotakkisiakaan.

Puolen tunnin seisoskelun jälkeen menin itse keskelle pusikkoa ja ehdotin hienovaraisesti kissalle, josko siirtyisimme eteenpäin. Ryminällä tulimmekin pusikosta ja aloimme etsiä sopivia kiinnostuksen kohteita.

Ensimmäinen kohde löytyi nopeasti. Variksen sulka. Ah, mitkä hienot aromit Mannin nenään leijailivat. Sulka oli ehdottomasti otettava parempaan talteen eli juoksimme kotiterassillemme ja jätimme sulan sinne odottamaan parempia hetkiä.

Matka jatkui. Seuraavakin kohde löytyi suhteellisen ripeästi. Jo toinen, musta ja hieno variksen sulka. Mikä nautinto mahtoi kissalla ollakaan, kun rinta rottingilla lähti saalistaan kotiin kantamaan. Välillä vaan hypähdeltiin pelkästä ilosta. Oikein näin, että kisuli nautti olostaan.

Jätimme taas sulan terassillemme ja lähdimme vielä kerran otollisimmille metsästysmaille. Eipä aikaakaan, kun sellainen löytyi. Hyttyset metsästivät minua ja Manni jotain sellaista, mitä en nähnyt. Eipä kyllä näkynyt juuri kissastakaan muuta kuin hurjasti viuhtova häntä. Sen verran hienosti kaivautui heinikkoon. Olin jo tuskastua hyttyskaverihin, mutta sitten alkoi tapahtua. Manni nappasi jotain heinikosta suuhunsa ja lähti kirmaamaan kohti kotia. Huusin miehelle, joka meillä asuu, että terassin ovi kiinni, nyt täältä tuodaan jotain, minkä alkuperästä en ole vielä päässyt selvyyteen. Ovi oli sen takia suljettava, ettei toistuisi sama episodi, joka tapahtui parisen kuukautta sitten, kun Manni toi elävän hiiren sisälle ja hiiri tietenkin onnistui pakenemaan hellan alle.

Nyt Manni tiputti nurmikollemme heinäkasan, jota mies sitten ensitöikseen alkoi tutkia. Kissa yritti kivuta reittä pitkin, että saalis oli hänen ja niin kuin olikin. Ainut vaan, että heinäkasan sisältä ei löytynyt mitään. Voi kehveli. Niin suuren työn teimme ja tuloksena oli ilmeisesti pelkkä hiirenpesä. Parempi metsästysonni huomenna ja saimmehan ainakin sulkia hattuumme.

Pieni pörröhäntämme