Lukupiirin lukukohteena oli tällä kertaa Irja Ranen teos Naurava neitsyt (1996, WSOY). Kahdella
lukijalla kirja löytyi lukemattomana tai osittain luettuna omasta
kirjahyllystä. Kaksi lukijaa puolestaan tukeutui kirjaston palveluihin. Kirjan sai
helposti lainattua, vaikka näyttikin siltä, että omalla alueellani kaikki Nauravat neitsyet olivat lainassa yhtä
lukuun ottamatta. Ilmeisesti Irja Ranen teos jaksaa edelleen kiinnostaa, vaikka
julkaisusta onkin lähes 20 vuotta.
Neljä lukupiiriläistä tälläytyi Facebookin ääreen
keskustelemaan kirjasta. Naurava neitsyt
ei aivan vakuuttanut lukupiiriläisiä. Yksi lukupiiriläinen oli kahlannut kirjan
väkisin läpi, toinen oli aluksi ymmällään, mutta lopulta tyytyväinen luettuaan
kirjan. Oma ensivaikutelmani oli, onko kirja täysin paatoksellista tarinaa,
mutta onneksi ei kuitenkaan. Mielestäni teos oli ihan luettava, kunhan siihen
pääsi kunnolla sisälle.
Kirja muodostuu kolmesta erillisestä tarinasta,
triptyykistä. Triptyykki voidaan ajatella kolmiosaisena alttarimaisena
kokonaisuutena. Ensimmäisessä tarinassa ollaan 1300-luvun Ranskassa Lakson
kaupungissa. Tarinan kertojana on tuomareiden eteen joutunut leskivaimo Lydia.
Lydia pelastaa tulvivasta joesta kuvantekijä Johanneksen, joka jää Lydian
hoiviin yrittäen auttaa leskivaimoa parhaan taitonsa mukaan. Sokeutunut Johannes
kohtaa Neitsyt Marian ja saa näkönsä takaisin sekä erityistehtävän.
Johanneksen täytyy maalata Neitsyt Marian kuva. Lydian kohtalo sinetöityy
tehtävän myötä. Lydian tarina aiheutti lukupiirissämme paljon keskustelua. Joku
piti Lydiaa marttyyrina, toiset taas antoivat Lydialle vuodatuksen anteeksi.
Triptyykin toisen tarinan tapahtumat sijoittuvat samalle
ajanjaksolle ja samaan paikkaan kuin Lydian tarina. Tarinassa sihteeri Bartolomeus
vuorottelee kerrontaa vuoroin nuorena kaikkea halveksivana kaikentietäjänä ja
toisaalta taas kuolemaa tekevänä, viisastuneena vanhuksena. Lydian tarinassa
Neitsyt Marian kuva kuvataan kauniiksi ja ihastuttavaksi. Bartolomeus
puolestaan ei voi nähdä maalauksessa mitään kaunista. Lukupiiriläiset pitivät
Bartolomeusta inhottavana ja moraalittomana miehenä. Lukupiiriläisten mielestä
Bartolomeus oli oman aikansa lobbari.
Kolmas ja samalla viimeinen kertomus sijoittuu 1930-luvun
Saksaan. Tarinassa rehtori Klein kirjoittaa kirjeitä pojalleen. Yksinäisyys ja
suru kuvastuvat rehtorin kirjeistä. Kirjeistä aistii tulevan sodan ja siihen
valmistautumisen kaikessa raadollisuudessaan. Klein joutuu myös pohtimaan ja
punnitsemaan omaa uskoaan Jumalaan. Jotta Naurava
neitsyt loisi todellisen triptyykin, kohdataan tässä tarinassa myös
samainen Neitsyt Marian kuva.
Ranen teksti on taitavaa ja runollista, kullekin tarinan
ajalle tyypillistä. Rane on onnistunut tallentamaan kirjaan vanhahtavan
kirjoitustyylin. Rane on myös osannut asettautua jokaisen tarinankertojan
rooliin loistavasti. Lukupiirissä pohdimme, kuinka hyvin Rane tuntee Raamatun sisällön, koska kirjassa on
paljon viittauksia Raamattuun.
Kirjoittajan on täytynyt myös tuntea hyvin historia, koska lukupiirin
mielestä Rane on onnistunut hyvin keskiajan ja 1930-luvun kuvauksissaan. Lukupiiriläisiä
harmittivat omat historiantaidon puutteet, koska tuntemalla historiaa paremmin,
olisi kirjasta voinut saada enemmän irti. Kirjassa on paljon luontokuvauksia,
joissa Rane on myös onnistunut mainiosti. Lukupiirimme oli myös sitä mieltä,
että jos kirjan lukisi uudestaan, voisi kirjan symboliikka ja uudet tasot
aueta enemmän.
Naurava neitsyt
kannattaa lukea, jos kaipaa filosofista pohdintaa. Kirja laittaa miettimään, ja
aiheutti jopa raivon tunteita yhdessä lukupiiriläisessä, kuinka naisen asema on
usein edelleen huonompi kuin miehen asema. Myös kirkon valta ja ihmisten
asettaminen eriarvoiseen asemaan nousee pohdiskelun arvoiseksi asiaksi tämän
kirjan luettuaan. Rane on saanut Nauravasta
neitsyestä Finlandia-palkinnon vuonna 1996.
Lukupiiriläisten kesken kirjan tarinoiden kiinnostavuus
jakautui tasaisesti. Jokaiselle tarinalle löytyi tykkääjänsä ja yksi ei osannut
valita Lydian ja rehtori Kleinin välillä. Naurava
neitsyt sai lukupiiriltämme tähtiä 3- (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti