Sain ystävättäreltäni luettavakseni Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa (Otava, 2008). Englanninkielinen
alkuteos A Thousand Splendid Suns on
vuodelta 2007. Lukemani Sevenin pokkariversio on painettu vuonna 2009. Kirjan
on suomentanut Kristiina Savikurki ja otteet Koraanista on suomentanut Jaakko
Hämeen-Anttila. Tartuin kirjaan innolla, koska olin saanut kirjasta paljon
suosituksia. Lisäksi pidin paljon myös Hosseinin Leijapojasta.
Kirjassa vuorottelevat kaksi päähenkilöä, joiden molempien kohtalona
on joutua naimisiin saman miehen kanssa. Rikkaan miehen äpärätytär, harami,
Mariam, naitetaan 15-vuotiaana Kabuliin Rashidille, joka on tyttöä
kolmisenkymmentä vuotta vanhempi. Rashidin ainoana toiveena on saada poikalapsi
aiemmin menehtyneen poikansa tilalle. Mariamin monet raskaudet keskeytyvät,
jonka seurauksena Rashidin toive poikalapsesta muuttuu vähitellen vihaksi ja
väkivallaksi Mariamia kohtaan. Kun Mariamia parikymmentä vuotta nuorempi naapurintyttö
Laila menettää vanhempansa, Rashid ottaa 14-vuotiaan tytön hoiviinsa. Ei kulu
pitkäänkään, kun Rashid nai nuoren Lailan. Laila synnyttää Rashidin toivoman
poikalapsen, jolloin Mariamin asema perheessä heikkenee entisestään.
Mariamin ja Lailan välit ovat aluksi kireät, mutta
vähitellen naiset tutustuvat toisiinsa. Heistä tulee parhaimmat ystävät ja toistensa
uskotut. Naiset saavat toisistaan tukea ja turvaa väkivaltaista Rashidia vastaan. He
jakavat salaisuutensa ja yrittävät elää Afganistanin kauhujen keskellä, jossa
naisella ei ole mitään sananvaltaa. Mariamin ja Lailan tarinoita voisi kuvata
eräänlaisiksi selviytymistarinoiksi, vaikka toisen naisen kohtalo onkin
loppupeleissä kauhistuttava
Tuhat loistavaa
aurinkoa antaa naisten riipaisevien tarinoiden ohessa loistavan kuvauksen
Afganistanin historiasta 1970-luvulta 2000-luvulle. Kirjassa kuljetaan
kommunistien ja mujahideenien kautta Taliban-liikkeeseen. Naisten ja miksei
myös tavallisten miesten asema tuntuu heikkenevän vuosikymmenten saatossa. Afganistan
on täynnä mitä kummallisimpia sääntöjä ja kieltoja. Kirjan tarina on uskottava, enkä voinut olla miettimättä, kuinka erilaista voi naisen elämä olla
eri puolilla maailmaa. Kirja antaa paljon ajateltavaa. Välillä olisikin hyvä
pysähtyä ja miettiä, kuinka hyväosainen sitä itse on.
Hosseinin tarina vie mukanaan. Teksti on helposti luettavaa
ja lähestyttävää. Kirja on koskettava ja realistinen. Kirja on kuitenkin
myös rankka kertomus ja siinä riittää sulateltavaa. Kirjaa suosittelen
kuitenkin luettavaksi. Etenkin, jos olet pitänyt Hosseinin Leijapojasta ja kenties Hosseinin tuoreimmasta suomennoksesta Ja vuoret kaikuivat.
Tähtiä annan kirjalle 4 (asteikko1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti