Perjantaina oli normaalia kiireisempi päivä. Pari palaveria,
joista toisessa piti oikeasti esiintyä edukseen. Siksipä olikin mahtavaa, että
illalla oli jotain erilaista tiedossa. Liu’uin töistä hieman aiemmin, jotta
ehdin kotiin vaihtamaan työvaatteet mukaviin retkeilyyn sopiviin vaatteisiin.
Olinko siis menossa retkelle? En vaan Helsingin edustalla sijaitsevalle
Vallisaarelle, jolla OSIRIS teatteri esittäisi vaellusmuotoista musiikki- ja
tanssiteosta Saaren halkeamia.
Katsojat siis kulkisivat teoksen mukana pitkin Vallisaaren kaunista luontoa.
Saaren halkeamia
on esitys, jonka jokainen kokee täysin omanlaisena. Katsojat seuraavat yhtä
esiintyjää, joka johdattelee katsojat paikkoihin, joissa pysähdytään seuraamaan
tapahtumia. Yhtäkkiä luonnon keskeltä näkyy kaistale vettä. Kuuluu myös
kaunista ääntä. Vesi ei ole merta. Se on lampi ja lammen toisella puolella
avautuu näkymä mahtaville ja jyrkille kallionseinämille. Alhaalla, kallioiden
seinämien äärellä on mustapukuinen mies (Joakim
Berghäll) saksofoninsa kanssa. Saksofonin kaunis ääni kantautuu lammen
pintaa pitkin luoksemme. Sanoinkuvaamattoman kaunista. Valkopukuiset naiset (Hanna Pihko, Riikka Siirala ja Salli
Berghäll) asettautuvat lammessa oleville kiville ja aloittavat
liikehdintänsä. Laulaja (Charlotta Hagfors)
johdattaa esiintyjät laulun äärelle. Katsoja voivat osallistua lauluun, jos
haluavat. Näkymä ja tunnetila ovat jotain uskomattoman hienoa.
Esitys on kokonaisuudessaan sykähdyttävä ja mykistävän
kaunis. Katsoja voi nähdä tanssissa, musiikissa tai laulussa omia ajatuksiaan
ja kuviaan. Olivatko lammen rannalla olevat naiset pyykkäreitä vai leikkiviä
lapsia vai vaihtuivatko roolit yhtäkkisesti? Kenties joku toinen näki jotain
aivan muuta. Entä kun laulaja vaihtaa laulun shamaanimaiseksi, taianomaiseksi
ääntelyksi. Aivan kuin lintu, jolle saksofoni vastaa metsän kätköistä linnun
vastaparina. Tällaista ei voi oikeasti käsittää. Tällainen pitää kokea.
En halua kertoa kaikkea, mitä näin ja koin, mutta
unohtumaton näky oli sekin, kun tanssijat asettautuivat valkoisten huiviensa
kanssa Vallisaaren kallioille Kustaanmiekkaa vastapäätä. Tanssijoiden liikkeet
yhdistettyinä tuulessa hulmuaviin huiveihin. Tuli käsittämättömän isänmaallinen
olo. Meri taustalla. Purjevene lipuu lähemmäksi. Kokivatko purjehtijat jotain
sydämissään nähdessään naiset kallioilla sulokkaissa liikkeissä? Uskon, että
kokivat.
Saaren halkeamia
on tehty luonnon ehdoilla. Vallisaari avattiin yleisölle vuonna 2016. Aika
nopeasti huomattiin, että saaren erikoislaatuinen ja osin uhanalainen luonto on
vaarassa ihmisten jalanjäljille. Saarelle onkin pystytetty selkeitä kylttejä,
missä on lupa liikkua ja missä ei. On aivan kamalaa, jos ihminen tuhoaa
tällaisen ainutlaatuisen paikan. Kuinka tällaisessa paikassa voidaan sitten
esittää teatteria? Teos on syntynyt yhteistyönä metsähallituksen kanssa.
Etukäteen on selvitetty, missä paikoissa voidaan esiintyä tuhoamatta luontoa ja
missä paikoissa voidaan esiintyä tuvallisesti. Vallisaaressa on nimittäin
raunioita ja paikkoja, jotka jo itsessään ovat vaarallisia ihmisille.
Vallisaari on kuitenkin paikka, johin kannattaa ehdottomasti tutustua.
Saaren halkeamia
toteutettiin ajatuksella saada ihminen pois kiireestä ja digilaitteiden
ääreltä. Tässä OSIRIS teatteri onnistui todella taitavasti. Esityksen jälkeen
oli kuitenkin pakko kaivaa puhelin esiin ja napata muutama kuva. Ihan vain tätä
postausta kuvittamaan.
Jos kiinnostuit esityksestä, niin nyt tulee kiire. Tätä
herkkua ei ollut kuin neljän esityksen verran tarjolla. Tänään, sunnuntaina
26.8.2018 klo 18.00 on viimeinen esitys. Suosittelen lämpimästi. Tämän avulla
kiireet unohtuvat. Itse koin jopa jonkinlaisen humaltumisen tunteen ilman
alkoholia. Huikeaa.
Kiitos OSIRIS teatterille mahdollisuudesta nähdä, ja ennen
kaikkea kokea tämä esitys. Olette todella taitavia!
Esityksen ensi-ilta oli torstaina 23.8.2018.
Rooleissa: Joakim Berghäll, Salli Berghäll, Charlotta
Hagfors, Hanna Pihko ja Riikka Siirala
Konsepti ja ohjaus: Hanna Pihko ja Riikka Siirala
Koreografia: Hanna Pihko, Salli Berghäll ja Riikka Siirala
Musiikista vastaavat: Joakim Berghäll ja Charlotta Hagfors
Puvustus: Saija
Siekkinen
Kuulostaapa todella mielenkiintoiselta esitykseltä. Harmi, en kyllä itse edes tiennyt tällaisesta esityksestä. En ole edes vielä käynyt Vallisaaressa, ehkä pitäisi mennä ensi kesänä. https://www.aarresaaret.fi/vallisaari/
VastaaPoistaOli vain muutama esitys, mutta olisin suonut, että olisi ollut useampi. Oli itselleni ensimmäinen Vallisaari-retkeni ja esitys teki siitä luultavasti entistä huikeamman.
PoistaEhdotin loppukesästä tykyilyä Vallisaaressa, mutta tykyjärjestäjä keksi jotain muuta. Nyt laitan laittamasi linkin hänelle taas kerran,e ttei totuus unohdu. :) Kiitos vinkistä. Olisin unohtanut taas tämän asian.