Linnanneitoja Turussa

Olin jo hieman valmistautunut siihen, ettei naisporukan kesäisestä Turku-reissusta tulisi yhtään mitään. Kaikilla omat menonsa ja suunnitelmansa. Lisäksi yksi naisista tuuraa minua töissä, kun itse lomailen. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, jos ne laittaa järjestymään. Siispä auton keula kohti Turkua ja ennen kaikkea Linnateatteria ja Linnanneitoja. Jokaisen kesäänhän kuuluu ehdottomasti kesäteatteri.

Turussa on naisvankila, joka on joutumassa tamperelaisomistukseen. Asiasta ei kuitenkaan tiedetä vankien keskuudessa muurien sisäpuolella juuri mitään. Lusija (Maija Andersson), Petra (Jenni Banerjee) ja Petriina (Miika Laakso) jakavat vankisellin. Siinä, missä Lusija ja Petriina ovat kokeneita konkareita vankilamaailmassa, on Petra uusi tulokas seitsemän päivän kakullaan. Petran aviomies käy heti ensimmäisenä päivänä vierailulla. Kotona on rumba käynnissä, eikä mies pärjää lasten kanssa. Petra vaipuu epätoivoon ja on valmis karkaamaan vankilasta. Karkaamiseen tarvitaan kuitenkin vankila-Tinder.

Maija Andersson, Jenni Banerjee ja Miika Laakso

Kuva © Peter Nuutinen, Linnateatteri

En yhtään ihmettele, jos näyttelijäkolmikolla on ollut hikiset oltavat tänä kesänä. Hellettä helteen perään ja jokaisella useampi rooli vedettävänä Linnanneidoissa. Jenni Banerjee näyttelee oivasti perheenäitiä, joka on mitättömän rikkomuksen takia joutunut vankilaan. Nainen on kuitenkin helposti vietävissä. Ei aikaakaan, kun paosta tulee elämää suurempi juttu ja Banerjee vaikuttaa olevan oikea rikollinen. Maija Anderssonin monipuolisuus tulee näytelmässä hyvin esiin. Lusijan vaatteissa Andersson on perusnegatiivinen ja katkera nainen, eikä näe elämää vankilan ulkopuolella. Somettajan roolissa Andersson puolestaan ei edes tunnu tajuavan olevansa vankilassa. Hänhän elää omassa somemaailmassaan, johon eivät vankilan muurit ulotu. Miika Laakso hauskuuttaa Petriinana. Mies, ei kun siis nainen, on herkkähipiäinen, mutta hyvin vaarallinen teloittaja. Vanginvartijan puvussa Laakso puolestaan on hölmö, joka ei näe yhtään mitään, mitä ympärillä tapahtuu.

Näytelmän dramatisoinnista on vastannut Kalle Lamberg. Mies, joka tietää, kuinka saada ihmiset nauramaan. Koska ollaan Turussa, on näytelmässä pakko olla viittauksia Tampereeseen. En tiedä, näenkö asian oikein, koska en ole turkulainen, enkä tamperelainen, mutta kuvittelisin, että näillä kahdella on jonkinlaista kaupunkikisailua välillään, kuten Suomella ja Ruotsilla maiden välisiä vääntöjä. Vaikka voisi kuvitella, että ei-paikkakuntalainen ei välttämättä ymmärtäisi tällaisia vitsejä, niin kyllä jaksoi naurattaa. Kunnon kliseitä ja hauskoja sellaisia. Pidin myös siitä, kuinka Lamberg on osannut ottaa somettamisen osaksi vankilamaailmaa. Yllättävää, mutta toimivaa. Niin, ja viittaukset poliitikoihin toimivat aina.

Miika Laakso ja Maija Andersson

Kuva © Peter Nuutinen, Linnateatteri

Joku voisi ajatella, että tällaiset esitykset on moneen kertaan nähtyjä, niin jostain syystä ne kuitenkin jaksavat naurattaa. Ohjaaja Heidi Lindén on saanut työryhmänsä kanssa rakennettua sellaisen kokonaisuuden, että itse olin aivan ihmeissäni, kun ensimmäinen näytös päättyi. Oli tunne, että vastahan tämä alkoi. Aika meni siis siivillä, eikä kellotaulua tarvinnut todellakaan vilkuilla.

Kesäteatteriesityksissä on aina pienoinen pelko sään puolesta. Linnateatterin kesäteatterissa ei tällaista tarvitse kuitenkaan murehtia. Teatteri on kunnolla katettu sekä päältä, että sivuilta. Ei siis tarvitse pelätä kastumista, jos sadekuuro yllättäisi. Tänä kesänä ei tosin ole pahemmin tarvinnut sadekuuroja ja kylmyyttä miettiä. Lämmintä on riittänyt ja siksi olinkin tyytyväinen, että teatterissa oli huomioitu myös tämä. Katetun kesäteatterin sivuseiniä oli avattu, jotta ilmavirta pääsi kulkemaan ja katsoja sai välillä mukavan tuulenvireen iholleen.

Maija Andersson, Miika Laakso ja Jenni Banerjee

Kuva © Peter Nuutinen, Linnateatteri

Täytyy myös mainita, että Linnateatteri on satsannut ruokapuoleen. Halutessaan katsoja voi nauttia kesän vankilamenusta ennen esitystä ja väliajalla vaikka pienestä herkkuhetkestä. Itse jätimme tämän osuuden tällä kertaa väliin, koska nälkä oli kova, ja syödä piti jo paljon ennen esitystä. Toisaalta teatterilla oli jäätelöallas, josta oli pakko ostaa pientä olon viilentäjää.

Linnanneidot esitetään vielä muutaman kerran. Nyt kannattaa kiirehtiä ja viettää hauska ilta kesäteatterissa. Etenkin, jos työt ovat jo alkaneet ja arki alkaa painaa päälle.

Linnateatterin Linnanneidot sai ensi-iltansa 6.6.2018 Linnateatterin sisäpihalla.

Rooleissa: Maija Andersson, Jenni Banerjee ja Miika Laakso

Dramatisointi: Kalle Lamberg

Ohjaus: Heidi Lindén

Lavastus: Työryhmä

Lavasterakennus: Jaana Jussila

Pukusuunnittelu: Anniina Kuula

Maskeeraus: Minna Pilvinen

Tarpeisto: Kaarina Kopola

Äänisuunnittelu: Kristian Uusitalo

Valosuunnittelu: Esa Näykki

Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Linnateatterilla ja kiitos myös kuvalainauksista.