Värikkään elämän rakastajat

Lähellä on kaukana vai kuinka se menikään? Oli käydä niin, että Keravan Sinkassa huhtikuun lopulta alkaen ollut Naivismin pioneereja – Värikkään elämän rakastajat -näyttely meinasi jäädä väliin. Siis minähän asun Keravalla, mutta mielestäni minulla oli runsaasti aikaa nähdä näyttely. Aika kuitenkin kului ja aina oli jotakin muuta tekemistä tai menoa. Kaiken lisäksi olin sopinut äitini kanssa, että menemme näyttelyyn yhdessä, koska me molemmat pidämme naivistisesta taiteesta. Lopulta kuitenkin otimme ajan, vaikka tuntui, ettei olisi oikein ehtinyt. Onneksi kuitenkin ehdimme, koska näyttely oli loistava.

Martti ”Huuhaa” Innanen: Tuupovaaran tuijottaja (1999)

Naivismin pioneereja – Värikkään elämän rakastajat -näyttely esittelee oikeasti koko joukon mahtavien taiteilijoiden teoksia. Martti ”Huuhaa” Innanen on yksi suosikkini. Tämä taulukuva oli pakko laittaa tähän, koska viittasin teokseen heinäkuisessa Naivistit Iittalassa -postauksessa. Jostain syystä, kun tätä taulua katsoo, alkaa väkisinkin naurattaa. Aivan huipputeos. Mielenkiintoista on muuten se, että Innanen otti oppia taiteilijoilta Andreas Alariestolta ja Pirkko Lepistöltä. Håkan Brunberg oli se, joka sytytti ensimmäisenä taiteen palon Innaseen. 

Martti ”Huuhaa” Innanen: Helsingin Juppi-Jurvakaiset (1987)

On pakko laittaa tähän toinenkin Innasen teos. Helsingin Juppi-Jurvakaiset kuvaa mielestäni loistavalla tavalla 1980-lukulaista tyyliä. Vaatetus ja kampaukset ovat suoraan 1980-luvulta. Olkatoppaukset ovat loistavat. Tämän näköisiä ihmisiä todellakin liikuskeli kaupungin kaduilla 1980-luvulla. Pidin muuten siitä, kuinka monessa Innasen teoksessa olivat rouheat lautakehykset.

Enni Id: Kissa (1973)

Enni Id syntyi vuonna 1904. Häntä pidettiin rääväsuisena sahdinkeittäjänä. Maalaamisen hän aloitti jäätyään leskeksi vuonna 1966. Id tunnetaan kissa- ja enkelitauluistaan, mutta hän on myös osannut kuvata katoavaa maaseudun elämää. Idin tauluja katsellessa tuli tunne, että olisi ollut museossa kurkistamassa vanhoihin pirtteihin. Tähän postaukseen valitsin kuitenkin kissataulun, eikä tarvitse arvata syytä, miksi.

Andreas Alariesto: Karhut kalamiehinä

Olin todella äimistynyt, kun aloin katsella Andreas Alarieston teoksia. Teoksia, jotka kuvaavat lappalaisten elämäntapaa, pohjoisen luontoa, Lapin tarinoita. Aivan uskomattoman pikkutarkkaa työtä ja upeita värejä. Ihmettelen vain, kuinka pitkään yhden taulun maalaaminen on vienyt, koska töistä oikeasti näkee, että ovat olleet suuritöisiä.

Tarja Polari: Tänään näen punaista (2008)

Tarja Polarin tauluja ihastellessamme äitini sanoi, onkohan nainen sukua Oiva Polarille, joka on ollut hänellä piirustuksenopettajana kouluaikana. Vastaus saatiin melko nopeasti, kun luimme Pirjo Polarista kertovaa infotaulua. Kyllä. Taidemaalari Oiva Polari oli hänen isänsä. Aika hauska yhteensattuma. Ihastuin Pirjo Polarin värikylläisiin teoksiin. Pidin myös siitä, että Pirjo Polari on lahjoittanut näyttelyssä olevat teokset Keravan taidemuseon kokoelmiin. Kiitos. Tällainen on suuri kunnia keravalaiselle taidemuseolle.

Alice Kaira: Ennen näytäntöä (1983)

Klovnit ja valkeat sirkushevoset ovat Alice Kairan tunnusmerkki. Klovni viihdyttää, mutta piilottaa itsensä maalattujen kasvojen taakse. Jollain lailla surumieliset klovnit kuitenkin ovat sykähdyttävää katsottavaa. Kairalle sirkus oli vapauden maailma ja elämän vertauskuva. Helpolta näyttävät sirkustemput kätkevät itseensä paljon harjoittelua ja työtä, kuten taiteilijan teoksetkin.

Pekka Hiltunen: Aikaa (1988)

Lisää klovneja. Tästä Pekka Hiltusen taulusta tulee leppoisa olo. Ihan kesälomafiilis. Kun katselen taulua tarkemmin, niin onko taivaalla kuunsirppi? Kiva yksityiskohta. Jos tällainen taulu olisi seinällä, niin rentouttaisikohan se, jos stressiä pukkaisi? Uskon, että rentouttaisi. Tällaista naivistitaide on parhaimmillaan. Leppoisaa ja mukavaa.

Aune Paulin: Lukutoukat (1993)

Lisää näitä leppoisia ihanuuksia. Paulinin teokset ovat hyväntuulisia ja täynnä yksityiskohtia. Todella kaunis taulu. Aune Paulin on toiminut myös Rörstandin posliinitehtaan mallisuunnittelijana, Sanduddin tapettisuunnittelijana ja Rosenthalin posliinimallisuunnittelijana. Kyvykäs nainen, jonka taidot onneksi huomattiin.

Pirkko Lepistö: Sisäkuva (1991)

Yksityiskohtia vilisee myös Pirkko Lepistön teoksessa. Rakastan näitä tauluja, joista voi etsiä kissoja ja koiria. Lepistön maalauksia hallitsevat sinisen ja vihreän sävyt, kuten tässäkin taulussa tai ainakin sinistä löytyy melkoisen paljon. Lepistön tauluissa on usein myös sellainen piirre, että kuvaa katsotaan ikään kuin ylhäältäpäin. Pirkko Lepistö on Alice Kairan ohella saanut perusteellisen taideopetuksen.

Keravan Sinkan näyttelyssä on mukana myös teoksia taiteilijoilta Nikolai Lehdolta, Håkan Brunbergilta, Ella-Maija Anttila-Laitasalolta, Alpo Jaakolalta, Kosti Ahoselta ja Kaarina Alstalta.

Jos innostuit tauluista, niin Naivismin pioneereja – Värikkään elämän rakastajat -näyttely jatkuu Keravan Sinkassa vielä viikon verran. Viimeinen näyttelypäivä on 19.8.2018.