Tuli luettua sellainen dekkari, että iltaisin, kun kirjan
kannet suljin, oli pakko ottaa runokirja esiin, jotta sain ajatukset
kauheuksista aivan muihin maailmoihin. Dekkari on Arne Dahlin Rajamaat (Into, 2017). En ole aiemmin
Dahlin kirjoja lukenut, mutta voin sanoa, että jos taso on tätä, niin näihin
voi jäädä koukkuun.
Tukholmalainen rikosylikonstaapeli Sam Berger etsii kolme
viikkoa kadoksissa ollutta tyttöä. Tai oikeastaan hän etsii paria muutakin samanikäistä
tyttöä, vaikka esimies onkin kieltänyt tällaiset tutkinnat. Sam on työssään
periksiantamaton ja oman tiensä kulkija. Hän oivaltaa, että oletetuilla
rikospaikoilla on aina ollut sama pyöräilevä nainen katselemassa, kun poliisi
tekee tutkimustyötään. Kuka nainen on ja mikä on hänen roolinsa kadonneiden
tyttöjen tapauksessa?
Alkaa tapahtua kaikkea kummallista. Yhtäkkiä Sam huomaa
olevansa pakoteillä Säpon soluttautujan Molly Blomin kanssa. Molly on todella
kova luu purtavaksi. Nainen, joka tuntuu osaavan ja hallitsevan kaiken
mahdollisen. Hän myös tietää, ettei kadonneita tyttöjä ole vain kolme, vaan
seitsemän. Mistä kaikesta on kyse ja mitä tyttöjen kaappaaja tai kenties
murhaaja tahtoo teoillansa osoittaa? Sam ja Molly rakentavat palapeliä pala
kerrallaan ja aina on vastassa uusia kauheuksia. Ja kuinka näin voi oikeastaan
käydä, että jahtaajista tulee jahdattuja? Miksi Molly ja Sam pakoilevat
poliisia, vaikka itsekin ovat Poliisin ja Säpon palkkalistoilla?
Voi hurja mikä kirja. Ihan hengästyttää, kun ajattelenkin
kaikkea lukemaani. Kirjan tapahtumat alkavat heti. Lukija ikään kuin heitetään
keskelle kauhunäytelmää, ja mikä parasta, se toimii. Dahl kuvailee
rikospaikkojen yksityiskohtia inhottavan yksityiskohtaisesti. Melkein pystyin
tuntemaan esimerkiksi kellarin kosteuden, märkyyden ja kuvottavan hajun. Ei
ole ihme, että herkemmältä lukijalta saattaa mennä yöunet. Pidin myös siitä,
kuinka lukijalle asetetaan ikään kuin haaste rakentaa oma palapelinsä, jotta
pääsee selville, mitä on tapahtunut ja miksi. Kirjan tapahtumissa liikutaan
lokakuun loppupuolella ja koko ajan sataa vettä. Luin kirjaa pahimpana
hellekautena, ja välillä tuli sellainen olo, että itsekin olisin ollut sateen
kastelemana ja kylmissäni pimeyden keskellä. kertoo ehkä jotain Dahlin taidosta
luoda mielikuvia.
Sain kirjan viime syksynä Innon ja Aulan
bloggaajatilaisuudesta Helsingin Kirjamessuilla. Suurkiitokset kustantajalle kirjasta. Arne Dahl vieraili myös kyseisessä tilaisuudessa. Läheltä kyllä piti, ettei mies
myöhästynyt tilaisuudesta. Syynä oli ruotsalainen lentoyhtiö. Hih. Arne
Dahlista välittyi leppoisa kuva. Siksipä olikin melkoisen yllättävää, että mies
kirjoittaa näin tiivistunnelmaista tekstiä. Dahl kertoikin tilaisuudessa, että
käyttää kirjoissaan hieman pelkoa ja jotain muuta. Lisäksi vanhoista trillereistä
on varastettu atmosfääriä. Näitä kirjasta kyllä tihkuu ja oikein roppakaupalla,
mutta mikään ei silti tunnu menevän yli äyräiden. Dahl kertoi tilaisuudessa
myös, että rakentaa kirjojensa tarinoita Post-It -lappujen avulla. On varmaan
ihan järkevä keino, jotta kaikki langat pysyvät kuosissa.
Kirjan ruotsinkielinen alkuteos Utmarker ilmestyi vuonna 2016. Kirjan on suomentanut Kari Koski.
Arne Dahlin Rajamaat
aloittaa uuden rikosromaanisarjan. Suosittelen tarttumaan kirjaan, jos rakastaa
dekkareita, eikä hätkähdä vähästä. Sitä paitsi elokuussa ilmestyy sarjan toinen
osa Sydänmaa, joka menee ainakin täällä
lukulistalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti