Saaren halkeamia

Perjantaina oli normaalia kiireisempi päivä. Pari palaveria, joista toisessa piti oikeasti esiintyä edukseen. Siksipä olikin mahtavaa, että illalla oli jotain erilaista tiedossa. Liu’uin töistä hieman aiemmin, jotta ehdin kotiin vaihtamaan työvaatteet mukaviin retkeilyyn sopiviin vaatteisiin. Olinko siis menossa retkelle? En vaan Helsingin edustalla sijaitsevalle Vallisaarelle, jolla OSIRIS teatteri esittäisi vaellusmuotoista musiikki- ja tanssiteosta Saaren halkeamia. Katsojat siis kulkisivat teoksen mukana pitkin Vallisaaren kaunista luontoa.

Saaren halkeamia on esitys, jonka jokainen kokee täysin omanlaisena. Katsojat seuraavat yhtä esiintyjää, joka johdattelee katsojat paikkoihin, joissa pysähdytään seuraamaan tapahtumia. Yhtäkkiä luonnon keskeltä näkyy kaistale vettä. Kuuluu myös kaunista ääntä. Vesi ei ole merta. Se on lampi ja lammen toisella puolella avautuu näkymä mahtaville ja jyrkille kallionseinämille. Alhaalla, kallioiden seinämien äärellä on mustapukuinen mies (Joakim Berghäll) saksofoninsa kanssa. Saksofonin kaunis ääni kantautuu lammen pintaa pitkin luoksemme. Sanoinkuvaamattoman kaunista. Valkopukuiset naiset (Hanna Pihko, Riikka Siirala ja Salli Berghäll) asettautuvat lammessa oleville kiville ja aloittavat liikehdintänsä. Laulaja (Charlotta Hagfors) johdattaa esiintyjät laulun äärelle. Katsoja voivat osallistua lauluun, jos haluavat. Näkymä ja tunnetila ovat jotain uskomattoman hienoa.

Esitys on kokonaisuudessaan sykähdyttävä ja mykistävän kaunis. Katsoja voi nähdä tanssissa, musiikissa tai laulussa omia ajatuksiaan ja kuviaan. Olivatko lammen rannalla olevat naiset pyykkäreitä vai leikkiviä lapsia vai vaihtuivatko roolit yhtäkkisesti? Kenties joku toinen näki jotain aivan muuta. Entä kun laulaja vaihtaa laulun shamaanimaiseksi, taianomaiseksi ääntelyksi. Aivan kuin lintu, jolle saksofoni vastaa metsän kätköistä linnun vastaparina. Tällaista ei voi oikeasti käsittää. Tällainen pitää kokea.

En halua kertoa kaikkea, mitä näin ja koin, mutta unohtumaton näky oli sekin, kun tanssijat asettautuivat valkoisten huiviensa kanssa Vallisaaren kallioille Kustaanmiekkaa vastapäätä. Tanssijoiden liikkeet yhdistettyinä tuulessa hulmuaviin huiveihin. Tuli käsittämättömän isänmaallinen olo. Meri taustalla. Purjevene lipuu lähemmäksi. Kokivatko purjehtijat jotain sydämissään nähdessään naiset kallioilla sulokkaissa liikkeissä? Uskon, että kokivat.

Saaren halkeamia on tehty luonnon ehdoilla. Vallisaari avattiin yleisölle vuonna 2016. Aika nopeasti huomattiin, että saaren erikoislaatuinen ja osin uhanalainen luonto on vaarassa ihmisten jalanjäljille. Saarelle onkin pystytetty selkeitä kylttejä, missä on lupa liikkua ja missä ei. On aivan kamalaa, jos ihminen tuhoaa tällaisen ainutlaatuisen paikan. Kuinka tällaisessa paikassa voidaan sitten esittää teatteria? Teos on syntynyt yhteistyönä metsähallituksen kanssa. Etukäteen on selvitetty, missä paikoissa voidaan esiintyä tuhoamatta luontoa ja missä paikoissa voidaan esiintyä tuvallisesti. Vallisaaressa on nimittäin raunioita ja paikkoja, jotka jo itsessään ovat vaarallisia ihmisille. Vallisaari on kuitenkin paikka, johin kannattaa ehdottomasti tutustua.

Saaren halkeamia toteutettiin ajatuksella saada ihminen pois kiireestä ja digilaitteiden ääreltä. Tässä OSIRIS teatteri onnistui todella taitavasti. Esityksen jälkeen oli kuitenkin pakko kaivaa puhelin esiin ja napata muutama kuva. Ihan vain tätä postausta kuvittamaan.

Jos kiinnostuit esityksestä, niin nyt tulee kiire. Tätä herkkua ei ollut kuin neljän esityksen verran tarjolla. Tänään, sunnuntaina 26.8.2018 klo 18.00 on viimeinen esitys. Suosittelen lämpimästi. Tämän avulla kiireet unohtuvat. Itse koin jopa jonkinlaisen humaltumisen tunteen ilman alkoholia. Huikeaa.

Kiitos OSIRIS teatterille mahdollisuudesta nähdä, ja ennen kaikkea kokea tämä esitys. Olette todella taitavia!

Esityksen ensi-ilta oli torstaina 23.8.2018.

Rooleissa: Joakim Berghäll, Salli Berghäll, Charlotta Hagfors, Hanna Pihko ja Riikka Siirala

Konsepti ja ohjaus: Hanna Pihko ja Riikka Siirala

Koreografia: Hanna Pihko, Salli Berghäll ja Riikka Siirala

Musiikista vastaavat: Joakim Berghäll ja Charlotta Hagfors

Puvustus: Saija Siekkinen