Ystävänpäivän lukumaratonin päivitysraportti

 

Aloitin eilen illalla ystävänpäivän lukumaratonin ennen nukkumaanmenoa. Takana on pitkät yöunet ja kohta on tarkoitus jatkaa lukemista. Tosin täytyy tehdä hieman aamupalaa lukemisen rinnalle, jotta jaksan maratoonata. Mutta kuinka eilen illalla kävi? 

Sivuhuomiona mainittakoon, että tämä postaus päivittyy maratonin aikana. Olkaa kuulolla.

Perjantai 11.2.2022 klo 22.00 maraton alkaa

Kaikkihan sen tietävät, kuinka väsynyt sitä on, kun perjantai-illalla päänsä tyynyyn painaa. Erittäin väsynyt. Toisaalta minä olen nykyään aina illalla todella väsynyt. Otin kuitenkin kätösiini Jevgeni Griškovetsin Joet – kertomus -kirjan (Kampus Kustannus, 2012). Lukupiirikirja, joka on ohut kuin mikä, mutta jostain syystä minulla kirjan lukeminen on venynyt ja venynyt, eikä kirja edes ole millään tavoin huono. Mutta nyt on syytä iloita. Sain eilen illalla kirjan päätökseen. Kirja koostuu pienistä kertomuksista, muistoista lapsuuden siperialaisessa kotikaupungissa. Illan hätkähdyttävin kertomus oli ilman muuta karhun kohtaaminen. Hui! Valtavan iso karhu viiden metrin päässä viljapellolla. Luettuja sivuja kertyi yhteensä 21. Tästä on hyvä jatkaa maratonia. Pieni alku, mutta nythän koko päivä aikaa lukemiselle tai sitten muuten vain kaikelle haahuilulle.

Lauantai 12.2.2022 klo 12.00

Luettuja sivuja yhteensä 143. Maraton etenee verkkaisesti, mutta etenee kuitenkin. Olen lukenut toista maratonkirjaa, joka on Päivi Alasalmen Sudenraudet (Gummerus, 2021). Kirjan tarinan keskiössä ovat lapsia tappavat sudet 1880-luvulla Turun liepeillä. Asia koskettaa aivan kaikkia. Torppareita, kartanonomistajia ja kirkonmiehiä. Susitarinat eivät jätä ketään kylmäksi. Kirjan tarinassa olen edennyt siihen vaiheeseen, kun kuuluisat sudentappaja-Vornaset saapuvat Itä-Suomesta Turkuun. Kohta on Vornasten näytettävä, mihin pystyvät. Hieman mietin sitä, että saatan lähteä kesken maratonin happihyppelylle ja hakea kirjastosta kirjan, josta tuli eilen noutoilmoitus. Tuskin ehdin kirjaa tänään aloittaa, mutta onhan sitten ehkä huomiselle tai maanantaille luettavaa.

Klo 15.50

Luettuja sivuja 267. Sudenraudoissa kärsitään edelleen susien aiheuttamista lapsisurmista. Mynämäki vaikuttaa olevan kaiken pahan keskus. Sinne onkin tullut valtaisa joukko miehiä, joiden metsästystaustat ovat sellaisia, jotta nyt voisi sudetkin saada kyytiä. Myös rakkautta on ilmassa. Maratoniin tuli taukoa, kun toteutin aikeeni ja kävin kirjastossa. Samalla reissulla poikkesin myös kauppaan. Nyt on kuitenkin hyvä jatkaa lukemista. Tosin luulen, että iltaa kohden lukeminen häiriintyy. Joudun ehkä lähtemään Herra Karvajalan kanssa ulkoilemaan. Lisäksi tiedän, että jään tuijottamaan televisiota, jos sieltä tulee jotain mielenkiintoista.

Klo 18.15

Luettuja sivuja 363. Päivi Alasalmen Sudenraudat tuli päätökseen. Vielä on muutama tunti aikaa lukemiselle, mutta aivan heti ei voi uutta lukemista ottaa. Sen verran täytyy antaa Sudenrautojen kuohuttavan tarinan laskeutua, ettei heti unohda kirjan tunnelmaa. Oli kuitenkin hyvä, että kävin kirjastossa. Otan vielä tänä iltana luettavaksi kirjastosta hakemani Iida Rauman Hävitys: Tapauskertomus -kirjan (Siltala, 2022). Täytyy samalla todeta, että lopetan lukumaratonin sivujen laskemisen illalla kymmeneltä. En enää tänään päivitä raporttia, vaan aamulla lasken lopullisen luettujen sivujen yhteismäärän.

Klo 22.00

Luettuja sivuja yhteensä 393. Lukumaraton päättyy. Loppuillasta oli hyytymistä, mutta sen tiesin itsekin. Aivan heti en voinut edes jatkaa lukemista Sudenrautojen jälkeen. Iida Rauman Hävitys sijoittuu myös Turkuun, mutta ei niin kauaksi historiaan kuin Sudenraudat, vaikka toki kirjan alkusivuillakin on jo Turun historiaa käsitelty. Hävityksen ensivaikutus on kaoottinen. Kamalaa, millaiseksi ihminen voi mennä, jos ei saa nukuttua.

Tänään sunnuntaina onkin sitten Lukurauhan päivä. Tänäänkin aion lukea, vaikka en enää samalla tavoin kuin maratonilla. Tänään on pakko myös tarttua imuriin ja tehdä muitakin kotihommia. 

Hyvää Lukurauhan päivää kaikille!

Ystävänpäivän lukumaraton

 

Kirjan jos toisenkin -blogin Jane on haastanut kirjanystäviä ystävänpäivän lukumaratonille. Minäkin ilmoittauduin maratonille ihan viime hetkillä, koska on pakko saada luettua yksi kirja tai oikeastaan kaksikin. 

Lukumaratonin säännöt ovat yksinkertaiset. Koska ystävänpäivä osuu maanantaille ja arkipäivänä harva ehtii kokonaista vuorokautta käyttää lukemiseen, on lukumaraton 11.-13.2.2022. Aloittaa voi siis jo vaikka tänään klo 21.00 ja lopettaa huomenna klo 21.00. Lukuaikaa on täydet 24 tuntia ja se sisältää kaikki mahdolliset tauot. 

Lukumaratonilla kaikki lukeminen lasketaan, myös äänikirjat. Jane toivoo, että maratonille osallistuja laskee lukemansa sivut ja/tai kuuntelemansa ajat yhteen sekä tekee listauksen kirjoista, joita on lukenut maratonin aikana huolimatta siitä, onko saanut kirjan päätökseen vai ei. Tämän lisäksi lukijan olisi käytävä kertomassa lukumaratonin loppusaldo ja kirjalista Janen blogin koontipostaukseen. Maratonille osallistuminen ei vaadi kirjablogia, eikä someaktiivisuutta, mutta itse ajattelin kuitenkin blogia päivittää ja Instagramin puolellekin jotain huudella. 

Mitkä sitten ovat omat lukusuunnitelmani? Minulla ei ole lukulistalla kuin kaksi kirjaa. Toki kotoa löytyy lukemattomien pinoja, joten sieltä on helppo vetäistä bonuskirja, jos lukeminen meinaa loppua kesken. En kyllä usko, että loppuu. En ole kovin nopea lukija ja aion kuitenkin pitää taukoja välillä. 

Jevgeni Griškovetsin Joet – kertomus (Kampus Kustannus, 2012) on seuraava lukupiirikirjamme. Olen kirjassa melko lopussa ja haluan tänä viikonloppuna saada kirjan päätökseen, koska ensi viikolla on lukupiiri-ilta. 

Toisena kirjana minulla on Päivi Alasalmen Sudenraudat (Gummerus, 2021). Tämä kirja on vielä alkutekijöissään, mutta haluan saada kirjan luettua mahdollisimman nopeasti. Kirjaston kahden viikon laina-aika on ensimmäinen syy. Toinen on se, että kirjastosta on tulossa noutopyyntöjä kolmelle muulle varaamalleni kirjalle aivan lähiaikoina. Itseasiassa tänään tuli ilmoitus ensimmäisestä kirjasta. Pitkitän noutoa kuitenkin jonkin aikaa, ettei lukupäiviä mene siihen, kun luen näitä kahta lukumaratonkirjaa. 

Lukumaratonin ajattelin aloittaa jo tänä iltana ja lopettaa huomenillalla. Päivitysraportti päivittyy blogiin ainakin huomenna. Tämän illan alkuraportointi saattaa jäädä väliin. 

Sunnuntaille osuu myös Lukurauhan päivä. Silloinkin ajattelin lukea, mutta en enää maratoonaa. 

Jos kiinnostuit lukumaratonista, käy ilmoittautumassa mukaan.

Kesän lukumaratonin päivitysraportti

 

Kohta on tarkoitus aloittaa lukumaraton. Kaupassa ja suihkussa on käyty. Jääkaapissa on evästä ja vichyä. Aloitan maratonin lukemalla loppuun Vappu Kannaksen Rosa Clayn (S & S, 2020). Piti lukea kirja loppuun eilen, mutta uni voitti, joten viedään kirja päätökseen maratonin aluksi. Sen jälkeen luen ehkä hetken Eduard Uspenskin Alas taikavirtaa. Satukirjan jälkeen otan käsiini Matkahuollon lähetyksestä löytyneen A. M. Frostin Vakoojan jäljet (Aula, 2021). Tätä minä odotinkin ja siksi on ehdoton valinta maratonille. 

Tämä postaus päivittyy maratonin aikana, joten käykää katsomassa, kuinka lukeminen etenee vai eikö etene ollenkaan.

 Lauantai 3.7.2021 klo 12.30

Aloitan lukemisen terassilla, koska siellä on tällä hetkellä varjoa, joka hieman viilentää näillä helteillä.

Klo 16.00

Luettuja sivuja 121. Ensin luin Rosa Clayn loppuun. Fiktiota, oikeasta henkilöstä, mutta siitä huolimatta erittäin mielenkiintoinen ja hyvä kirja. Alas taikavirtaa -kirjaa piti vain hieman lukea, mutta luinkin koko kirjan loppuun asti. Olin aloitellut kirjaa jo aikaisemmin eli aivan alusta loppuun asti en kirjaa tänään lukenut. Mahdottoman jännittäviä tarinoita, jotka yhdessä luovat ison satukokonaisuuden. Kyllä tällaista näytelmää on varmasti mukava mennä katsomaan. Lukemisen välillä oli pakko hieman syödä ja taisin torkahtaakin, kun hetkeksi oikaisin itseni sängyn päälle. Nyt pieni pyykkishow välillä ja sen jälkeen lukeminen jatkuu.

Klo 19.00

Luettuja sivuja yhteensä 194. Hitaasti etenee ja loppuilta vielä hitaammin, koska on kaiken maailman juttuja, joita pitää hoitaa. Aloin lukea A. M. Frostin uutuusteosta Vakoojan jäljet. Kirjan omistusivulla minua alkoi itkettää. Anne Frost on omistanut kirjan miehellensä, joka on A. M. Frostin toinen osapuoli. Matti menehtyi viime marraskuussa. Tuli surullinen olo ja tietysti myös oman miehen kuolema mieleen. Elämä on julmaa. Kirjaan palatakseni hirvittävästi on jo ehtinyt tapahtua niillä sivuilla, jotka ehdin lukea. Kyseessä on todellinen sotajännäri, enkä millään malttaisi odottaa, mitä kaikkea vielä ehtii tapahtua. Nyt täytyy kuitenkin pitää taukoa tämän kanssa ja kastella kukat. Sen jälkeen yritän lähteä Herra Karvajalan kanssa ulkoilemaan.

Klo 21.00

Luettuja sivuja yhteensä 209. Kissaulkoilulla luin hieman Eeva Joenpellon kirjaa Tuomari Müller, hieno mies. Tuomarin uudelle vaimolle kerrotaan kaupassa totuuksia tuomarin elämästä ja siitäkös soppa syntyy. Nyt aion siirtyä television ääreen ja myöhemmin kastelen vielä parvekekukat, koska niitä en edellisellä kastelukerralla kastellut. Oli vielä liian paahteista parvekkeella. Illalla jatkan vielä lukemista sängyssä ja seuraava päivitys tuleekin aamulla.

Sunnuntai 4.7.2021 klo 9.45

Luettuja sivuja yhteensä 224. Muutaman sivun sain illalla luetuksi Frostin kirjaa. Tämä aamu on mennyt verkkaisesti. En ole vielä jaksanut tarttua kirjaan, mutta vielä tässä muutaman sivun ehtii lukea. Alkaako ilmassa olla maratonväsymystä vai helteen aiheuttamaa totaalista uupumista. Veikkaan jälkimmäistä.

Klo12.30

Lopullinen sivumäärä 281. Ei mikään huipputulos, mutta olen ihan tyytyväinen tulokseen, koska en lähtenyt lukemaan itseni kanssa kilpaa. Kaksi kirjaa sain luettua loppuun asti. Ne olin aloittanut jo aikaisemmin eli kannesta kanteen en lukenut yhtään kirjaa maratonilla. Viimeisellä lukupyrähdyksellä otin käteeni Saila Susiluodon Huoneiden kirjan. Kirja tarjoaa sellaisia huonenäkymiä, että oikein kutkuttaa, mitä Turussa onkaan elokuussa tarjolla, kun menen kirjaan perustuvaa esitystä kokemaan.

Maraton on ohi ja nyt voin mennä järjestämään keittiön kaaosta tai ainakin viedä roskat.

Kesän lukumaraton lauantaina 3.7.2021

 

Yöpöydän kirjat -blogin Niina heitti kehiin kesän lukumaratonin lauantaille 3.7.2021. Vaikka tiedän jo entuudestaan, etten kauheasti sivuja saa vuorokauden aikana luetuksi, päätin kuitenkin heittäytyä mukaan. Ainakin on pätevä syy vain olla ja nauttia erilaisesta kirjallisuudesta keskikesän tukalissa lämpötiloissa. 

Maratonin säännöt ovat helpot. Kahdenkymmenenneljän tunnin aikana on tarkoitus lukea. Voi lukea lyhyissä pätkissä tai pitkissä jaksoissa. Pääasia on, että lukee. Vuorokauden aikana saa tietysti tehdä muutakin, kuten syödä ja nukkua, mutta ne lasketaan kokonaisaikaan mukaan. Aloittaa voi joko tänään perjantaina 2.7.2021 tai lopettaa sunnuntaina 4.7.2021. Tärkeintä on, että osa maratonista ajoittuu lauantaille 3.7.2021. 

Itse ajattelin aloittaa maratonin lauantaina. Yritän käydä aamupäivästä kaupassa hakemassa maratonevästä, jonka jälkeen on hyvä aloittaa lukeminen ja tarinoista nauttiminen. 

Mitä aion lukea? Listalla on ainakin kolme kirjaa, mutta huomenna saattaa tulla yksi bonuskirja lisää, mikäli Matkahuollon paketti osoittautuu siksi, mitä odotan. Siitä lisää huomenna, kun paketin noudan, ja jos se on se, mitä luulen. 

Eduard Uspenskin Alas taikavirtaa (Otava, 1980) on lukulistalla sen vuoksi, että Vekarateatteri esittää tänä kesän naapurissani Alas taikavirtaa -esityksen. Näytelmä on pakko mennä katsomaan, koska lähemmäksi teatteri ei voi enää tulla. Haluan tietenkin lukea myös kirjan, jotta tiedän, mitä odottaa. 

Saila Susiluodon Huoneiden kirja (Otava, 2003) on proosarunokirja. Tämä on listalla sen vuoksi, että sain ihanan kutsun Turkuun TEHDAS Teatterin, Aurinkobaletin ja Aura of Puppetsin ennakkonäytökseen Huoneiden kirja. Produktio kuulostaa niin mielenkiintoiselta, että haluan ehdottomasti lukea Susiluodon kirjan ennen elokuun H-hetkeä. 

Kolmantena kirjana on Eeva Joenpellon Tuomari Müller, hieno mies (Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1995). Tämän kirjan sain Joenpellon kirjailijakodissa vieraillessani WSOY:n kirjallisuussäätiöltä. Nappasin kirjan yhtenä iltana kissaulkoilulle mukaani, joten tätä on hyvä jatkaa maratonin kissaulkoiluilla. 

Huomenna aloitan kirjoittamaan lukumaratonin päivitysraporttia, joten kannattaa olla linjoilla. Jos itse innostuit lukumaratonista, niin vielä ehtii ilmoittautua mukaan.

Kevätlukumaratonin päivitysraportti

Kohta on tarkoitus startata kevätlukumaraton. Aloitan lukemisen klo 16.00 ja päätän sen huomenna klo 16.00. Maraton alkaa lukemalla muutamia Risto Ahdin runoja, joista siirryn sujuvasti Juha Hurmeen Niemeen vai pitäisikö sanoa Niemelle. Kun lähden kissan kanssa ulkoilemaan, lähtee mukaan Turusen Sivuhenkilö. Ehdin siis lukea tänään kaikkia kirjoja ainakin hetken aikaa. Televisiota aion kyllä myös katsoa tänään. Amazing Race alkaa ja se on nähtävä, vaikka mutten en pahemmin televisiota tuijottele.

Tämä postaus päivittyy maratonin aikana, joten käykää seurailemassa, kuinka matka etenee. Ja siis toivottavasti päivittyy. Jotain ongelmia Bloggerin kanssa. Mur.

Lauantai 26.5. 2018 klo 16.00

Lukumaraton alkaa siirtymällä parin kirjan kanssa terassin lämpöön. Onneksi tulee formuloiden aika-ajot, niin ei ole mies, joka täällä asuu, vieressä höpöttämässä.

Klo 17.45 

Hitaasti etenee. Luettuja sivuja yhteensä 41. Runokirjan tyhjiä sivuja en laske luettuihin sivuihin. Aloitin maratonin lukemalla muutamia runoja Risto Ahdin runokirjasta Ensimmäinen rakkaus. Runoja, joita luin, jouduin lukemaan ajatuksella ja useampaan otteeseen. Ahti kirjoittaa yhdessä runossaan, että kreikkalaisen, kärjellään seisovan pyramidin korkeutta ei voi kukaan mitata. Myöhemmin samassa runossa mainitaan, että ihminen on kärjellään seisova pyramidi. Antaa todellista ajattelun aihetta. Huh. Juha Hurmeen Niemessä kuljin 1600-luvulta 1700-luvulle. Lukiessani kirjaa aloin ihmetellä naisten puutetta historian tapahtumien valossa. Tähän asti ei ole paljon muita naisia mainittu kuin kuningatar Kristina, mutta nyt mainittiin. Naiset saivat aikaan herätysliikkeen Lounais-Niemen rukoilevaisuus. Mutta nyt jatkuu maraton kissaulkoilulla.

Klo 20.25 

Luettuja sivuja 95. Kissaulkoilu oli lyhyt. Vain puolisen tuntia, mutta jatkoin Turusen Sivuhenkilön kanssa terassilla. Pidän lukemastani, vaikka minua hieman suututtaakin. Minä ja mies, joka täällä asuu, olemme avoliitossa. Olemme eräänlainen perhe. Kummajaisia kuitenkin siinä mielessä, ettemme ole aviossa, eikä meillä ole lapsia, ellei Herra Karvajalkaa lueta lapseksi. Sivuhenkilössä itselleni nousee esiin Suomessa hiljaiseksi vaiettu teema. Yksinelävät. Siis mitä ihmettä? Aina, kun jotkin vaalit lähestyvät, ehdokkaat esittelevät perhekeskeisiä ajatuksia, ja kuinka he ratkaisisivat lasten päivähoitopulmat. Lasten päivähoito-ongelmat ovatkin tärkeä asia, jota ei voi sivuuttaa, mutta voidaanko sivuuttaa yli miljoonan Suomessa yksin asuvan asiat. Kyllä äänestäisin sitä henkilöä, joka tällaista teemaa vaaliehdokkuudessaan ajaisi. Nyt siirryn television ääreen. Mainoskatkoilla luen runoja, mutta voi olla, että seuraava päivitys tulee vasta huomisen puolella. Amazing Racen jälkeen iltapuuhat ja Hurmeen kanssa sänkyyn.

Sunnuntai 27.5.2018 klo 10.00

Naurettavan hitaasti homma etenee. Luettuja sivuja vain 124. Illalla luin vielä hetken runoja ja Niemeä. Uni tuli kuitenkin tosi nopeasti, koska on taas univelkaa kertynyt viikon varrella. Niemeä lukiessani alkoi naurattaa, kuinka hurjia urkureita Turussa on ollut 1700-luvulla. On ollut aikamoista menoa. Aamulla kuvittelin heräävääni normaalisti ennen seitsemää. Kissa herätteli jo viiden aikoihn, mutta sain sen rauhoiteltua ja jatkoin uniani. Kun vihdoin ja viimein heräsin, oli kello jo lähemmäs kahdeksan. Hyvää maratonaikaa on mennyt siis unille. Aamuisella kissaulkoilulla sain luettua muutaman sivun Sivuhenkilöä. Nyt olisi tarkoitus mennä istumaan terassille ja lukemaan aluksi hieman runoja ja sen jälkeen Niemeä.

Klo 13.00

Argh! Luettuja sivuja vain 142. Ei etene maraton ei. Menin terassille. Oli liian kylmä. Kissa meni makuuhuoneeseen. Minä perässä. Luin sängyn päällä ja nukahdin. Näin unta, että nukuin työpaikallani ja heräsin siihen, kun esimies komensi minut huoneeseensa. Yritin nousta sängystä, joka oli jostain kumman syystä työpaikallani. En meinannut millään onnistua, koska olin niin väsynyt. Kun lopulta ylös pääsin, olivat hiukseni aivan sekaisin. Ei tällaisena voisi mennä esimiehen juttusille. Lisäksi näin unta, että veljeni oli tuonut löytämänsä pesukarhuperheen viereeni sängylle. Emo oli henkihieverissä käärittynä mattoon. Ihmettelin, miksei ollut käärinyt otusta pyyhkeeseen, kuten poikaset. Poikasia oli kaksi, joista toinen ylivilkkaana kömpi pyyhkeen sisältä pihalle. Mietin, mitä tekisin pesueelle. Ahdin runot ja Hurmeen Niemikö tällaista saa aikaiseksi? Pitäisikö siirtyä takaisin Sivuhenkilöön?

Klo 16.00

Maraton ohi. Lopullinen sivumäärä 184. Olen pettynyt itseeni. En saanut oikein kunnon draivia päälle, mutta näin tällä kertaa. Viimeisessä pyrähdyksessä luin Sivuhenkilöä ja tein kaikkea muuta kuin luin. Loppuyhteenvetona yritän muistaa, etten seuraavalle lukukerralle ota mitään sellaista luettavaa, jota olen jo muutenkin kuukausikaupalla lukenut. Jos on hidasta luettavaa, niin ei se ainakaan maratonin aikana nopeudu. Niin, ja mitään kirjaahan en siis saanut loppuun kalutuksi, kuten jo edellisessä postauksessa ajattelinkin.

Lukumaraton lauantaina 26.5.2018

Nyt olisi viikonloppu täynnä kirjallisuutta Helsingissä. On nimittäin Helsinki Lit. Olisi helppo hypätä junaan ja porhaltaa pääkaupunkiin, mutta nyt on laiskuus. Haluan viettää kiireettömän viikonlopun ja ottaa omaa aikaa itselleni. Siksipä sattuikin loistavasti, että Kaikkea kirjasta -blogi räväytti lauantaille kevätlukumaratonin. Olen niin mukana tässä, koska näin voin hyvällä omallatunnolla nauttia kiireettömyydestä.

Lukumaraton kestää 24 tuntia. Maratonille osallistuja lukee juuri sen verran, mikä tuntuu itsestä parhaimmalta. Luulen, että oma sivumääränikin jää melko pieneksi, koska on taas kertynyt univelkaa viikon aikana. Aion kuitenkin lukea fiiliksen mukaan. Pidän normaalit tauot ja tankkaukset. Yöuniakaan en aio maratonille antaa. Aloitan maratonin huomenna joskus iltapäivällä, kunhan saan kiireisimmät kotityöt hoideltua.

Mitä sitten luen? Jokseenkin aika vihreäsävyisiä kirjoja tuli lukulistalle. Kirjoja yhdistää myös kotimaisuus. On vielä yksi asia, joka näitä kirjoja yhdistää. Kaikista kirjoista löytyy kirjailijan tai runoilijan minulle kirjoittama omistuskirjoitus. Ihan vahingossa tuli tällaiset kirjat valikoitua.

Saara Turusen Sivuhenkilö (Tammi, 2018) tuli tänään napattua ulkoilulukemiseksi, joten tästä on hyvä jatkaa huomenna. Ulkoilua tulee kuitenkin harrastettua kissan kanssa ja siinä samalla voi hyödyntää joutoaikaa lukemalla kirjaa. Kuinkako tämä on mahdollista? Kissan kanssa ulkoilu on paljolti paikallaan olemista. Lukeminen on siis mahdollista. Kirjasta en osaa vielä sanoa oikein mitään, koska olen aika alkusivuilla. Ensivaikutelma on hyvä.

Toisena kirjana minulla on runokokoelma, jonka sain tällä viikolla, kun Bloggariklubi kokoontui kevään viimeisen kerran. Risto Ahdin Ensimmäinen rakkaus (WSOY, 2018) ei ole paksu runoteos, mutta en välttämättä usko, että saan kirjaa luettua. Runot vaativat kuitenkin melkoisen paljon sulattelua ja useaan kertaan lukemista. Muutaman runon olen jo ehtinyt lukea. Alkuvaikutelma: kauniita.

Kolmantena kirjana minulla on Juha Hurmeen Niemi (Teos, 2017). Tästä pitää nolona tunnustaa, että kirjaa olen lukenut pitkään ja hartaasti. Lukupiiri ruoti kirjaa jo huhtikuussa, mutta minulla kirja on edelleen kesken. Reilu sata sivua on vielä jäljellä, mutta en todellakaan usko, että saan niitä maratonin aikana luettua. Kirja ei missään tapauksessa ole huono. Syy hitaaseen lukemiseen johtuu siitä, että luen kirjaa iltaisin sängyssä. Arki-iltaisin olen niin väsynyt, että usein en jaksa paria sivua enempää lukea.

Uskon, että nämä kirjat riittävät maratonille, mutta jos jostain oudosta syystä saisin kaikki kirjat luettua, niin lukupinossa odottaa jokerikirjoja vaikka kuinka paljon.

Lukumaratonin päivitysraporttia alan kirjoittaa huomenna ennen maratonia. Tule ihmeessä seuraamaan, kuinka maraton edistyy.

Elokuun lukumaratonin päivitysraportti

Kohta se alkaa. Lukumaraton. Siis se, josta postasin eilen. Starttaan klo 18.00 ja matka päättyy huomenna sunnuntaina klo 18.00. Aloitan maratonin Katja Kallion Yön kantajalla, josta on myöhemmin oiva siirtyä Hannu Mäkelän Muistan - Vapaus -kirjan kanssa sängyn pohjalle. Yön aion nukkua normaalisti, mikä tarkoittanee sitä, että kirja tippuu käsistä puoli kahdentoista aikaan illalla ja kissaherätys tapahtuu kello viisi aamulla. Yritän kyllä aamulla nukkua pidempään, mikäli kissan kynnet sen sallivat. Huomenna päivällä tartun jossain vaiheessa myös Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen tuluskukkaroon, kun tunnen tarvitsevani kevennystä maratonille.

Tämä postaus päivittyy matkan aikana, joten pysykää mukana ja käykää lukemassa, kuinka maraton sujuu.

Lauantai 19.8.2017 klo 18.00 

Lukumaraton alkaa sillä, että lähden ulkoilemaan kissan kanssa ja nautin samalla lukemisesta.

Klo 20.50 

Luettuja sivuja 69. Hitaasti etenee, mutta ensimmäinen kirja on luettu loppuun. Hitaudesta syytän miestä, joka täällä asuu sekä muutamia pakollisia kotitöitä, joita on ollut pakko suorittaa maratonin ohella. Mies tietää varsin hyvin lukumaratonista, mutta ei ymmärrä olla hiljaa. Suu käy kuin papupata ja odottaa kommenttejani. Öö, halusinko vain keskittyä ihan rauhassa lukemiseen? Mutta sitten itse maratonlukemiseen. Yön kantajassa eletään Amandan kanssa Seilin saarella. Heinäkuussa Turun retkipäivänä näimme Seilin mainoksia, ja ajattelin, että olisi kiva joskus käydä Seilissä. Tämän jälkeen Instagramissa näin Arjen pilkahduksia -blogin Seili-kuvia. Mielenkiinto nousi entisestään. Nyt luettuani Yön kantajan, haluan oikeasti matkata Seilin saarelle. Mutta paljon ennen Seiliä, on jatkettava maratonia.

Sunnuntai klo 7.10 

Hitaasti etenee. Luettuja sivuja vasta 91. Sammuin illalla tosi aikaisin, eikä aamulla ollut kissaherätystäkään. Muistan – Vapaus -kirjassa Mäkelä muistelee, kuinka hän tutki L. Onervan elämää ja runoutta. L. Onerva eli osan elämästään Nikkilän mielisairaalassa, jonne Mäkeläkin teki tutkimusretken päästäkseen lähemmäksi Onervaa. Vaikka Nikkilän mielisairaala oli jo lopettanut toimintansa, oli sinne jätetty L. Onervan poikkeusluvalla saatu työhuone. L. Onerva oli maksanut työhuoneestaan, jotta saisi rauhassa runoilla sekä piirtää ja maalata. Luettuani Vapautta, tuli miettineeksi, kuinka Yön kantajassa kirjan tarina keskittyi Seilin saaren mielisairaalaan. On ehkä kaukaa haettua, mutta erikoisia yhtymiä kirjojen väliltä voi löytää. Nyt alan valmistautua kissaulkoilulle ja päivän maraton jatkuu. Aamupäivällä maratoniin tulee ainakin reilun parin tunnin tauko. Lupauduin lähtemään ystäväni kanssa viikottaiselle kävelylenkillemme.

Klo 11.55 

Luettuja sivuja 131. Ei voi muuta sanoa kuin, että teen kaikkea muuta kuin luen. Aamulla otin kylläkin kissaulkoilulle mukaani jokerikirjan Kari Hukkilan Tuhat ja yksi, koska kirja sopii kokonsa puolesta paremmin ulkona luettavaksi kuin Mäkelän tai Kunnaksen kirjat. Kissaulkoilulta palatessa söin nopean aamiaisen, jonka jälkeen lähdin kiireellä puolentoista tunnin kävelylenkille. Suihkun kautta koneen ääreen ja nyt ajattelin lopultakin oikeasti keskittyä lukemiseen. Loppukiri. Kuusi tuntia aikaa lukea. Hukkilan kirjasta täytyy sen verran mainita, että odotan mielenkiinnolla, mitä lukupiiri kirjasta sanoo. Kirjan alku on varsin erilainen kuin normaalisti lukemamme kirjat.

Klo 16.00 

Sivuja takana 253. Jatkoin lukemalla Mäkelän kirjaa. Sängyssä. Nukahdin, enkä sen takia, että kirja olisi tylsä. Päinvastoin kirja on oikein hyvä, mutta päivällä en näemmä voi mennä sänkyyn, koska uni tulee alta aikayksikön. Herättyäni luin hieman lisää Mäkelää, jonka jälkeen siirryinkin Kunnaksen kanssa olohuoneeseen. Ja taas löytyi jotain kirjoja yhdistävää. Kristiina Louhi on kuvittanut Tiitiäisen tuluskukkaron. Mäkelä puolestaan kirjoittaa, että oli pitkään ihastunut Kristiina Louheen, kunnes menivät naimisiin. Joskin liitto päättyi myöhemmin eroon. Tiitiäisen tuluskukkarossa puolestaan käydään aakkosia läpi. Ajatellessani tätä ja luku- ja kirjoitustaitoa, tuli mieleen, kuinka Kallion Yön kantajassa luku- ja kirjoitustaidottomuus oli siihen aikaan hyvin yleistä. Mutta, nyt on vielä kaksi tuntia aikaa lukea Mäkelän kirjaa. Kirjaa en saa toiveistani huolimatta luetuksi loppuun, mutta luetaan sen verran kuin ehditään.

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen tuluskukkaro

Kuvittanut Kristiina Louhi

Klo 18.00 

Voi surkeuden surkeutta. Lopullinen sivumäärä vain 268. Kurkottelin 350 sivua, mutta ei tällä kertaa. Ja se, ettei meillä käy ikinä yllätysvieraita. Ei siis ikinä, niin eiköhän puhelin soinut ja vieraita tulossa. Jäi siis viimeinen lukuosuus todella tyngäksi. Maratonilla oli kuitenkin kivaa. Niin, ja kämppähän oli ja on muuten kuin pommin jäljiltä, mutta siitä kärsivät yllätysvieraat.

Lukumaraton lauantaina 19.8.2017

Mihin kaikki aika nykyään menee? Blogistanian kesän viimeinen lukumaraton pidetään huomenna lauantaina 19.8.2017. En ehtinyt osallistua kesän kahteen aiempaan maratoniin, joten nyt päätin olla mukana. Ajattelin, että tässä olisi kiva päätös kesälomalle. Lukea hyvällä omallatunnolla. Nyt kyllä hieman hikoiluttaa, koska kaikkea muutakin tuntuu kaatuvan päälle, mutta teen parhaani, koska olen ilmoittautunut.

Elokuun lukumaratonia emännöi Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa. Maratonin pituus on 24 tuntia, ja jokainen osallistuja lukee niin paljon kuin ehtii. Tankkaus- ja muut tauot ovat tietenkin hyväksyttyjä. Itse aion suorittaa maratonin normaaleine taukoineen ja yöunineen. Maratonin voi aloittaa jo perjantain puolella, kunhan osa luetuista tunneista on lauantain puolella. Vaihtoehtoisesti, jos aloittaa lauantaina, voi maratonia jatkaa sunnuntain puolelle. Minä aloittelen maratonin huomenna illansuussa, kunhan ensin palaan kotiin yhdeltä lauantain kulttuuririennolta.

Kiinnostaa tietysti, mitä aion lukea. Kotimaista kirjallisuutta, koska onhan nyt Suomen juhlavuosikin.

Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen tuluskukkaro (WSOY, 2000) valikoitui mukaan sen vuoksi, että viime vuotisen lukumaratonin kirjavalintani eivät olleet kevyimmästä päästä. Ajattelin, että lastenrunoilla toisin maratoniin välillä keveyttä. Samalla tietenkin runohaasteeseenkin kertyisi uutta saldoa.

Katja Kallion Yön kantaja (Otava, 2017) on ollut minulla ulkoilulukemisena. Kirja on kesken, joten tämä olisi mukava saada päätökseen maratonin aikana, ja uskoisin, että näin tapahtuukin. Sivumennen huomautettuna loistava kirja.

Hannu Mäkelän Muistan – Vapaus (Tammi, 2016) on odottanut lukemistaan viime syksyisiltä Helsingin kirjamessuilta lähtien. Nyt kirja on kuitenkin jo aloitettu, kuten kuvan tarralappumerkinnöistä huomaa. Tämän mainion muistelmateoksen haluaisin saada myös luettua lukumaratonin aikana loppuun. Saa nähdä kuinka käy.

Mitä nämä kaksi kirjaa sitten ovat? Jokereita, jos lukeminen loppuu kesken maratonin.

Kjell Westön Kangastus 38 (Otava, 2013) tuli lukulistalleni, koska Kansallisteatterissa alkaa pyöriä syyskuussa romaaniin perustuva näytelmä. Jos aion mennä katsomaan näytelmän, onhan se kirjaankin tutustuttava. On tähän toinenkin syy, ensi viikolla on syksyn ensimmäinen Bloggariklubi-ilta, jonne saapuu Kjell Westö ja syynä Kansallisteatterin näytelmä Kangastus 38. Olen intoa täynnä, koska pidän Westön kirjoista todella paljon.

Kari Hukkilan Tuhat ja yksi (Teos, 2016) on niin ikään odottanut lukemista viime syksyn kirjamessuilta lähtien. Ehdotin kirjaa luettavaksi lukupiirissä, joten tämä täytyy joka tapauksessa lukea lähiviikkojen aikana. Mielenkiinnolla odotan tämänkin kirjan lukemista nyt, kun kirjan vihdoin kaivoin lukemattomien kirjapinojen joukosta. 

Lauantaina aloitan tekemään lukumaratonin päivitysraporttia, joten olkaa kuulolla. Ja jos itse innostuit maratonista, vielä ehtii ilmoittautua.

Blogistanian kesälukumaratonin päivitysraportti

Tänään lauantaina 9.7.2016 kello 13.00 aloitan matkan ja päätän sen sunnuntaina kello 13.00. Siis minkä? Viikonlopun kuumimman jutun eli Blogistanian kesälukumaratonin. Postasin jo aiemmin kattauksen, joka odottaa lukemista. Aloitan Katja Tikan, Leea Lappalaisen ja Anu Järvisen Helsingin sisäpihat kertovat kirjalla. Matka jatkuu välillä Enni Mustosen Paimentytöllä. Illalla kaadun sänkyyn John Irvingin Ihmeiden tien kera. Aamulla maraton jatkuu kenties samoilla kirjoilla. En ole maailman nopein lukija, mutta mielelläni heittäydyn tällaiseen ja katson, paljonko ehdin vuorokauden aikana lukea.

Tämä postaus päivittyy matkan aikana, joten olkaa kuulolla ja pitäkää peukku pystyssä, jotta suoriudun elämäni ensimmäiseltä maratonilta ehjin nahoin.

Kuva: Niina Tolonen

Launatai 9.7.2016 klo 13.00

Lukumaraton alkaa! Vuorokausi pelkkää lukemista tai onhan tässä välillä tankkausta ja nukkumistakin. Lähden liikkeelle avoimin mielin ja fiilispohjalla.

Klo 16.49

122 sivua takana. Maraton alkoi parvekkeella palellen. Siirtyminen sisätiloihin aiheutti välittömän väsymyksen tunteen. Silmät menivät väkisin kiinni. Taas on kertynyt univelkaa arkiviikon aikana. Kupillinen teetä ja parvekkeelle, niin johan karisi unihiekat silmistä. Kirjamatka Helsingin sisäpihoilla on ollut ihanaa luettavaa. Olen kuvitellut itseni Ruoholahden villoihin, josta sujuvasti siirryin Puu-Vallilan ja Puu-Käpylän kautta Kruununhakaan. Täältä matkasin Katajanokan vankilaan kivutakseni lopulta Torkkelinmäelle. Lukumaratonin fyysiset vammat lienevät jonkinasteiset auringonpolttamat. Aurinkorasvaa tuli siveltyä iholle hieman myöhässä. Mutta nyt maraton jatkuu.

Klo 18.18

Luettuja sivuja 166 ja ensimmäinen kirja saatu päätökseen. Maratonin tämä osuus päättyi Arabianrantaan. Kylläpä oli hieno kirja. Taas on opittu paljon uutta ja mielenkiintoista. Seuraavaksi lähden herra Karvajalan kanssa ulkoilemaan. Tarkoituksena on ulkoilun lomassa lukea Paimentyttöä. Suokaa sateeton ulkoilutunti, ettei tule pakollista taukoa maratoniin.

Klo 20.16

Sivuja takana yhteensä 197. Hitaasti etenee. Ulkoiluhan meni sitten niin, että en ehtinyt montaa sivua lukea, kun taivaalta alkoi tipahdella isoja ja raskaita sadepisaroita. Herra Karvajalkaa ei sade haittaa, joten ulkoilua ei keskeytetty sateen takia. Maraton sen sijaan keskeytyi hetkeksi. Varusteet olivat kyllä viimeisen päälle. Kumisaappaat ja sadetta pitävät housut ja takki. Aluksi meinasi tulla hiki, mutta loppujen lopuksihan vaatevalinta oli mitä loistavin, koska taivaalta sadetta saatiin. Sivuhuomautuksena huomautettakoon, että ensimmäisessä lukemassani kirjassa Topelius mainittiin pariin otteeseen ja  Paimentytön tapahtumat puolestaan keskittyvät Topeliuksen ympärille. Ihme on, jos Ihmeiden tiessä on jokin viittaus Topeliukseen. Nyt hieman taukoa maratonille.

Klo 22.17

Tauon aikana luin muutaman sivun eli luettuja sivuja on nyt yhteensä 209. Tuli käytyä Fiinan ja Lassen häissä Idan ja Irene-mamsellin kanssa. Nyt aion siirtyä makuukamarin puolelle John Irvingin kanssa. Saattaa olla, että uni tulee aika nopeasti, mutta ehkä saan kuitenkin muutaman sivun luettua. Aamulla jatkan päivittämistä. Tsemppiä kaikille muille maratonisteille, jos aiotte valvoa yön yli. Itse en siihen kykene. Täytyy nukkua hyvin, jotta jaksaa vielä huomisen aamupäivän pinkoa maratonin loppumetrit.

Sunnuntai 10.7.2016 klo 7.44

Luettuja sivuja yhteensä 242. Viimeiset kiritunnit alkamassa ennen maratonin päätöstä. Ei Ihmeiden tiestä löytynyt viittausta Topeliukseen, mutta pari yhtäläisyyttä tuli löydettyä Paimentytön ja Ihmeiden tien välillä. Molempien kirjojen päähenkilöt ovat orpoja ja he ontuvat. Sekä Ida että Juan Diego, molemmat nuoruutensa kynnyksellä, olivat äitiensä vieressä, kun nämä kuolivat. Molempien päähenkilöiden ontumisen taustalla on onnettomuus, jossa olisi voinut lähteä henki. Mutta nyt ei avata kirjojen tarinoita sen enempää, vaan lähdetään pukeutumaan. Ulkoilu herra Karvajalan kanssa odottaa. Toivottavasti kissa on ei juokse koko aamulenkkiä, vaan ehditään hetki seisahtua ja minä saisin muutaman sivun luettua.

Klo 9.45

Luettuja sivuja yhteensä 281. Aamu-ulkoilu suoritettu ja aamupala nautittu. Mikä siinä on, että aina alkaa sataa, kun pääsen ulkoilun lomassa lukemisen vauhtiin? Niin kävi nytkin. Ei kyllä sääherrat ole suosiollisia lukumaratonin suhteen. Lisäksi olen saanut ulkoilun jälkeen toimia portsarina. Herra Karvajalka on mennyt terassin ovesta ehkä sata kertaa suuntaan tai toiseen. On siis terassilla fleksissä kiinni, joten jatkuvaa oven avaamista ja fleksin irrottamista tai kiinnittämistä. Mutta sitten Paimentyttöön. Sain juuri luettua loppuun kohtauksen, jossa Ida pääsi ripille. Kyyneleet tulivat silmiini, kun luin kirkonmenojen jälkeisiä tapahtumia. Ihana kirja. Nyt kuitenkin takasin maratonille. Saa nähdä, ehdinkö lukea Paimentytön loppuun saakka.

Klo 13.00

Lukumaraton selätetty. Luettuja sivuja kertyi yhteensä 374. Itse olin ajatellut lukevani noin 350 sivua, joten olen ihan tyytyväinen tulokseen. Matka oli mukava. Paimentytössä tuli vielä pari yhteyttä Helsingin sisäpihat kertovat -kirjaan. Aika hauskasti näinkin erilaisista kirjoista voi löytää yhteneväisyyksiä. Ihmeiden tietä en ehtinyt illalla lukea muutamaa kymmentä sivua enempää, joten sen kanssa matka jatkuu edelleen. Paimentytöstä jäi lukematta viitisentoista sivua, jotka luen tänään.

Lopuksi tsempit lukijoille, jotka ovat vielä maratonilla. Ensi vuonna olen ehdottomasti mukana, jos tämä järjestetään, eikä ole mitään pakollista menoa samaan aikaan.