Elokuun lukumaratonin päivitysraportti

Kohta se alkaa. Lukumaraton. Siis se, josta postasin eilen. Starttaan klo 18.00 ja matka päättyy huomenna sunnuntaina klo 18.00. Aloitan maratonin Katja Kallion Yön kantajalla, josta on myöhemmin oiva siirtyä Hannu Mäkelän Muistan - Vapaus -kirjan kanssa sängyn pohjalle. Yön aion nukkua normaalisti, mikä tarkoittanee sitä, että kirja tippuu käsistä puoli kahdentoista aikaan illalla ja kissaherätys tapahtuu kello viisi aamulla. Yritän kyllä aamulla nukkua pidempään, mikäli kissan kynnet sen sallivat. Huomenna päivällä tartun jossain vaiheessa myös Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen tuluskukkaroon, kun tunnen tarvitsevani kevennystä maratonille.

Tämä postaus päivittyy matkan aikana, joten pysykää mukana ja käykää lukemassa, kuinka maraton sujuu.

Lauantai 19.8.2017 klo 18.00 

Lukumaraton alkaa sillä, että lähden ulkoilemaan kissan kanssa ja nautin samalla lukemisesta.

Klo 20.50 

Luettuja sivuja 69. Hitaasti etenee, mutta ensimmäinen kirja on luettu loppuun. Hitaudesta syytän miestä, joka täällä asuu sekä muutamia pakollisia kotitöitä, joita on ollut pakko suorittaa maratonin ohella. Mies tietää varsin hyvin lukumaratonista, mutta ei ymmärrä olla hiljaa. Suu käy kuin papupata ja odottaa kommenttejani. Öö, halusinko vain keskittyä ihan rauhassa lukemiseen? Mutta sitten itse maratonlukemiseen. Yön kantajassa eletään Amandan kanssa Seilin saarella. Heinäkuussa Turun retkipäivänä näimme Seilin mainoksia, ja ajattelin, että olisi kiva joskus käydä Seilissä. Tämän jälkeen Instagramissa näin Arjen pilkahduksia -blogin Seili-kuvia. Mielenkiinto nousi entisestään. Nyt luettuani Yön kantajan, haluan oikeasti matkata Seilin saarelle. Mutta paljon ennen Seiliä, on jatkettava maratonia.

Sunnuntai klo 7.10 

Hitaasti etenee. Luettuja sivuja vasta 91. Sammuin illalla tosi aikaisin, eikä aamulla ollut kissaherätystäkään. Muistan – Vapaus -kirjassa Mäkelä muistelee, kuinka hän tutki L. Onervan elämää ja runoutta. L. Onerva eli osan elämästään Nikkilän mielisairaalassa, jonne Mäkeläkin teki tutkimusretken päästäkseen lähemmäksi Onervaa. Vaikka Nikkilän mielisairaala oli jo lopettanut toimintansa, oli sinne jätetty L. Onervan poikkeusluvalla saatu työhuone. L. Onerva oli maksanut työhuoneestaan, jotta saisi rauhassa runoilla sekä piirtää ja maalata. Luettuani Vapautta, tuli miettineeksi, kuinka Yön kantajassa kirjan tarina keskittyi Seilin saaren mielisairaalaan. On ehkä kaukaa haettua, mutta erikoisia yhtymiä kirjojen väliltä voi löytää. Nyt alan valmistautua kissaulkoilulle ja päivän maraton jatkuu. Aamupäivällä maratoniin tulee ainakin reilun parin tunnin tauko. Lupauduin lähtemään ystäväni kanssa viikottaiselle kävelylenkillemme.

Klo 11.55 

Luettuja sivuja 131. Ei voi muuta sanoa kuin, että teen kaikkea muuta kuin luen. Aamulla otin kylläkin kissaulkoilulle mukaani jokerikirjan Kari Hukkilan Tuhat ja yksi, koska kirja sopii kokonsa puolesta paremmin ulkona luettavaksi kuin Mäkelän tai Kunnaksen kirjat. Kissaulkoilulta palatessa söin nopean aamiaisen, jonka jälkeen lähdin kiireellä puolentoista tunnin kävelylenkille. Suihkun kautta koneen ääreen ja nyt ajattelin lopultakin oikeasti keskittyä lukemiseen. Loppukiri. Kuusi tuntia aikaa lukea. Hukkilan kirjasta täytyy sen verran mainita, että odotan mielenkiinnolla, mitä lukupiiri kirjasta sanoo. Kirjan alku on varsin erilainen kuin normaalisti lukemamme kirjat.

Klo 16.00 

Sivuja takana 253. Jatkoin lukemalla Mäkelän kirjaa. Sängyssä. Nukahdin, enkä sen takia, että kirja olisi tylsä. Päinvastoin kirja on oikein hyvä, mutta päivällä en näemmä voi mennä sänkyyn, koska uni tulee alta aikayksikön. Herättyäni luin hieman lisää Mäkelää, jonka jälkeen siirryinkin Kunnaksen kanssa olohuoneeseen. Ja taas löytyi jotain kirjoja yhdistävää. Kristiina Louhi on kuvittanut Tiitiäisen tuluskukkaron. Mäkelä puolestaan kirjoittaa, että oli pitkään ihastunut Kristiina Louheen, kunnes menivät naimisiin. Joskin liitto päättyi myöhemmin eroon. Tiitiäisen tuluskukkarossa puolestaan käydään aakkosia läpi. Ajatellessani tätä ja luku- ja kirjoitustaitoa, tuli mieleen, kuinka Kallion Yön kantajassa luku- ja kirjoitustaidottomuus oli siihen aikaan hyvin yleistä. Mutta, nyt on vielä kaksi tuntia aikaa lukea Mäkelän kirjaa. Kirjaa en saa toiveistani huolimatta luetuksi loppuun, mutta luetaan sen verran kuin ehditään.

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen tuluskukkaro

Kuvittanut Kristiina Louhi

Klo 18.00 

Voi surkeuden surkeutta. Lopullinen sivumäärä vain 268. Kurkottelin 350 sivua, mutta ei tällä kertaa. Ja se, ettei meillä käy ikinä yllätysvieraita. Ei siis ikinä, niin eiköhän puhelin soinut ja vieraita tulossa. Jäi siis viimeinen lukuosuus todella tyngäksi. Maratonilla oli kuitenkin kivaa. Niin, ja kämppähän oli ja on muuten kuin pommin jäljiltä, mutta siitä kärsivät yllätysvieraat.

Lukumaraton lauantaina 19.8.2017

Mihin kaikki aika nykyään menee? Blogistanian kesän viimeinen lukumaraton pidetään huomenna lauantaina 19.8.2017. En ehtinyt osallistua kesän kahteen aiempaan maratoniin, joten nyt päätin olla mukana. Ajattelin, että tässä olisi kiva päätös kesälomalle. Lukea hyvällä omallatunnolla. Nyt kyllä hieman hikoiluttaa, koska kaikkea muutakin tuntuu kaatuvan päälle, mutta teen parhaani, koska olen ilmoittautunut.

Elokuun lukumaratonia emännöi Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa. Maratonin pituus on 24 tuntia, ja jokainen osallistuja lukee niin paljon kuin ehtii. Tankkaus- ja muut tauot ovat tietenkin hyväksyttyjä. Itse aion suorittaa maratonin normaaleine taukoineen ja yöunineen. Maratonin voi aloittaa jo perjantain puolella, kunhan osa luetuista tunneista on lauantain puolella. Vaihtoehtoisesti, jos aloittaa lauantaina, voi maratonia jatkaa sunnuntain puolelle. Minä aloittelen maratonin huomenna illansuussa, kunhan ensin palaan kotiin yhdeltä lauantain kulttuuririennolta.

Kiinnostaa tietysti, mitä aion lukea. Kotimaista kirjallisuutta, koska onhan nyt Suomen juhlavuosikin.

Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen tuluskukkaro (WSOY, 2000) valikoitui mukaan sen vuoksi, että viime vuotisen lukumaratonin kirjavalintani eivät olleet kevyimmästä päästä. Ajattelin, että lastenrunoilla toisin maratoniin välillä keveyttä. Samalla tietenkin runohaasteeseenkin kertyisi uutta saldoa.

Katja Kallion Yön kantaja (Otava, 2017) on ollut minulla ulkoilulukemisena. Kirja on kesken, joten tämä olisi mukava saada päätökseen maratonin aikana, ja uskoisin, että näin tapahtuukin. Sivumennen huomautettuna loistava kirja.

Hannu Mäkelän Muistan – Vapaus (Tammi, 2016) on odottanut lukemistaan viime syksyisiltä Helsingin kirjamessuilta lähtien. Nyt kirja on kuitenkin jo aloitettu, kuten kuvan tarralappumerkinnöistä huomaa. Tämän mainion muistelmateoksen haluaisin saada myös luettua lukumaratonin aikana loppuun. Saa nähdä kuinka käy.

Mitä nämä kaksi kirjaa sitten ovat? Jokereita, jos lukeminen loppuu kesken maratonin.

Kjell Westön Kangastus 38 (Otava, 2013) tuli lukulistalleni, koska Kansallisteatterissa alkaa pyöriä syyskuussa romaaniin perustuva näytelmä. Jos aion mennä katsomaan näytelmän, onhan se kirjaankin tutustuttava. On tähän toinenkin syy, ensi viikolla on syksyn ensimmäinen Bloggariklubi-ilta, jonne saapuu Kjell Westö ja syynä Kansallisteatterin näytelmä Kangastus 38. Olen intoa täynnä, koska pidän Westön kirjoista todella paljon.

Kari Hukkilan Tuhat ja yksi (Teos, 2016) on niin ikään odottanut lukemista viime syksyn kirjamessuilta lähtien. Ehdotin kirjaa luettavaksi lukupiirissä, joten tämä täytyy joka tapauksessa lukea lähiviikkojen aikana. Mielenkiinnolla odotan tämänkin kirjan lukemista nyt, kun kirjan vihdoin kaivoin lukemattomien kirjapinojen joukosta. 

Lauantaina aloitan tekemään lukumaratonin päivitysraporttia, joten olkaa kuulolla. Ja jos itse innostuit maratonista, vielä ehtii ilmoittautua.

Blogistanian kesälukumaratonin päivitysraportti

Tänään lauantaina 9.7.2016 kello 13.00 aloitan matkan ja päätän sen sunnuntaina kello 13.00. Siis minkä? Viikonlopun kuumimman jutun eli Blogistanian kesälukumaratonin. Postasin jo aiemmin kattauksen, joka odottaa lukemista. Aloitan Katja Tikan, Leea Lappalaisen ja Anu Järvisen Helsingin sisäpihat kertovat kirjalla. Matka jatkuu välillä Enni Mustosen Paimentytöllä. Illalla kaadun sänkyyn John Irvingin Ihmeiden tien kera. Aamulla maraton jatkuu kenties samoilla kirjoilla. En ole maailman nopein lukija, mutta mielelläni heittäydyn tällaiseen ja katson, paljonko ehdin vuorokauden aikana lukea.

Tämä postaus päivittyy matkan aikana, joten olkaa kuulolla ja pitäkää peukku pystyssä, jotta suoriudun elämäni ensimmäiseltä maratonilta ehjin nahoin.

Kuva: Niina Tolonen

Launatai 9.7.2016 klo 13.00

Lukumaraton alkaa! Vuorokausi pelkkää lukemista tai onhan tässä välillä tankkausta ja nukkumistakin. Lähden liikkeelle avoimin mielin ja fiilispohjalla.

Klo 16.49

122 sivua takana. Maraton alkoi parvekkeella palellen. Siirtyminen sisätiloihin aiheutti välittömän väsymyksen tunteen. Silmät menivät väkisin kiinni. Taas on kertynyt univelkaa arkiviikon aikana. Kupillinen teetä ja parvekkeelle, niin johan karisi unihiekat silmistä. Kirjamatka Helsingin sisäpihoilla on ollut ihanaa luettavaa. Olen kuvitellut itseni Ruoholahden villoihin, josta sujuvasti siirryin Puu-Vallilan ja Puu-Käpylän kautta Kruununhakaan. Täältä matkasin Katajanokan vankilaan kivutakseni lopulta Torkkelinmäelle. Lukumaratonin fyysiset vammat lienevät jonkinasteiset auringonpolttamat. Aurinkorasvaa tuli siveltyä iholle hieman myöhässä. Mutta nyt maraton jatkuu.

Klo 18.18

Luettuja sivuja 166 ja ensimmäinen kirja saatu päätökseen. Maratonin tämä osuus päättyi Arabianrantaan. Kylläpä oli hieno kirja. Taas on opittu paljon uutta ja mielenkiintoista. Seuraavaksi lähden herra Karvajalan kanssa ulkoilemaan. Tarkoituksena on ulkoilun lomassa lukea Paimentyttöä. Suokaa sateeton ulkoilutunti, ettei tule pakollista taukoa maratoniin.

Klo 20.16

Sivuja takana yhteensä 197. Hitaasti etenee. Ulkoiluhan meni sitten niin, että en ehtinyt montaa sivua lukea, kun taivaalta alkoi tipahdella isoja ja raskaita sadepisaroita. Herra Karvajalkaa ei sade haittaa, joten ulkoilua ei keskeytetty sateen takia. Maraton sen sijaan keskeytyi hetkeksi. Varusteet olivat kyllä viimeisen päälle. Kumisaappaat ja sadetta pitävät housut ja takki. Aluksi meinasi tulla hiki, mutta loppujen lopuksihan vaatevalinta oli mitä loistavin, koska taivaalta sadetta saatiin. Sivuhuomautuksena huomautettakoon, että ensimmäisessä lukemassani kirjassa Topelius mainittiin pariin otteeseen ja  Paimentytön tapahtumat puolestaan keskittyvät Topeliuksen ympärille. Ihme on, jos Ihmeiden tiessä on jokin viittaus Topeliukseen. Nyt hieman taukoa maratonille.

Klo 22.17

Tauon aikana luin muutaman sivun eli luettuja sivuja on nyt yhteensä 209. Tuli käytyä Fiinan ja Lassen häissä Idan ja Irene-mamsellin kanssa. Nyt aion siirtyä makuukamarin puolelle John Irvingin kanssa. Saattaa olla, että uni tulee aika nopeasti, mutta ehkä saan kuitenkin muutaman sivun luettua. Aamulla jatkan päivittämistä. Tsemppiä kaikille muille maratonisteille, jos aiotte valvoa yön yli. Itse en siihen kykene. Täytyy nukkua hyvin, jotta jaksaa vielä huomisen aamupäivän pinkoa maratonin loppumetrit.

Sunnuntai 10.7.2016 klo 7.44

Luettuja sivuja yhteensä 242. Viimeiset kiritunnit alkamassa ennen maratonin päätöstä. Ei Ihmeiden tiestä löytynyt viittausta Topeliukseen, mutta pari yhtäläisyyttä tuli löydettyä Paimentytön ja Ihmeiden tien välillä. Molempien kirjojen päähenkilöt ovat orpoja ja he ontuvat. Sekä Ida että Juan Diego, molemmat nuoruutensa kynnyksellä, olivat äitiensä vieressä, kun nämä kuolivat. Molempien päähenkilöiden ontumisen taustalla on onnettomuus, jossa olisi voinut lähteä henki. Mutta nyt ei avata kirjojen tarinoita sen enempää, vaan lähdetään pukeutumaan. Ulkoilu herra Karvajalan kanssa odottaa. Toivottavasti kissa on ei juokse koko aamulenkkiä, vaan ehditään hetki seisahtua ja minä saisin muutaman sivun luettua.

Klo 9.45

Luettuja sivuja yhteensä 281. Aamu-ulkoilu suoritettu ja aamupala nautittu. Mikä siinä on, että aina alkaa sataa, kun pääsen ulkoilun lomassa lukemisen vauhtiin? Niin kävi nytkin. Ei kyllä sääherrat ole suosiollisia lukumaratonin suhteen. Lisäksi olen saanut ulkoilun jälkeen toimia portsarina. Herra Karvajalka on mennyt terassin ovesta ehkä sata kertaa suuntaan tai toiseen. On siis terassilla fleksissä kiinni, joten jatkuvaa oven avaamista ja fleksin irrottamista tai kiinnittämistä. Mutta sitten Paimentyttöön. Sain juuri luettua loppuun kohtauksen, jossa Ida pääsi ripille. Kyyneleet tulivat silmiini, kun luin kirkonmenojen jälkeisiä tapahtumia. Ihana kirja. Nyt kuitenkin takasin maratonille. Saa nähdä, ehdinkö lukea Paimentytön loppuun saakka.

Klo 13.00

Lukumaraton selätetty. Luettuja sivuja kertyi yhteensä 374. Itse olin ajatellut lukevani noin 350 sivua, joten olen ihan tyytyväinen tulokseen. Matka oli mukava. Paimentytössä tuli vielä pari yhteyttä Helsingin sisäpihat kertovat -kirjaan. Aika hauskasti näinkin erilaisista kirjoista voi löytää yhteneväisyyksiä. Ihmeiden tietä en ehtinyt illalla lukea muutamaa kymmentä sivua enempää, joten sen kanssa matka jatkuu edelleen. Paimentytöstä jäi lukematta viitisentoista sivua, jotka luen tänään.

Lopuksi tsempit lukijoille, jotka ovat vielä maratonilla. Ensi vuonna olen ehdottomasti mukana, jos tämä järjestetään, eikä ole mitään pakollista menoa samaan aikaan.

Blogistanian kesälukumaraton tulevana sunnuntaina

Törmäsin netin ihmeellisessä maailmassa Blogistanian kesälukumaratoniin. Tai ei se aivan uusi juttu ole, mutta en ole siihen itse aiemmin osallistunut. Nyt kuitenkin rohkaisin mieleni ja heitin itselleni haasteen. Kesälukumaratonia vetää Ja kaikkea muuta -blogin Minna. Maraton kestää kaksikymmentäneljä tuntia. Osa maratonista täytyy tapahtua sunnuntain 10. heinäkuuta aikana. Itse ajattelin aloitella lukemisen lauantaina ja lopettaa sunnuntaina. Luultavasti iltapäivästä iltapäivään.

Mitä sitten ajattelin lukea?

Katja Tikka, Leea Lappalainen ja Anu Järvinen: Helsingin sisäpihat kertovat (Minerva, 2015). Tämän valitsin ihan sen takia, että sain kirjan joululahjaksi, enkä ole vielä ehtinyt kirjaan tarttua. Uskon, että odotettavissa on mielenkiintoisia tarinoita ja kuvia.

Enni Mustonen: Paimentyttö (Seven pokkari, 2015). Voitin kesäkuussa mahtavan kirjapaketin Ullan kirjat -blogista. Tämä oli yksi kirjanipun kirjoista. Olen jo aloittanut kirjaa lukemaan työmatkalukemisena, mutta tuskin saan sivuja luettua loppuun ennen viikonloppua, joten jatketaan maratonissa. Ullan kirjat -blogissa on muuten taas uusi kesäkilpailu meneillään. Vink vink.

John Irving: Ihmeiden tie (Tammi, 2016, Keltainen kirjasto). Ihmeiden tie on lainassa kirjastosta. Kirja oli minulla jo kertaalleen lainassa ja kertaalleen sen jo palautinkin, koska laina-aika meni umpeen ja pari jonottajaa oli listalla. Nopeasti sain kirjan kuitenkin takaisin itselleni ja tällä kertaa aion ehtiä tiiliskiviteoksen lukea. Lukumaraton on tähän loistava tilaisuus.

Aiotko sinä osallistua Blogistanian kesälukumaratoniin? Vielä ehdit ilmoittautua mukaan, jos haluat heittäytyä hurjapääksi.