Olin toissa perjantaina syksyn ensimmäisellä
Bloggariklubilla Kansallisteatterissa. Illan vieraat olivat mielenkiintoistakin
mielenkiintoisimmat. Ensiksi meille esittäytyivät muusikko Jussi Tuurna ja
näyttelijä Tiina Weckström. Tämän jälkeen estradille asteli kirjailija Kimmo
Oksanen. Illan kruunasi mahtava Tainaron.
Musta Saara on
Kansallisteatterin syksyn suuri musiikkiteatteriesitys, jonka on kirjoittanut
Pirkko Saisio. Jussi Tuurna on puolestaan säveltänyt musiikin teokseen, ja tästä mies
bloggariklubilaisille kertoikin. Tai kertoi hän muutakin, koska Tiina Weckström
puolestaan näyttelee kyseisessä teoksessa, ja parivaljakko avasi näytelmää yhdessä
hieman laajemmin kuulijakunnalleen. Musiikin kannalta Musta Saara edustaa brechtiläistä tyylisuuntaa. Tämä tarkoittaa
sitä, että kohtauksessa näytetään jokin toinen kulma tai taso kuin olisi
odotettavissa. Näyttelijä puolestaan uittaa tunteensa brechtiläiseen
kohtaukseen. Brechtiläinen tyyli luo myös jännitteitä. Tuurna kertoi, että Pirkko Saisio osaa oraakkelimaisesti aistia erilaisia tuulia. Musta Saara onkin ajankohtainen näytelmä, jossa eurooppalainen
liikkuvuus näyttelee suurta osaa. Voisin kuvitella, että Tuurnan ja
Weckströmin raottama brechtiläinen tyylisuunta sopii tällaiselle ajankohtaiselle
esitykselle hyvin.
Jussi Tuurna ja Tiina Weckström |
Mustan Saaran
näyttelijäkunta koostuu vanhoista konkareista sekä vastavalmistuneista
untuvikoista, joka tuo myös tietynlaista jännitettä esitykselle. Tästä on
kuitenkin myös paljon hyötyä näytelmässä. Konkarit ja untuvikot tukevat toisiaan
ja saavat toisiltaan paljon. Tuurna ja Weckström kertoivat myös, että Musta Saara päättää trilogian, jonka ensimmäiset
osat ovat olleet Homo! ja Slava!. Molemmat edelliset teokset ovat
olleet kantaaottavia ja niin tulee olemaan viimeinen osakin. Musta Saara on kuitenkin ehdottomasti
oma itsenäinen teos, joten ei haittaa, vaikka ei olisi aiempia osia nähnytkään.
Kantaesitys on Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä keskiviikkona 12.9.2018.
Siellä olen myös minä. Katsomossa kylläkin.
Kimmo Oksanen on tehnyt kirjan Ohikuljetut (WSOY, 2018) yhdessä valokuvaaja Heidi Piiroisen
kanssa. Kirja kertoo romanikerjäläisistä sekä yhden romaniperheen tai suvun tarinan.
Oksanen on seurannut toimittajan työssään Piiroisen kanssa romanikerjäläisiä
vuodesta 2007 alkaen ja materiaalia on syntynyt paljon. Oksasen mukaan kirja ei
ole tietokirja, vaan sisältää kaunokirjallisia osia. Hän kertoo myös olleensa
mukana osassa kirjan kohtauksia. Mies on matkustanut Romaniaan paikan päälle
katsomaan, millaisissa oloissa romanit elävät. Piiroisen kamera on käynyt
tiuhaan tahtiin sekä kotimaassa että ulkomailla. Ohikuljetuissa ei kuitenkaan puhu kirjailija eikä valokuvaaja, vaan
äänessä ovat romanit. Kirjassa ei osoitella, eikä se sisällä rasismia. Kirja on
puhdasta kuvausta romanien tavallisesta elämästä. Kirja on kuitenkin konkreettinen
teko, ja osa kirjan tuloista meneekin suoraan romaniperheelle, jota kirjassa on
seurattu. Itselläni Ohikuljetut on
luennan alla eli varsinainen kirjapostaus tulee myöhemmin.
Kimmo Oksanen |
Täytyy sanoa, että Bloggariklubi osaa aina yllättää. Kiitos,
että sain olla mukana ajatuksia herättävässä illassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti