Sain luettavakseni uutuusjännärin, joka koukutti ja
kauhistutti. Hui. Ruth Waren Valhepeli
(Otava, 2018) on kirja, jota alkaa lukea helposti. Kirja vain käteen ja antaa
tarinan viedä. Kirjan keskeyttäminen sen sijaan onkin jo vaikeampaa. Tästä
voitte päätellä, millainen kirja on kyseessä.
Neljä naista, joilla on yhteinen salaisuus seitsemäntoista vuoden
takaa. Neljä naista, jotka olivat nuoria naisenalkuja, kun valhepeli alkoi.
Valhepeli, jossa parhaiten valehdellut keräsi eniten pisteitä. Isa oli
lähetetty tyttökouluun Salteniin. Ensimmäisellä koulumatkalla hän tapasi Katen,
Thean ja Fatiman. Tytöistä kehkeytyi saman tien nelikko, joka ei muiden seuraa
kaivannut. Viikonloput vietettiin Katen kotona, jossa Katen isä Ambrose nautti
tyttärensä sekä hänen ystäviensä seurasta. Saman katon alta löytyi myös Katen
velipuoli Luc, johon Isan ensirakkaus kohdistui. Piti kuitenkin tapahtua jotain
traagista, joka erotti tytöt toisistaan. Sellaista, josta ei voinut puhua
kenellekään.
Vuodet ovat vierineet, ja naiset ovat löytäneet tavalla tai
toisella paikkansa maailmasta. Isa on onnellisesti naimisissa Owenin kanssa.
Heillä on reilusti alle vuoden ikäinen vauva Freya, joka vie Isan huomion
kokonaisuudessaan. Ei kuitenkaan tarvita kuin yksi tekstiviesti Katelta ja Isa
on valmis lähtemään kouluaikaisen ystävänsä luokse. Freyan hän kuitenkin ottaa
mukaansa. Myös Thea ja Fatima ovat palaamassa Salteniin suuren salaisuuden
äärelle. Ihan vain ystävyyden vuoksi, ja sen, että Kate tarvitsee heitä. Onko
salaisuus paljastumassa muillekin vai mitä on tapahtumassa?
En tiedä, miksi rakastun kirjoihin, joissa on
tyttökirjamaista juonta tai ei ehkä tyttökirjamaistakaan. Kirjan naiset olivat noin
viisitoistavuotiaita nuoria siinä vaiheessa, kun Saltenissa koulua kävivät.
Ehkä miellän jotenkin itseni siihen, kuinka mahtavaa oli olla nuori (mahtavaa
on olla viisikymppinen nainenkin) ja vapaa. Vapaa vailla mitään taloudellisia
velvollisuuksia, vapaa ilman työkiireitä, vapaa olemaan ja menemään. Ihastuin
lukiessani esimerkiksi koulun asuinhuonesijoitteluun.
Nelikon huoneet olivat tornissa, jossa ei ollut muita huoneita. Wau! Jo se
pelkästään yhdisti tyttöjä. Näin myös itseni siinä, kuinka tytöt kiipesivät
tornin paloportaita pitkin tasanteelle, jossa nautittiin kielletyistä
herkuista. Tupakasta ja kurkun kostukkeesta.
Valhepeli ei kuitenkaan
missään tapauksessa ole tyttökirja tai nuortenkirja. Se on hermoja raastava ja
trillerimäinen kirja, joka osasi myös pelottaa. Minua pelotti alusta alkaen se,
kuinka Isa otti Freyan mukaan Salteniin, vaikka tiesi, että edessä ei
välttämättä olisi mikään mukava ja leppoisa neljän vanhan ystävän tapaaminen. Valhepelissä pelotti myös miljöö. Meri,
joka paljastaa salaisuuksia. Meri, joka nousee nousemistaan. Kirjan
henkilögalleriasta löytyy myös tavallista iljettävämpiä tapauksia.
Kirjaa lukiessani tuli mieleen, kuinka helposti käy nuorten
erkaantuminen muista. Pieni, tiivis ja sisäänpäin lämpenevä ryhmä tai parivaljakko
jää helposti muiden nuorten piiristä pois, jos vain omat jutut kiinnostavat,
eikä muiden jutuista välitetä. Sitä ikään kuin kaivetaan omaa kuoppaa
itselleen, koska tällainen käyttäytyminen ennemmin tai myöhemmin kostautuu
itseään vastaan. En silti sano, etteikö se olisi kivaa jakaa asiat vain parhaan
tai parhaiden ystävien kesken.
En ole lukenut muita Ruth Waren kirjoja, mutta Valhepelin luettuani voisin hyvinkin
tarttua johonkin toiseenkin kirjaan. Ware osaa kirjoittaa kiehtovasti. Tarina
piinaa, mutta sitä ei malttaisi millään jättää kesken.
Ruth Waren Valhepeli
kannattaa lukea jännitysnälkäänsä. Voisin myös kuvitella, kuinka joululahjan
saaja ihastuisi löytäessään kirjan joululahjapaperin kätköistä. Nythän on nimittäin niin,
että joulu lähestyy uhkaavasti, joten lahjavinkkejä täytyy alkaa heitellä.
Kirjan englanninkielinen alkuteos The Lying Game ilmestyi vuonna 2017. Kirjan on suomentanut Terhi
Kuusisto.
Kiitos kustantajalle mukavasta lukuyllätyksestä.
Olen lukenut tänä vuonna kaksi aiemmin kirjailijalta julkaistua kirjaa, joten pidän vähän taukoa tähän kirjaan, mutta hyvältä kuulostaa.
VastaaPoistaSe on muuten jännä, kuinka jonkin kirjailijan tuotannon lukemiseen saattaa tulla ns. ähky, ja on paras pitää hieman taukoa ennen kuin lukee lisää. Minun pitää kyllä jossain vaiheessa lukea aiemmin julkaistut kirjat.
PoistaKiitos lukuvinkistä!
VastaaPoistaOle nhyvä. Toivottavasti pidät kirjasta, jos siihen tartut. :)
Poista